Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tee itsestäsi mestariajattelija

Kirjoitettu 21.03.21
Esseen kirjoittaja: Tuulia Jäppinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Tee itsestäsi mestariajattelija
Kirjan kirjoittaja: Lauri Järvilehto
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Aivot ja mieli ovat kyllä sellaisia asioita, joita on vaikea käsittää. Kirja avaa kuitenkin hyvin tieteellistä kulmaa mielensopukoista ja antaa paljon käytännön vinkkejä ja erilaisia mielenharjoituksia. On tullut usein mietittyä, ettei ajatuksilleen mitään voi. Ne vain tulevat päähän eikä niitä voi kontrolloida. Ajatuksiin pätee kuitenkin samat säännöt kuin vaikkapa lihaksen kasvattamiseen tai jonkun taidon kehittämiseen. Nimittäin aktiivinen harjoittelu. Mieli vaikuttaa kaikkeen kehon toimintaan ja kun mieli on kunnossa, niin se myös näkyy ihmisen toiminnassa.

Muisti. Nykyään kun tekniikka liittyy lähes kaikkeen, niin saatetaan ajatella, että se vaikeuttaa ihmisen oma-aloitteisuutta jopa liikaakin. Ei tarvitse mukamas enää tehdä mitään, sillä tietotekniikka tekee kaiken meidän puolestamme. Kirjassa kuitenkin puhuttiin hyvin siitä, miten muisti toimii. Nykyään ei tarvitse välttämättä muistaa ja tietää kaikkea maailman asioita, sillä jos on kykeneväinen etsimään tietoa nopeasti vaikkapa puhelimella Googlesta, niin sehän on hyvä asia. Se vaatii vain nettiyhteyden. Puhelimen voi luokitella ulkoiseksi muistiksi. Sinne voi helposti tehdä omia muistiinpanoja ja on erilaisia sovelluksia, joita voi käyttää. Sinne voi kerätä omaa muistia ja tarkastaa sieltä, kun sellainen tilanne tulee, jossa muistia täytyy käyttää. Silti täytyy kuitenkin tietää mitä etsii ja muistaa, että mistä ja miten. Jos on vaikkapa tuhansia muistiinpanoja, niin ei sieltä välttämättä löydä mitään, jos ei muista mitä todella etsii. Eli oman mielensä muistia on silti käytettävä, sitä ei ole vielä syrjäytetty.

Silloin kun Internet ei ollut niin yleistä, niin tietoa etsittiin lähinnä kirjoista. Tiedon etsiminen oli hidasta ja tarkkaa puuhaa. Siihen täytyi todella käyttää aikaa ja uppoutua. Nykyään ei tarvitse ottaa kuin puhelin taskusta ja tieto on sekunneissa saatavilla. Täten ulkoistettu muisti toimii oikeastaan lähes yhtä nopeasti kuin aivojen muisti. Aivomuististakin tieto täytyy etsiä, se ei välttämättä tule silmänräpäyksessä, jos se on vähänkään syvemmällä muistissa.

Meillä on Tiimiakatemialla käytössä Teams. On myös paljon muita viestintäkanavia, joita käytämme eri projektien kanssa ja siihen vielä sähköpostit ja Hubspot. Kaikkea ei tarvitse aina muistaa ulkoa, mutta itse olen huomannut sen, että minulla on siinä mielessä hyvä muisti, että tiedän mistä lähteä mitäkin etsimään. On ollut paljon puhetta siitä, että viestit hukkuvat eri viestintäkanaviin ja viestitulva on liian suuri. Itse en edes muista juuri tällä hetkellä sellaista tilannetta, ettäkö en olisi jotain etsimääni löytänyt viestintäkanavistamme, jos etsimäni asia on ollut siellä olemassa. Itse voi vaikuttaa siihen, miten viestejä aivoissaan käsittelee. Jos niitä ei lue ajatuksella tai ollenkaan, niin eivät ne silloin kenenkään päähän itsestään hyppää.

Minulla on ollut tällä hetkellä paljon mietinnän alla oma ajattelutapani. Ajattelen usein jostain stressaavasta asiasta pahimman skenaarion ja siten alan stressaamaan asiaa vielä enemmän. Pitäisi kuitenkin tehdä mielikuvaharjoitteita, siitä kuinka asia sujuisi parhaalla mahdollisella tavalla. Puoliksi ajateltu on jo puoliksi tehty. Positiivinen ajattelu vaikuttaa usein lopputulokseen. En ole saanut tätä vielä kuitenkaan käytäntöön. Järvilehto antoi kirjassa selvät ohjeet, miten mielikuvaharjoittelu kannattaa tehdä:

  1. Rauhoita tärkeää koitosta edeltävänä iltana muutama minuutti mielikuvaharjoittelulle.
  2. Kaada lasi viiniä tai kuppi yrttiteetä ja istu rauhallisessa paikassa.
  3. Sulje silmäsi ja kuvittele itsesi huomisessa tilanteessa toimimassa niin, että tilanne menee parhaalla mahdollisella tavalla.
  4. Käytä rikkaasti kaikkia aistejasi; mieti miltä tilanteessa näyttää, miltä siellä kuulostaa, miltä tuoksuu.

