Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tie luovuuteen

Kirjoitettu 16.05.13
Esseen kirjoittaja: Suvi Pitko
Kirjapisteet: 3
Kirja: Tie Luovuuteen
Kirjan kirjoittaja: Julia Cameron
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Julia Cameron on ohjaaja, käsikirjoittaja, runoilija, ohjaaja, journalisti ja luovuuden opettaja. Hän on työskennellyt vuosikymmeniä viihdealalla, ja kirjoittanut useita luovuutta käsitteleviä teoksia. Tie Luovuuteen on kirja, jonka tarkoitus on elvyttää uskomme luovuuteen. Teoksessa esitellään menetelmiä, joiden päämääränä on täysipainoinen, luova elämä. Teos etenee askelin, ja se sisältää runsaasti harjoituksia, joiden tarkoitus on paneutua niin oman luovan identiteetin löytämiseen, sen elpymiseen ja sitä jarruttavien tekijöiden etsimiseen. Cameron kertoo myös omasta urastaan, päihdeongelmistaan sekä siitä, kuinka hän ymmärsi luovuuden olevan yhteydessä kaikkeen siihen, mitä olemme.

Puhuessaan luovuudesta, Cameron puhuu luojasta. Itse hän on kristitty ja viittaa sillä kristinuskon jumalaan. Hän korostaa, että luojasta puhuttaessa sillä on jokaiselle yksilölle oma merkityksensä. Minun on aina ollut vaikea määritellä, mitä/mikä on se, mihin uskon. Aluksi lukiessani tartuinkin liiaksi kristinuskon viittauksiin, mutta jatkaessani lukemista annoin tilaa ajatuksilleni ja aloin pohtia, mitä luoja minulle itselleni merkitsee. Luovuus ja luominen, se on energiaa joka virtaa universumissa. Uskon karmaan, ja siihen että jollain selittämättömällä tavalla jokin suojaa meitä, ja kantaa eteenpäin elämässä. Se onkin tärkeää, että uskoo johonkin. Cameron kuvaa luovuutta seuraavin sanoin; ’’ajattele universumia suunnattomana sähkömerenä, jossa olet osanen ja joka muovaa sinua. Näet, kuinka avautuminen luovuudelle muuttaa sinut pelkästä laineilla keinuvasta lastusta toimivammaksi, tietoisemmaksi ja vaikutusvaltaisemmaksi osaksi tuota ekosysteemiä’’. Mitä tietoisemmaksi tulemme itsestämme, sitä enemmän positiivisia muutoksia alkaa tapahtua elämässämme. Luovuus näkyy kaikkialla ja kaikessa, pienissäkin asioissa. Nähdäksemme sen, on löydettävä esteet jotka rajoittavat sen näkemistä ympärillämme ja itsessämme.

’’Luovuus on kaikkeuden valjastamista ja sen virtaamista silmien läpi’’

Opettaessaan luovuutta Cameronin perusperiaatteita ovat; Luovuus on elämän luonnollista kulkua. Luovuus on elämää, elämä energiaa. Kaikissa ja kaikessa virtaa energiaa. Luovuuden kieltäminen on itsekkyyttä ja vastoin todellista luontoamme. Miksi sitten miellämme usein luovuuden lahjaksi, joka on osunut vain harvoille valituille?  Luovuus on meissä jokaisessa, se näkyy vain eri tavalla. Miksi sitten epäilemme itseämme ja kykyjämme luovuuteen?

