Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Jouko Holmström

Essee (2 kirjapistettä)

Taivas+Helvetti

 

 

Mika Mäkeläinen ja Terho Puustinen kirjoittivat kirjansa Taivas+Helvetti (One on One Publishing, 2013) tavoitteenaan kertoa avoimesti totuudenmukaisia tarinoita suomalaisesta yrittäjyydestä. Kirjassa he päästävät 21 suomalaista yrittäjää ääneen ja tuovat esille sen tosiasian, ettei yrittäjistä voi puhua yhtenä yhtenäisenä ihmisryhmänä, vaan Suomenkin kokoisessa maassa tuohon joukkoon mahtuu monenkirjavaa väkeä. Jokaisella yrittäjällä on taustallaan erilaiset lähtökohdat, erilainen luonne, erilaiset unelmat ja omat motiivinsa. Vaikka kirjan taustalla on Mäkeläisen ja Terhon sanoma kannustaa ihmisiä rohkeasti tavoittelemaan unelmiaan, kirjaan haastatellut yrittäjät kertovat avoimesti myös epäonnistumisistaan ja menestyksen tuomista elämän varjopuolista. Kirjaa lukiessani myös oma käsitykseni yrittäjyydestä sai uutta perspektiiviä ja kirjan luettuani osaan ehkä ymmärtää yrityselämässä toimivien ihmisten liikkeitä ja mielenmaisemaa hieman paremmin. Koska omassakin perheessäni on yrittäjätaustaa, pystyin lukiessani vertaamaan monien yrittäjien kokemia asioita omassa perheessäni elämäni aikana havaitsemiini tilanteisiin.

Jo kirjan otsikon alla etukannessa oleva selite ”18 yrittäjää jotka saivat lähes kaiken, +3 jotka menettivät paljon, mutta selvisivät siitäkin”, kuvaa kirjan teemaa yrittäjyydestä mahdollisuutena haastaa itseään ja kasvaa ihmisenä. Julkisuudessa yrittäjyys kuvataan usein riskinottona tai uhkapelinä, jossa vaihtoehtoina ovat voittaminen tai häviäminen. Tämä ajatus on monella kirjassakin puhuneella yrittäjällä ollut hallitsevana, kun he ovat pohtineet yrittäjäksi lähtemistä. Toisaalta monien heistä kertomuksesta välittyy viesti, että kokemukset yrittäjänä ovat tarjonneet heille vain enemmän mahdollisuuksia toteuttaa itseään elämässään, kuin rajoittaneet heidän toimintaansa ns. helvettiin joutumisen pelossa. Yrittäjyyteen usein liitetyt kliseiset sanonnat, kuten ”oman onnensa seppä” ja ”itsensä pomo” pitävät siis siinä mielessä paikkansa, että usein yrittäjinä toimivat ihmiset nostavat itselleen tärkeimmiksi asioiksi juuri vapauden toteuttaa itseään ja tehdä mieleistään työtä itseään varten.

Yrittäjyyden DNA:han  kuuluu luonnollisesti jonkinlainen riskinotto, ja usein oman liiketoiminnan pyörittämisestä puhuttaessa korostetaan juuri normaalia palkkatyötä korkeampaa taloudellista riskiä. Monien kirjassa puhuvien yrittäjien puheissa yrittäjyys koetaan kuitenkin enemmän elämäntapana ja omana valintana, kuin korkeamman riskin tapana tehdä työtä. Tämä on varmasti seurausta siitä, että nyky-yhteiskunta kannustaa yrittäjyyteen lähinnä luonteeltaan keskimääräistä enemmän haasteista nauttivia sekä terveellä tavalla omapäisiä luonteita. Yleisesti yrittäjäksi lähtemisestä ei puhuta helppona tai luonnollisena valintana, vaan siitä varoitellaan ja kehotetaan kenties vielä harkitsemaan kertaalleen. Tämä ensimmäinen este karsii jo heikkotahtoisemmat persoonat pois pelistä. Monet kirjassa puhuneet yrittäjät jopa kertovat, etteivät he uransa alkuvaiheessa ehtineet edes miettiä epäonnistumisen mahdollisuutta, koska olivat omasta ideastaan ja tekemisestään niin innoissaan.

