Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

The Subtle Art of Not Giving a F*ck

Kirjoitettu 10.12.17
Esseen kirjoittaja: Anton Vaulasvirta
Kirjapisteet: 1
Kirja: The Subtle Art of Not Giving a F*ck
Kirjan kirjoittaja: Mark Manson
Kategoriat: 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

The more you embrace being uncertain and not knowing, the more comfortable you will feel in knowing what you don’t know  – Mark Manson

 

Olin kuullut muutamalta taholta (miksiköhän), että tässä kirjassa on lähdetty tarkastelemaan omaa käyttäytymistä kylmän realistisesti; juuri sitä, mitä välillä itsekin tarvitsisin. Mansonin oppikirja positiivisuuden ylikorostamisen villityksestä oli rehellisesti aika pirteä tuulahdus siihen, mitä olen aiemmin lukenut.

Kreikkalaiset filosofit pohtivat paljon sitä, mikä on elämän ydin. Stoalaisuus, joka on itse asiassa tällä hetkellä vähän pinnallakin, on yksi suunta, joka pohjautuu juurikin näihin ajatuksiin. Vaikka sen maine on ihmisten mielessä hiukan välinpitämätön ja jopa merkki tunteettomuudesta, se voi itse asiassa johtaa tyydyttävään elämäntapaan.

Nimestään huolimatta kirjan ydinajatuksena ei ole pyrkimys olemaan nakkaamatta paskaakaan mistään, vaan kääntää ajattelumalli lähinnä siihen suuntaan, mikä on oikeasti aikaa vievää ja mikä taas energiaa tuottavaa. Näin siis avain ”hyvää elämää” varten on ymmärtää, mitkä asiat vastaavat henkilökohtaisia arvoja ja irrottaa fokus niistä asioista, jotka ovat kaukana näiden kiertoradoilta ja omalta vaikutusalueelta. Yleensä hetket, joissa lakkaa keskittymästä epäoleelliseen ja alkaa vain tekemään, merkitsevät itselle eniten.

Stoalaisuuden periaatteita on, että vaikka jokainen kohtaa haasteita elämässään, ensimmäinen askel niiden ratkaisemiseen on niistä vastuun ottaminen. Omista ongelmista vastuunotto ei automaattisesti kuitenkaan tarkoita, että olisi niihin syyllinen. Valitettavan totta on, ett mitä epämukavammalta vastaus tuntuu, sen todennäköisemmin se yleensä pitää paikkaansa.

Mansonin ”Välttelyn laki” jäi itselle pyörimään omaan päähän. Mitä enemmän jokin uhkaa omaa identiteettiä eli uhkaa muuttaa sitä, miten itse katson itseäni ja miten itse uskon itseni olevan, sitä enemmän viivyttelen sen tekemistä. Ihminen kuitenkin löytää mielihyvää ongelmien ratkaisussa, eikä niiden välttelyssä. Lyhyen aikavälin ratkaisut eivät tietenkään voi tyydyttää pitkän tähtäimen tarpeita. Tästä syystä ihminen harvoin myöskään kokee mielihyvää tutun haasteen selvittämisessä. Paradoksaalista onkin, että yleensä ihmiset ovat kuitenkin laiskoja oppimaan uutta – tällöin pitäisi myös laittaa itsensä likoon pitkällä tähtäimellä. Ihmiset, joilla on poikkeuksellisia kykyjä, ovat yleensä fokusoituneet asian X tekemiseen ja keskittymällä sen parantamiseen. Poikkeukselliset taidot eivät tule automaattisesti.

 

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!