Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

John Blåfield

Tarinan Valta

Kirjoitettu 18.12.16
Esseen kirjoittaja: John Blåfield
Kirjapisteet: 3
Kirja: Tarinan Valta
Kirjan kirjoittaja: Juhana Torkki
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Olen suunnitellut Youtube kanavan perustamista. Yksi kysymys mikä mua on vielä toistaseks estänyt luomasta kyseistä kanavaa on se että en oo vielä kovin tyytyväinen mun nimi ideaan. Toinen juttu toki on että mulla on ollut kesken Juhana Torkin kirjoittamaa Tarinan Valta niminen kirja. Kirja käsittelee tarinankerrontaa ja miten se toimii vaikuttamisen välineenä. Tarinankerronta on todella laaja aihe ja kirjan luettuani olen keksinyt tärkeimmän asian tarinankerronnassa. Tärkein asia on se että ylipäätään ryhtyy kertomaan tarinoita. Tiimiakatemia perustuu kokeilemalla oppimiseen ja tarinankerronta ei ole poikkeus. Muistio itselleni:

  • Rupea julkaisemaan niitä videoita.

 

Tarinankerronta

Tarinankerronta tyylejä on yhtä paljon kuin tarinankertojia. Jos antaa hyvin samanlaisen kirjoitustehtävän kahdelle eri ihmiselle, niin he kirjoittavat kaksi täysin erilaista tarinaa.

Kirjan alkupuolella oli harjoitus, jossa piti kirjoittaa lyhyt tarina. Tarinalle oli annettu seuraavat reunaehdot:

  • päähenkilöt: isä ja pojat, tarkemmin sanoen kyyninen ja ennakkoluuloinen isä ja hänen viattomat, intoa puhkuvat poikansa
  • aihe: isän ja poikien erimielisyys lauantaipäivän vietosta
  • tarinan opetus: “Uskaltautumalla ulos mukavuusalueeltaan isä avartaa maailmaansa ja saa elämäänsä uusia kauniita kokemuksia.”

Kirjoitin vihkoon lyhyen tarinan pojista jotka innoissaan lähtevät pihan puuhun rakentamaan lennokkia, kun isä ryhtyy korjaamaan natisevaa keinutuolia. Lapset ovat todella innoissaan kuinka kauas puusta näkee, tämä ei kuitenkaan kiinnosta isää ennen kuin hän huomaa että tarvitsemansa työkalu on pojilla ylhäällä puussa. Hän haluaisi että pojat toisivat sen alas mutta pojat eivät välitä isänsä komennoista ja kommentoivat että tule hakemaan, jos uskallat. Isä haluaa näyttää pojille että uskaltaa kiivetä puuhun. Hänen suureksi hämmästyksekseen maisema puusta on mahtava. 10 vuoden aikana, mitä hän on asunut kyseisessä talossa, ei hän ole koskaan nähnyt maailmaa siitä perspektiivistä.

  1. Saarinen oli myös pyydetty tekemään kyseinen harjoitus. Hänen tarinansa vaikutti hakevan hakevan vaikutteita tosielämästä. Tarina oli sarja tilanteita hänen omasta elämstään. Siihen liittyi metrolla Itiksen uimahalliin meneminen. Aluksi hän oli skeptinen kummastakin ideasta, metrosta ja Itiksen uimahallista. Lopputuloksena oli mukava päivä hänen poikiensa kanssa pulikoi dessa.

Molemmat tarinat ovat hyvin erilaisia ja kyllä toden teolla E. Saarisen teksti on taitavammin kirjoitettu mutta tarinat ovat niin erilaisia että niitä on vaikea verrata. Muutamia hyviä pointteja mitä E. Saarisen tarinasta poimin. Ensimmäiseksi on todella paljon helpompi kertoa tositarina ja muotoilla se tarinalliseen muotoon. Kaikki yksityiskohdat, tuntemukset ja yleinen tapahtumien flow on helpompi saada toimimaan, kun kyseessä on todellinen tarina. Omasta elämästä ja tuntemuksista inspiraation ottaminen on kuitenkin haastavaa. Yksi hyvä keino millä olen itse saanut käytettyä omaa ajatusmaailmaa ja tuntemuksiani rehellisesti liikaa sensuroimatta, on kirjoittaa niin ettei kirjoita kenellekään muulle. Ajattelee että kukaan ei koskaan tule lukemaan tätä tekstiä. Vasta jälkikäteen kannattaa ruveta miettimään että editoi tekstin julkaisukelpoiseen muotoon. Kirjoitusprosessia ei kuitenkaan kannata turhaan vaikeuttaa.

 

Mysteeri

Hyvässä tarinassa on jotain salamyhkäistä. Jokin yksityiskohta tai hahmotelma, joka saa kuulijan raapimaan päätään kiinnostuksen vallassa. Mysteeri tai jotain mikä menee vähän yli hilseen. Hyvä tarina on tietysti selkeä eikä jätä turhaan selittämättömiä aukkoja. Liian tarkka ja itsensä selittävä tarina on helposti tylsä. Kiinnostusta lisätään mystisillä koukuilla, jotka vielä tarinan jälkeenkin pistävät kuulijan miettimään että mistä tuossa jutussa on kyse. Monessa fiktiivisessä tarinankerronnassa näitä koukkuja käytetään ovelasti. Heti tarinan alussa asetetaan ensimmäinen koukku, lähtöasetelma. Jotain on tapahtunut ja mysteeri pitää selvittää. Harry Potterissa tämä voisi olla alussa että keitä nämä velhot oikein ovat ja mistä he tulevat. Kun kyseinen seikka alkaa pikkuhiljaa selviämään on J.K. Rowling jo asettamassa seuraavaa koukkua. Lord Voldemort kuka hän on ja miksi hänen nimeään ei saa mainita ääneen. Niinkuin esimerkistä huomataan taitava tarinankertoja on jo odottamassa seuraavan mysteerin kanssa ennen kuin ensimmäinenkään on ratkennut.

