Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tiimiakatemia – Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi

Kirjoitettu 03.12.17
Esseen kirjoittaja: Salla Kankaanpää
Kirjapisteet: 3
Kirja: Tiimiakatemia - Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi
Kirjan kirjoittaja: Timo Lehtonen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.1. Oppimisen suuntaviivoja, 1.3. Oppivan organisaation ja tiimiyrityksen kehittämistyökalut, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 3.2. Yrittäjän taidot ja työkalut, 8.2. Yrittäjänä kasvun taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tiimiakatemia on paikkana kiehtonut minua pitkään. Nuorempana tuntui, että kaikki siistit tyypit olivat akatemialta. Tai ei nyt kaikki, mutta ainakin osa. En koskaan kokenut olevani itse sitä tyyppiä, enkä edes ajatellut päämäärätietoisesti pyrkiväni sinne. Olin tyytyväinen elämääni työmyyränä. Koko opiskeluajatus tuli ja toteutui hirvittävän nopeasti pienen kriisin lopputuloksena.

Ensimmäinen vuosi Rajakadulla meni tasapainotellen koulun ja työn välillä. Kun joulun jälkeen tuli aika miettiä kärkivalintoja, ajattelin vielä silloinkin suorittavani koulun vain nopeasti läpi, ehkä käyden vaihdossa lomailemassa ja palaten täyspainoiseen työelämään yhtä paperia rikkaampana. Ihan vain sen vuoksi, jos joskus esimerkiksi allergisoituisin, enkä pystyisi työskentelemään enää kauneudenhoitoalalla.

Ensimmäinen ajatus Tiimiakatemiaan hakemisesta tuli, kun juttelin vanhan ystäväni kanssa, joka oli aikoinaan jättänyt Akatemian kesken uusien ja odottamattomien mahdollisuuksien tullessa eteen. Hän kysyi, miksi ihmeessä haluan edes olla Rajakadulla, kun yrittäminen on selvästi itselleni se juttu. Niinpä, enpä oikein keksinyt järkevää selitystä. Jotenkin koin, etten ole niin rohkea. Ajatus ei kuitenkaan unohtunut, vaan kevään edetessä pommittelin muitakin kavereitani viesteillä, joiden tiesin olleen, joidenkin jopa valmistuneen Tiimiakatemialta. Vastaukset olivat samantyyppisiä keskenään, ei se sovi kaikille, mutta kannattaa yrittää.

Ja täällä ollaan!

Tiimiakatemia

Tiimiakatemia Kuinka kasvaa yrittäjäksi on Timo Lehtosen kirjoittama kirja, jonka lukemista suositeltiin heti ensitöiksi opintoja aloitellessa. Eikä ihan syyttä, kirja käsittää valtavan määrän tietoa Tiimiakatemian tavoista ja historiasta. Se perustelee monia jänniä seikkoja, joita Akatemialla toteutetaan edelleen tänäkin päivänä. Sain kirjan käsiini vasta nyt, kun lähestytään joulua ja ensimmäistä opintojen kirjaamista. Mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan! Tietynlainen ”perehdyttäminen” puuttuu mielestäni Tiimiakatemialta. Kaikki vaan lähtee rullaamaan ja pikkuhiljaa tulee uusia asioita ja käytäntöjä, joiden mukaan vain toimitaan. Sitä on vaikea selittää, mutta alusta lähtien luotetaan pinkkujen kykyyn ottaa tilanteet haltuun.

Olen jo lyhyessä ajassa huomannut, miten positiivisia ja lämpimiä ajatuksia Tiimiakatemia saa ihmisissä aikaan. Olipa kyse sitten asiakkaasta, joka tuntee Tiimiakatemian konseptina tai alumnista, jonka kanssa olen tietämättäni ajautunut keskustelemaan. Alumnien suusta olen kuullut, miten Tiimiakatemialla kasvaa ennen kaikkea ihmisenä. Yksi yrittäjä, joka oli saanut haalittua akatemialta valmistuneen omille palkkalistoilleen, tokaisi Tiimiakatemialaisten olevan aivan poikkeuksellinen ihmisryhmä, joka tekee, eikä jää paikalleen seisomaan tumput suorina. Nämä molemmat ajatukset tukevat Tiimiakatemian arvoja. Arvoissa tuodaan esille yhteistyötä, ihmissuhteita ja kumppanuutta, niiden rakentamista, sekä ylläpitämistä. Tiimiakatemialla ollaan totuttu toimimaan ja oppimaan nimenomaan tekemällä, välillä oppimisen takia on tehtävä epäonnistumisia, eikä niitä missään nimessä tarvitse pelätä.

