Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tarinat myyvät ja teknologia kehittyy

Kirjoitettu 17.09.18
Esseen kirjoittaja: Tanja Jämsä
Kirjapisteet: 6
Kirja: Tarinat myyvät -seminaari, Kirjoittamisesta; Muistelmia leipätyöstä
Kirjan kirjoittaja: Juhana Torkki, Perttu Pölönen, Stephen King
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2.1. Verkostot ja sosiaalinen pääoma, 3.1. Yrittäjien elämänkertoja ja yritysten historioita, 9.10 Tapahtumat, 9.12. Elämänkerrat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tarinat myyvät -seminaari

Torstaina 13.9.

Juhana Torkki, Perttu Pölönen

 

Stephen King, Kirjoittamisesta

Muistelmia leipätyöstä

 

Kirjoitan nyt sekä live-visualisoinnista ja sen uusista haasteistani, sekä tarinoista. Kävin Tarinat myyvät -seminaarissa ja olen myös vastikään kuunnellut Stephen Kingin elämänkerran, missä kirjailija kertoo elämästään ja itse kirjoittamisesta.

 

Live-visualisointi tabletilla

Lähdimme Tiinan kanssa seuraamaan seminaaria oppiaksemme samalla live-visualisointi tabletin avulla. Sain oman tablettini reilu viikko sitten ja olen sen käyttöä koittanut harjoitella. Ensiviikolla menemme sitten Dare To Learn tapahtumaan jälleen harjoittelemaan, mutta silloin valmiit työt menevät jo tapahtuman järjestäjille. Jännittää aika paljon.

Live-visualisointi tabletilla on haastavaa. Jos kynällä paperille live-visualisoinnin kokee vaikeana niin mielestäni tabletilla on tuplasti vaikeampaa, ainakin näin oppimisen alussa. Toivottavasti se alkaa muuttua helpommaksi. Paperille tehdessä muistiinpanot on helppo ottaa post-it lapuille ja niistä sitten valita, mitkä tiedot ja pointit ovat tärkeitä kirjoitettaviksi isosti esille. Tabletilla piirto-ohjelmassa on muistaakseni 20 layeria, mihin pitäisi mahtua koko työ. Käytän layereitä kuin post-it lappuja ja siirtelen kirjoittamiani tekstejä paikasta toiseen sen mukaan, miten työ muuttuu. Kirjoittaminen itsessään on hidasta tabletilla, enkä siksi haluaisi tehdä yhdestä layerista pelkkien muistiinpanojen layeria. Kirjoittaessani erillisille layereille pystyn helposti nappaamaan tekstin suoraan työhön tai poistamaan sen jos pointti ei ole olennainen. Kuitenkin tällä tekniikalla tulee vääjäämättä eteen layereiden loppuminen ja silloin joutuu jo kesken esityksen alkaa käydä läpi kirjoitettua sisältöä. Osaksi ongelmani johtuu myös siitä, etten osaa vielä suoraan kuunnellessa poimia tärkeitä asioita vähäpätöisempien asioiden seasta. En myös pysty muistamaan kunnolla sanottuja lauseita, ellen heti kirjoita niitä ylös. Täytyisikin oppia hahmottamaan keskeiset teemat ja esityksen osaset paremmin, jotta aikaa jää työssä enemmän piirtämiselle. Tiina on opettanut, että live-visualisoinnissa maksimissaan 20 % on mahdollista saada napattua kuvaan mukaan. Minä ehkä yritän huomaamattani saada enemmän irti.

Teimme Tiinan kanssa samaan aikaan omia kuvituksiamme ja hitsit niistä tuli kyllä erilaisia! Minä yritin keskittyä sisällön nappaamiseen mahdollisimman hyvin ja siksi kuvat jäivät herkästi ontumaan. En myöskään osannut käyttää tabletin suomia mahdollisuuksia, kuten netin käyttöä ja ihanaa google kuvahakua. Tiinan työskentely oli näppärää ja hän sai hyvin keskeiset mieleen jääneet osaset poimittua heti esityksen alussa ja siksi hän kerkesi piirtää mahtavia kuvia tukemaan aihetta. Töistämme tuli hyvin erinäköiset. Hauska sattuma oli myös se, että live-kuvittaja Linda Saukkorauta oli myös kuuntelijana tapahtumassa ja kuuleman mukaan ei myöskään malttanut olla töhertelemättä hieman. Oli mahtava nähdä, miten erilaiset kuvat meiltä kaikilta syntyi saman puhujan aikana.

