Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tarinankertojan liekki roihuaa

Kirjoitettu 28.12.14
Esseen kirjoittaja: Henry Vesin
Kirjapisteet: 7
Kirja: Tarinan valta, Tarinallistaminen, Storytelling työkaluna
Kirjan kirjoittaja: Juhana Torkki, Anne Kalliomäki, Mervi Rauhala & Tarja Vikström
Kategoriat: 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle

Tarinankertojan liekki roihuaa, 5.0 out of 5 based on 5 ratings
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (5 votes cast)

Seikkailu alkaa.

 

Päätin yhdistää kolme saman aiheen ympärillä pyörivää kirjaa, jotka on julkaistu samana armon vuonna 2014, yhdeksi massiiviseksi esseeksi. Huomasin että kaikki kolme kirjaa pyörivät kuin kissa saman puuron ympärillä, joten olisi hyvä laittaa kaikki puurot ja vellit reilusti sekaisin. Tarinan valta on kirjoista teoriapainotteisin ja lähimmäs ihmisen omaa ajattelua tuleva. Juhana Torkki pureskelee tarinan rakenteet paloiksi yhtä tarkasti kuin puheen aiemmassa kirjassaan Puhevalta. Tarinallistaminen puolestaan tarttuu palveluiden tarinamuotoon muuttamiseen, vieden painopisteen pitkälle kokemuksien suuntaan, kuitenkin käytännön työkalujen kautta. Storytelling työkaluna havainnoi laajasti miten eri tavoin tarinaa voidaan hyödyntää yritysmaailmassa.

Ja miksi kaikki tämä vaiva yhteen esseeseen? Koska olen syttynyt. Sisälläni roihuaa tarinankerronnan tuli.


 

Oon aina rakastanut videoita. Yksinkertaisia, mukaansatempaavia videoita. Vaikka miten monta kertaa oon nipistänyt yöunistani, vaan tutkiessani Ringling Collegesta valmistuvien lyhytanimaatioita tai jotain Vimeon Staff pickejä. Seuraavana aamuna herääminen oli aina vaikeaa.

En ole koskaan nähnyt itseäni millään lailla taiteellisena ihmisenä, päinvastoin. Loistin aina matemaattisissa ja loogisissa aineissa, en koskaan kädentaidoissa tai luovuudessa. Olosuhteista päätellen mut oli luotu kaikkeen muuhun paitsi luovaan työhön.

Luovan seikkailun kipinä kylvettiin muhun kuitenkin sinä päivänä, kun ensimmäisen kerran näin Contour HD-kypäräkameran. Tiesin että jos mä saan tuon, niin sitten mä pystyn tekemään videoita.

Alkuun kuvasin vain lumilaudan ja longboardin päältä. Nopeasti siitä kypärän tasolta siirryin kuitenkin käsivaralta kuvaamiseen. Halusin hallita tilannetta. Editointipöydällä aloin sitten janoamaan vieläkin enemmän, parempaa kuvanlaatua. ”Tää ei oo vielä tarpeeksi hyvää.”

Silloiselta pomoltani sain vihjeen Panasonicin GH1-kamerasta. Kamera jonka sai hakkeroimalla tekemään äärimmäisen kovaa kuvanlaatua. Se ei jättänyt juuri vaihtoehtoja. Aloin myös huomaamaan editoinnin tärkeyttä. Opettelin sitten videokuvaamisen perusjuttuja ja iMovien käyttöä muiden lainavehkeillä. Itsenäisesti. Aina katsoin muiden videoita ylöspäin ja turhauduin kun oma pää ei vaan pystynyt tuottamaan yhtä hyvää jälkeä.

Mutta jokaikisen videon jälkeen, se sama sisäinen polte sai mut haluamaan enemmän.

Siviilipalveluksen loputtua huomasin tilaisuuteni tulleen. Perustin yrityksen. Hain starttirahaa, liiketoiminnan kulmakivinä virtuaaliesittelyt ja videokuvaukset. Ostin tehokkaan läppärin ja Final Cut Pro X-editointiohjelman, mutta en koskaan saanut tuotteistettua sitä videokuvauspalvelua. Starttiraha tuli ja meni, pääsin Tiimiakatemiaan ja ajatuksien suunta muuttui. Oli tärkeämpääkin ajateltavaa. Silloin tällöin palasin kuitenkin mielessäni niihin unelmiini videoista. Tein satunnaisesti joitain videoita tiimilleni, aina miettien että joku tekee tämän vielä paremmin kuin minä.

Toisen vuoden alkaessa Tiimiakatemiassa multa pyydettiin tarjousta virkistyspäivän kuvaamisesta. Naputtaessani tarjousta sähköpostiin tunsin yhtäkkiä jotain liikahtavan. Tässä mä oon hyvä. Mies ja kamera. Yksinkertainen kuvaus. Yksinkertainen video. Fiilistely.

Unelma Yhden miehen videoista oli toteutumassa.

Sparrasin unelmaa eri valokuvaajien ja mainostoimistojen kanssa. Tilausta tuntui olevan hyvälaatuiselle videolle, joka tehdään selkeällä hinnalla. Päätin tarttua tuumasta toimeen. Ostin domainin, tein vimeo-tunnukset. Laitoin nettisivut ulos ja aloitin asiakkaiden etsinnän.

Sain sen verran asiakkaita siinä syksyn aikana että päädyin joulun jälkeen ostamaan uuden kameran, GH1 isoveljen, GH3. Innostuin uudesta kamerasta. Se tuntui kuin luodulta mun käteeni, niin pehmeästi istuva. Ikävä kyllä kamera itsessään ei tuonut keväälle lisää töitä. Olin jälleen tyhjän päällä ja mietin, miksi mä edes yritän? Ei musta saa ammattilaista tekemälläkään.

Hiljaisen kesän jälkeen tavattiin Visan kanssa ja lyötiin päätä yhteen. Tultiin siihen tulokseen että kuka tahansa voi ostaa kalliit vehkeet ja tehdä niillä hyvälaatuista jälkeä. Se mikä kuitenkin ratkaisee, on sisältö. Mitä videossa tapahtuu, miten video kertoo tarinaa. Tajusin siinä silmänräpäyksessä mistä se kaikki videoiden kiehtovuus ja muu polte mun sisälläni johtui. Löysin syyn, miksi olin niin koukussa videoihin.

