Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tietämättömyys turvana

Kirjoitettu 18.08.14
Esseen kirjoittaja: Aleksi Ihalainen
Kirjapisteet: 5
Kirja: Kassavirta kvadrantti, Rikas isä köyhä isä, kehitä talousälyäsi, Business koulu
Kirjan kirjoittaja: Robert Kiyosaki
Kategoriat: 3. Yrittäjyys, 4. Johtaminen, 9.03. Yrittäjyys

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Robert puhuu paljon kirjoissaan ajasta, jolloin hän oli vaimonsa kanssa asunnoton ja vailla rahaa, koska eivät halunneet mennä muille töihin ja saada säännöllistä helppoa tuloa. Se vaati päätöksen mennä kohti omaa tavoitettaan, sanoivatpa muut siitä mitä tahansa. Se vaatii myös paljon rohkeutta, jotta kestää muiden mielipiteet siinä vaiheessa kun menee todella huonosti.

 

Siitä tulee mieleeni omat kokemukseni kun olin kreikassa töissä parikymppisenä, ja olin päättänyt pärjätä siellä keinolla millä hyvänsä. Lähdin sinne yksin eikä minulla ollut pienintäkään hajua mitä sieltä tulee vastaan tai ketä. Ensimmäinen muistoni on kun tanskalainen kaveri tuli hakemaan minua lentokentältä uudella bemarillaan. Hän oli todella hyvässä kunnossa ja vaikutti hyvin itsevarmalta kaverilta.  Siinä vaiheessa hän oli omalla toiminnallaan luonut hyvin myönteisen kuvan itsestään ja yrityksestä missä tulisin tekemään töitä.

 

Kun vihdoin pääsimme viikko siitä eteenpäin aloittamaan työt, kävelin toimistolle ja minulle kerrottiin hyvin epämääräisesti mitä tulen tekemään . Sitten minut iskettiin vain vanhemman tekijän matkaan, ja sanottiin että hän kertoo tarkemmin. Firmassa oli porukkaa töissä kymmenestä eri maasta, joten olin aika sekaisin kaikesta. Sain heti ensimmäisinä päivinä käsityksen mitä minun tulee tehdä, jotta pystyisin menestymään. Ja koska olimme ainoastaan provisio palkalla, oli minun vähän pakkokin.

 

Rupesin vasta muutaman viikon päästä tajuamaan yrityksen toimintatavat enkä oikein pitänyt siitä miten he toimivat, jonka vuoksi työtkään eivät oikein enää sujuneet, koska alitajuisesti en halunnut enää työskennellä siellä. Siinä vaiheessa kun en ollut saanut yhtään tuloja 3 viikkoon, tajusin, että jos en ensiviikolla saa yhtään tuloja minulla ei ole varaa ostaa enää ruokaa.

Noh, seuraava viikko koitti ja kreikassa tuli yleinen lakko, jonka vuoksi emme pystyneet tekemään töitä kahteen viikkoon ja sekös hymyilytti. En ole koskaan toivonut niin paljoa että minulla olisi säännölliset tulot ja saisin ostettua ruokaa, en ole koskaan ennen ollut niin nälkäinen mitä olin ne 2 viikkoa. Onneksi minulla oli sentään asunto missä nukkua. Nyt tajuan vain sen että haluan saada luotua itselleni sellaisen järjestelmän mikä tuo minulle tuloja passiivisesti. En tiedä vielä kauan siinä tulee menemään aikaa, mutta sen aion toteuttaa. Pelkkä säännöllinen tulo töistä ei tule tulevaisuudessa riittämään kovinkaan monen osalta, jonka monet huomaavat vasta siinä vaiheessa kun on pahin tilanne. Onneksi minulla on jo siitä jonkinlainen kokemus, jotta voin pyrkiä välttämään sitä.

 

Tärkeintä ei ole se, paljonko ansaitsee, vaan se, kuinka paljon siitä pystyy säilyttämään itsellään.