Tämä harjoitus kuulostaa todella yksinkertaiselta ja saa minut miettimään, että miksi en ole saanut aikaiseksi tehdä tällaista. Tällä yksinkertaisella harjoittelulla voi olla kuitenkin valtavan hyvät seuraukset. Se on tieteellisesti tutkittua, että positiiviset mielikuvaharjoitteet vaikuttavat lopputulokseen positiivisesti. Minun on nyt helpompi lähteä käyttämään tätä harjoittelua, sillä on selvä kaava, jota voi hyödyntää. Aion ottaa tämän nyt käyttöön ja pistän tämän harjoitteen puhelimeni omiin muistiinpanoihin, josta voin sen helposti löytää enkä vain unohda sitä.

Nykyään tuntuu, että ei tule oltua vain omien ajatuksien kanssa. Aina on jokin vekotin viemässä ajatusta muualle, kuten puhelin tai TV. Kun olen kotona, niin minulla on TV oikeastaan aina auki, jos en tee mitään muuta. Kännykkää tulee selailtua aina, jos ei ole muutakaan tekemistä. Jos lähden lenkille, niin pistän musiikit pauhaamaan. Suihkuunkin mennessä pistän usein äänikirjan samalla puhelimesta soimaan. Nykyään hyvinvointitrendiksi on muodostunut ’’niksen’’. Eli pelkkä oleminen, ilman mitään häiriötekijöitä. Vartti tai puolituntinen omien ajatusten kanssa, ilman, että tekee samalla yhtään mitään. Tämä on itselleni ja yleisestikin tänä päivänä melko harvinaista.

En koe olevani mitenkään erityisen riippuvainen esimerkiksi puhelimeeni, mutta otan sen kyllä aina esille, jos haluan kuluttaa aikaa vaikka odottaessani jotain. Nukahdankin usein puhelin käteen. Puhutaan paljon siitä, että iltaisin pitäisi rauhoittaa itsensä hyvissä ajoin kaikesta tekniikasta, kuten puhelimesta ja telkkarista. Niiden sanotaan vaikuttavan negatiivisesti unen laatuun. Itse en koe niiden häiritsevän unenlaatuani, mutta itseasiassa enhän edes tiedä sitä, sillä en muista milloin olisin ollut ilman tekniikkaa vaikkapa kahta tuntia ennen nukkumaanmenoa. Tätä voisin testata, mutta minulla ei ole edes hinkua tehdä sitä, koska en koe sen häiritsevän. Tuntuu, että enemmän häiritsevämpää olisi se, että puhelinta tai telkkaria ei saisi katsoa ennen nukkumaanmenoa. Tiedän, ei kuulosta kovin järkevältä.

Niksen kuulostaa minulle hyvältä. Siitä on helppo aloittaa omien ajatusten kuunteleminen. Voin käyttää sille aikaa päivässä 15 minuuttia. Sen pystyn lupaamaan. Varaan siihen myös kynän ja paperia, jotta voin mahdollisesti myös kirjoitella ajatuksiani ylös. Olen kokeillut välillä päiväkirjan kirjoittamista, mutta en ole kokenut sitä omaksi jutuksi. Jos alan ajattelemaan asiaa niksenin kannalta, niin saan ehkä aloitettua uudelleen jonkinlaisen päiväkirjan kirjoittelun. Ei ehkä niin perinteisen, mutta jotain kuitenkin. Järvilehto kehottaa ottaa mietintähetkiin kaveriksi lasillisen viiniä tai kupin yrttiteetä. Mietintähetken ei tarvitse olla epämukava. Ei tarvitse istua jossain työpöydän ääressä kovalla penkillä, vaan olo kannattaa tehdä mahdollisimman mukavaksi. Mikäpä siinä ollessa omien ajatusten kanssa viinilasi kädessä!

Uusien taitojen opetteleminen synnyttää myös paljon uusia ajatusskriptejä. Järvilehto kirjassa sanoo, että voi ottaa tavoitteeksi opetella yhden taidon vuodessa. Ja se voi olla mitä vain. Usein tulee ajateltua, että turha tässä on mitään alkaa opettelemaan, koska tuskin minusta maailmantähteä tulisi. No eihän minusta tarvitsekaan tulla! Ja opeteltavan asian ei tarvitse olla suuri ja mahtava, rakettitieteeseen verrattava asia. Se voi olla vaikkapa origamien teko tai nokkahuilun soittaminen. Itse aloitin tänä vuonna neulomisen uudelleen ja sitä taitoa haluaisin nyt harjaannuttaa. Tuntuu hyvältä, kun tietää, ettei tarvitse ottaa paineita taitojen kehittämiseen. Sain intoa nyt kokeilla erilaisia pieniäkin asioita. Eikä tarvitse opetella mestariksi, vaan riittää kun osaa jo opeteltavan taidon perusteet.

Kirjan tärkein sanoma on ehkä se, että kukaan ei ole seppä syntyessään. Usein tulee ajateltua, vaikkapa jonkun laulajan kohdalla hänen vain on syntyneen kauniilla äänellä varustettuna, jonka avulla pääsee menestymään. Se ei kuitenkaan ole niin mustavalkoista. Laulajatkin ovat varmasti käyttäneet satoja tunteja äänensä kehittämiseen. Olen aina ajatellut, että minulle ei vain ole luotu kaunista lauluääntä. Jos olisin vain alkanut harjoittelemaan sitä, niin voisin tänä päivänä sanoa osaavani laulaa. Minulla ei ole kylläkään koskaan ollut hinkua laulajaksi. Tämä oli vain kätevä esimerkki siitä, että vain harjoitus tekee mestarin. Ei pelkkä synnynnäinen taito. Asioihin pystyy niin paljon vaikuttamaan itse, tarvitaan vain tahdonvoimaa.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!