Sitten vielä yksi huomio, minkä olen tehnyt kuluneen viikon aikana on se, miten hirveää näytön tuijottelu on silmille! Piirsin keskiviikkona useita tunteja ensin paperille (missä siinäkin silmät kyllä lopulta väsyy, mutta eritavoin) ja sitten loppupäivänä piirsin noin neljän tunnin ajan tabletilla. Kun lopulta sain työt valmiiksi ja katsahdin peiliin, minua tuijottivat takaisin verisuoniset räiskyvän punaiset ja väsyneet silmät. Tunsin myös erittäin ikävää kipua, mikä tuntui lähes samanlaiselta kuin kuumeessa, kun silmiä särkee. Oli siis korkea aika lopetella piirtäminen siltä päivältä. Seuraavana päivänä olikin sitten tämä seminaari, mistä kirjoitan ja huomasin selkeästi, etteivät silmäni olleet vielä palautuneet edellispäivän rasituksesta. Siksi kuvitinkin vain ensimmäisen puoliskon seminaarista ja toisen osan muistiinpanot otin perinteisesti vihkolle. Ja silmät kiittivät. Jännittävää nähdä miten silmäni kestävät tätä uutta rasitusta jatkossa, totunko siihen pikkuhiljaa, eivätkä silmäni rasitu enää vai onko tämä sellainen vaiva, mikä vaan tulee aina tietyn ajan näyttöä tuijoteltua.

Projekti-2        Tiina

Vasemman puoleinen kuva on minun visualisoimasta Juhana Torkin puheesta ja oikealla näkyy Tiinan versio samasta puheesta.

 

Tarinat myyvät – Juhana Torkki

Itse seminaari keskittyi tarinoiden ympärille. Ajatuksena oli lähteä rakentamaan yrityksen tarinatekstiä toimivaan muotoon. Liian usein tarina on vain pätkä historiaa ja vuosilukuja ja vähemmän itse tarinaa, hetkiä oivalluksia ja tunteita. Saman asian voi kertoa tylsästi tai mielenkiintoisesti kuulijaa tai lukijaa koskevasti. Hyvä tarina imaisee mukaansa. Se antaa lukijalle jonkin tunteen ja maalaa maisemaa lukijan silmien eteen. Mieleen muodostunut kuva esimerkiksi puheen aikana auttaa tekemään muistosta helposti mieleen jäävän. Mielikuva tapahtumapaikasta luo samaistumisen tunnetta, joten tarinassa kannattaa kuvailla juurikin ne asiat, mitä useimmat meistä tietävät tai tuntevat, ja voivat niin yhdistää kuvan muistoihin ja kokemuksiin. Samaistuminen luo jo itsessään tunnetta, joten tarina koskettaa jos siten kuulijaa. Puhujan kannattaa myös muistaa se, kenelle hän puhuu. Onko yleisönä johtokunnan kokouksen insinöörejä vai onko kyse vaikka tuotteen julkaisemistilaisuudesta, missä pakalla ovat lehdistö ja tavalliset maan tallaajat? Eri yleisölle on hyvä puhua heitä koskettavasti, mihin voi myös liittää vaikkapa pukeutumisen. Seminaarissa puhuja antoi esimerkin Steve Jobsista ja hänen tyylistään olla julkaisutilaisuudessa ”tavallisen” näköinen. Hän ei nostanut itseään ylemmäksi eikä esiintynyt puvussa tärkeilevänä henkilönä. Hän oli yleisönsä kanssa samalla tasolla ja puhutteli yleisöä myöskin kielellä, mitä kaikki pystyivät ymmärtämään.

