Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tiimiakatemia – Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi

Kirjoitettu 05.12.18
Esseen kirjoittaja: Petra Palmu
Kirjapisteet: 3
Kirja: Tiimiakatemia - Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi
Kirjan kirjoittaja: Timo Lehtonen
Kategoriat: 1.1. Oppimisen suuntaviivoja, 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut, 1.6. Oppimisen käsikirjat, 2. Yhteisöllisyys, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Syksy alkaa olla jo pitkällä Akatemian osalta ja siihen on kyllä mahtunut paljon asioita! Opittua on tullut paljon itsestään ja muista. Tiimimme on löytänyt jo yhteisiä tavoitteita ja kehityskohteitaan sekä lisää on varmasti tulossa. Meille syksyn alussa kerrottiin tiimin kehitysvaiheista, siitä miten alussa ollaan Honeymoon vaiheessa ja sitten saattaa tulla ongelmia ja moni asia synkkenee. Silloin muistan epäilleeni, voiko kaikille tiimeille oikeasti käydä samoin mutta kaikki epäilykseni osoittautuvat turhiksi sillä tottahan se on. Luin kirjan keskellä syksyä ja toivon erittäin hartaasti sekä suosittelen tuleville lukijoille, että kirja on syytä lukea ensimmäisenä kirjana heti Akatemian alussa. Kaikki olisi heti ollut paljon selkeämpää ja en olisi käyttänyt niin paljon aikaa tulevan murehtimiseen. Timo Lehikoisen kirja ”Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi” antaa paljon uusia keinoja ja tietoa uusille tiimiyrittäjille matkansa alussa Tiimiakatemialla.

 

The Innocent Climb – viattomuuden loikka, siemen

Muistan syksyllä kuinka positiivinen ja hyvä henki tiimissämme oli. Meillä oli todella hyvä yhteishenki ja tuntui että oltiin voittamattomia. Yhdessä oltiin ihan ymmällämme mitä seuraavaksi tapahtuu ja kukaan ei oikein tietänyt miten Tiimiakatemialla oikein ollaan ja mitä kaikkea konkreettista siellä tapahtuu. Melkein heti kun olimme aloittaneet tiiminä, meille kerrottiin, että Asiakasviikko on kohta edessäpäin. Kukaan ei tiennyt mitä se tarkoitti, mutta aloimme miettimään minkälaisia realistisia tavoitteita meillä viikolle olisi. Asiakasviikko tuli yllättävän nopeasti ja näin jälkeenpäin ajatellen se oli aikaa, jolloin tiimimme puhalsi erittäin hyvin yhteen henkeen ja tulokset puhuivat sen puolestaan. Ylitimme suurimman osan tavoitteestamme ylivoimaisesti ja se nostatti entisestään tiimimme henkeä! Silloin tunsin, että olin oikeassa tiimissä ja opin sillä viikolla todella paljon.

 

The disease of me – epäily itsestä, en halua muuttua

Asiakasviikon jälkeen alkoi tasainen aika. Itsellä Asiakasviikkojen jälkeen oli siitä hyvä tilanne, että oli tasaisesti töitä. Työt jakautuivat tasaisesti ja niitä oli sopivasti. Viikot olivat kuitenkin pitkiä, sillä työt painoittuivat viikonlopuille. Monilla ei tiimissämme kuitenkaan ollut paljon tekemistä ja se turhautti. Asiakasviikolta saadut työt painottuivat loka-marraskuulle ja se oli tiimillemme erittäin kiireellistä aikaa. Dynaa ei toimistolla paljoa näkynyt ja monet treenit jäivät välistä ja se oli käännekohta tiimillemme ja itselleni. Kiireen ja muutaman treenien jälkeen monia alkoi turhauttaa. Treenejä ei suunniteltu etukäteen ja siksi treeneistä ei saatu kaikkea irti mitä siitä olisi voinut saada. Treeneissä höpöteltiin omia juttuja ja tuntui että osan asenne oli väärä. Ainoastaan silloin kuin valmentaja oli paikalla järjestys pysyi ihan mukavana. Onneksi mitä pidemmälle syksyä menimme, alkoi porukka herätä ja alkoi panostamaan treeneihin ihan uudella tavalla. Treenejä alettiin suunnitella paremmin ja niiden pitäjät alkoivat saada hyvää palautetta – treenit olivat paljon parempia kuin ennen. Tästä on hyvä jatkaa ja vaikka helppoa ei tule olemaan niin uskon treeneistämme tulevan oikein hyvät. Kuten dialogin sääntöihin kuuluu: Kuuntele, kunnioita, odota ja puhu suoraan, meillä ei kaikki säännöt vielä ole hallussa, mutta tulemme ne saavuttamaan.