Tarinankertoja mun sisälläni oli syntynyt.


Mikä on tarina?

Tarina on kosketus näkymättömään todellisuuteen. Se kertoo merkityksestä ja rakastaa intohimoa, eläen ja sykkien sydämen lailla. Tarina muuttuu aina kertojan ja kuulijan mukana, mutta se ei koskaan katoa.

-Henry Vesin

Aloitetaan tarinan purkaminen osiin. Aristoteleen Runousoppi on draaman klassikoita kaukaa antiikin ajalta. Aristoteles tutki suosittuja teatterikappaleita ja etsi niiden takaa yhteisiä nimittäjiä, nimenomaan tunteen tasolla. Lopputuloksena on draaman kaari, joka on tunnistettavissa lähes kaikissa tarinoissa. Jos haluat luoda vetoavan tarinan, pue se Aristoteleen draaman kaareen. Kaikki tarinat perustuvat tähän samaan kaavaan; alku, keskikohta ja loppu.

Yllä oleva kaavio on luotu Torkin kirjoittaman kirjan pohjalta. Kirjasimme siihen mielestämme olennaiset palaset tarinasta. Kaavio toimii ajatuskarttana ja tsekkilistana tarinaa luodessa. Vasemmalla ylhäällä on kaksi eri rakennemahdollisuutta, toinen Aristoteleen mukainen, perinteinen vuorimalli, ja toinen Lajos Egrin kolmiosainen rakenne. Molemmat rakentuvat päähenkilön ja konfliktin ympärille. Ilman näitä ei tarinalla ole mahdollisuutta luoda tärkeintä ominaisuuttaan eli tunnelatausta.

Alavasemmalla käsitellään näitä erilaisia tunteita, joita tarina herättää. Tunteet ovat Ciceron kuvaamat yhdeksän perustunnetta. Vihreät nuolet kuvaavat positiivisia ja punaiset nuolet negatiivisia tunteita. Nuoli sisäänpäin tarkoittaa tarinankertojaan tai suoraan tarinaan kohdistuvaa tunnetta, kun taas nuoli ulospäin päinvastoin tarinankertojasta tai tarinasta poispäin vievää tunnetta.

Oikealla ylhäällä käsitellään tarinan muutamaa perinteisintä arkkityyppiä. Arkkityyppejä on muitakin, ja niitä voi kategorisoida eri tavoilla, mutta näihin neljään kiteytyy paljon. Tuhkimotarina on arkkityypeistä vanhin ja tunnetuin, tarina kurjuudesta loistoon nousemisesta. Ikaroksen ja Midaksen niputimme samaan kategoriaan, loistokkaan kuplan puhkeamisesta. Daavid ja Goljat on puolestaan tuttu pienen ja ison taistelu. Odysseus on arkkityyppinä seikkailu, jossa päähenkilö kasvaa ja muuttuu. Näistä arkkityypeistä valitsemalla pystyy luomaan ihmismieleen ja tunteisiin eri tavoilla vetoavia tarinoita.

Oikealla puolella on Roland Barthesin neljä erilaista kerronnan elementtiä. Näistä nukleukset ja katalyytit ovat juonta vaakatasossa eli eteenpäin liikuttavia elementtejä. Indeksit ja informantit puolestaan ovat tarinan pystysuoria elementtejä. Ne eivät vie juonta eteenpäin, mutta rakentavat samaistuttavia henkilöitä ja ympäristöä

  1. Nukleukset ovat syy- ja seuraussuhteita, joista koko tarinan ydin rakentuu.
  2. Indeksit ovat tunnelmaa luovia, aistillisuutta korostavia elementtejä.
  3. Informantit ovat faktoja, jotka luovat todellisuudentuntua.
  4. Katalyytit ovat juonen eli nukleuksien laajennuspalikoita. Ne säännöstelevät jännitettä.

Vasemmassa kulmassa on näihin kirjoihin liittymätön ilmiön luomisen palikat. Usein tarinasta halutaan ilmiö, joten laitoimme sen muistilistaan mukaan. Alhaalla puolestaan on asiaa tarinankertojasta, mutta siitä lisää myöhemmin.

Joulukuun alussa puhuessani muutamien ihmisten kanssa tarinankerronnasta, huomasin etten todellisuudessa tiedä mitä tarina on. Olin lukenut Tarinan vallan, joka kyllä pilkkoi palaset huolellisesti ja näytti mistä tarina koostuu. En siltikään tiennyt mikä se tarina kuitenkaan on. Ajattelin että Tarinallistamisen ja Storytelling työkaluna-kirjan jälkeen tietäisin. Todellisuus on, että en vieläkään tiedä selkeästi ja varmasti. Lohduttavaa on, että minun ei kuulukaan tietää.

Tarina on kuin kissanpentu, jonka suloisuuden ja tenhon jokainen ymmärtää, mutta jos sitä ryhdytään tarkemmin analysoimaan ja pilkkomaan, kissanpentu kuolee ja lumous haihtuu.

-Annette Simmons

Olen opettelemassa tunteen ja lumouksen luomista, tarinankerronan ydintä. Ei ne elementit, eikä ne draaman käänteet, vaan se tunne, lumous.

Learn to tell those stories by heart.

 

Tarinankertoja

Okei. Näiden kirjojen jälkeen minulla on hyvä kuva ja laajat muistiinpanot tarinasta itsestään. Hyvän tarinan lisäksi tarvitaan äärimmäisen kiinnostavaa tarinankerrontaa. Tämä kysyy paljon taitoa kertojalta. Torkin mukaan tarinankertojalta vaaditaan

  1. monipuolista elämänkokemusta ja hyvää yleissivistystä.
  2. herkkyys ymmärtää, mikä tapahtumisen kohinassa tuntuu joltakin
  3. luovuutta, kekseliäisyyttä ja osaamista hahmon rakentamisessa, muodon antamisessa sisäiselle tunteelle

Rauhala ja Vikström avaavat aihetta myös kirjassaan Storytelling työkaluna. Tämä on rakennettu erityisesti bisnestarinankerronnan ympärille, mutta se on sovellettavissa myös tarinankerrontaan tilanteessa kuin tilanteessa. Onnistumisen kannalta on kiinnitettävä huomiota kolmeen oleelliseen asiaan:

  1. Tavoitteet
  2. Yleisön tunteminen
  3. Toimivan tarinan rakentaminen

Kakkos ja kolmoskohta menevät yksiin Torkin vastaavan listan kanssa, joten vähintäänkin niitä voi pitää tarinankerronnan kannalta olennaisimpina seikkoina. Kuten siis yllä on tullut mainittua, on luotava tunne, suoranainen lumous. Herkkyys sen ymmärtämiseen on treenattavissa. Tarinankerronnan taidon voi oppia. Haluan opetella valloittavaksi tarinankertojaksi.