Tarinat rakentuvat erilaisista arkkityypeistä. On tuhkimotarinoita, missä köyhyydestä ja kurjuudesta noustaan vääryyden ja sorron keskellä lopulta huipulle ja saadaan onnellinen loppu. Robin Hood tarinoissa rikkaat ovat pahoja ja köyhät hyviä. Rikkaat sortavat köyhiä ja sankari tasaa tilejä varastamalla rikkailta ja antamalla köyhille. On taikureita, seikkailutarinoita, viattomia tarinoita ja kehittäjätyyppisiä kertomuksia. Jälleen Jobs astuu kuvioon puhujan esimerkissä, sillä yritystarina on tyyliltään tuhkimotarina. Pienessä autotallissa kyhätty teknologia nousee pikkuhiljaa vaikeuksien saartamana (ilkeät sisarpuolet) ja suuryritysten (paha äitipuoli) kiusatessa kohti huippua. Julkaisutilaisuudet olivat kuin taikashow, kun uusi tablettimalli vedettiin kuin valkoinen kani silinterihatusta. Myös haastatteluissa Jobs loisti kertomalla asioita mieleen jäävien tarinoiden ja niistä syntyneiden tunteiden kera. Vertauksena katsoimme sekä Jobsin haastattelun että Nokian johtajan haastattelun. Jobs keroi yritysajatuksestaan lapsuuden tarinan keinoin, mihin oli helppoa samaistua. Nokian edustaja ei osannut kertoa minkä värisenä uutta puhelinta pystyi ostaa, mutta insinööritekstiä tuli aika mitalla. Nyt kirjoittaessa huomaan, että muistan selkeästi Jobsin kertoman tarinan, mutta Nokian haastattelusta jäi mieleen ainoastaan kysymys puhelinten väreistä. En muista edes johtajan nimeä tai sitä, oliko mies koko toimintaa johtava henkilö vai esimerkiksi tuotannon johtaja.

Tarinoissa keskeistä on myöskin se, että niissä tapahtumahenkilölle tulee eteen jokin ongelma tai haaste. Tämä on tarinan kliimaksi, missä kuulijat suorastaan pidättävät hengitystään jännityksen värähdellessä ilmassa, kunnes tarinankertoja paljastaa kohtalokkaan ratkaisun tai käänteen tarinassa, mistä seuraa tarinan onnellinen loppu. Viimeisenä kohtana puhuja puhui myös mielen koodista, mutta en kuollaksenikaan muista mikä hitto se asia oli. Käytän tätä kirjoittaessani apunani tekemääni live-visualisointia ja selkeästi viimeisestä osasta tuli puutteellinen. Mielenkiintoinen pointti puheen lopussa oli kuitenkin se, että me voimme itse päättää mitä tarinat meistä kertovat. Suomalaiset on aina meidän kansan keskuudessa mielletty juroiksi ja sisäänpäin kääntyneeksi kansaksi. Mutta kysymys kuuluukin siinä, että onko tämä oikeasti totta vai pelkkä kansamme sisälle kiertämään jäänyt valheellinen tarina, mistä olemme oppineet tämän väitteen? Tarinat voivat herkästi määritellä identiteettejämme ilman, että tarinan oppi edes perustuu oikeasti mihinkään. Juron ja kylmän puukkokansan tarina voisi jo mielihyvin väistyä jonkin paremman tarinan tieltä. Onhan täällä maassa kaikki hyvin ja ihmiset ovat oikeasti ihan kivoja ja iloisia.

Siinä olivat kiteytettynä tarinan osaset. Alku, miljöö, tunne ja samaistuminen, sekä kliimaksi ja tarinan loppu. Esimerkeissä tosiaan käytettiin paljon nykymaailman tapahtumia ja ilmiöitä, sekä Steve Jobsia. Tarinat kietoutuvat ympärillemme joka hetki maailman kuhistessa ympärillämme. Monet tapahtumat, mistä lehdistö uutisoi, sekä oma käyttäytymisemme peilaa jonkinlaiseen tarinan kaavaan. Etsimme jännitystä, oikeudenmukaisuutta, sankareita ja pahiksia.

Steve Jobsista vielä sellainen pohdinta, että olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon hän oikeasti on miettinyt kaikkia näitä asioita, minkä avulla hän on henkilönä noussut niin tunnetuksi. Onko hän ollut luonteeltaan vain sellainen, että kaikki palaset ovat loksahdelleet paikoilleen ja oikeat sanat tulleet oikeassa paikassa ulos? Vai onko taustalla oikeasti laskelmoitu kokonaisuus? Jobsia ja Applea käytetään niin usein esimerkkeinä oikein toimimisessa ja miten asiat tulisi rakentaa, jotta menestys olisi varmaa. Jos Jobs on laskelmoinut kaiken, niin miten paljon hänen on täytynyt itse irtautua ihmisyydestä tarkastellakseen ihmisiä ulkopuolelta. Ihmisen käyttäytyminen, tarpeet, massan käyttäytyminen, mikä vetoaa mihinkin ja missä piilee homman juju.