 

Kuinka paljon sinä pystyt pitämään itselläsi tuloista mitä saat? Minulta se kesti todella kauan tajuta, miksi kannattaa maksaa itselle ennen kuin maksaa velkojille. Varmaankin se johtui siitä ettei kukaan ollut edes ikinä maininnut että niinkin voi tehdä. Omat ajatukset eivät tosiaankaan ole aina niitä parhaita, jonka vuoksi minäkin nämä kirjat luin. Joskus on vaikea tietää kun puhuu ihmisten kanssa ovatko heidän ajatukset parempia vai pahempia. Monesti niiden tunnistamiseen menee hyvinkin paljon aikaa. Jos pystyy oppimaan tunnistamaan keitä kannattaa kuunnella, niin pystyy kehittämään itseään todella paljon nopeammin.

 

Älä ole ihmisten kanssa, jotka saavat olosi pelokkaaksi.

 

Nykyisin huomaan itselläni todella epämiellyttävän olotilan, kun olen ihmisten kanssa, ketkä saavat minut tuntemaan itseni tarpeettomaksi ja huonommaksi kuin oikeasti olen. Tuntuu kuin itsellä ei olisi mitään arvoa siinä hetkessä ja toinen, joka kertoo kaiken tietämyksensä asioista saa omaa egoaan nostettua sillä. Koitan kuitenkin olla välittämättä siitä, koska eihän minun hänen kanssaan tarvitse enää sen jälkeen olla missään tekemisissä ellen itse halua. Hakeudun paljon mieluisammin ihmisten joukkoon, jotka pystyvät tuomaan minulle jotain uutta ja innostavaa sekä tukemaan minua, ja mikä tärkeintä: tekemään sen vielä hauskalla tavalla. On vaikea kehittyä sijoittamisessakaan, jos ei koskaan saa tukea siinä, ja kaikki kenen kanssa siitä juttelet puhuvat sen riskeistä. Mielestäni on suurempi riski olla ottamatta niistä selvää kuin vain puhua omien näkemysten kautta jotka ovat tulleet lähinnä lehtien ja uutisten kautta.

 

Pienet kaupat johtavat usein suurempiin – on vain aloitettava jostain.

Tätähän olemme jo toteuttaneet kohta 2 vuotta, eikä meilläkään ollut pienintäkään hajua miten tai mitä lähdemme tekemään, mutta lähdimme tekemään jotain. Tällä tavoin saimme ensimmäisen kaupankin aikaiseksi, jonka jälkeen olemme kehittyneet ja luoneet aina vain suurempia kauppoja. Robert toimi samalla tyylillä sijoittamisen alkutaipaleella, hän lähti liikkeelle ja kokeili. Erona on kyllä, että me pystymme saamaan palautteen paljon nopeammin, koska meitä on koko tiimi antamassa palautetta, ja asioiden toimivuuden huomaa paljon nopeammin tiimissä kuin yksin tai partnerin kanssa. Liian monesti yksin asioita pyörittelevät jäävät pettymyksen jälkeen taas paikalleen, vaikka siinä vaiheessa pitää vain vaihtaa asiat mitkä eivät toimi ja jatkaa matkaa, ei ole niin helppoa aina miltä kuulostaa, mutta hyväksi todettu tapa toimia.

 

Onko riskialttiimpaa olla turvallisessa työssä, joka voi loppua koska vain jonkun muun toimesta sinun siitä tietämättä, vai omistaa liiketoimintaa ja sijoituksia joita pystyt itse hallitsemaan ja kasvattamaan. Mitä mieltä olet?

 

Puhutaan sijoittajista: heitä on 7 eri lajia kirjan mukaan. Näistä pystyy tunnistamaan monetkin omasta lähipiiristä, sekä oman tavan ajatella sijoittamisesta ja rahan kanssa toimimisesta. Pahin tapa ajatella sijoittamisesta on mielestäni kyynikko sijoittaja, joka tartuttaa muihin todella paljon omia ajatuksiaan joissa ei ole mitään muuta tarkoitusperää kuin saada kaikki muutkin epäilemään tulevaisuutta, jonka seurauksena ympärillä olevat alkavat pelätä tehdä mitään liikkeitä. Vaikka jollakin olisi tulevaisuuden tietoa jonka avulla pystyisi sijoittamaan hyvinkin riskittä, saa kyynikko pilattua senkin ajatuksen ja tuhottua itseluottamuksen mitä tarvitaan.

