Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tarinoiden voima

Kirjoitettu 29.10.18
Esseen kirjoittaja: Vili Partanen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Tarinoiden voima
Kirjan kirjoittaja: Mika Aaltonen, Titi Heikkilä
Kategoriat: 1.1. Oppimisen suuntaviivoja, 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut, 1.4. Uusia tuulia oppimiseen, 4.3. Johtamisen ja organisaation kehittämisen työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Minulla on ollut nyt viime iltoina tekstin tuottamisen kanssa ongelmia ja tänään kolmatta iltaa peräkkäin istun tietokoneeni ääressä pää täysin tyhjänä. Olen lukenut ”Tarinoiden voima” nimisen kirjan ja en millään meinannut saada sanan sanaa paperille. Tiedon määrä ja laatu on jotenkin lamauttanut minut, niin paljon olisi kaikenlaista reflektoitavaa enkä tiedä mistä lähtisin sitä purkamaan. Päätin kuitenkin, että istuessani tähän tietokoneen ääreen en päästäisi itseäni pois ennen kuin olisin saanut tuotettua edes jotain. Päätin yrittää voittaa luovuuden tulppani lähtemällä kirjoittelemaan aluksi vain omista fiiliksistä, jos se auttaisi edes vähän. Ja nyt muutaman rivin jälkeen huomasin, että olenhan jo kirjoittanut melkein yhden kappaleen. Tulpan aukeamisen lisäksi tiedostin, että olin kertonut asiani lyhyehkön tarinan muodossa.

Miksi sitten kertoa tarina? Tarinoita on kuultu ja kerrottu yhtä kauan kuin ihmisiä on ollut. Jo luolamiehet piirtelivät luolien seinille maalauksia, jotka kertoivat tarinaa kivikauden aikaisesta elämästä. Vielä tänäkin päivänä niistä voi päätellä milloin mikäkin villieläin oli pilaamassa päivän. Näidenkin luolamaalausten kautta välittyy tarina, jota me nykyään tulkitsemme. Tarinan erikoisuutena on se, että ne pakkaavat yllättävän hyvin sisäänsä helposti sulatettavissa olevaa tietoa. Tarinat ovat helppo muistaa sillä ne usein on esitetty kronologisesti, kausaalisesti tai intentionaalisesti, eli kohdistuen. Ne etenevät loogisesti, mikä helpottaa uuden tiedon kietomista vanhaan. Itseäni kiinnostaa se, miten tarinat heräävät kuulijan päässä eloon aina eri tavalla ja välittävät tietoa sen vastaanottajalle. Tarinoiden käyttö myös markkinointiviestinnässä esimerkiksi tunteiden herättäjänä kiinnostaa minua hurjasti.

 

Tarinoilla kehittäminen

 

Tarinoita on joka paikassa ja jokaisella meillä on oma tarina, voisin tässä seuraavaksi vähän avata omaa tarinaani, eli miten tähän tilanteeseen tätä esseetä olen päätynyt kirjoittamaan. Voin tässä kohtaa paljastaa, että omaan valintaani vaikuttivat suuresti kuulemani tarinat. Ensimmäisen vuoden liiketalouden opiskelujen aikana meidän tuli valita mihin kärkeen, eli mihin erikoistumisalaan halusimme suuntautua ja Tiimiakatemialle hakeminen tapahtui juuri niiden tarinoiden takia mitä olin kuullut. Muistan ensimmäisen vahvarin mitä olin akatemialla seuraamassa. Vanhemmat tiimiyrittäjät kävivät lavalla esittelemässä projektejaan. Parhaiten minulle jäi mieleen kahden miehen vaateprojekti, joka oli mennyt pahasti penkin alle, mutta en välittänyt siitä, ajattelin vain, että oli tosi siistiä, että jotkut on uskaltanut tehdä jotain ihan omaa ja uutta. Tämä tarina jäi päähäni elämään ja sai sitten minutkin laittamaan kärkihakemuksen akatemialle ja tässä sitä nyt ollaan.

Teot jäävät unholaan, mutta tarinat elävät. Tämä on pätenyt hyvin ainakin akatemialla. Olen huomannut, että hyvin suuri osa oppimistamme tapahtuu myös tarinan muodossa. Jos mietitään esimerkiksi oppimissopimusta, joka toimii meidän jokaisen henkilökohtaisena ammatillisena tarinana. Se kertoo missä olemme olleet ja mihin haluamme mennä. Vanhan ja uuden tiedon yhdistäminen helpottaa suuntaviivojen ja oman vision löytämistä ja selkeyttämistä. Sehän on melkein miten kaikki oppiminen tapahtuu, yhdistelemme tietoa vanhaan oppimaamme, joka auttaa meitä päätöksenteossa. Luomme saamiemme tietojen välille riippuvuussuhteita, jolloin tiedosta muodostuu suuri kokonaisuus, joka on vaikutussuhteessa.