Miksi mysteerit viehättävät? Se johtuu luultavasti ihmisen tarpeesta luoda kategorioita ja saada asioita valmiiksi. Ihminen ei voi lakata ajattelemasta kysymystä ennen kuin on saanut omasta mielestään tyydyttävän vastauksen. Kyseessä on sama hyvä fiilis mikä tulee kun ruksit To Do listalta kohdan tehdyksi.

 

Median juonet

Viime aikoina oon kuullu paljon valitusta perinteisen median tyhmentymisestä. Iso osa mun kavereista on yhteiskuntatietoisia fiksuja tyyppejä, jotka ovat jo valmiiksi todella mediakriittisiä. Nykyään heidän kriittisyytensä on vain kasvanut. Saman olen itse huomannut. Monet ennen hyvin vakavasti otettavat mediat ovat ruvenneet tekemään huomio-otsikoita ja klik bait julkaisuja kuten “10 haastetta joista vain lyhyet ihmiset kärsivät.”

Mielenkiintoista tässä ilmiössä on se että mediat tyhmentävät ulos syytämään sisältöä tarkoituksella. Perinteiset mediat ovat kärsineet kolauksen teknologian kehittyessä niin nopeasti etteivät he pysy perässä, ja tämä median tyhmentyminen on mediatalojen yritys pysyä perässä. Kun lehtien myynti laskee fiksu strategia on pyrkiä tarjoamaan lehtiä massoille. Sisällön tyhmentäminen avaa oven massoille ja lehden talous on pelastettu. Samalla tämä tyhmentyminen karistaa älymystön ja mediakriittiset ihmiset. Älymystö on liian pieni kohderyhmä, jotta isot mediatalot voisivat keskittyä vain heihin.

Tämä avaa mahdollisuuksia pienille sisällöntuottajille. Kaikkien ei kannata pyrkiä viihteellisen   juoru/ clickbait median tuottamiseen, varsinkaan kun isot mediatalot selkeästi osoittavat liikettä siihen suuntaan. Sen sijaan että ryhtyy kilpailemaan mediatalojen kanssa kannattaa mieluummin keskittyä älykkään ja laadukkaan sisällön tuottamiseen. Älymystö jonka valtamedia on unohtamassa, jää pian ilman heitä kiinnostavaa sisältöä. Tässä on hyvä mahdollisuus kaikille bloggareille, videoiden tuottajille ja pienille medioille. Toki älymystöä on vaikeampi miellyttää kuin kissavideoita ja top listoja janoavia massoja, mutta jos tarkemmin ajattelee niin myös palkkio on parempi.

Ero perinteisellä medialla ja sisällöntuottajilla on se että mediatalojen pää liiketoiminta on lehtien ja muiden edullisten julkaisujen myynnissä. Rahan tarpeessa he tähtäävät massamarkkinoille. Pienet sisällöntuottajat yleensä jakavat sisältönsä ilmaiseksi, kasaten seuraajakuntaa. Liiketoiminta tällaisessa operaatiossa perustuu kaikenlaiseen muuhun kuin itse sisällön myyntiin. Tarjonnassa voi olla kirjoja, puhe-esiintymistä, tuotteita, palveluita ja oikeastaan melkein mitä tahansa mikä vain liittyy tuotettuun sisältöön jollain tavalla. Toki mukana on myös mainostuloista tuleva raha mutta se ei liity tähän aiheeseen. Pienen sisällöntuottajan on itse asiassa melkein fiksumpi tuottaa sisältönsä älymystölle, koska älymystöllä on yleensä enemmän vaikutusvaltaa ja rahaa. Jo pieni massa sisältöä seuraavaa älymystöä voi generoida tarpeeksi liikevaihtoa, jotta operaatio pysyy jaloillaan. Kun taas edullisten pikku tuotteiden myynti vaatii jäätävät seuraajamäärät, jotta ne generoivat tarpeeksi liikevaihtoa. Siksi älykkäät ihmiset ovat fiksumpi kohderyhmä.

 

Loppu

Tarinoilla on yllättävän paljon valtaa. Hyvä todiste tästä on Game Of Thronesin suosio viime vuosina. Internetin aikana tarinoiden valta on vain kasvanut, kun kuulijat voivat osallistua tarinan kerrontaan ja lietsoa ns. hypeä. Jokaisen Game Of Thrones jakson jälkeen Internetiin vyöryy aiheeseen liittyviä kirjoituksia, meemejä ja kommentteja. Elämme mielenkiintoista aikaa tarinankerronnalle ja tämä tarina ei lopu ihan pian. Joskin jos loppuisi niin sekin olisi itsessään mielenkiintoinen tarina.

 

Kirjoittanut
John Blåfield
Videokuvaaja ja sisältövaikuttaja
tarinoilla.com

Tagit: , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!