Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

The virgin way

Kirjoitettu 16.12.18
Esseen kirjoittaja: Emilia Niemi
Kirjapisteet: 2
Kirja: the virgin way
Kirjan kirjoittaja: Richard Branson
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Luin Richard Bransonin kirjan The Virgin way. Richard kertoo oman tarinansa avulla: How to listen, learn, laugh and lead?

Elämä ei ole näytelmäharjoitus, vaan se on tässä ja nyt. Jos johonkin asiaan ei ole tyytyväinen tai se ei tunnu hyvältä, sinä olet se, joka voi painaa hiljennys tai pysähdysnappia omassa elämässä.

Richard Branson oli 16 vuotta kun hän kyllästyi kouluun ja lopetti kesken kaiken. Hän kyllästyi siihen, kuinka koulussa opiskeltiin vaan latinaa yms muuta turhaa, jota tietää jo ettei tule käyttämään elämässä kuitenkaan. Koulun oppimiskulttuuri on valitettavasti suuremmaksi osaksi vaan muistamista. Kokeisiin muodostetaan kysymyksiä, joihin on vaan yksi ja ainoa vastaus ja kysymyksen tulkinta jää täysin oppilaan varaan. Kaikkia oppilaita opetetaan samalla tavalla, kuin sarjatuotannolla. Voisi jopa sanoa, että koulu sana on kuin kirosana. Se ei innosta, eikä kuulosta kivalta tekemiseltä. Miksi näin on? Luultavastikin siksi, että koulussa ei keskitytä siihen mikä on kivaa ja oppimista ei tehdä hauskuuden kautta. Oppilaille ei korosteta, että vitsit tää oppiminen on kivaa! Oppimisen hauskuuteen vaikuttaa varmasti myös se, että erilaisia yksilöitä ei oteta huomioon. Kaikki yksilöt ei opi samalla tavalla ja silti oppilaat laitetaan samaan muottiin ja oletaan, että ne oppii. Voin sanoa, että tällainen tapa ei varmistikaan näitä hieman erilaisia tyyppejä innosta. Richard Branson kertoo, kuinka hänellä on lukihäiriö ja keskittyminen esimerkiksi koulussa oli erittäin haasteellista. Minulla on itselläkin lukihäiriö ja koulu ei todellakaan innostanut nuorempana. Lukihäiriö selvisi vasta lukiossa ja tätä ennen olin vain ajatellut, että en ole niin fiksu kuin muut. Oppiminen oli ala- ja yläasteella todella hidasta ja tuntui, että mitään ei jäänyt päähän.

Branson korostaa kuuntelun merkitystä varsinkin johtajuusroolissa oleville. Kuuntele muita, jotta opit tuntemaan heitä paremmin ja tiedät missä mennään. Kuuntelu on kunnioitusta, ja silloin kun kuuntelet kuuntele oikeasti. Sulje kaikki ylimääräiset häiriötekijät ja keskity juuri siihen hetkeen ja henkilöön. Kaikki tietävät sen tilanteen, kun yrität puhua jollekin ja se ei kuuntele oikeasti. Tämä luo sellaisen kuvan, että vastapuolta ei nyt hirveästi kiinnosta ja jokin muu on tärkeämpää nyt.

Johtajilla on yrityksissä todella suuri rooli. Ne ovat niitä lentokoneen ohjaajia, jotka ohjaavat lentokoneen joko nousukiitoon tai syöksyen alas taivaalta.

Monesti sanotaan, että ihmiset jotka ovat menestyneitä ovat onnekkaita. Heillä nyt on vaan käynyt hyvä tuuri, että se yritys on niin menestykäs. Ei. Yleensä nämä ihmiset ovat tehneet ihan älyttömästi hommia sen eteen, että yritys on menestynyt. Ihmiset, jotka eivät ole olleet yrittäjiä, ei ehkä ymmärrä mitä kaikkea se vaatii, että yritys menestyy. Miksi sitten Richard Bransonin yritys menestyi? Heidän tekemisensä oli aina mukavaa, yrityksessä oli hyvä ilmapiiri, sekä johtajat, että työntekijät nauttivat tekemisestä. Ja kaikista tärkeimpänä, johtajana oli johdollisesti vahva ihminen ja vieläkin vahvempi päämäärä.

Richard Branson puhuu siitä, miten surullista on se, että suurin osa työssäkäyvistä ihmisistä odottaa työviikolla vain perjantaita. Mielestäni tämä on aivan väärä tapa ajatella. Jokainen hetki merkitsee ja ehdottomasti se, miten sen käytät. Töitä täytyy aina tehdä, mutta eikö tavoite ole se, että siitä nauttii. Tällaiset menestystarinat innostavat myös itseä tekemään juuri niitä oikeita asioita.  Hauskuus täytyy olla osa tekemistä, niin kuin kirjoittajan yrityksessä oli mottona. Meillä Tiimiakatemialla olemme kyllä pyrkineet siihen, että mitä tahansa teemme, teemme sen hauskuuden kautta.

Kun miettii työntekijöiden kannalta niin työntekijöille tulisi tarjota mahdollisimman innostava ja viihtyisä työpaikka. Työnkuvaan vapaata työskentelyä ja itsenäisyyttä, jotta luovuus pääsee valloilleen. Jos annat työntekijälle tarkat raamit, että tällainen markkinointisuunnitelma täytyy tehdä, ei hän ajattele laatikon ulkopuolelta tai tee suunnitelmasta oman näköistään.

Richard sanoo kouluissa ongelman olevan siinä opettamistyylissä. Opetetaan niin kuin ennenkin on opetettu. Ja ennen yrittäjyys ei ollut niin iso juttu kuin nyt. Kouluissa pitäisi puhua virheistä, haasteista ja epäonnistumisista, sillä nekin ovat oppeja siinä missä muutkin. Nämä heikkoudet tulisi kääntää vahvuuksiksi. Ne ei murehtimalla parane, vaan on mietittävä, miten nämä epäonnistumiset saadaan käännettyä voitoiksi.

Richard on persoonana erittäin inspiroiva ja mielestäni tällaisia menestystarinoita on kiva lukea. Kyse on oikeastaan aika yksinkertaisista asioista. Ei nämäkään kirjan pointit mitään rakettitiedettä ole, mutta helposti unohtuvia.