Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

The 2020 Workplace

Kirjoitettu 11.11.20
Esseen kirjoittaja: Elsa Rasehorn
Kirjapisteet: 3
Kirja: The 2020 Workplace
Kirjan kirjoittaja: Jeanne C. Meister & Karie Willyerd
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.3. Oppivan organisaation ja tiimiyrityksen kehittämistyökalut, 3. Yrittäjyys, 4. Johtaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Koulunpenkiltä siirtyminen työelämään on suorastaan kulttuurisokki. Yhtäkkiä ei ollakaan pelkästään oman ikäisten kaverien kanssa samalla luokalla vaan kaikenikäiset ihmiset tekevät töitä keskenään, kaikenikäisten asiakkaiden kanssa. Sukupolvien väliset erot tulevat väistämättä esiin, kun tehdään töitä yhdessä sumpussa. Maailma muuttuu, trendit muuttuvat ja ihmiset muuttuvat. Fiksu yritys on ajan hermolla ja osaa ottaa huomioon eri aikojen ilmiöt ja ihmiset. The 2020 Workplace käsittelee näitä sukupolvien välisiä eroja ja selittää auki niiden syitä. Tämä sai minut pysähtymään ja miettimään, mitä seuraavat sukupolvet tulevat tuomaan tullessaan työelämään. En olekaan koskaan ennen miettinyt sitä.

 

Sukupolvet ja viestintä

Kirja jakaa ihmiset viiteen sukupolveen:

  1. Traditionalistit = ennen vuotta 1964 syntyneet
  2. Suuret ikäluokat ”baby boomers” = 1946-1964 syntyneet
  3. X-sukupolvi = 1965-1976 syntyneet
  4. Milleniaalit = 1977-1997 syntyneet
  5. Z-sukupolvi = 1997 jälkeen syntyneet

 

Milleniaalit, joihin myös itse kuulun, ovat muuttaneet työpaikkakulttuuria, sillä heillä, samoin kuin Z-sukupolvella on eri arvot vanhempien ikäluokkien kanssa. Elektroniikan kehitys on ollut läsnä milleniaalien nuoruudesta asti ja he ovat sopeutuneet siihen eri tavalla kuin vanhemmat ikäluokat. Muun muassa sosiaalinen media on muokannut merkittävästi odotuksia ja tavoitteita, jopa vääristänyt niitä.

 

Muistan selkeästi ajan ennen älypuhelimia. Muistan myös lankapuhelimet ja ensimmäiset matkapuhelimet. Päiväkoti-ikäisenä kävin soittamassa naapurin ovikelloa, kun halusin nähdä kaveria. Nyt minulla on puhelimessani kaikki kontaktit koko ajan saatavilla ja puhelin on jatkuvasti vieressäni, jopa nukkuessani. Minä olen myös saatavilla muille. En tiedä onko se enemmän vapautta vai addiktiota.

 

Puhelimeen ja saatavuuteen liittyy monia asioita, muun muassa työ ja vapaa-aika. Niiden välinen raja helposti häivyttyy. Kirjassa väitetäänkin, että suuret ikäluokat ja X-sukupolvi haluavat erottaa työn ja vapaa-ajan selkeästi. Töissä tehdään töitä ja sitten ne jäävät taakse, kun mennään kotiin. Milleniaalit ja Z-sukupolvi taas eivät jaa työtä ja vapaa-aikaa yhtä selkeästi, sillä he kokevat työn olevan iso osa elämää ja sen tulee olla mukavaa. Samaistun tähän väittämään, sillä olen aina sanonut, etten halua niin sanotusti ”elää viikonlopuille” vaan haluan tehdä työtä, josta nautin. Pitkään epäilin, tulenko sellaista työtä löytämäänkään, mutta jokin on palauttanut uskoni, ehkäpä sosiaalinen media? Uskon sillä nimittäin olevan myös positiivisia vaikutuksia, ainakin omaan sukupolveeni.

 

Puhelin on tärkeä osa nykyaikaista viestintää, myös työssä. Työpaikalla voi olla esimerkiksi oma WhatsApp-ryhmä, missä jutellaan mukavia, mutta mahdollisesti myös työasioita. Tämä on helppo, nopea ja mielekäs viestintäkanava nuorille sukupolville. Meidän tiimissämme olemme pitäneet WhatsApp-ryhmää ikään kuin ”hupikanavana” ja tärkeät asiat laitetaan Teams:iin. WhatsApp:issa saatetaan silti esimerkiksi huikata, että: ”Laitoin Teamsiin tärkeän viestin!” tai siellä saatetaan käydä työhön liittyviä vapaampia keskusteluja. Näitä käydään myös vapaa-ajalla, jolloin se taas sekoittuu työaikaan. En välttämättä näe tätä ongelmana, mutta nyt kun havaitsin asian, niin alan tarkkailemaan, luoko se minulle ahdistusta. Joskus on tosiaan hyvä laittaa puhelin hetkeksi pois.