Omia vahvuuksiani tarinankertojana on hyvä muisti ja hyvä äänenkäyttö. Olen ala-asteen aikana lukenut satoja kirjoja ja kielellinen ilmaisuni on tästä johtuen kehittynyt ja rikastunut jo varhain. Esiintymistäni on kehitettävä vielä ilmeikkäämmäksi, jotta koko kehoni voisi puhua samaa tarinaa suun kanssa. Minulla on vielä paljon kehitettävää tunteen ja lumouksen ymmärtämisessä, mutta alan jo huomaamaan miten itse lumoudun tarinankerronnasta. Tuntuu kuin minua olisi jo nuoresta asti luotu kertomaan tarinoita.

Vaikka olen aina ollut vahvasti matemaattisiin ja loogisiin aineisiin painuva tyyppi, niin minua on silti kiehtonut oma ääni ja sen käyttäminen. Joskus lukion alussa haaveilin jopa radiojuontajana toimimisesta. En puhunut siitä koskaan ääneen, koska se vaikutti niin irralliselta sen hetkisiin vahvuuksini. Pelkäsin.

Lukion loppupuolella järjestimme Potkijaiset vanhemmalle vuosikurssille. Olin mukana Potkijaistoimikunnassa ja pidimme ensimmäisiä palavereita koulun lastenhoitohuoneessa. Käsikirjoittaminen junnasi alkutekijöissään ja inspiraatio oli pahasti hukassa. Lastenhoitohuoneen ikkunaan oli maalattuna satuhahmoja, lohikäärmeitä ja linnoja. En tiedä oliko se huono sisäilma vai pitkäksi venynyt työpäivä, mutta ikkunamaalaukset käynnistivät pienissä päissämme luovan prosessin, jonka tuloksena syntyi kaikkien aikojen Potkijaistarina. Olin itse Potkijaisissa kertojan ääni, joka vei tarinaa eteenpäin. Sain sen jälkeen ensimmäisen kerran kuulla muiden suusta, että mun pitäisi ryhtyä satusedäksi.

Kävin lukion läpi 3,5 vuodessa, joten minulla oli loppuvaiheessa rutkasti aikaa. Suoritin siinä useampia ilmaisutaidon kursseja ja teatteridiplominkin valotekniikasta. Olin useissa eri teatteriprojekteissa siellä loogisella puolella eli valotekniikan parissa, mutta jokin mussa haikaili koko ajan sinne lumouksen ytimeen, lavalle. Vietin paljon ylimääräistä aikaa teatterilla ja opin tuntemaan ja nauttimaan teatterin illuusiosta. Kävin myös samoihin aikoihin puheviestinnän kurssin ja puheviestinnän lukiodiplomin erinomaisin arvosanoin. Nautin erittäin paljon puheiden rakentamisesta ja niiden esittämisestä, ja sain jatkuvasti hyvää palautetta niistä. Siltikään en osannut ajatella itseäni luovaksi esiintyjäksi.

Olen käynyt läpi lukuisia nuorten leirejä, ja sormet eivät riitä niihin kertoihin kun olen joutunut tai päässyt lavalle. Iso osa kerroista on ollut improvisaatioarvosteluita, terveisiä Rajalan Laurille. Joka kerta minusta tuntui että lähdin käsittämättömällä tavalla käyntiin. Riitti että laitoin pullonpohjasilmälasit tai vain hatun päähäni. Siinä hetkessä minusta tuli joku toinen.

Tiimiakatemiaan tullessani jättäydyin tietoisesti pois enimmistä esiintymisistä, koska halusin antaa tilaa kokemattomammille esiintyjille. Vasta nyt tänä kolmannen vuoden syksynä olen tajunnut että tässä on jotain sellaista, josta nautin. Miksi en ole tarttunut tilaisuuksiin? Sain kipinän tarinankerronnasta syksyn alussa ja nyt tuntuu että räjähdän näistä mahdollisuuksista. Kaikki mun elämässä koettu tuntuu käyvän niin yksiin tässä yhdessä ja samassa pisteessä, tarinankerronnassa. Tuntuu siltä että tätä mut on luotu tekemään.

Tarinankertoja mun sisälläni on syntynyt.

 

Yritysmaailman tarinat

Yritystarina on vaikea määritellä tarkasti. Tarinalla muutenkin on monimuotoisia tulkintoja kertomuksista satuihin, mutta yrityskentällä määritelmä tuntuu olevan vieläkin kirjavampi. Nettisivuilla näkee linkin ”Tarina” takana faktaperusteisia luetteloita ja mitä kummallisempia yhteydenottopyyntöjä. Rauhala ja Vikström pukevat yrityksen tarinan kuitenkin mallikkaasti yhteen kaavioon.

Yrityksen tarina nivoo yhteen siis yrityksen identiteetin ja brändin. Se on silta, joka näyttää sekä sisäisen että ulkoisen kuvan, tarinan muodossa. Tämä johtaa siihen ajatukseen, että yritystarina ei käsitä ainoastaan yrityksen historiaa, vaan myös kuvan joka asiakkailla on yrityksestä. Toisaalta yritystarinaa ei voi myöskään rakentaa pelkälle ulkoiselle kuvalle, vaan myös yrityksen sisällä on oltava tarinan mukainen yrityskulttuuri. Ilman toista puolta yritystarina tuntuu aina päälleliimatulta ja etäiseltä. Kuten kuvassa siis seisoo, yrityksen tarina konkretisoi ja inhimillistää yrityksen arvot ja olemassaolon syyn. Tämän lisäksi on tärkeää muistaa että jokaisen viestintäkanavan on palveltava samaa tarinaa. Asiakkaan kokemus, työntekijän kokemus, johdon visio, kaikki palvelee samaa ydintarinaa. Tällöin tarina vaikuttaa ja tuntuu yhtenäiseltä.