Kyynikkojen lempiharrastus on lukea talouslehtiä ja seurata niiden vinkkejä sijoittamisesta.  He kertovat mielellään mitä ovat lukeneet ja mitä tulee tapahtumaan tulevaisuudessa, vaikka heillä ei siitä oikeasti ole mitään hajua. Siinä vaiheessa kun tieto on painettu paperille ei sitä enää kannata hyödyntää, koska se on usein jo liian myöhäistä. Sen tietävät usein ne henkilöt jotka ovat olleet mukana seuraamassa tapahtunutta jo vuosia, ja keskittyvät jo tuleviin pinnalle nouseviin asioihin.

 

Tunnistin itsenikin monesta näistä sijoittajien erilajeista. Olen ollut työelämässä ollessani nollatason sijoittaja, joka tuhlasi enemmän kuin ansaitsi, josta pääsin seuraavalle tasolle Lainaajaksi, löysin luottokortin ja rupesin elämään huomista jo tänään, silloin en ajatellut että huominen täytyy maksaa ylihuomenna, jonka jälkeen elän koko ajan askeleen päässä katastrofista. Luulen, että olisin päässyt tuhat kertaa helpommalla, jos jollakin meidän perheestä olisi ollut edes pienikin haju siitä miten rahaa oikeasti kannattaa käyttää ja miten sen saa tekemään töitä puolestasi. En ole katkera siitä ettei minulle niistä koskaan kerrottu, se olisi vain säästänyt aikaani ja olisin pystynyt kehittämään taitojani jo aiemmin. Säästämistäkin olen kokeillut, enkä siitä pitänyt yhtään, muuta kuin sen verran että ymmärsin minkä vuoksi puskuri on hyvä olla olemassa, eikä se ole pelkästään vain tilillä makaavaa rahaa.

Sijoittamisen ensiaskeleita ottaessani lähdin kaikista huonointa reittiä kokeilemaan sijoittamista, eli valitsin kohteen joka on kaikista eniten lehtien sivuilla ja ”pörssigurut” odottivat sen arvon nousevan tähtiin, jota ei jostain syystä tapahtunutkaan. Silloin en hirveästi ymmärtänyt miksi niin tapahtui, mutta sentään nyt pystyn käsittämään mitkä kaikki asiat siihen vaikuttivat. Tunnen itsekin kuuluneeni kyynikko sijoittajiin jossain vaiheessa vai olenko hieman vieläkin, en tiedä. Se on helpompi määritellä tulevien sijoitusten perusteella miten niiden on käynyt.

 

Seuraavaksi tavoittelen itseäni taitavien sijoittajien maailmassa. En tarkoita että minä olisin taitava sijoittaja kun vain päätän niin, mutta jostain se täytyy aloittaa. Heille ominaista on laittaa 20% riskialttiisiin sijoituksiin ja loput heidän tuntemiin kohteisiin, joka ainakin minusta kuulostaa riskittömämmältä kuin kaikkien rahojen laittaminen kohteeseen mistä et tiedä muuta kuin uutisotsikkojen perusteella, jota olen myös kokeillut eikä ainakaan omien kokemusten perusteella kannata uudestaan tehdä ellei halua todella hävittää omaisuuttaan.

 

Älä opettele työskentelemään rahasta, opi luomaan järjestelmä rahan ansaitsemiseksi.