Akatemialla opetetaan kysymään apua ja oppimaan muilta. On ollut ilo huomata, miten nopeasti se on juurtunut minuunkin. Kysyn rohkeasti apua ystäviltä, akatemialaisilta, jopa asiakkailtani, jos tiedän heidän taitavan jonkin asian erityisen hyvin. Ja sehän on kunnioitus heitä kohtaan! Tunnustan kysymällä heidän saavutuksiaan ja ammattitaitoaan. Viimeviikolla diilasin äidilleni muutaman yhteystiedon, joilta hän voi kysellä muutosta Espanjaan. Pääasiassa ihmiset tykkäävät puhua itsestään ja mielenkiinnonkohteistaan, joten olen oivaltanut kysymisen olevan helppoa.

Tiimi, sen roolit ja dialogi

Aivan ensimmäisinä päivinä meillä teetettiin Belbinin tiimiroolitestit. Testitulos ei yllättänyt, sillä suurimmat pisteeni olivat Team Workerin kohdalla. Olenkin hyvin herkkä aistimaan muiden tunteita ja tuntemuksia, vältän konflikteja viimeiseen saakka. Tykkään työskennellä ryhmässä ja pidän ihmisistä. Kun osuuskunta Mahtia on toiminut nyt kolme kuukautta, olen huomannut miten erilaisia ihmiset todella voivat olla.

Treenit ovat tulleet tutuiksi ja koen ne itse miellyttäviksi tilanteiksi, sillä silloin olemme kaikki yhdessä. Se, että saamme kaikki koolle samaan aikaan, ei ole itsestäänselvyys. Toiset selvästi kokivat dialogiringin aluksi epämiellyttäväksi ja hakeutuivat piiristä pois, milloin milläkin keinolla. Tilanne on mielestäni tasaantunut ja rinki pysyy ehjänä yhä useammin. Olemme kehittyneet.

Olemme ottaneet käytännöksi Mahtiassa myös perjantaipalaverit kello 8.15, jotka kokoavat porukan yhteen. Siinä tarkastetaan viikon aikana saadut tulokset, sekä asetetaan seuraavan viikon tavoitteet. Olen ollut viimepalavereihin tyytyväinen, sillä osaamme jo selvästi dialogin perusteet jo keskustellessamme keskenämme, myös ilman valmentajaa. En voi kieltää, etteikö tiimimme dialogi vielä vaatisi harjoittelua, sekä omalta, että muiden osalta, mutta päälle puhumista tapahtuu koko ajan vähemmän. Huomaan ihmisten muuttuvan tutuiksi, kun en enää ole mielipiteissäni niin diplomaattinen. Jos minua suututtaa, niin sanon sen. Alamme myös saavuttamaan luottamusta toistemme välillä, se on mielestäni äärimmäisen tärkeää yhdessä työskennellessämme. Toisen työhön ja sanaan voi luottaa, kun olemme ystäviä toisillemme. Ystävyys vaatii sitä, että antaa myös itsestään jotakin.

Kuuntele Kunnioita   Odota vuoroasi – Puhu sydämestäsi

Tiimin vaiheet

Meillähän on nyt aikaa vähän vähemmän, kuin aikaisemmilla tiimeillä. Vuosi Rajiksella karsi yhteisen aikamme kahteen ja puoleen vuoteen. Uskon meidän jollain tavalla sopeutuvan jäljellä olevaan aikaan. Moni vanhempi opiskelija olivat alkumetreillä hämmentyneitä, miten nopeasti saimme osuuskunnan käytännönasiat päätettyä. Osuuskunnan paperit saatiin eteenpäin, talouspäällikkö hoiti pankkiajan ja nimi oli päätetty. Ensimmäisen viikon jälkeen osa tiimistä naputteli jo tarjouksia.