Kun yrityksen tarinan hahmottaminen alkaa, tullaan usein tylsän totuuden eteen. ”Eihän meillä mitään jännittävää tapahdu.” Tällöin on erityisen tärkeää ymmärtää että yrityksellä on käytössään mittaamaton tarinapääoma. Se ei majaile ainoastaan yrityksen viestintä- ja markkinointiosaston ihmisten päissä, vaan kaikkialla yrityksen toiminnassa. Asiakkailla on tarinoita yrityksestä, johdolla on omat tarinansa yrityksessä, jokainen työntekijä kantaa omaa tarinapääomaansa yrityksessä. Kaikki nämä tarinat täytyy vain löytää. Tarinapääomasta on mahdollista rakentaa lumoava yritystarina.

Rauhalan ja Vikströmin lista saattaa auttaa tarinoiden tunnistamisessa:

  • Herättääkö jokin asia tai tapahtuma tunteita? Saako se sinut yllättymään, kauhistumaan tai hymyilemään?
  • Onko tapahtumassa henkilö, hahmo tai jokin muu selkeä toimija, johon voi samaistua?
  • Herättikö tapahtuma tai asia visuaalisia mielikuvia?
  • Voiko tapahtuman linkittää johonkin isompaan teemaan?
  • Haluatko spontaanisti kertoa asian eteenpäin?
  • Jäikö asia pyörimään mieleen pidemmäksi aikaa?
  • Onko asiassa jokin kiinnostava yksityiskohta?

Yleistettynä voisikin sanoa että jos huomasit jonkun asian kiinnostavan, siinä luultavasti on tarinan juurta. Tarinapääoman kautta on siis mahdollista löytää se yrityksen todellinen tarina. Kun tarinapääoma ja yrityksen oma tarina on tunnistettu tai jopa rakennettu valmiiksi, voi jatkossa keskittyä ihan ruokkimaan tarinapääomaa. Silloin yritys elää tarinanmukaista elämää ja saa lisää vauhtia uusista tarinoistaan. Esimerkiksi Vincit Oy elää tarinansa mukaista elämää.

Videtuotannossa olen päässyt usein tekemisiin erilaisten yritystarinoiden kanssa. Yhdysvaltalainen The Center for Digital Storytelling on listannut digitaalisen tarinankerronnan seitsemän eri ulottuvuutta, joita minun on syytä hyödyntää tulevissa videoissani. Osa näistä on tuttuja, mutta osa erittäin hyviä huomioita.

  1. Näkökulma – Mikä on tarinan näkökulma ja kertojan suhde tarinaan?
  2. Dramaattinen kysymys – Ydinkysymys tai salaisuus, joka pitää yleisön kiinnostuneena
  3. Tunnesisältö – Teemat, jotka kerrotaan henkilökohtaisella ja voimallisella tavalla.
  4. Oma ääni, ”tone of voice” – Ilmaisu saa olla uniikkia ja persoonallista
  5. Soundtrack – Musiikki ja muu äänimaailma tukemaan tarinaa
  6. Ekonomisuus, yksinkertaisuus – Tarinan mukainen määrä sisältöä, ei enempää
  7. Tahti, rytmi – Mikä on tarinan rytmi, nopea, hidas vai jotain muuta?

Usein tälläinen video halutaan rakentaa leviäväksi ilmiöksi. Parasta on jos ihmiset pyytämättä jakavat sitä. Jonah Sachs on tutkinut tarinoiden viraaliutta ja tiivistää mahdollisuuksien kasvattamisen kolmeen kohtaan. Ensinnäkin ihmisiä kiinnostaa outo ja erikoinen (freaks). Toisekseen ihmiset ovat uteliaita näkemään mitä sääntöjen ja normien rikkojille käy (cheats). Kolmantena kuitenkin on oltava jotain tuttuakin, johon voi samaistua tai jota pystyy tunnistamaan (familiars). Näillä 7 + 3 ohjeilla pystyn keskittymään paremmin tarinan luomiseen videoiden kautta.

 

Tarinaidentiteetin luominen

Anne Kalliomäki antaa paljon käyttökelpoisia työkaluja tarinaidentiteetin luomiseen kirjassaan Tarinallistaminen. Kirjan työkaluista paistaa Kalliomäen aiempi työskentely televisio- ja elokuvatuotannossa, mikä antaakin työkaluihin paljon syvyyttä. Pureskelen tässä yhteydessä Tarinaidentiteetin käsikirjaa, joka käsittelee ensisijaisesti palvelupolun ja yrityksen kautta tarinan luomista. Sovellan lopussa käsikirjaa yleiseen tarinan luomiseen ja käsikirjoittamiseen.

Tarinaidentiteetin käsikirja sovellettuna tähän esseeseen on seuraavanlainen:

  1. Stooripuu
  2. Ydinviesti, premissi
  3. Ydintarina
  4. Hahmot
  5. Teemat
  6. Lopputoimet

Loppuosa listasta poikkeaa hieman Tarinallistamisessa esitetystä, mutta näen tämän käytännöllisempänä.

Stooripuu

Stooripuu koostuu kolmesta osasta; juuristosta, rungosta ja oksista. Juuristoon kirjataan ydin eli yrityksen toiminnan timantit. Mitkä ovat yrityksen arvot, historia, ydinjutut? Simon Sinekin mukaisesti, miksi yritys on olemassa? Runkoon puolestaan kirjoitetaan ydinasiakas, eli kohderyhmä, eli asiakassegmentti, sekä yrityksen palvelut. Nämä ovat keskeisiä asioita, runko yritystoiminnassa. Sitten siirrytään siihen Stooripuun hauskimpaan osuuteen, eli oksaston luomiseen.

Nyt on aika ideoida tarinaelementtejä eli kaikkia mahdollisia yritykseen liittyviä teemoja tai asioita. Onko olemassa jotain erityistä, jotain esineitä, asioita tai hahmoja jotka voi liittää yritykseen? Paikkoja, metaforia tai symboleja? Haetaan siis konkreettisia asioita, joiden pohjalta myöhemmässä vaiheessa luodaan tarinaa. Tässä vaiheessa tärkeää on luovan toiminnan sääntöjen mukaisesti kirjata kaikenlaisia asioita tyrmäämättä ja sen kummemmin myöskään jatkojalostamatta. Tähän kohtaan voi myös käyttää vertauskuvia. Tarinallistamisen sivulla 90 ja 91 on hyviä harjoituksia, joilla pääsee tarinaelementtien luonnissa vauhtiin.