 

Työpaikka

Asiat, mitkä kirjan mukaan yhdistävät kaikkia sukupolvia, ovat: tarve tulla arvostetuksi ja olla osana työyhteisöä, joustavuus vapaa-ajassa ja luottamus työntekijöihin. Itse, milleniaalina, lisäisin listaan vielä ainakin merkityksellisyyden tunteen, mikä käsittääkseni on vasta nyt lähivuosina pinnalle noussut ilmiö. Uskon, että se on ollut tekijä ennenkin, mutta sitä ei ehkä olla osattu kuvailla ja siihen on liittynyt vain jokin tunne. Kaikki eivät kuitenkaan ole kanssani samaa mieltä tai ymmärrä, mihin tällaista tarvitaan. Millä perusteella työpaikka nykyään valitaan?

 

Erään tutkimuksen mukaan suosituimmat kriteerit työpaikan valintaan ovat:

  1. Yrityksellä on vahvat arvot
  2. Yritys tarjoaa koulutuksia
  3. Yritys tarjoaa joustavia hyötyjä sekä palkintoja
  4. Yritys tarjoaa mahdollisuuden sekoittaa työ ja arki
  5. Yrityksellä on hyvän työantajan imago
  6. Yritys tarjoaa selkeän urapolun
  7. Yrityksellä on hyvän tekemisen maine
  8. Yrityksessä on etätyömahdollisuus
  9. Yritys maksaa jatkokoulutuksen omaan koulutukseen
  10. Yrityksessä on työntekijöitä, joiden kanssa olla kavereita

 

Itse allekirjoitan kaikki nämä kriteerit ja voisin lisätä vielä pari omaakin ajatustani, mutta miten nämä soveltuvat tiimiyritykseemme? Cleverassa on monesti käyty läpi arvoja ja vaikka meillä on paljon erilaisia vahvoja persoonia, olemme saaneet koottua perustavanlaatuiset arvot, joita kaikki ovat sitoutuneet noudattamaan. Clevera tarjoaa koulutuksia muun muassa maksamalla yksilöiden taitoja kehittäviä kursseja sekä pitämällä workshoppeja, missä hyödynnetään tiimin sisältä löytyvää osaamista. Hyötyjä ja palkintoja on monenlaisia, suurimpana niistä ovat varmasti kuitenkin Tiimiakatemian yhteisö ja rakettipäivillä jaettavat palkinnot. Toki olemme myös päättäneet palkita koko tiimiä mahdollisissa onnistumisissa, kun olemme luoneet tavoitteita esimerkiksi tälle syksylle. Pidämme myös säännöllisesti virkistäytymispäiviä, jotta saamme pidettyä hyvää ilmapiiriä yllä ja koemme toisemme myös kavereina. Siinä myös sekoittuu arki ja työ.

 

Cleveralla ei varsinaisesti taida olla imagoa työnantajana. Sen sijaan meillä on arvokkaita asiakassuhteita ja jonkunlainen maine Tiimiakatemialla. Ainakin luulen, että meillä on hyvä tekemisen maine talossa. Tarjoaako Clevera selkeän urapolun? Ei automaattisesti, sillä se pitää luoda itse. Jos tähdet ovat kohdallaan ja löytää oman juttunsa, niin yrityksemme on varmasti oivallinen alusta sille ja tarjoaa jonkun urapolun, ei välttämättä kuitenkaan selkeyttä.

 

Korona-aika toi tullessaan pakollisia etätyöjaksoja ja se on osoittanut hyvät ja huonot puolensa. Etätyön mahdollisuus on välttämättömissä tilanteissa, mutta huvikseen etätöitä tekevää katsotaan pahalla. Koska Tiimiakatemia on ”koulu”, ei meidän yrityksemme tule varmasti maksamaan jatkokoulutuksia, jos niillä tarkoitetaan valmistumisen jälkeen tapahtuvia asioita. Vaikka Clevera jäisi pystyyn, kun valmistumme, olen varma, ettei se maksa niitä. Melkein kaikki kriteerit kuitenkin täyttyvät, joten parin kohdan kanssa voi joustaa ja todeta, että yrityksemme on aika hyvä työpaikka.

 

Haluan tulevaisuudessa luoda itselleni ja muille sellaisen työpaikan, missä voidaan käydä säännöllisesti avointa dialogia, kuten olen Tiimiakatemialla oppinut. Jos kaikki tulevat kuulluksi, uskon, että osaan ottaa huomioon muiden tarpeita, vaikka ne eroaisivat omistani. Tässä uskon olevan ratkaisu moneen ongelmaan, sillä tämän onnistumiseen vaaditaan vain avoimet mielet ja hyvä ilmapiiri. Tämä ei katso ikää, kulttuuria, sukupuolta tai mitään muutakaan erilaisuutta.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!