Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tiimiakatemian perustoiminnoista ja muusta hassunhauskasta toiminnasta kertova ’’Letim’’ alias Timo Lehtosen kirjoittama kirja Tiimiakatemia – kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi oli erikoinen lukukokemus. Erikoisen siitä teki montakin asiaa, mutta päällimmäisenä ajattelen, että harvassa kirjassa kerrotaan noin paljon faktapohjaista tietoa, ja sitä kuitenkin muokataan noin paljon erilaisen tarinankerronnan kautta. Eksoottista luettavaa, enkä täysin varma ole, sainko tästä kirjasta sitten kuinka paljon tietopääomaa, tai ymmärränkö Tiimiakatemiaa vieläkään sen paremmin.
Muistan kirjan alussa erään kirjan läpi kulkevan protagonistin, pinkku Tirkkosen, jutelleen sekä Lehtosen että Partasen kanssa tiimiakatemian johtavista ajatuksista. Tämä ei kummankaan selityksen jälkeen vielä osannut sisäistää näitä ajatuksia. Itse nyt tätä lappua kirjoittaessani muistin kyllä johtavien ajatuksien olemassaolon, mutta siihen se jäikin. Olen aivan yhtä pihalla johtavista ajatuksista kuin tämä Tirkkonen.  Nyt kun palauttelen niitä mieleeni nyt tässä esseetä kirjoittaessa, niin nehän paljastuvatkin aivan normaaleiksi arvoiksi, jotka voisin kuvitella monenkin nykyaikaisen yrityksen seinälle pönöttämään. Vaikka arvot/johtavat ajatukset tuntuvat usein yleiseltä pakolliselta lätinältä, niin yhdyn kyllä useaan kirjassa mainittuun yhtymäkohtaan. Johtavat ajatukset ovat tiimiakatemialla tai yrityksessä niitä näkymättömiä käsiä, jotka ohjaavat toimintaa monella tasolla ihmisten sitä tiedostamatta. Vaikka tuntuisi, ettei niitä tarvitsekaan koskaan, niin niitä tiedostamatta noudattaa, koska siihen täällä kuitenkin johdatetaan ja ohjataan koko ajan, vaikkei sitä itse tajuaisikaan.
Mielestäni on hyvä asia, että tiimiakatemialla on tavallaan se yksi maali, johon toiminta tähtää: exploring the world – maailmanympärysmatka. Tavallaan nämä arvot ohjaavat itseänikin toimimaan kohti tätä tavoitetta. Yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen ja ihmissuhteet. Siinä on jo kolmeohjenuoraa, jolla voisi pyörittää melko menestyvää bisnestä. Tiimiakatemian yhteisö onkin mielestäni todella vahva: sen huomasi jo ensimmäisenä päivänä taloon saapuessa, kun vanhat tiimiyrittäjät ja valmentajat ottivat nuoret pingviinit vastaan avosylin. Meitä oli selvästi odotettu: en tiedä johtuuko se siitä, että talo alkaa tarvita jo uusia tekijöitä, vai oliko siihen jokin muu syy. Joka tapauksessa, myös jatkuva avunanto kysyttäessä jotain kinkkistä asiaa on mielestäni todella hienoa, mutta minusta tuntuu, että jos on aivan pihalla tiimiakatemian alussa, niin auttaisin itsekin mielelläni tietämätöntä, koska siitä vain saa jonkinlaista tyydytystä, se on selvä.
TSK, kuulin siitä ensimmäisen kerran sattumalta treeneissä viikko tai pari sitten. Mikäs ihme se on, mietin vain. Teorian soveltaminen käytäntöön on tietenkin hyvin arkinen asia: ensin tutkitaan pohjia, jotta saadaan teoriatietoa, jonka avulla jokin tuote tai palvelu on helpompi lanseerata. Esimerkkinä markkinatutkimus kuluttajille, kun ei ole varmaa tietoa, pitäisivätkö kuluttajat tuotteesta, ja tulosten perusteella on sitten helpompi päätellä, miten ja milloin ja missä tuote julkaistaan. Mielestäni teorian käytössä pitää kuitenkin olla nykyään varovainen: vaikka vanhoihin kirjoihin kirjoitettu tieto pitää usein vielä lainalaisuutensa, sen käyttäminen voi aiheuttaa myös ongelmia. Vanhentuneessa kirjassa tieto voi olla jopa sellaista, joka haavoittaa yrityksen toimintaa. Tämän takia lähdekritiikki nousee mielestäni korkeaan arvoon.