Sisäinen vihollinen on pahin vihollisemme. Olen itsekin huomannut, että pahin kriitikkoni olen minä itse. Ei kukaan muu kuin minä itse arvostele niin rankasti itseäni ja epäile kykyjäni. Kielteiset uskomukset itsestämme ja luovuudesta ovat esteitä. Luovuus nähdään taiteilijaelämänä, joka on rappiollista ja tuskaista. Taide on raskasta ja vaikeaa, luova elämä epävarmaa ja arvaamatonta. Tai uskotellaan itselle; en minä ole luova, ei minussa ole mitään luovaa, tyydyn vain siihen mitä minulla on. Tai;  unelmilla ei ole merkitystä, en aio edes koskaan tavoitella niitä. Haluan elää taloudellisesti turvattua elämää, enkä nähdä nälkää taiteilijana. On harmillisen yleistä nähdä luovuus erillään täysipainoisesta ja turvatusta elämästä. Arvostelemme rankimmin kuitenkin itseämme, koska koemme että emme ole tarpeeksi rohkeita kohtaamaan tällaisen luovan tuskaisen elämän, vaikka tahtoisimme tehdä luovaa työtä. Kyse on vain mielemme rajoitteista, jotka olemme itse ja ympäristön vaikutuksesta itsellemme luoneet. Käsityksiimme vaikuttavat ihmiset ympärillämme; onko sinun elämässäsi ollut luovia, tasapainoisia ihmisiä jotka ovat kannustaneet sinuakin löytämään luovan energiasi? Vai onko luovuus koettu ympärilläsi haihatteluna, rappioelämänä ja omituisuutena? Miten vanhempasi, sisaruksesi tai ystäväsi asiaan suhtautuvat? Tämä kaikki vaikuttaa ajatteluumme.

Oppiaksemme näkemään rajoitteemme, Cameron opettaa menetelmää jota kutsutaan aamusivuiksi. Aamusivujen tarkoitus on konkretisoida pelkomme ja epäilyksemme; 3 sivua aamulla vapaata kirjoittamista peloista, epäilyksistä tai toiveista, haaveista. Kirjoitat todella itsellesi, kirjoita ihan mitä haluat. Positiivista, negatiivista, vakavaa, humoristista tai lapsellista tekstiä, kaikesta mitä on mielessäsi. Aamusivujen tarkoitus on laittaa luova energia liikkeelle, sillä kirjoitettuasi sen ylös ymmärrät sitä ja voit nähdä muutoksen ajattelussasi. Teoksen harjoituspolku kestää 12 viikkoa, mutta miksei aamusivuja voisi kirjoittaa koko elämän? Kyse on melkein kuin päiväkirjasta. Olen miettinyt, miksi sitä on joskus lopettanut päiväkirjan kirjoittamisen? Ehkä siihenkin on tullut lapsellinen vivahde, ja kasvaessa on kokenut sen vähemmän tärkeäksi. Luettuani aamusivuista, innostuin taas ajatuksien paperille kirjoittamisesta. Itse rakastan käsin kirjoittamista, siinä kokee kynän liikkeen ja sen, kuinka on yhteydessä tekstin syntymiseen. Aion itse testata aamusivuja, tai mikseivät ne voisi olla myös iltasivuja? Olisi helpottavaa antaa päivän ajatusten virrata ulos, ja käydä nukkumaan pää keventyneinä ajatuksista. Varsinkin kun näkee pelkonsa tai ongelmansa edessä, on niihin helpompi tarttua.

Oman luovan identiteetin löytämiseksi on ymmärrettävä myös ympärillä olevien ihmisten merkitys. Luovuus kukoistaa oikeassa ympäristössä, ja leikkii kannustavassa seurassa. Sen sijaan on päästävä irti lukoista, jotka aiheutuvat negatiivisten ihmisten luomista kahleista luovuutta kohtaan. Cameron määrittää luovuutta hajottaviksi ihmistyypeiksi myrkylliset sekä päänsekoittajat. Myrkylliset ihmiset ovat usein itsekin luovuudessa lukkiutuneita, ja katkeroituneita ihmisiä. Useat myrkyllisyyttä levittävät ihmiset ovat haaveilleet luovasta urasta, esimerkiksi kirjailijan urasta, uskaltamatta etsiä itseään ja hypätä uuteen.  He pysyttelevät vanhassa työssään, vaikka ovat siinä onnettomia ja haikailevat unelmansa perään. He eivät halua, että sinulla menee hyvin tai jopa paremmin kuin itsellään. Myrkyllisyys aiheutuu omien kykyjen hautaamisesta ja marttyyriudesta. Kun ystävä alkaa osoittaa innostusta ja lahjakkuutta vaikkapa kirjoittamista kohtaan, nähdään se uhkana ja ajatellaan; itse tekisin niin paljon paremmin, jos vain näyttäisin hänelle. Koskaan ei oteta askelia aloittaakseen, vaan vellotaan omassa tyytymättömyyden tunteessa ja syyllistetään kukkaan puhkeavaa. Cameron vertaa myrkyllisiä ihmisiä ryyppyporukkaan; alkoholisti ei halua myöntää omaa ongelmaansa, eikä ryyppyporukassa ainakaan kannusteta ketään lopettamaan juomista. Niin toimivat myrkylliset ihmiset elämässä luovuuden suhteen.