Ydinviesti

Lajos Egri käyttää tästä kohdasta nimitystä premissi. Tämä on yhden lauseen mittainen tarinan ydinviesti. Esimerkiksi ”Paha saa palkkansa.” tai ”Nöyrä ihminen voittaa ennen pitkää.” Näistä on myös hyvä pyrkiä tekemään konkreettiset ja yritykselle läheiset. Tästä lähtee identiteetin ja tarinan rakentaminen.

Ydintarina

Tämä on kokonaisuuden ja koko yrityksen ytimessä. Miksi yritys on olemassa? Tässä vaiheessa kirjoitetaan jo kiteytys yrityksen syntyvaiheista ja olemassaolosta. Tämä tarina heijastelee Stooripuun juuria ja runkoa, eli ydinarvoja ja asiakkaille tuotettavaa arvoa. Tätä ei kuitenkaan välttämättä julkaista missään, vaan käytetään identiteettinä. Kaiken mitä yritys tekee, voi peilata tähän tarinaan.

Tämä on kaiken alku ja juuri, sydän, identiteetti.

Hahmot

Tarinassa täytyy olla samaistuttavia, kiehtovia hahmoja. Yksi hahmo riittää, mutta sen tulee olla samaistuttava. Hän on tarinan kannalta arvokas, uskottava ja tunnistettava. Hänestä on siis luotava helposti ihailtava persoona. Hahmolla on vahvuuksia, mutta myös heikkouksia. Hahmolle tärkeitä asioita ovat

  • Päämäärät
  • Uskottavuus (omassa maailmassaan)
  • Jotain tuttua, mutta myös tuntematonta
  • Toistuvia piirteitä
  • Tunteita
  • Jokin tarinan kannalta tärkeä ominaisuus
  • Samaistuttavuus, sankaruus, yhtäläinen kokemus

Teemat

Käsikirjaan avataan myös teemoja. Näitä hyödynnetään kun jatkossa kehitetään uusia tarinoita, asioita tai palvelukokonaisuuksia. Jokainen teema avataan muutamalla lauseella. Esimerkiksi jos ydintarinaan liittyy autokorjaamo, niin tässä avataan muutamalla lauseella mitä se tarkoittaa, miltä se näyttää tai tuntuu. Toistuvat ja keskeiset elementit toimivat teemoina. Ne voivat olla esimerkiksi hahmoja, paikkoja tai tyylejä.

Lopputoimet

Lopuksi käsikirjassa käydään läpi palveluympäristö, tuotteet ja palvelut, sekä markkinointi. Mitä palveluympäristössä tulee ottaa huomioon, mitkä värit sopivat tarinaan, millaiset aistit tukevat tarinan kokemusta? Tässä kohtaa voi huomioida 6Y. Miten tuotteet ja palvelut ovat osa tarinaa? Miten tarina näkyy markkinoinnissa? Näitä kysymyksiä on lisää Tarinallistamisen sivuilla 123-126.

 

Muita huomioita

Jos luodaan vain yleisellä tasolla tarinan käsikirjoitusta, niin voi käyttää viittä ensimmäistä kohtaa hyvinkin sujuvasti. Ensimmäisenä on syytä kaivaa timantit, kulmakivet esiin, kuten Stooripuussa, ja määritellä tarinan aihe. Siitä eteenpäin kirjoittaminen kulkee halki lennokkaan ideoinnin, materiaalin etsimisen ja kohtausten listaamisen. Vasta loppuvaiheessa on aika luoda tarinan dialogia. Ensin siis tehdään luuranko, ja sille annetaan pikkuhiljaa lihaksia ja nahkaa. Aina voi myös palata aiempiin kohtiin viilaamaan ja täydentämään. Käsikirjoittamiselle on syytä antaa aikaa.

Käsikirjoittamisen työvaiheet ovat siis yksinkertaistettuna seuraavat:

  1. Aihe – timantit, tarinan kulmakivet esiin
  2. Ideat – lennokkaat ajatukset sijoiteltuna draaman kaarelle
  3. Synopsis – tiivistelmä tai useita versioita, joka sisältää materiaalia, faktoja, premissin
  4. Kohtausluettelo – kokonaisuus sujuvaksi, kuvia, tunnelmaa, jännitettä
  5. Proosamuoto – käsikirjoituksen luominen laajaan muotoon, dialogi
  6. Käsikirjoitus on valmis

On hyvä myös huomioida esineillä kertominen kun tarinaa kerrotaan palveluympäristössä. Tarina saa lisäpotkua kun fyysinen rekvisiitta palvelee tarinaa. Käsirekvisiitaksi kutsutaan tarinan kannalta olennaista rekvisiittaa. Ilman näitä esineitä tarina ei etene. Huomiorekvisiitta on visuaalisesti merkittävä osa tarinaa, mutta ei kuitenkaan tarinan eteenpäinviennin kannalta olennainen. Tämä on siis esine, johon kuulija kiinnittää vahvasti huomiota ja joka luo tunnelmaa. Huomiorekvisiitan avulla voidaan auttaa kuulijaa huomaamaan juonen kannalta olennaiset syy-seuraussuhteet. Toimintarekvisiitta on tarinan toimintojen kannalta olennaista välineistöä, mutta ei kuitenkaan itse tarinan kannalta olennaisia.