Miettivätkö menestyjät näitä tarinan peruselementtejä puheissaan ja kirjoituksissaan? Vai onko nämä muistisääntöjä niille, joilla ei ole näitä ajatuksia koodattuna suoraan dna:han? Mietin tässä nyt Steve Jobsin lisäksi Stephen Kingiä, joka kertoo saavansa tarinansa ideat yhdistämällä kaksi todella outoa ja erillistä asiaa yhteen, jolloin syntyy jonkinlainen jännä kombo. Sitten hän vain kirjoittaa. Jotenkin se kuulostaa niin siltä, että hänen kirjoituksensa tulee jostain syvältä miettimättä mitään tarinan arkkityyppiä sen kummemmin. Voi toki olla, että nämä tarinan perussäännöt ovat iskostuneet häneen jo hänen elämänsä aikana opinnoista ja muista kirjoista niin, että teksti soljuu luonnostaan oikein.

Tarinankerrontaa on mielenkiintoista oppia ja aihetta tutkia ihan senkin vuoksi, että kuvitus ja live-visualisointitöissä on varmasti hyötyä tarinankerronnasta. Toki nämä työt ovat normaaleista tarinoista poikkeavia, mutta aivan varmasti tarinankerronnan elementeillä voin saada työskentelyyni lisämaustetta, minkä avulla voin luoda työstäni mieleenpainuvampaa. Tarinankerronta onkin taitanut hieman huomaamattani nousta tämän syksyn teemaksi, sillä huomaan hakeutuneeni osaksi vähän kaikkeen tarinoihin liittyvään toimintaan. Tarinasyksy, täältä tullaan!

 

Digidigi

Perttu Pölönen otti seminaarissa seuraavan puheenvuoron ja käytti sen puhumalla teknologiasta ja sen kehittymisestä, sekä uusista innovaatioista ja siitä mistä nämä tulevat.

”Vanhan keksinnön parantaminen ei muuta maailmaa. Vanhan unohtaminen ja uudelleen keksiminen muuttaa.”

Aina tulee uusia keksintöjä, mitkä syrjäyttävät tieltään jotain vanhaa. Sitä hirmu usein jämähdetään johonkin samaan keksintöön ja ongelman tullen vanhaa pyritään vain kehittämään paremmaksi, mutta oikea ratkaisu olisi heittää vanha pois kokonaan ja aloittaa täysin puhtaalta pöydältä. Silloin voi syntyä jotain oikeasti merkittävää. Yrityksen näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, ettei ikinä voi oikein tietää, mistä suunnasta saattaa tulla uusi uhka yritystoiminnalle. Esimerkkinä Pölönen kertoi aikoinaan jyllänneestä maustebisneksestä.

Mausteet olivat maailman ykkösvientituote, sillä niiden uskottiin parantavan ruuan säilyvyyttä. Todellisuudessahan mausteet eivät parantaneet säilyvyyttä, vaan peittivät vain ruuan pilaantuneen maun. Mausteet kuitenkin tekivät kauppansa ja niitä kuljetettiin suurilla rahtilaivoilla mantereelta toiselle. Yksi rahtilaiva saattoi olla arvoltaan viiden kultaa kuljettavan rahtilaivan arvoinen. Tämä bisnes kuitenkin kohtasi loppunsa, kun eräs mies (en muista nimeä) hoksasi ruuan säilyvän paremmin kylmän avulla. Hän pistikin sitten pystyyn jäätä myyvän firman. Talvella jäätä nostettiin vesistöistä valtavat määrät suuriin varastorakennuksiin, missä ne odottivat lämpimämpiä kelejä. Kesällä myytävä jää olikin valtava myyntihitti, eikä mausteita enää tarvittu samassa mittakaavassa. Jäätä ruvettiin jopa kuljettamaan rahtilaivoilla pitkiäkin matkoja ja tavara teki kauppansa. Kunnes keksittiin ensimmäinen jäätä tekevä laite. Enää ei mennyt kallis ”aito” jää kaupaksi. Tämän jälkeen keksittiin myös laittaa jäätä kotona kaapin ylimmälle hyllylle, jolloin koko kaappi viileni. Eristeet paransivat vielä lisää kaapin kylmänä pysymistä. Enää ei tarvinnut käydä ostamassa ruoka-aineita silloin, kun ruokaa teki, vaan ruokaa pystyi säilyttämään kotona. Ensimmäinen versio jääkaapista syntyi. Seuraavaksi yhdistettiin jääkone ja kaappi, jolloin jäätä ei tarvinnut enää hakea erikseen, vaan kaappi viilensi itse itsensä. Tällaisia ovat jääkaappimme nykyään. Mielenkiinnolla saa odottaa, että mitähän tulee seuraavaksi? Lyheneekö ruokaketju niin paljon, että säilytystä ei enää tarvita, vai keksitäänkö jokin täysin uusi säilytysmenetelmä? Se jää nähtäväksi.

