Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tiimiakatemia – Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi

Kirjoitettu 11.12.17
Esseen kirjoittaja: Kasimir Tillanen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Tiimiakatemia- Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi
Kirjan kirjoittaja: Timo Lehtonen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.7. Tiimiyrittäjävalmentajien oppimisen "pakolliset" kirjat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kun uusi opiskelija astuu ensimmäistä kertaa Piippukadulle, Tiimiakatemian tiloihin, on hän luultavasti yhtä hukassa kuin Columbus etsiessään Intiaa. Kaikki on täysin uutta, eikä oikein mistään ota selkoa. Ympärillä oleva sekamelska tai ”hallittu kaaos” on alku päivinä läsnä joka hetkessä. Asiakaskäyntejä, tiimiroolitestejä, ihmeellisiä esityksiä ja treenejä, joissa istutaan ringissä. Ensimmäisten viikkojen tuntemuksia on jopa vaikea pukea sanoiksi, sillä jatkuva häseltäminen ja tietämättömyys tulevasta veivät kaiken energian.

Kun aikaa kului joitakin viikkoja, alkoi pieni ihmismieli pikkuhiljaa ymmärtämään, mistä tuossa mystisessä laitoksessa oikeastaan on kyse. Erityisen hyvin tätä ymmärtämisen prosessia auttoi Tiimiakatemia,- kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi kirjan lukeminen. Kyseessä on siis valmentaja Timo Lehtosen kirjoittama kirja, jossa käydään läpi kaikki keskeiset asiat ja teoriat, joihin Tiimiakatemian metodit perustuu. Lisäksi kirja on kirjoitettu dialogin tavoin, joka tekee kirjasta mielenkiintoisen luettavan. Dialogi onkin yksi tärkeimmistä asioista ja taidoista, joita akatemialla painotetaan. Kuuntele, kunnioita, odota vuoroasi ja puhu ovat asioita dialogin taidon rakentamisen ympärillä. Näitä taitoja ollaan harjoiteltu treeneissä paljon, ja edistystäkin on jonkin verran tapahtunut tiimimme sisällä. Dialogi ja erityisesti kuuntelemisen taito ovat mielestäni erityisen tärkeitä taitoja elämässä vuorovaikutuksen saralla. Vuorovaikutuksessa eri ihmisten kanssa ollaan päivittäin, jolloin taitava dialogin hallitsija pystyy saamaan ihmisistä enemmän irti.

Dialogi on kuitenkin vain yksi monista asioista, joista kirjassa sekä itse akatemialla puhutaan. Lehtosen kirjan luettuaan, jokainen lukija saa paremman kuvan siitä, mitä päivittäinen tekeminen akatemialla on. Kun yrittää selittää ulkopuoliselle, että mitä siellä sinun koulussa oikein tehdään, on kyseessä aivonystyröitä vaativa tehtävä. Nykyisin olen kuitenkin saanut aikaiseksi jo oikein kelpo vastauksen: yrittäjyyden koulutusohjelma, jossa oppiminen tapahtuu tiimioppimisen avulla. Enempää ei edes kannata yrittää selittää.

Kirjaa lukiessa oli erityisen hauskaa seurata kuinka Tiimiakatemialle kerrotut teoriat metodien taustalla tulivat kirjassa eteen yksi kerrallaan, ja samalla ne avattiin hyvin. Esimerkiksi tiedon luomiseen ja innovointiin liittyvä Nonakan & Takeutchin nelikenttä selittää hyvin sen, miten Tiimiakatemialla opitaan ja hankitaan tietoa. Tämä teoria on kyllä mielenkiitoinen, mutta sen avulla oppiminen ei varmastikaan sovi kaikille oppijoille.

