Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Teoriat ja tarinat tasapainoon

Kirjoitettu 14.03.18
Esseen kirjoittaja: Tanja Jämsä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Kokoelma kaunokirjoja
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: 1.4. Uusia tuulia oppimiseen, 9. YPK:n ulkopuoliset, 9.11. Lukusuunnitelmat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Paratiisiloman pohdintoja:

Miksi lukeminen on välillä niin helppoa ja välillä ihan kamalan vaikeaa?

 

Kävin juuri parin viikon matkalla Singaporessa ja Malesiassa. Singaporessa kiersimme kaupunkia täydet päivät, eikä siinä muuta oikein kerennytkään tekemään, kuin turistina olemaan. Parin päivän Singaporen kiertelyn jälkeen matkasimme Malesiaan Tioman saaren hiljaiselle ja kauniille rannalle nimeltä Juara. Ranta oli kuin paratiisi valkoisine hiekkarantoineen ja turkoosin meren pauhatessa laituria vasten. Majotuimme merinäköalalla olevaan huoneeseen ihan rannan reunalle, missä oli täydelliset puitteet tasata ajatuksia ja päästellä kertynyttä stressiä haitumaan auringon lämmittäessä ihoa. Siellä pääsin vihdoin ottamaan kirjan käteeni ja rentoutumaan sanojen luodessa tarinoita mieleeni. Se oli aivan ihana viikko. Ahmin kirjoja yhteensä viisi siellä saarella. Luettuja sivuja tuli reilu tuhat kappaletta. Jossain vaiheessa sitä viikkoa mietin, että miksi en enää lue kirjoja? Lukeminen on ollut rakas harrastukseni lapsuudesta saakka, mutta akatemian aikana lukeminen on jäänyt lähes olemattomiin. Ja sen olemattoman ajan käytän väkisten vängäten liiketalouden

Tästä lähdin pohtimaan lisää tätä, miksi kaunokirjallisuus on minulle pakkomielteistä ahmintaa, kuin saisin uunituoreen voisilmäpullan käsiini hotkaistavaksi, mistä jää hetkeksi hyvä jälkimaku suuhun ja mielekäs muisto, mikä kuitenkin pikkuhiljaa haalenee, sillä mitään suurta ajatusta ja oivalluksia nämä kirjat harvemmin tarjoavat. Teoriaa sisältävän kirjallisuuden lukeminen on kuin mämmin syömistä ensikertalaiselta. Se näyttää kamalalta ja tuoksuu kamalalta, eikä tekstuurikaan kovin houkuttele, mutta kun sitä vaniljakastikkeen kanssa totuttelee syömään, se ei enää maistukkaan niin pahalta, vaan onkin aika herkullista. Näin minulle käy teoriakirjojen kanssa käytännössä aina. Se kuulostaa pahalta ja näyttää pahalta ja lukeminen on kamalaa, mutta kuitenkin siitä ammennettu ajatus ja oppi onkin aina iloinen yllätys ja mielekästä oivaltaa. Nämä oivallukset kaiken lisäksi pysyvät muistissa usein aika pitkäänkin. Mikä hitto siinä sitten on niin vaikeaa lukea niitä ”oikeita” kirjoja, joiden oivalluksista voin kirjoittaa hyviä reflektioita ja hyödyntää oppimaani arjessani?

Toinen oivallus, minkä lomani aikana sain, oli se, että huomasin kieltäneeni itseltäni lukemisharrastuksen kokonaan, koska minulla on muutenkin lukemiseen liittyviä velvoitteita. Olen koko ajan ajatellut, että ensin tulee lukea kaikki kirjapisteet kuntoon ennen kuin saan koskea kaunokirjallisuuteen. Tämä johtaa yleensä siihen, että kaunokirjallisuuden lukemisen sijaan kaston sitten Netflixiä… Kerrassaan hienoa ajatustyötä ja lintsaamista lukemisesta. Tai no ei se tavallaan ole lintsaamista vaan vapaa-ajan viettoa, mutta koska kiellän itseltäni kaunokirjallisuuden kaikkina aikoina, tukeudun leffoihin ja sarjoihin. Tästä olenkin ajatellut, että ajatusmaailmani kaunokirjallisuudesta kieltäytymisen teoriakirjojen ja kirjapisteiden takia on loputtava. Aion kokeilla, jos voisin käyttää kaunokirjallisuutta palkintoja ja lukemisen buustaamisena. Jos saan vaan aikaan lukemisen rutiinin ja mielekkyyden, niin uskon että kaikki kirjallisuus on helpommin luettavissa. Voisin joko ottaa kaksi kirjaa luettavaksi rinnakkain, kaunokirjan ja teoriakirjan, tai vuorotella näiden kirjojen kanssa. Täytyy kokeilla, kumpi tapa toimii paremmin.

Äänikirjat ovat myös alkaneet auttaa urakassani teoriakirjoja vastaan. Huomaan aiheen olevan helpompi käsiteltäväksi, kun voin teoriakirjallisuutta kuunnellessa (mikä ei ole minulle yleensä niin miellyttävää) tehdä samalla jotain minulle mieluisaa, esimerkiksi neuloa samalla tai hoitaa kotiaskareita, mitä en ole pitkiin aikoihin kerennyt hoitamaan. Näin koen saavani tuplahyödyn käyttämästäni ajasta ja tunnen suurta tyytyväisyyttä itseeni. Olen kokeillut myös piirtää kuvitustöitäni ja kuunnella äänikirjaa samaan aikaan tehokkuuden maksimoimiseksi, mutta siinä alkaa aivot olla jo äärirajoilla kahteen asiaan keskittymisen kanssa.

Suurin oppini olikin lomani aikana se, että lukemisen tulisi olla mielekkäämpää aina. En halua kieltää rakasta harrastusta itseltäni ja sallia sitä itselleni vain ulkomaan lomien aikana, vaan haluan lukemisen olevan pysyvä osa arkeani. Aion olla suvaitsevaisempi itseäni kohtaan asian kanssa ja lähteä kokeilemaan käytännössä tätä uutta tapaa toimia, jotta saan teoriat ja tarinat tasapainoon.

 

 

Tagit: ,