Toinen luovuutta tukehduttava ihmistyyppi on päänsekoittajat. Päänsekoittajat ovat karismaattisia, valovoimaisia ja taitavia puhujia jotka saavat muut taipumaan tahtoonsa. He rakastavat draamaa ja sen synnyttämistä, tietenkin kaukana itsestään. Tämä on tuhoisaa luovuudelle, koska he imevät luovan energian itseensä. Päänsekoittajat ovat usein syy taiteilijoiden kuuluisaan tuhoisuuteen; esimerkiksi muusat, nämä jotka ovat innoittaneet lukemattomia taidemaalareita ikuistamaan nämä monimutkaiset sielut kankaalle. He leikkivät tunteillasi ja sekoittavat pääsi.  Tai ohjaajat, jotka käyttämällä hajoita ja hallitse –taktiikkaa luovat ahdistuneisuutta pelon ja epätietoisuuden voimalla. Päänsekoittajien arvaamattomuus, salamyhkäisyys ja piittaamattomuus kiehtovat luovaa sielua, mutta samalla murentavat luovuutta ja uskoa omiin kykyihin. Päänsekoittajilla on suuri ego, eivätkä he näe vaatimuksiaan koskaan liioiteltuina. Cameron, joka on työskennellyt vuosikymmeniä viihdebisneksessä, sanoo että ala vilisee päänsekoittajia. Usein he ovatkin rikkaita ja kuuluisia, mutta heitä löytyy aivan tavallisista perheistä.  Nämä tasapainottomat hallitsijat mitätöivät todellisuutesi, sillä eihän kukaan ole tärkeämpi kuin he itse. Aikataulut eivät päde heihin, ja jotenkin päänsekoittajat kääntävät aina syyn itsestään pois. He osaavat manipuloida ihmisiä toimimaan toisiaan vastaan, ja omaksi hyödykseen. He eivät näe itsessään vikoja, ja kiistävät syyllisyytensä.

Miksi ihmeessä sitten olemme tekemisissä tällaisten ihmisten kanssa? Jokaisella ihmisellä on varmasti ollut tuttavapiirissään mainittuja ihmistyyppejä. Cameron sanoo, että lukkiutuneena olemme yhtä hulluja ja itsetuhoisia, että pysyttelemme tällaisten ihmisten lähettyvillä. Enemmän meitä pelottaa luovan, vapaan elämän haaste ja itsemme tutkiskelu kuin päänsekoittajien seura. Emme ehkä osaa edes nähdä, millaisia ihmisiä elämässämme on jos emme uskalla katsoa. Päästäksemme haitallisista ihmisistä on nähtävä heidän vaikutuksensa itseemme. On aloitettava katsomalla peiliin, ja kysymällä: mistä minun lukkoni johtuvat?