Ensimmäisellä viikolla tehtyjen Belbinin testien perusteella meidät jaettiin kahteen tiimiin. Jaot tehtiin käsittääkseni niin, että molempiin tuli mahdollisimman paljon erilaisia henkilöitä, erilaisista taustoista. Tämän tarkoituksena on saada tiimeissä aikaan räiskyvää dialogia ja ajatusten vaihtoa, jotta innovoinnin ja uusien ideoiden syntyminen helpottuisi. Tämän on kyllä huomannut hyvin ja tiimissämme onkin paljon erilaisia ihmisiä ja mielipiteitä. Tämä tuo usein ristiriitoja henkilöiden välille, mutta mielestäni se on hyväksi ja ihan kivaakin. Erityisesti tiimin kehittymisen kannalta ristiriidat ovat välttämättömiä. Kirjassa avataan hyvin erilaisten tiimiroolien merkitys, ja se millaisia ominaisuuksia minkäkin roolin edustajalla on. On ollut hauska seurata miten erilaiset kuvaukset ovat osuneet aika hyvinkin kohdalleen tiimimme sisällä.

Seuraava teoria mikä kirjassa oli erityisen kiinnostavaa mielestäni, oli tiimin kehitysvaiheet. Tämän teorian on keksinyt herrat nimeltä Katzenbach ja Smith. Kyseessä on siis teoria, jossa käydään läpi tiimin erilaiset vaiheet läpi ja kauanko ne yleensä kestää. Vaiheita on siis viisi ja niitä ovat: työryhmä, valetiimi, potentiaalinen tiimi, todellinen tiimi, sekä huipputiimi. Työryhmä vaihe kestää yleensä muutamia kuukausia. Tässä ensimmäisessä vaiheessa hädin tuskin tunnetaan toisiaan, ja työskentely on aika näennäistä ja pinnallista. Kaikki eivät puhu yhtä paljoa, ja yleensä äänekkäimmät ovat tässä vaiheessa niitä jotka ottavat myös eniten vastuuta. Seuraava vaihe, eli valetiimi kestää yleensä ensimmäisen vuoden loppuun asti. Tässä vaiheessa tiimin toiminta saattaa ulkopuolisen silmin vaikuttaa varsin normaalilta, mutta pinnan alla saattaa kuohua. Sitoutuminen ei välttämättä ole kaikilla sillä tasolla, että se olisi tiimin edun kannalta parasta. Dialogin kanssa saattaa olla ongelmia ja yhteistä säveltä etsitään kovasti. Kaikki vähän puuhailee mitä sattuu. Skippaan esseessäni kaksi seuraavaa vaihetta ja pureudun viimeiseen vaiheeseen, joka on siis huipputiimi. Se on erityisen kiintoisa siksi, että siihen vaiheeseen siirtyminen on erityisen hankala määritellä. Mietin myös sitä onko edes mahdollista määritellä, milloin tiimistä tulee huipputiimi, sillä yleensähän kaikkea voi aina parantaa, eikä missään yleensä voi olla täysin valmis. Tässä kuitenkin joitakin määritelmiä, minkä avulla voidaan selvittää onko kyseessä huipputiimi: itseohjautuvuus, täydellinen sitoutuminen tiimiin ja asiakkuuksiin, toisten jäsenten auttaminen, tiimillä selkeä tarkoitus, vastuu omasta toiminnasta.

Koontina kirjasta on hyvä sanoa se, että sen luettuaan saa paljon paremman kuvan siitä mitä Tiimiakatemialla tehdään, ja mihin siellä käytetyt metodit perustuu. Niillä metodeilla siis oikeasti on vankka teoriapohja, vaikka toiminta siellä aikamoista hullunmyllyä välillä onkin. Henkilökohtaisella tasolla on kuitenkin todettava, etten juurikaan saanut kirjasta mitään hirveän maata mullistavaa, koska koen oppivani paremmin hieman perinteisemmin keinoin. Kirja oli kuitenkin suhteellisen mielenkiintoinen luettava, sillä se toi uusia näkökulmia, tai oikeastaan koko akatemialla oleminen on tuonut uusia näkökulmia, ja se myös avasi hyvin oppimista, ja sitä kuinka tapoja oppia on niin paljon kuin on ihmisiäkin. Tässäkin pätee mielestäni hyvin lausahdus: toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä, ja kolmas molemmista.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!