Olen aluksi ainakin aina oppinut ajattelemaan aluksi mistä saisin töitä, jotta saisin rahaa, sekin ajatus on suoraan opittua muilta. Mitä jos minua ei huvita tehdä töitä, haluaisin että muut tekevät minulle töitä, ei kukaan opeta kuinka se tapahtuu, mutta minulla on mahdollisuus päästä kokemaan se jo ”opiskelu” aikanani. Ei kovin moni koulutus pysty sitä tarjoamaan, josta olenkin hyvin kiitollinen. En sano että vielä osaisin luoda järjestelmää mikä tuottaa minulle jatkuvaa tuloa, mutta pääsen kokemaan sen ensiaskeleita, enkä ole luonteeltani ihminen joka haluaa koko ajan tehdä töitä, jonka takia haluan keskittyä luomaan tulevaisuuttani vapaampana.

 

Kuinka monelle sinä olet velkaa?

Rupesin tarkastelemaan omaa talouttani todella tarkasti tässä kuussa, ja eron aikaisempaan huomaa nopeasti, koska en ole velkaa enää kuin kahdelle eri toimijalle, eivätkä nekään summat ole enää suuria. Haluan kääntää asian toisinpäin, että minulle tullaan olemaan velkaa tulevaisuudessa, koska se määrittää mihin suuntaan tulen menemään, jos sinulle tulee koko ajan useampia tahoja joille olet velkaa, se ruokkii stressiä ja luo paineita kun mietit miten pystyt selviytymään näistä kaikista maksuista eikä silloin tule tehtyä kovin järkeviä päätöksiä. Robert puhui kirjassaan, että suurin osa ihmisistä tekee päätöksen 95% tunteella ja 5% järjellä,  kun puhutaan rahasta. Ei mielestäni todellakaan kannata sotkea tunteita siihen leikkiin, koska ne ohjaavat tekemään päätöksiä mitä sinulla on alitajunnassa vanhassa muistissa. Jos pystyy ohjaamaan päätöksensä 95% järjellä ja 5% tunteella pystyy sijoittamisesta ja rahan käytöstä saamaan enemmän irti ja hyödyntämään sitä pitkällä aikavälillä.

Tunteet ovat usein vain mielipiteitä mitä ihmisillä on muodostunut jostain asiasta, eivätkä ne useinkaan perustu mihinkään faktaan, kun taas faktat perustuvat toteen, mutta miten pystyt erottelemaan kuka kertoo faktaa tai kuka puhuu vain tunteella? Täytyy tietää puhujan taustat jotta voi itse sen jälkeen tehdä oman päätelmän onko se luotettavaa tietoa vai pelkkää paskaa.

 

Ihmiset pelkäävät olla häviäjiä, joten se vaikuttaa heidän tekoihinsa omituisella tavalla. Olen tavannut ihmisiä, jotka ostavat osakkeita 20 dollarin hintaan ja myyvät ne sitten hinnan noustua 30 dollariin, koska pelkäävät menettävänsä voiton. Sen jälkeen osakkeet tietysti kipuavat 100 dollariin, puolittuvat ja kipuavat jälleen 100 dollariin. Tämän tyyppiset ihmiset myös ostavat osakkeita 20 dollarin hintaan, katsovat hinnan laskevan vaikka 3 dollariin ja jäävät odottamaan hinnan nousemista – he saattavat roikkua noissa osakkeissa 20 vuotta. Tämä on esimerkki ihmisistä, jotka pelkäävät olla häviäjiä tai myöntää hävinneensä. Ja sen vuoksi he lopulta häviävät.

Voittajat tekevät juuri päinvastoin. Heti, kun he tietävät hävinneensä eli osakkeiden hinta alkaa laskea, he myyvät ne ja kärsivät tappion. Heitä ei yleensä nolota puhua tappioistaan, koska voittajat tietävät, että häviäminen kuuluu voittamiseen. Kun he löytävät voitollisia osakkeita, he pitävät ne loppuun saakka. He myyvät ne heti, kun tietävät hinnan saavuttaneen huippunsa. Loistava sijoittaja suhtautuu neutraalisti voittamiseen ja häviämiseen. Silloin pelkoon tai ahneuteen perustuvat pakottavat ajatukset eivät pääse ohjaamaan ihmistä.

 

 

Mikä erottaa rikkaan ja köyhän?