Tuumaillessani tiimin etenemisen vaiheita tulin siihen tulokseen, että olemme jossakin Salamaniskujen ja Tukahtumisen välimailla. Olemme alkaneet tarkkailemaan kriittisesti tavoitteitamme ja niihin pääsyä. Tarkkailemme ympäristöä ja käytämme energiaa siihen, mitä kukin tekee työajallaan ja onko se oleellista tiimin etenemisen kannalta. Alussa laaditut säännöt ovat muuttuneet sanahelinäksi, sillä alussa meillä ei ollut mitään käsitystä, mitkä asiat tulisivat tuottamaan meille haasteita. Olen haistanut viimeaikoina ympärilläni konflikteja, ihmiset saattavat mainita kärkkäästi asioista toisilleen ja kyseenalaistaa toisen toimintatapoja. Viime viikon treeneissä kävimme läpi, mikä tiimissä ärsyttää. Vähintään joka toinen sanoi hitaus. Paljon puhutaan, mutta mitään ei tapahdu. Itsekin olen sitä mieltä. Asiaa ei helpota se, että olen kauhean malttamaton luonne. Olemme miettineet, miten toimia, jos emme ole tyytyväisiä yksittäisen tiimiyrittäjän tiimille antamaan työpanokseen. Mielestämme olemme löytäneet jopa joitain ratkaisuja, joita nyt testaamme käytännössä.

Olen itse kokenut jonkinlaisen havahtumisen vuoden lähestyessä loppuaan. Päällä on kolme isoa projektia, jossa pitää tapahtua NYT, täytyy saada valmiiksi jotakin konkreettista. Ensi kevät näyttää kohdallani kiireiseltä. Peräkkäisinä kuukausina, helmi-, maalis- ja huhtikuussa tulee tapahtumaan näiden isojen projektien toteutuminen. Vaaditaan tekoja, tai projektit menevät lähtökohtaisesti mönkään. Ja sitä minun luonteeni taas ei kestä. Kevät saattaa siis olla kohdallani – tai kohdallamme – läpimurron aikaa. Näytämme kyntemme, käärimme massit ja olemme taas lukuisia kokemuksia rikkaampia.

Näen tulevaisuutemme valoisana. Tuntuu, että useampien tiimiläisteni käsitys Mahtian menestyksestä on kiteytynyt viimeisimmän parin viikon aikana. En varsinaisesti tiedä, mitä konkreettista tässä lyhyessä ajassa on tapahtunut. Olemme varmasti vielä valetiimin vaiheessa, mutta tuntuu, että olemme päässeet monessa suhteessa ongelman ytimeen ja jopa jossain määrin lähelle ratkaisua.

Tiimiyritys

Koko Tiimiakatemia on jännä paikka ja konseptina tosi mielenkiintoinen. Jälleen viikonloppuna ystäväni kysyi Mitä te siellä oikein teette?. Niin, mehän tehdään vielä tässä vaiheessa aivan kaikkea, mistä vain saamme rahaa. Rahaa on tultava, koska menot on katettava ja se taas vaatii asiakaskäyntejä. Tiimiakatemia -kirjassa mainittiin segmentointi, kenelle tarjotaan ja mitä palveluja, mutta jo ennen sitä tarvitaan asiakaskäyntejä, että pääsemme edes jostakin liikkeelle. Meidän on ensin tutkittava erilaisia potentiaalisia asiakasryhmiä tehdäksemme päätöksiä asiakaskuntamme suhteen.