Teknologian kehittyminen on hurjan nopeaa ja sen sanotaan olevankin exponentiaalista. Siksi teknologien kehittyminen onkin erittäin mielenkiintoista seurattavaa. Esimerkiksi robottien kehitys on ollut huomaa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Siis nimenomaan ihmistä muistuttavat robotit. 2000 luvulla robotit osasivat todella vähän ja ne olivat erittäin kömpelöitä liikkeissään. Jo muutamassa vuodessa kehitys oli huoma ja eron huomasi selkeästi. Olisiko ollut 2016 kun jenkeissä rakennettiin robotti, joka kykeni kävelemään jo maastossa. Toki kävely vaikutti hieman humalaiselta hoiperrukselta, mutta eteneminen sujui silti mielestäni päämäärätietoisesti ja paremmin kuin keskimääräisen vahvasti humaltuneen ihmisen matka nakkikioskilta kotiin. Viimeisimmät videot, mitä näin roboteista, olivat aika uskomattomia. Robotteja käytettiin jo elokuvien stunttimiehinä, kun temppu alkoi olla jo liian vaarallinen ihmisen suorittamaksi. Stuntissa robotti heilahti narun päästä ja hyppäsi näyttävällä voltilla laskeutuen hallitusti verkkoon. Toisella videolla robotti suoritti jonkin sortin parkour rataa ja siinäkin suoritus päättyi näyttävään volttiin ja voimistelijan näyttävään käsien ojennukseen onnistuneen suorituksen merkiksi.

Huimasta robottien kehityksestä huolimatta Pölönen ei usko robottien ohittavan ihmistä. On vielä paljon käsitteitä, mitä ei pystytä kunnolla koodaamaan. Esimerkiksi käsitteet paljon tai vähän. Milloin jokin on paljon? Määritelmä pohjautuu luultavasti jokaisen henkilön kokemuksiin ja elämään, mistä tämä on asettanut sanalle paljon jonkinlaisen suhteen. Tai sitten toisessa tilanteessa paljo voi olla eri verran. Esimerkiksi jos sinulla on kymmenen omenaa sylissäsi, se voi olla paljon, mutta jos omenat ovat kuormalavalla, mikä pitoisi saada täyteen omenoita, kymmenen omenaa vaikuttaa aika pieneltä määrältä. Myös paljon omenoita sylissä voi olla eri määrä omenoita, jos syli on iso tai pieni. Koodaappa tämä tieto robotille. Numeromääräinen tieto on helppo koodata, mutta osa käsitteistä ovat todella haastavia. Kuitenkin, jos mietitään tekoälyä ja sen kehittymistä, niin itse en ole niinkään varma enää Pölösen ajatuksesta siitä, ettei vaikkapa käsitettä paljon voisi robotille opettaa. Jos tekoälyn ”tietoisuus” rakentuu oppimisen ja kokemusten pohjalta, kuten ihmistenkin tietoisuus rakentuu, tekoäly oppii siten kaikki samat ilmeet, eleet, tulkinnat ja maailman toiminnat kuin ihminenkin. Näin ajattelen ainakin teoriassa, mutta en sitten tiedä, kuinka tämä käytännössä tapahtuu. Olen kuitenkin varma, että tekoäly tulee kehittymään nopeasti ja tehokkaammaksi kuin ihminen. Kuulin jonkin aikaa sitten kokeilussa, missä tiedemiehet olivat rakentaneet tekoälyn ja antaneet tälle ohjeen rakentaa tekoäly. Tekoäly oli suoriutunut annetusta tehtävästä paremmin, kuin mihin tiedemiehet olisivat siihen aikaan kyenneet. Eikö tässä jo tekoäly omalla tavallaan mennyt ihmisen edelle? Kun tähän vielä liittää oppimisen huomattavasti nopeampaa kuin mihin ihminen kykenee niin aika paljon tulee tapahtumaan, ja nopeasti. Mielestäni tekoäly osaa jo nykyäänkin oppia annetussa tehtävässä virheistä ja siksi se on niin tehokas. Tekoäly ei tee samaa virhettä kahdesti.

Kuin jännää!

 

Tagit: , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!