Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

thats a wrap

Kirjoitettu 08.12.17
Esseen kirjoittaja: Samuli Lehto
Kirjapisteet: 1
Kirja: Valon Soturin käsikirja
Kirjan kirjoittaja: Paulo Coelho
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Valon soturi on ihminen, joka tuntee itsensä. Valon soturi tuntee niin omat kyvyt ja vahvuudet kuin puutteet ja heikkoudetkin. Valon soturi ei pelkää toimia omien vaistojensa mukaan, eikä anna muiden mielipiteiden vaikuttaa omiinsa. Valon soturi kykenee näkemään jokaisessa tilanteessa, niin onnistumisissa kuin epäonnistumisissa, mahdollisuuden oppia ja haluaa kehittää itseään jatkuvasti.

 

Henkisen kasvun kirjat on tunnetusti ihan oma lukunsa, ja niihin mukaan pääseminen vaatii omanlaisensa zen –hetken. Olen kokeillut Coelhon aiemmin heikommalla menestyksellä, mutta kenties aika ja kokemus oli vaikuttanut lukijaan, sillä nyt kirjaa oli suorastaan mukava lukea ja miettiä sen vertauskuvien syvempiä merkityksiä. Mietinkin kirjan avulla, kuinka voisin olla oman elämäni paras mahdollinen valon soturi, ja mitä kaikkea se omalla kohdallani tarkoittaa.

 

Kuluneet kolme ja puoli vuotta Tiimiakatemialla on ollut aikaa, jolloin olen oppinut itsestäni paljon enemmän kuin olisin osannut kuvitella. Sen lisäksi, että olen oppinut tukun taitoja, joista tulen hyötymään työelämässäni ja saan ammattitutkinnon, olen oppinut taitoja, joista tulen hyötymään elämäni kaikissa tilanteissa. Ne taidot ovat kasvattaneet minua ihmisenä tänä aikana enemmän kuin mikään yksittäinen vaihe elämässäni ennen tätä. Syy tähän on se, että aloittaessani tiimiakatemialla en oikeastaan tiennyt minkälaiseen paikkaan sitä oli tullut, ja mitä tulevat vuodet pitäisivätkään sisällä. Lähdettiin ihan nollista, joten oli pakko ottaa vaikutteita ympäristöstä, muista tiimiyrittäjistä, valmentajista, asiakkaista ja kirjoista. Monesti olen miettinyt sitä, että onko tässä oikeasti tullut opiskeltua mitään, kun on vain kohellettu menemään erilaisia projekteja, eikä aina ole tiedetty mitä todellisuudessa pitäisi tehdä. Jälkikäteen sen on kuitenkin ymmärtänyt, että joka ikinen projekti, tapaaminen ja kokemus tänä aikana on opettanut sellaisia taitoja, mitä ei ikinä olisi missään luennolla tai lukemalla oppinut.

 

Koen ottaneeni erityisesti henkisellä puolella useita kehitysaskeleita näiden vuosien aikana. Olen oppinut selviämään vaikeista ja haastavistakin paikoista, ja uskallan ajatella niin, ettei elämässä tule sellaista tilannetta, josta ei selviäisi. Epäonnistumiset ja huonot kokemukset saa mielen yleensä alas hetkellisesti, mutta kun niitä oppii käsittelemään oikealla tavalla, niin ne ovat lopulta niitä kaikkein opettavaisimpia hetkiä. Olen aina ottanut henkilökohtaiset epäonnistumiset melko raskaasti ja ruoskinut niistä vain itseäni, mutta olen oppinut miettimään tilanteita myös opin kannalta. Mikä tilanteessa meni vikaan, ja mitä voin tehdä ensi kerralla paremmin, miten voin välttää tekemästä samoja virheitä? Virheiden myöntäminen on vaikeaa, mutta niiden tunnustaminen vaatii kovaa henkistä kanttia, ja se antaa mahdollisuuden kehittymiselle.

 

Minulle oman elämäni valon soturina oleminen tarkoittaa sitä, että opin tunnistamaan sen oman reittini, jota pitkin haluan kulkea, vaikka joku muu olisikin toista mieltä. Olen kuitenkin aina ollut sellainen persoona, jonka päätöksiin vaikuttaa enemmistön mielipide ja kulkenut sitä samaa valtatietä mitä niin moni muukin. Se ei tarkoita, että olisin jotenkin kokenut sen huonoksi tai katunut aina päätöksiäni, mutta en myöskään aina ole kokenut tekeväni päätöksiä puhtaasti oman mieleni mukaan. Enkä todellakaan tarkoita, että haluan kulkea sitä omaa reittiäni yksin. Tiedän, että elämässäni on sellaisia ihmisiä ja asioita, joita ilman en tulisi pärjäämään. Haluan kuitenkin oppia löytämään sellaiset polut, joita haluan seurata ja tavoitella, jotta pystyn mittaamaan kehittymistäni ja etenemistä. Haluan oppia tunnistamaan paremmin niin omat vahvuudet kuin heikkoudetkin, jotta kykenen tunnistamaan milloin on aika painaa lisää kaasua, ja milloin pitää höllätä ja miettiä vaihtoehtoisia keinoja.

 

Yksi ominaisuus, mitä haluan vielä kehittää, jotta voin sanoa olevani oman elämäni valon soturi, on oppimisen jano. Halu selvittää asioita, ja tehdä niitä itse, jotta oma tietopääoma kasvaa. Turhan usein ratkaisuni ongelmatilanteessa on kääntyä jonkun toisen henkilön puoleen siinä toivossa, että hän ratkaisee ongelmani, ja vältyn itse luomisen tuskalta. Se tapa on sellainen, jota toisinaan häpeän. Vaikka eihän ihmistä ole aina tarkoitettu selviytymään yksin, mutta minulle halu oppia ja proaktiivisesti kehittää omaa tietopääomaa on ihmisessä erittäin kunnioitettava piirre, joka auttaa selviytymään elämässä. Joskus pitää vain maksaa se hinta, että tekee ja selviytyy itse. Se palkitsee lopulta moninkertaisesti.

 

Kokonaisuutena matkani tiimiakatemialla on ollut erittäin opettavainen, enkä sitä unohda varmasti koskaan, vaikka on tälläkin matkalla niitä heikompia hetkiä, joita ei vielä pysty hymyssä suin miettimään. Uskon kuitenkin aidosti siihen, että aika kultaa muistot ja jokainen kokemus on tehnyt tästä matkasta ikimuistoisen. Olen oppinut itsestäni, suhteista, onnistumisista, epäonnistumisista, liiketoiminnasta, myynnistä, markkinoinnista, asiakkaista, projekteista, johtamisesta ja elämästä ylipäätään niin paljon, että uskallan tämän kokemuksen myötä kohdata taas uudenlaisia ja isompia haasteita, sillä tiedän selviytyväni niistä.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!