Tiimistämme löytyy eri alojen osaajia, mutta on myös niitä jotka ovat ”vain” ylioppilaita. Heillä on ehkä haasteellisinta tarttua tuumasta toimeen, kun eivät koe vielä pystyvänsä tarjoamaan mitään konkreettista lisähyötyä asiakkaalle. En oikeastaan voi puhua heistä, vaan meistä. Itselläni on ammatillinen osaaminen, mutta en mielelläni käytä sitä tiimini hyväksi. Kuulostipa itsekkäältä! En koe kuitenkaan olevani valetiimiläinenkään, koska haluan tehdä asioita tiimille. Toki voimme hyödyntää osaamistani joissain projekteissa, mutta lähtökohtaisesti olen Tiimiakatemialla siksi, että löydän ja opin jotain aivan uutta osaamista. Tarvitaan rohkeutta ja itsensä ylittämistä, jotta pystyy lupaamaan asiakkaalle jotakin sellaista, jossa ei kokisi aivan olevansa omalla tontillaan. Apua löytyy kyllä ympäriltä, siitä voi olla aivan varma.

Epävarmuus omasta osaamisesta on aiheuttanut päänvaivaa myös hinnoittelussa. Kun kehitymme tekijöinä, voimme korottaa pikkuhiljaa hintaammekin.  Täytyy kuitenkin muistaa arvostaa omaa työtänsä, vaikka olisikin vielä keltanokka. Mielestäni on tärkeintä se, että jollakin tavalla kokee aina auttavansa asiakasta. Tunne on tärkein, silloin kehtaa pyytää hintaakin. Kyse ei välttämättä ole suoranaisesti rahallisesta arvon tuottamisesta, kassakoneen kilinästä. Kyse voi olla siitä, että markkinoinnilla tekee asiakasyrityksestä näkyvämmän, säästää yrittäjän aikaa tekemällä markkinointisuunnitelman tai antaa yritykselle konsultointiapua asiakasnäkemysten pohjalta.

Työkaluja menestykseen

Tiimiakatemia kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi antoi myös aivan uusia työkaluja. Esimerkiksi Taikakaavakone on kohdallani aivan uusi tuttavuus. 4P:tä jopa 7P:tä ovat tuttuja Rajiksen markkinointikurssilta, mutta nyt asia on viety pidemmälle. Nuo kuuluisat Peet ovat jääneet kohdallani vain kauniiksi muistoksi, enkä ole markkinoinninraporttini jälkeen niitä kovin vakavasti enää pohdiskellut, sillä kohdallani ne on ollut vain tylsää teoriaa. Nyt 4P:tä ovat osa suurempaa ja kiinnostavaa kokonaisuutta, jossa linkittyy useampi pikkukokonaisuus toisiinsa. Kopioin kuvion muistiin omaan muistiinpanovihkooni ja aion hyödyntää sitä tulevissa projekteissa. Se voisi auttaa kehittämään kokonaisvaltaisempaa ajattelua. Uskon, että tuotteen, tapahtuman tai projektin suunnittelussa ajattelu Taikakaaviokoneen kautta vie omaa ajattelua syvemmälle.

Toinen oppi oli projektin eteneminen.

  1. Tiimiläisen idea tai aloite
  2. Idean kehittäminen toteuttamiskelpoiseksi
  3. Toiminnan organisointi ja suunnittelu – aikataulutus, tehtävät ja vastuut
  4. Tuottaminen ja pilotointi
  5. Kontrollointi ja seuranta
  6. Tuotekehitys ja uudistaminen
  7. Toistaminen

Yksinkertaista! Tässä on jotakin tuttua, jonka yhdistäisin Rajakadun johtamisen kurssiin ja projektijohtamiseen. Käytäntöön vieminen on jäänyt kuitenkin ajatuksen tasolle ja koko lista unohtunut. Meille on monta kertaa korostettu, että pilko tehtävä osiin, jaa vastuualueet ja nimeä vastuuhenkilöt. Näin konkreettista listaa en ole kutenkaan projektijohtamisesta tehnyt itselleni. Aion soveltaa tätä kaavaa esimerkiksi projektissa nimeltään Yksisarvinen, joka on vielä aivan alkumetreillä. Tykkään listoista, ne helpottavat usein toimintaani.

Kaiken kaikkiaan olen onnellinen ollessani Tiimiakatemiassa. En ymmärrä, miksen ole hakenut aikaisemmin. Ehkä aika ei ole ollut kypsä. On ihanaa tehdä unelmistaan totta! Kuten vaikkapa Yksisarvisesta.

 

 

 

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!