Lisäksi muutama Kalliomäen nostama termi auttamaan prosessissa:

  • Cliffhanger – Jätä kuulija tarinassa rotkon reunalle ja pitkitä tunnelmaa sopivasti tai anna vapautus vasta seuraavassa vaiheessa. Näin syntyy jännitettä ja kuulija koukuttuu ja haluaa tietää mitä tarinassa tapahtuu seuraavaksi.
  • Näytä, älä kerro – Kukaan ei halua valmiiksi pureskeltua. Älä siis väännä rautalangasta, vaan näytä ja anna kuulijan tehdä päätelmänsä itse.
  • Istutus & Lunastus – Lataa odotuksia esineisiin ja asioihin. Jos myöhemmässä vaiheessa tarvitaan jotain tiettyä esinettä, niin anna vihjeitä siitä jo aiemmin. Kuulija kiinnittää siihen huomiota, mutta ei vielä silloin tiedä mihin se liittyy.
  • Katharsis – Aristoteleen käyttämä kreikankielinen termi, joka kirjaimellisesti tarkoittaa puhdistumista. Kun kliimaksi tarinassa on saavutettu ja haaste ratkeaa niin kuulijalle syntyy katharsis eli tunnetila joka vapauttaa otteesta. Tavallaan siis antaa kuulijan jälleen hengittää. Käytä katharsista sopivissa määrin pitkin draaman kaarta, mutta etenkin viimeisessä kliimaksissa.

 

The Hero’s Journey eli Sankarin matka

Yhtenä merkittävänä lisänä tarinan luomisessa voi myös ajatella Joseph Campbellin 1900-luvun puolivälissä luomaa Hero’s Journeyta. Tämä tunnetaan suomeksi nimellä sankarin matka tai monomyytti. Sankarin matka kietoo lukuisia tunnettuja teoksia samojen vaiheiden alle. Matka on aina kiehtova ja houkutteleva, ja sankarin matka pukee sen tyypilliseen muotoon. Alla on kuva Campbellin sankarin matkasta.

Suomennettuna Sankarin matka kulkee seuraavasti:

  1. Tavallinen elämä, alkutilanne
  2. Kutsu seikkailuun
  3. Epäröinti, tai yliluonnollinen pakote – usein sankari epäröi ottaa riskin mutta lähtee silti
  4. Ensimmäinen kynnys, jonka jälkeen ei ole paluuta entiseen
    —– kohti tuntematonta —–
  5. Mentorin tapaaminen (viisas hahmo), muutoksen alkaminen
  6. Haasteet ja kiusaukset, vihollisten ja liittolaisten tunnistaminen – sankari oppii itsestään ja ympäristöstään ja muuttuu pala kerrallaan
  7. Kohti syvyyttä, jossa sankari kohtaa äärimmäisen haasteen
  8. Sankari kuolee äärimmäisessä haasteessa…
  9. …mutta selviää kuitenkin ja herää henkiin uutena ihmisenä, siis uudestisyntyy!
  10. Sankari on muuttunut pysyvästi
  11. Saa elämän eliksiirin, siunauksen eli oppii sen tärkeimmän opetuksen
    —– paluu kotiin —–
  12. Sankari palaa takaisin yhteisöön muuttuneena ihmisenä, todellisena sankarina

 

Kutsu seikkailuun

Olen saanut syksyn aikana kutsun jännittävään seikkailuun. Kuitenkin mä epäröin. En tiedä uskallanko astua mukaan tai uskallanko edes puhua tästä. Tää tuntuu liian epävarmalta. Haluan tietää ja tuntea sen mitä kulloinkin teen, hallita tilannetta. Sen takia oon aina pelannu pelejä vain yhdellä tietyllä tyypillä, koska haluan hallita sen yhden hyvin. Teen sellaisia töitä, jotka osaan tehdä hyvin. Oon kokeillu joskus epämukavuusaluetta työhommissa, ja nähny miten epäonnistun siellä. Haluanko, tai ennenkaikkea, uskallanko astua tähän seikkailuun?

Jos nyt kuvitellaan että astun tähän tarinankerronnan veneeseen ja aloitan matkani niin mitä tuolla tuntemattomassa tulevaisuudessa näkyy?

Yrityksien nuotiovierailut

Olen viime viikkoina lämmitellyt ajatusta yrityksiä kiertävästä tarinankertojasta. Käyn yrityksessä säännöllisesti tai epäsäännöllisemmin, mutta kuitenkin niin että kun tulen paikalle niin laitan nuotion pystyyn ja kerään halukkaat nuotion ympärille jakamaan tarinoita. Käytännössä tämä siis on työkalu kulttuurin muuttamiseen. En tiedä miten yrityksissä tällä hetkellä tarinankerrontakulttuuri toimii, mutta nuotion avulla sen voi saada käyntiin. Alkuun mun täytyy ruokkia sitä kulttuuria, herätellä muutamalla mehukkaalla tarinalla. Ennen pitkää ihmiset kuitenkin pääsevät mukaan tunnelmaan ja alkavat jakaa omasta tarinapääomastaan tarinoita. Oma roolini tässä on fasilitoida ja kirjoittaa tarinoita ylös. Ei ehkä näkyväksi, mutta vihkoon kuitenkin talteen. Tärkeää on rajata juoruaminen ja paskan puhuminen pois, ja keskittyä tarinoihin jotka nousevat ihmisten omista kokemuksista yrityksessä.

Pilotti tästä on helppo käynnistää. Jos saan yrityksen päättävän henkilön vakuutettua tästä mahdollisuudesta, niin voin tehdä muutaman viikon kokeilut veloituksetta ja sen jälkeen raportoida ja katsoa yhdessä henkilön kanssa miten on mennyt. Näyttää tarinoita, joita olen kirjoittanut ylös. Ehkä myös jokin tutkimus olisi paikallaan mukana olleille. Tunnelman luonti on tämän tyylisessä tarinankerronnassa tärkeää ja siksi haluan rakentaa saranoilla varustetun laatikon, jonka sisällä on nuotio. Tulen paikalle, kaadan laatikon seinät lattialle, lyön pistokkeen seinään ja kas, minulla on leirinuotio edessäni. Valoja vaan pois ja ihmiset mukaan tarinankerronnan lumoukseen.

Optimitilanteessa nuotion kautta käynnistyy isompi yrityksen muutosprosessi, jossa luodaan yritykselle tarinaa, kulttuuria ja brändiä. Ja osaajia sille rintamalle verkostosta kyllä löytyy.