Tästä siis päästäänkin siihen, mistä lukot aiheutuvat. Epäluuloisuutemme itseämme ja luovuutta kohtaan tekevät eniten hallaa pyrkimyksillemme. Kuvamme itsestämme on kovin negatiivinen ja myönteinen ajattelu on kateissa. Yritämme haudata epäilykset reippauteen ja pintapuoliseen positiivisuuteen, jottei meidän tarvitsisi kohdata syitä, jonka takia kritisoimme itseämme. Päinvastoin meidän on kohdattava pelkomme, jotta pääsemme eteenpäin. Harjoitus, jota Cameron käyttää pelkojen kohtaamisen ovat aamusivut. Aamusivujen tarkoitus on laittaa meidän näkemään päänsisäiset pelkomme paperilla, tutkittava niitä ja nähtävä ne. Siltikin voimme astua epäilyksen ansaan; alamme epäillä itseämme, jos kirjoittaminen saa olomme vapautuneeksi. ”Onkohan tämä vain itsepetosta? En minä ole yhtään sen luovempi kuin aiemminkaan..” Muutos alkaa näyttää uhkalta, ja ajatus siitä että maailmankaikkeus voisikin olla puolellamme, pelottaa. Ajatukset todennäköisesti muuttuvat yhä rehellisemmiksi itsestämme kohtaan, mitä useimmin niitä käsittelemme. Uudet ajatukset tuntuvat epäilyttäviltä ja kummallisilta, viihdymme paremmin vanhojen tuttujen kanssa. Jotta voisimme elvyttää luovuuttamme, on harjoitettava ennakkoluulottomuutta niin uusia ajatuksia kuin omia paljastuvia kykyjämme kohtaan.

Yksi syy lukkojen syntymiselle on haavemaailmassa eläminen. Vääristynyt käsitys taiteellisuudesta on, että se vaatii fantasiamaailmassa elämistä ja päämäärätöntä haihattelua. Tämä nimenomaan luo elämisen sijaan pilvilinnoja, suuria odotuksia siitä, mitä elämämme pitäisi olla. Näemme vain haavekuvamme, emme elä elämäämme koska näemme askeleet haavekuvia kohtia aivan liian suurina. Usein lukot johtuvat myös yksinäisyydestä, sillä emme uskalla tai halua päästää ihmisiä elämäämme menneisyyden vuoksi. On helpompaa elää haavemaailmassa, ja kuvitella kuinka asiat voisivat olla, kuin elää ja kohdata ne. Mielemme luo epärealistisia kuvia esimerkiksi ihmisiä kohtaan; ihastuksemme saattaa muuttua saavuttamattomaksi ja jumalaiseksi pakkomielteeksi, jos emme uskalla kohdata tätä ihmistä todellisena olentona. Huomioimalla ympäristöämme pääsemme kohti parantumista. Tarkkaavaisuus omaa todellista ympäristöä kohtaan ruokkii enemmän kykyämme olla luovia ja nauttia elämän pienistä ihmeistä. Cameron kertoo tarinaa isoäidistään, joka kirjeissään hänelle kuvasi kauniin yksityiskohtaisesti elämää, kuin pientä kotielokuvaa. Isoäiti oli opettanut, että elämän laatu riippuu kyvystä iloita ja tarkkailla ympäristöään. Itsekin olen sitä mieltä, että elämän pienet asiat ovat parhaita, ja arvostamme niitä aivan liian vähän.

Cameron kehottaakin kokeilemaan menetelmää, jota kutsuu ”taiteilijatreffeiksi”. Niiden tarkoitus on tutustua itseensä ja mielenkiintonsa kohteisiin. Tärkeintä on herättää uteliaisuus.

Luovuus on siis ennen kaikkea prosessi, joka lähtee itsensä tutkiskelusta, ja läsnäolosta. Ollakseen läsnä on ymmärrettävä erilaisia tunteita ja annettava niille lupa olla olemassa. Mielestäni pystyäkseen kokemaan myönteisiä tunteita, on ymmärrettävä negatiivisia. Meillä on omat käsityksemme siitä, kuinka tunteita tulisi ilmaista ja missä tilanteissa. Viha, häpeä, ilo. Usein kiellämme, kätkemme ja hautaamme tunteita koska emme tahdo kohdata syitä, josta ne aiheutuvat. Kuinka käsittelemme vihaa? Usein tukahdutamme vihan, emme näytä sitä koska olemme mukavia ja emme tahdo loukata ketään. Viha on kuitenkin ääni, joka näyttää missä rajamme kulkee. Se kertoo missä olemme olleet ja missä menemme nyt . Mikä sinut saa vihaiseksi? Mistä se johtuu? Osa elpymistä on tunnistaa syyt, mistä tunteet aiheutuvat.  Viha ei ole väärä tunne, sitä on opittava käsittelemään oikein.