 

  1. Heillä on pitkälle tulevaisuuteen ulottuva näkemys ja suunnitelma
  2. He uskovat tyydytyksentunteen lykkäämiseen
  3. He käyttivät kertaantumisen voimaa omaksi edukseen

 

Nämä ihmiset ajattelivat ja suunnittelivat asioita pitkällä aikavälillä ja tiesivät lopulta saavuttavansa taloudellisen menestystä pitämällä kiinni unelmastaan tai näkemyksestään. He ovat valmiita tekemään lyhyen aikavälin uhrauksia saavuttaakseen pitkäaikaista menestystä.

 

  1. Heidän näkemyksensä ei ulotu pitkälle tulevaisuuteen
  2. He haluavat tyydyttää halunsa välittömästi
  3. He väärinkäyttävät kertaantumisen voimaa

 

He haluavat ”syödä, juoda nauttia elämästä niin kauan kuin ovat nuoria”.

He haluavat nopeita ratkaisuja ja toivovat minun kertovan heille, ”mitä heidän täytyy tehdä”. He eivät halua kuulla, millaisia heidän pitäisi ensin olla, jotta he voisivat tehdä asioita rikastuakseen. He haluavat lyhytkestoisia ratkaisuja pitkäkestoisiin ongelmiin.

 

Kun luen nämä 3 kohtaa molemmista läpi, mielenkiintoni pysähtyy halujen tyydyttämiseen. Kun itsekin näen jollakin vaikka todella hienot uudet vaatteet, tulee heti mieleeni; miksi minulla ei ole jotain yhtä tyylikästä päälle laitettavaa? ero on siinä lähteekö heti hankkimaan itselleen jotain uutta vai pystyykö ajattelemaan ”järkevästi” ja sanomaan itselleen, että jos jätän vielä tämän ostamatta ja käytän nämä rahat tulevaisuutta varten pystyn loppujen lopuksi ostamaan niitä vaatteita ja minulla on vielä senkin jälkeen varaa elää niin kuin haluan. Mutta jos aina tyydyttää tarpeensa heti kun se vain on mahdollista, on todella vaikeaa kasvattaa pitkällä aikavälillä varallisuuttaan ja saada talouttaan ylijäämäiseksi. Vaikka joku kertoo tämän asian sinulle ja sinä kuuntelet, kuullessaan todellisuuden ihmiset nyökkäilevät ja sanovat, että kyllä näin on! Mutta sitten he jatkavat vanhaan tapaan taas eteenpäin. Mitään muutosta ei tapahdu vaikka juuri hetki sitten myönsit olevasi väärässä. Kuinka kauan aiot hakata päätäsi seinään? Toivottavasti et enää kovin kauaa.

 

Tässä sinulle lopuksi harjoitus:

 

Kirjoita paperille niiden kuuden ihmisen nimet, joiden kanssa vietät suurimman osan ajastasi. Lapsesi lasketaan mukaan.

”Katsot nyt tulevaisuuteesi” Ne kuusi ihmistä, joiden kanssa vietät suurimman osan ajasta, ovat tulevaisuutesi.

 

Se mitä tämä harjoitus kertoo sinusta riippuu lähinnä heistä keiden ympäröimänä olet. Mikäli olet tyytyväinen ympärillä oleviisi ihmisiin on todella mahtavaa, mutta monesti alkaa miettiä haluanko olla kuin he.

Kaikki kenen kanssa vietämme aikaamme ovat peilejämme. Se mitä puhumme heijastuu siitä mitä teemme, kuinka monesti olet kuullut jonkun sanovan: Minulla ei ole rahaa, Minua väsyttää, Tarvitsen lisää tietoa ennen kuin voin teen mitään ja Yritin jo sitä. Siitä ei tule mitään. Mitä nämä kertovat niiden sanojasta ja haluatko todella olla heidän kaltainen? Minä en ainakaan halua olla!

 

 

Osuuskunta Millio

 

Aleksi Ihalainen

aleksi@millio.fi

 

Tagit: , , , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!