Improvisaatioteatteria

Jokainen tarvitsee improvisoinnin taitoa. Pinkkuvuonna yritimme Sinin kanssa käynnistää tälläistä harjoitusta, mutta se kuoli heti kättelyssä. Nyt sytyin uudelleen. Huoneteatterille säännöllisen epäsäännöllisesti pariksi tunniksi Tiimiakatemialaisten ja jonkun ohjaajan kanssa, tekemään improvisaatioharjoituksia. Loistavaa treeniä esiintymis- ja heittäytymispelon voittamiseen, mutta myös kokeneille mielikuvituksen ruokkimiseen. Valmiit kontaktit löytyy jo, päivämäärä vaan ylös ja tekemään. Tätä kautta saan myös itse vahvistettua mielikuvitustani ja omaa tarinankerrontaani.

Henkilöhaastattelut

Tarinoita löytyy käsittämätön määrä joka päivä. Tärkeää on opetella avaamaan silmät ja katsomaan. Visan kanssa alkusyksystä jo pohdittiin sitä että halutaan kirjoittaa ylös ihmisten tarinoita ja tehdä niistä videoita. Keväällä siis starttaa vanhojen Tiimiakatemialaisten, kuin myös muiden mielenkiintoisten henkilöiden haastattelut. Haluan etsiä niitä tarinoita ja opetella kirjoittamaan niistä. Liisa Mantere antaa Rauhalan ja Vikströmin kirjassa Storytelling työkaluna hyviä vinkkejä henkilöhaastattelun tekemiseen. Näillä ohjeilla kohti kevään haastatteluja ja parempaa tarinankerrontaa!

  1. Jos teet haastattelun tarinan taustaksi, älä etene kysymys-vastaus -mallilla. Rauhallisessa ympäristössä käyty keskustelu on aito kohtaaminen ja hyvän tarinan lähde. Anna keskustelun viedä uusille poluille
  2. Henkilötarina koskettaa, kun tarinassa on syvyyttä, särmää ja käännekohta. Tarinan pitää herättää lukijassa tunteita. Tunteet eivät kuitenkaan tarkoita tunteilua tai tunnemössöä. Pitäydy mieluummin eleettömässä kielessä. Tarina herättää tunteet, eivät adjektiivit.
  3. Asioita ei pidä kaunistella epäaidoiksi: kerron ne sellaisina kuin ne ovat. Jokaisessa tarinassa pitää silti olla toivoa.
  4. Tarinan pitää välittää arvoja, jotka voit allekirjoittaa. Muuten tekstistä ei tule uskottavaa, etkä voi kirjoittajana olla oma itsesi.
  5. Arvosta lukijaa kirjoittamalla tiiviisti ja selkeästi.

Päiväkotivierailut

Raju ajatus. Kiertävä tarinankertoja ei rajoita toimintaa ainoastaan yrityksiin. Sopivalla aikajänteellä myös päiväkotiin tekemään tarinankerronta-aamuja. Puhdasta improvisointia, jotta saan parannettua omaa heittäytymistäni tarinankerrontaan. Samaa nuotiota voisi käyttää tässä kuten yritysmaailmassakin. Lapset ovat haastavaa, mutta myös mukaan heittäytyvää yleisöä. Jos saan lapset innostumaan tarinasta niin voin luottaa siihen että olen oppinut jotain, jonka avulla saan myös aikuiset innostumaan. Tämän avulla Sankarin matka ja draaman kaari toden teolla iskostuu selkärankaan. Tämän voi aloittaa myös vielä pienemmällä panostuksella tekemällä tarinankerrontaa puolituttujen lasten kanssa.

Soundtrack tarinankerrontaan

Päiväkotivierailuja varten, tai miksei muutenkin. Valmis taustamusiikkilevy tai soittolista, jossa on taustamusiikki draaman kaaren mukaisesti. Näin saa rytmitettyä tarinankerronnan. Jollain kaukosäädinsysteemillä onnistuu myös kappaleiden vaihtaminen, joten jos ristikkäin feidauksen saa onnistumaan niin tässä on täydellinen työkalu tunnelman luomiseen. Muutamalla huomaamattomalla klikkauksella rakennetaan tarinankerronnan yhteydessä taustamusiikki seesteisestä kylätunnelmasta räjähtävään toimintakohtaukseen!

Kirjoita tarinoita

Minun on kehityttävä myös kirjallisessa tuottamisessa. En tiedä onko osallistuttava johonkin NaNoWriMoon vai kuinka tämän saa käyntiin. Ehkä on vain aloitettava pienestä ja helposta, eli TA-Gossipista. Lupasin Joonalle jo syksyn puolella osallistua, joten tämän kautta on aika viimein olla mukana. Kirjoitan siis tekstimuotoisia tarinoita. Pieniä, suuria, erilaisia. Mitä tahansa. Tässä hyödynnän ylläolevia tsekkilistoja ja apukeinoja.

Tarinan käyttäminen kulttuurin muutoksessa

En ole varma mitä tällä haen takaa, mutta minulla on käytännön esimerkki. Mittavan talous oli pakkasella tuossa joskus taannoin ensimmäisen vuoden lopussa. Silloinen johtoryhmä keksi oivallisen tavan ajaa läpi kassakriisi. Yksissä treeneissä meidän eteemme lanseerattiin SS-kuukausi, eli Siperiasta Saharaan. Tarina iski loistavasti porukkaan, tai ainakin minuun, ja Siperiasta todellakin päästiin Saharaan. Muutosprosessi siis ajettiin läpi tarinan avulla, jossa sankarina olimme me itse. Tämän voi ottaa mukaan jos yritysmaailmassa nuotiovierailuja on vietävä pidemmälle, mutta ainakin Mittavan omassa taipaleessa ja Tiimiakatemian sisällä.

Synnytysten jälkihoitotuote

Timon, Teon ja Samuelin kanssa innostuimme kerran autossa Aimosta tullessamme ajattelemaan että miten helppoa olisi myydä 24H-keissejä asiakkaille itselleen, siis niin että asiakas ratkaisee itse oman haasteensa. Innostuimme, no, reilunlaisesti ja teimme pari tuntia muistiinpanoja tästä aiheesta. Huomasimme että yhden kaksnelosen järjestäneenä meillä on jo vahva ammattitaito koko prosessista, joten tuote on jo pilotoitu. Ei tarvitse kuin myydä, jotta näkee miten prosessi toimii asiakkaan kanssa. Tähän liittyi tietysti paljon muutakin, mutta nyt myöhemmin vasta ymmärsin miten loistavasti esimerkiksi tuo nuotiovierailu sopii jälkihoitotuotteeksi.