Häpeä on taas tunne, joka estää meitä aloittamasta. Ikiaikainen tunne, joka rajoittaa meitä ja ajatteluamme. Lapsena olen ainakin itse kuullut monesti; kuinka kehtaat? Lapset päästävät suustaan monesti lauseita, jotka tuottavat vanhemmille muttei lapsille häpeän tunteita. Lapsena luovuus ei tunne samalla tavalla rajoitteita, mutta kun alamme tuntea häpeää, alamme rajoittaa tekemisiämme eri tavalla. Luovuus paljastaa yhteisön itselleen; ihmiset suuttuvat, kun eivät halua nähdä jotain. Viestintuoja tapetaan, hänellekin luodaan häpeän tunne. Suurin häpeän tunne luovan työn tekijöille onkin kova arvostelu työstä; tunnetaan häpeää omista tuotoksista, sillä ne eivät ole jonkun toisen mieleen. Häpeä aiheuttaa myös itsensä vähättelyä, omista teoksista ei uskalleta olla ylpeitä ja ollaan vain että, no ei tämä nyt niin hyvä ole. Menneisyyden tapahtumat vaikuttavat kykyihimme käsitellä tunteita, ja usein emme uskalla olla ylpeitä siitä, että olemme luovia. Siksi omaa luovuuttakin vähätellään ja koetaan jopa syyllisyyttä, jos uskallamme sanoa: minä olen luova ja uutta synnyttävä olento. Häpeän vastalääke on terve itsensä rakastaminen, kehuminen että minä osaan ja minä pystyn. Juuri oma sisäinen kriitikkomme aiheuttaa itsellemme enemmän häpeää, kuin kukaan muu. Kritiikkikin on tärkeää, mutta tärkeämpää on kuinka sen otamme vastaan.

Cameron antaa ohjeita siihen, kuinka erottaa hyödyllinen ja loukkaavaksi tarkoitettu kritiikki toisistaan:

1.Vastaanota kritiikki yhdellä istumalla.

2. Kirjoita ylös, mitkä asiat/ilmaisut jäivät vaivaamaan. Mitkä asiat taas tuntuivat hyödyllisiltä

3. Muistele myönteisiä lausuntoja osaamisestasi ja itsestäsi

4. Tutki kritiikkiä tarkemmin: muistuttaako se jostain syytöksestä, mitä tunteita se aiheuttaa?

5. Vaikka tuotoksesi olisikin surkea, älä lannistu. Silläkin on merkitys, ja surkeasta voi tulla vain parempi.

6. Suunnittele uusi tuotos ja toteuta se. Luominen on lääke kritiikkiin.

Itsekin helposti lannistun kritiikistä, mutta kyse on ollut siitä, etten ole osannut nähdä sitä oikealla tavalla. Pikkuhiljaa olen alkanut ymmärtämään, että sanoma jonka poimimme toisen sanoista, voikin olla aivan eri kuin puhuja on tarkoittanut. Tässäkin on hyvä tarkastella tuntemuksia, jotka itse liitämme kritiikkiin. Esimerkiksi tiimissämme tapahtuu vielä hurjasti olettamuksia toisten sanomisia kohtaan. Nämäkin ristiriitatilanteet johtuvat vielä siitä, ettemme osaa tutkia omia tunteita jotka liitämme sanomaamme tai vastaanottamaamme. Luovuus näkyy siis puheessakin ja kyvyssä vastaanottaa sitä. Näkemykseni on, että luovuus on positiivista energiaa joka kohtaa keskustelun osapuolien ollessa samalla taajuudella.