Tiimiakatemialla törmää usein samanlaiseen ilmiöön: Joku saa omasta mielestään aivan huikean idean ja hänen innostuksensa tarttuu muutamaan lähimpään ihmiseen. Kriittinen keskustelu ajatuksesta loistaa poissaolollaan, koska halu päästä tekemään on niin kova. Saatu idea viedään nopeasti käytäntöön ja ehkä onnistutaan, ehkä toheloidaan. Lopputuloksesta kuitenkin otetaan opiksi joka tapauksessa, kasvaen tätä kautta paremmiksi ihmisiksi. Tällainen tapahtumaketju tuo esiin sen, miksi yrittäjiksi päätyneet ihmiset harvoin jälkikäteen katuvat virheisiinkään johtaneita päätöksiään. Jos alussa saatu idea olisi latistettu heti alkuunsa, olisi kaikki konkreettinen jäänyt tekemättä, ja lopulta opit saamatta. Monet kirjassa haastatellut yrittäjät kertovat suurimmiksi saamistaan opetuksista, juuri kantapään kautta saadut opit. Pelifirma Supercellin perustaja Mikko Kodisoja kertoi kirjassa, että firmassa tarjotaan aina shamppanjat tiimille joka esittelee muulle talolle pahiten tyrityn tuotelanseerauksen. Näin koko yhteisö voi oppia yhden tiimin mokailusta, ja se jos jokin on Kodisojan mukaan syy juhlia. Tätä lukiessani itselleni tuli väkisinkin mieleen Tiimiakatemian himoittu Kultamunaus -palkinto, jonka oma tiimini Gravi voitti viime Rakettipäivillä, esiteltyään koko talolle pahasti flopanneen SuperPark -mainosvideonsa.

Vaikka kirjassa tarinansa kertovat yrittäjät ovat varsin sekalainen seurakunta, voi tarinoista nostaa joitain heitä yhdistäviä elementtejä esille. Lähtökohdat ovat kaikkien kohdalla olleet erilaiset, mutta harvasta tarinasta paistaa, että tietä olisi heille mitenkään siloteltu valmiiksi. Kova työnteko ja päämäärätietoisuus kuuluu jokaisesta tarinasta. Kun tavoitteena on luoda jotain uutta ja synnyttää liiketoimintaa alalle, jolla saattaa ennestään olla jo kilpailijoita, joiden resurssit ovat ylivertaiset sinuun nähden, ainut ratkaisu on tehdä jotain paremmin kuin he. Yrityksen kasvuvaiheessa pienestä koosta voi olla hyötyä, kun pitää olla joustava ja muuttaa toimintaa ketterästi, mutta samalla monessa tarinassa korostuu omaan tekemiseen uskominen ja luottaminen. Jos et itse usko siihen mitä teet, on todella vaikea vakuuttaa ketään muutakaan lähtemään yhteistyökumppaniksesi tai ostamaan tuotettasi.

Jatkuva kehittyminen on välttämätöntä ja vain mielikuvitus on rajana kun kilpailuetua haetaan. Kirjaa lukiessa tämä sai jo koomisiakin piirteitä, kun eräs yrittäjä kertoi ottaneensa rahoittajia hakiessaan käyttöön varsin omaperäisen taktiikan. Hän otti tavakseen kävellä lounasaikaan edestakaisin Esplanadin puistossa, sattuakseen kasvokkain Helsingin vaikutusvaltaisten ihmisten kanssa, ja saadakseen tapaamisia heidän kanssaan. Toinen yrittäjä kertoi ostaneensa kultasepältä halvimman vihkisormuksen, vaikkei olekaan naimisissa. Hän oli todennut sormuksen tuovan liikeasioista neuvotellessa sen verran enemmän uskottavuutta muuten kovin nuoreen ulkonäköönsä, että käytti aina tapaamisissa sormusta sormessaan, tarjoten aina kahvia juuri sillä kädellä. Tällaiset asiat naurattivat yrittäjiä itseäänkin, mutta toisaalta jos huomaa, että jokin asia toimii, niin miksei sitten tekisi asiaa sillä tavalla.