Siis nuotiovierailu, jonka tärkeimpänä tavoitteena on seurata, että synnytyksessä nousseet ideat ja ajatukset tulevat käytännön tasolle kokeiluun. Koko synnytyksen vetovoima on perustunut 5E:hen ja show-teemaan ja myös jälkihoitotuote jatkaisi vahvalla eskapistisella tunnelmalla. Näin asiakas saa hyödyn irti ja myös itse opin kuuntelemaan tarinoita ja auttamaan niiden kautta eteenpäin.

Tarinankertojan eepos

Minun on kirjoitettava oma vihko tästä esseestä, näistä kirjoista ja kaikesta muusta mitä tarinankerronnan työkaluista mahdollisesti ikinä tulee vastaan. Teen siis opuksen itselleni, joka sisältää näitä työkaluja ja teorioita, sekä jatkojalostettuja kaavioita. Parasta tietysti, jos onnistun luomaan tästä oikeasti runomuotoisen teoksen. Tarina, joka veisi syvälle tarinankertojan eepokseen.

Näe ihmisiä

Minun on yksinkertaisesti puhuttava tästä ihmisten kanssa. Löydettävä tarinoista innostuneet henkilöt, eikä ainoastaan yritysmaailmasta vaan kaikkialta mun ympäriltäni. Esimerkiksi Pinjan kanssa tuli viimeeksi hyviä ajatuksia tarinankerronnasta. Alla muutamia ihmisiä, joita kenties haluan tavata.

  • Mervi Rauhala – Storytelling työkaluna
  • Tarja Vikström – Storytelling työkaluna
  • Anne Kalliomäki – Tarinallistaminen, Tarinakone Oy
  • Juhana Torkki – Tarinan valta
  • Jere Ruotsalainen – Fantasiarakenne Oy, valaistus, tarinankerronta
  • Jani Turku – IMPROVment, improvisointi
  • Tommi Auvinen – Jyväskylän kauppakorkeakoulu, väitöskirja narratiivisesta johtajuudesta, tarinaindeksi
  • Panu Luukka – Naqu Oy, yrityskulttuuri

 

Tarinankerronta opinnäytetyössäni

Olin aiemmin sitä mieltä että opinnäytetyöni tapahtuu ulkopuoliselle asiakkaalle. Sattuneesta syystä nyt syksyllä ajatukseni on muuttunut. Haluan liittää opinnäytetyöni tarinankerrontaan. En kuitenkaan halua tehdä tavanomaista yrityksen tarinallisuuden hyödyntämistä tai muuta vastaavaa, vaan luoda jotain uutta. Haluan että opinnäytetyöni luo jotain arvokasta tarinankerrontarintamalle. Mielellään jopa niin, että voin tulevaisuudessa viitata omaan opinnäytetyöhöni tai suoraan käyttää sitä. En tiedä vielä mitä se on, mutta uskon että kun otan askeleen kynnyksen yli kohti tuntematonta, niin tuntematon kyllä kertoo minulle.

 

Visio elämäni suurimmasta seikkailusta

Vieläkään en ole varma siitä, onko tässä jotain sellaista mitä kannattaa tehdä täysipäisesti ja täysipäiväisesti. Silläkin riskillä että teen jotain muuta tulevaisuudessa, haluan kokeilla siipiäni. Tarinoiden voima on niin puoleensavetävää että minun täytyy yrittää. Siksi on tässä vaiheessa, uuden vuoden kynnyksellä, aika asettaa visio kahden vuoden päähän. Meni syteen tai saveen.

 

Vuonna 2017 elän tarinankertojana tarinankerronnalla.

 

 

Käytännön askeleita

  1. Osta tarinankertoja.fi
  2. Opettele bongaamaan tarinoita arkipäivässä
  3. Tapaa alkuun kaksi eri ihmistä tarinankerrontaan liittyen
  4. Luo henkilöbrändiä tarinankertojana
  5. Improvisaatioteatterin ensimmäinen kerta
  6. Kirjoita tarina TA-Gossipiin
  7. Seuraa tarinankerrontaan liittyviä twiittejä ja osallistu mukaan
  8. Kirjoita kolme tarinaa videokäsikirjoitukseksi ja lähetä ne puhuttavaksi
  9. Rakenna nettisivut
  10. Tee visiomandala (Kaverijohtamisen visuaalinen innostuskirja, s.33)
  11. Tapaa uudet kaksi ihmistä tarinankerrontaan liittyen

 

 

 

Minut on kutsuttu seikkailuun.

Epäröin. Olen epäröinyt jo kuukausia. Olen kuullut tästä seikkailusta, lukenutkin paljon. Ikinä en kuitenkaan saa tyydyttävää vastausta vain kirjoja lukemalla. Minun täytyy heittäytyä seikkailuun, jos haluan löytää todellisen tarinankerronnan lumouksen. Edessäni on paljon pimeyttä, paljon tuntematonta. En tiedä mihin tämä polku johtaa, mutta tiedän että minun ei tarvitse kohdata tätä kaikkea yksin. Ympärilläni on ihmisiä, jotka voivat auttaa minua. Mutta kuitenkin, suuri tuntematon pelottaa.

Kohtaan haasteita, jotka tuntuvat vaikeilta. Tunnen kiusausta vaihtaa suuntaa, luovuttaa. Kuljen kohti syvyyksiä, kohti äärimmäisiä tulikokeita. Silloin tulee se vaihe, kun kukaan muu ei usko. Kun olen yksin. Silloin minun on uskottava itseeni. Silloin minun on luotettava siihen että tiedän kuka minä olen.

Vain taistelemalla rohkeasti noissa kaikista syvimmissä paikoissa voin löytää todellisuuden. Tarinankerronnan todellisuuden.

Suljen silmäni. Tiedän että paluuta ei ole. Mutta olen valmis. Astun kynnyksen yli.

Tuntemattomaan.

 

 

 

Henry Vesin
Nuori tarinankertoja
Osuuskunta Mittava Innovations
p. 040 734 8559
henry@mittava.fi

Tagit: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Ole ensimmäinen kommentoija! to “Tarinankertojan liekki roihuaa”

  1. […] — Lainaus esseestä Tarinankertojan liekki roihuaa — […]

  2. […] — Lainaus esseestä Tarinankertojan liekki roihuaa — […]

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!