Teoria on kuitenkin sellaista tietopääomaa, jota ei muuten saa hankittua muuten kuin jatkuvalla tutkimisella ja ajatusmalleja muokkaamalla. Pakko on hyödyntää ja hyväksikäyttää tätä Essin kommenttia: ’’Teorian soveltaminen käytäntöön on kaiken perusta. Siitä erottaa hyvän ja huipun: hyväksi voi tulla käytännössä, mutta huipuksi tuleminen vaatii teorian hyödyntämistä.’’ Minusta tämän lauseen sanoma on erityisen tärkeä: vaikka tekeminen itsessään tuottaisi tulosta ja olisi siinä kuinka hyvä, niin tarvitaan todellinen ÄÖ-250-henkilö, jotta ilman mitään teorian opiskelua pystyisi siirtämään toimintansa täysin uudelle tasolle. Tämän huomasin lukiessani Essin suosittelemaa Parantaisen hinnoittelukirjaa: vaikka tiedän, että en tuotettansa ei tulisi alihinnoitella, se on hyvin vaikeaa ilman hyviä tietopohjia. Täytyy pitää mielessä esimerkiksi kuluttajan ylijäämä: kuinka paljon kuluttaja on valmis maksamaan kyseisestä tuotteesta. Miksi pyytää liian vähän, jos kuluttaja on valmis maksamaan siitä enemmän? Sama asia pätee hieman väännetysti myös tiimin toiminnassa: miksi vaatia tiimiltä liian vähän, jos tietää että sillä on potentiaalia paljon parempaan?
Täytynee myös lähitulevaisuudessa lukea Nonaka & Takeuchin kirjoituksia. Ne ovat itsellä tällä hetkellä hieman hämärän peitossa. Ymmärrän kuitenkin heidän perusideansa höpötyksestä, kiteytyksestä, teorian sovelluksesta ja käytännöstä. Ei kuulosta vaikealta, eihän? Työskentelyn pitäisi olla näin helppoa, mitä se ei tietenkään aina ole. Kirjan esimerkki oudosta hiihtoretkestä Keräsen johdolla keskellä metsää oli mielestäni melko erikoinen, mutta tavallaan opettava. Luulisin reissun tarkoituksena olleen, että ihmiset pyrittiin saamaan mahdollisimman paljaaksi ja alastoman tuntuisiksi, jotta ajatukset lähtevät laukkaamaan aivan eri tavalla kuin normaaleissa olosuhteissa. Tällainen voisi sopia myös omalle tiimillemme: jokin case on aivan mahdottoman tuntuinen, joten siihen pitäisi kehittää aivan uusi lähestymistapa: lähdetään jonnekin, ja herätetään kehon ollessa väsyneenä ne todelliset aistit, jotka tekevät ajatustyötä.  Irtaudutaan mukavuusalueelta ja hypätään tuntemattomampaan maailmaan.
Tiimin kehityskaarta tutkiskellessa tulen yhä varmemmaksi siitä, että emme tällä hetkellä vielä ole lähelläkään valmista tiimiä. Vaikka meillä on hauskaa keskenämme ja tulemme toimeen, en voi olla miettimättä kysymystä, tulemmeko me vielä oikeasti toimeen? Emme tunne toisiamme kuitenkaan kuin muutaman viikon ajalta, ja se on elämässä vielä todella lyhyt aika. Hauskuus ja mukavat jutut eivät valitettavasti takaa minkäänlaista tulosta. Olemme todellinen tiimi vasta vaikeuksien ja mahdottomista tilanteista selviämisen jälkeen. Jos pystymme aina tippumaan jaloillemme, ja jotenkin nousemaan ja jatkamaan toimintaa, voimme kutsua itseämme tiimiksi. Silloin, kun jokainen tietää oman päätoimensa tiimissä ja osaa hyödyntää taitojansa juuri oikeisiin kohteisiin, olemme hyvin lähellä huipputiimin määritelmää. Silloin kun tunnistamme tarpeemme kehittyä jatkuvasti, meillä on olemassaolon tarkoitus ja selkeä visio tulevaisuudesta, olemme lähellä hyvää ja kannattavaa yritystoimintaa. Tämä ei todellakaan tapahdu itsestään, vaan tarvitsemme lukemattomia toistoja, jotka nostavat ja kannattelevat tiimiämme yhä korkeammalle. Tiimi toimii kuin se legendaarinen junan vessa: työskentely soljuu kuin vesi hanasta. Ei tarvitse käskeä ketään, vaan olemme itseohjautuvia ja tunnistamme heti, mitä taitoja tarvitaan.
Tiimi ja akatemia. Erillisinä sanoina voit ymmärtää paikkamme todellisen merkityksen. Emme ole tänne tullessamme valmiita, ja emme välttämättä lähtiessämmekään. Mutta akatemian tarkoitus onkin kehittää jäseniään, oli se sitten tiimi-, urheilu- tai kulttuuriakatemia. Tavalla tai toisella, akatemiassa kyllä kehittyy jossain, joko opetuksen tai sitten erehdyksen kautta. Se, miten helppoa siitä haluaa tehdä, on aivan itsestä kiinni. Joko puristaa perseellään kovaa ja tekee työtä, jolla on merkitystä, ja edistyy, tai sitten laiskottelee ja huomaa, että kehitys loppui omaan tyytyväisyyteen, vaikka sen olisi pitänyt jatkua vielä pitkään. Jokainen tekee valintansa, ja minä toivon, että itse en lopeta ikinä kehittymistäni, vaan painan töitä kovasti, jotta olen joskus jotain muuta kuin pelkkä ikuinen pinkku.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!