Eräs kirjan henkilöitä yhdistävä tekijä on myös positiivinen asenne heidän elämäänsä yleensä. Kun asiat osaa nähdä uhkien ja riskien sijasta mahdollisuuksina, voi energiansa keskittää asioiden todelliseen edistämiseen ja niitä eteenpäin vieviin päätöksiin. Epäonnistumiset toki kirvelevät aina, mutta moni kirjan yrittäjistä ei jaksa vihoitella niistä pitkään. Nopeastikin tulistuvat persoonat yleensä leppyvät yhden yön nukuttuaan, ja osaavat silloin jo nähdä tapahtuneessa mahdollisen opetuksen suhtautuen tapahtuneeseen huumorilla. Ylipäänsä se että tekee jotain sellaista, mikä on omasta mielestään hauskaa ja mielekästä, antaa ihmiselle motivaatiota laittaa itsensä likoon asiansa puolesta. Kiteytettynä: elämästä ja siitä mitä tekee pitää nauttia, eikä uusia asioita pidä pelätä. Virheistäkin voi oppia jotain.

Kun mietin mitkä asiat kirjan yrittäjiä yhdistää, sieltä paljastuu heitä yhdistävä arvomaailma. Oman tiimimme kanssa pohdimme yhteisiä arvoja ja niitä voi verrata pitkälti kirjan yrittäjien arvoihin. Tiimimme keskeiset arvot ovat Hauskuus, Rohkeus ja Kasvu (niin tiiminä kuin ihmisinä). Olemme huomanneet, että kun teemme yhdessä hommia meillä on lähestulkoon aina mukavaa. Yhteistä huumoria syntyy jatkuvasti ja se auttaa, kun asiat muuten ovat syystä tai toisesta jumissa. Rento ilmapiiri saa aikaan luottamusta, ja ihmisten on helpompi olla avoimia kun ei pelota, että toiset tuomitsevat jos sanoo jotain poikkeavaa. Rohkeutemme näkyy käytänössä, kun tartumme uusiin haasteisiin näkemällä mahdollisuudet ja teemme yhdessä töitä sen eteen. Olemme tehneet havainnon, että tiimimme tarvitsee aina yhteiseksi määritellyn tavoitteen, jotta saamme parhaan irti itsestämme. Jos yhteistä tavoitetta ei ole, ihmiset eivät sitoudu toimintaan ja lopputulokset huononevat valtavasti. Tiimiakatemialla olemme kaikki oppimassa ja se on koko tiimille turvallinen ympäristö kasvaa. Kasvu arvonamme näkyy siinä, että haluamme kehittyä yhtenäiseksi tiimiksi, ja toteuttaa niin sanottuja ”unelmaprojekteja” Akatemian aikana. Samalla kasvu merkitsee jokaisen tiimiläisen kasvamista ja kehittymistä itseään kiinnostavissa asioissa ja kasvamista paremmaksi ihmiseksi. Jokaisen henkilökohtainen kasvu kattaa myös sen, miten opimme tuntemaan toisiamme ja ymmärtämään erilaisia ihmisiä. Tulevaisuudessa työelämä kehittyy yhä enemmän yrittäjämäiseen suuntaan, jolloin yhteinen kasvaminen Akatemialla tulee auttamaan jokaista myös myöhemmässä elämässä.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!