Tarinoita olen myös havainnut esimerkiksi ihan projektikohtaisesti. Teemme projekteista motorolia, jotka ovat ikään kuin projektikertomuksia. Ne helpottavat meitä hahmottamaan kokonaisuuksia ja yhdistämään saamaamme tietoa vanhaan. Kirjassa oli hyvä esimerkki yritysten ja organisaatioiden käyttämästä työkalusta, joka kovasti muistutti minua motorolista. Työkalu oli nimeltään oppimishistoria, jonka tarkoituksena on dokumentoida yrityksen aiempia hankkeita ja toimia yhtenäisenä tiedonluomisprosessina. Oppimishistoria on käytännössä tarina, joka koostuu kolmesta eri palstasta, se sisältää hankkeisiin osallistujien, konsulttien ja ulkoisten tekijöiden ja tilanteiden näkökulman. Suurin ero esimerkiksi meidän käyttämään motorola-työkaluun on tuo ulkoinen näkökulma, eli se olisi sama asia, kuin pyytäisimme asiakkaita mukaan pohtimaan projektin onnistumista ja siitä suoriutumista. Oppimishistoria toisaalta ei ole ainoastaan tarina, vaan myös prosessi, jonka luominen on osa oppimista, ihan kuin meilläkin.

 

Organisaation kehittäminen

 

Tänä syksynä aloitin uuden roolini Tiimiakatemian Brändimasana ja aiempaan työkuvaani tuli lisäksi talon viestinnän ja yhteisön kehittämisen hoitaminen. Halusin tehdä jotain uutta ja aloin miettimään asiaa oppimissopimuksen kautta. Päähäni juolahti ajatus yhteisöllisestä oppimissopimuksesta ja näin sain alkunsa kehitysfoorumi, missä ollaan talon väen kanssa mietitty vähän meidän Tiimiakatemian yhteisön tarinaa. Aloitimme ihan sparrailemalla omaa identiteettiämme yhteisönä, ja mietimme omia tähänastisia suuntaviivojamme. Kuin myös kehitysfoorumilla on pähkäilty meidän tarinaa ja uuden tiedon yhdistämisellä vanhaan olemme alkaneet saada selville uusia mahdollisia yhteisön suuntaviivoja ja tavoitteita. Yksi iso oivallus oli itse asiassa tarinankerronnan hyödyntäminen juuri sisäisessä oppimisessa, sekä esimerkiksi meistä saadun mielikuvan kehittämisessä. Tähän väliin kiitos sinulle jos olet ollut kehitysfoorumilla ja luet tätä!

Esimerkiksi tällä hetkellä tuloksena on ollut talon omien tarinoiden tehostettu jakaminen sisäisesti. Vaikka olemmekin jo entuudestaan tiivis yhteisö, voi silti monta asiaa jäädä pienen porukan tietoisuuteen, vaikka he istuisivatkin ihan naapuripöydässä. Tähän ratkaisuksi, haluaisin alkaa nostamaan erilaisia tarinoita onnistumisista ja epäonnistumisista talon sisällä. Se ehkä rohkaisisi porukkaa ja saattaisi jopa inspiroida. No asia onkin jo lähes korjattu, viime vahvareissa on hyvin ollut tarinoita talon sisällä olleista projekteista. Täytyy myös pitää huolta, että näitä tarinoita myös dokumentoidaan ja luodaan, että kaikilla olisi tiedossa selkeä tiedonluomisprosessi, miten voitaisiin kasvattaa yhteisön tietopääomaa ja muokata se helposti jaettavissa olevaan muotoon.

Sisäisen tiedonkulun parantamiseksi olen myös kiinnostunut kertomaan tarinoita ulkopuolisille, esimerkiksi meidän tapauksessa asiakkaille ja mahdollisille hakijoille. Tarinoilla on myös ainutlaatuinen tapa herättää tunteita sen vastaanottajassa, mitä haluaisin oppia hyödyntämään. Esimerkiksi rekryyn painottuvaan sisällöntuotantoon on kaavailtu juurikin näitä tunteita herättäviä tarinoita. Pelkkien projektitarinoiden lisäksi olisi mahtavaa päästä kertomaan henkisiä kasvutarinoita, sillä niitäkin löytyy jokaiselta. Jos lähtisin miettimään omaa tarinaani, niin tällä hetkellä elämäni kappaleen nimi voisi olla ”kasvun paikka”. Kasvun paikka siinä mielessä, että mahdollisuuksia on niin monia ja pitäisi valikoida ne asiat mitä haluaa lähteä johtamaan.

Pohdinta

Miksi valitsin tarinan? Rakastan itse kuulla tarinoita ja silloin tällöin myös kertoa. Tarinoissa on minun mielestäni parasta se, miten ne heräävät päässäni henkiin. Kun kääntää päätään, niin voi olla välillä vaikea hoksata miten monta kuulemisen arvoista tarinaa ympärillä saattaa ollakaan. Tarinoilla on jotenkin erikoinen vaikutus ihmisiin, ne ikään kuin raivaavat tiensä suoraan pitkäaikaiseen muistiin ja pysyvät siellä ties kuinka pitkään. Tarinat ovat myös niin monimuotoinen työkalu, halusi niitä sitten käyttää yhteisön johtamisessa, kehittämisessä tai vaikkapa oman suunnan etsimisessä. Haluan oppia paremmaksi tarinankertojaksi ja uskon että olen nyt ottanut ensimmäisen askeleen sitä kohti.