Ajankäyttö. Minulle heräsi ajatus, että mistä aikaa ymmärtääkseni luovuuttani ja itseäni? Aikahan onkin yksi yleisimmistä tekosyistä, jota käytämme kaikkeen. Ei ole aikaa. Aikaa on, mutta miten sen priorisoimme? Käytänkö aikani työhöni, saadakseni rahaa ja hankkiakseni tavaroita jotta olisin onnellinen? Työskentelemme kohti tavoitteita, tietämättä miksi.

’’Ihmiset yrittävät usein elää elämäänsä takaperin, he hankkivat rahaa ja tavaroita, jotta pystyisivät tekemään sitä mitä haluavat, tullakseen onnellisiksi. Elämähän kulkee juuri päinvastoin. Ihmisen täytyy ensin olla sitä mitä on, sitten tehdä mitä hänen kuuluu tehdä, saadakseen sen mitä haluaa.’’ – Margaret Young

Tuohon lainaukseen on tiivistettynä juuri se, miksi meidän tulee löytää oma luovuutemme. Unohdamme matkamme, keskitymme päämäärään. Unohdamme kysyä, miksi teen tätä? Ehkemme kysy, koska emme halua kohdata sitä, että syymme ovat pinnallisia. Teenkö asioita itseni vuoksi? Haluanko tätä todella? Keskitymme usein siihen, että haluamme miellyttää muita. Valitsemme koulumme ja uramme vanhempiemme mieliksi. Suoritamme, mutta olemme onnettomia. Teemmekö tälle oikeasti hyvää kellekään? Tehdäksemme muille hyvää, on opittava ensin tuntemaan itsensä ja rakastamaan sitä mitä on. Siitä mielestäni on luovuudessa kyse. On otettava oma tila ja aika luovuuden löytämiseen. Cameron puhuukin hyvellisyysloukusta, joka rajoittaa oman äänen kuuntelemista. Vieraannumme itsestämme ja elämme toisten kautta. Löytääkseen tarkoituksensa on annettava luovuuden virrata, kokeilla, kuunnella intuitiota. Luottaa siihen, että kaikella on tarkoituksensa ja elämä on matka sen selvittämiseen. Itsekin olen rajoittanut tekemisiäni, valintojani aivan liian kauan muiden ihmisten vuoksi. Koen, että miellyttämisen halua ja häpeä epäonnistumista kohtaan ovat olleet suurimmat kompastuskivet sille, miksi olen kokenut olevani tyytymätön. Viime vuonna opiskelin paikassa, joka oli valinta siksi, että koin siihen velvollisuutta. En halua, vaan tein sen siksi, että tahdoin näyttää vanhemmilleni että minä suoriudun tästä kyllä. Voin nyt jälkikäteen sanoa, että koin olevani loukussa ja lukossa. En innostunut, en ollut utelias, jaksoin vuoden koska en halunnut kokea ”luovuttamisen tuomaan häpeää”. Oli aika tehdä päätös; rypistelin irti muiden toiveista ja oletuksista, mitä minusta pitäisi tulla. Olisin voinut jäädä vellomaan velvollisuudentunteeseen, ja suorittaa opintoni loppuun, vaikka ne tuntuivat vain ahdistavilta ja merkityksettömiltä. Tämäkin oli kokemus, jota arvostan nyt, on ymmärrettävä negatiivisia tunteita kokeakseen positiivisia. Tehtyäni päätöksen, päädyin sinne missä nyt olen. Koen olevani avoimempi ja uteliaampi elämää kohtaan kuin koskaan ennen. Olen ymmärtänyt että minun on tehtävä kuten sydämeni sanoo. Uskon että luovuuden energia virtaa sydämeen, ja sitä kuuntelemalla löytää oikean polun. Luovuus on itsensä ymmärrystä, uteliaisuutta, omien rajojen rikkomista sekä sen levittämistä toisiin.

Luovuus elämäntapa, ei pelkkä taito säveltää, kirjoittaa tai maalata. Kun ihminen on avoin luovalle energialle, sen näkee kaikessa; ajattelussa, käytöksessä, olemuksessa.

Sp

Osuuskunta Millio

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!