 

Vaikka tiimimme alkaa pikkuhiljaa päästä jaloilleen on mielestäni meillä vielä paljon opittavaa ja tajuttavaa. Olen stressannut ja miettinyt keinoja kuinka tiimimme voi kehittyä mutta tuntuu että en saa päähäni oikeita keinoja. En tiedä oikeita vastauksia. Siksi olen keskustellut muiden kanssa sekä lukenut kirjoja jotka voivat tukea ajatuksia ja kehitystyötä. Uskon että ajan kanssa meistä tulee muodostumaan erittäin hyvä tiimi. Asiakasviikot osoittivat mihin me pystymme parhaimmillamme ja kuinka paljon potentiaalia meillä on. Olen oppinut itsestäni aivan älyttömästi tämän syksyn aikana ja kirja on antanut paljon mietittävää.

 

Tiimin ongelmat kuriin mahdollisimman nopeasti 

Kuusi oiretta, joita tulisi välttää ja jotka pitää hoitaa tiimistämme mahdollisimman nopeasti:

 

  1. Krooninen aliarvostuksen tunne – itseensä fokusoituminen
  2. Vainoharhaisuus siitä, ettei saa itselleen kuuluvaa osaa (esim. Huomiosta, palkkiosta, kehuista)
  3. Kiistoista ja klikeistä aiheutunut johtajuuden tyhjiö
  4. Turhautumisen tunne myös tiimin menestyessä
  5. Ponnistelu pelkästään oman tiimikaverin päihittämiseksi
  6. Toisen pätevyyden paheksunta – hänen osallistumisensa huomiotta jättäminen

 

Nämä kuusi oiretta iskostuivat mieleeni erittäin vahvasti, sillä osan oireista olen huomannut itsessäni ja osan myös muissa. Tunnistettuani ne olen tehnyt paljon työtä, jotta nämä oireet minusta lähtisivät. Osa oireista voi olla yksilöiden oireita mutta osa voi liittyä myös tiimin henkeen. Koen, että omat oireeni ovat olleet 2. Vainoharhaisuus siitä, ettei saa itselleen kuuluvaa osaa ja 5. Ponnistelu pelkästään oman tiimikaverin päihittämiseksi.

 

Kirja tiivistää hyvin ajatukseni pätkässään: ”Kenen kanssa me oikein kilpailemme? Ainakin alussa minun itsetuntoni on ollut todella kovalla koetuksella. Aivan väkisin tulee verrattua itseä toisiin, vaikka ei siihen mitään tarvetta ole.”

 

En tosiaankaan tiedä mistä oikein kilpailen. Olen aina ollut kovin kilpailuhenkinen, mutta myös annan toisille tilaa. Pienimuotoinen kilpailu toisten tiimien välillä on joskus ihan ok, mutta en halua että sellaista esiintyy tiimissämme. Tiimiakatemian alussa oli paljonkin kilpailua. Kaikki oli aivan uutta ja Akatemia täyttyikin meistä uusista innokkaista Pinkuista. Esimerkiksi Asiakasviikolla emme olisi pystyneet niin hyvään tulokseen, jos ilmassa ei olisi ollut pientä kilpailua. Oma henkilökohtainen kilpailuvietti on hävinnyt lähes kokonaan nyt syksyn aikana, mistä olen erittäin iloinen. Toinen oire mikä minulla oli liittyi siihen etten tuntenut saavani niin paljon kehuja tai tsemppausta. Syksyn aikana ja nytkin minulla oli paljon stressiä ja tein paljon töitä ja olin muina päivinä lähes iltaan asti Akatemialla. Jossain vaiheessa tuntui, että en jaksa ja väsymys oli suurta. Olen huomannut, että itsensä johtamiseen minun tulee kiinnittää myös jatkossa huomiota. Otan välillä liikaakin töitä ja vien tiimin sisäiset asiat myös kotiin saakka. Silloin tuntui, että muut saivat enemmän kehuja tekemisistään muta voihan tämä ajatus olla vain oman pääni sisällä. Tällä hetkellä olen vain yhdessä isommassa jatkuvassa projektissa mukana ja se vie sen verran aikaa, että olen suosiolla jättänyt muut projektit taka-alalle. Olen kolmessa projektissa yhteyshenkilönä ja projektiin on osallistunut ne, joilla on enemmän aikaa. Tekisi mieli tehdä vielä paljon enemmän, mutta tiedän että suurin osa kirjapisteistä on tekemättä ja koen ne tärkeiksi. Heti kun olen lukenut muutaman kirjan, jotka tukevat projektejani olen kokenut, että projektit ovat sujuneet paljon paremmin kun vie kirjan teorian käytäntöön.

 

Mitä olen syksyn aikana oppinut? Aivan älyttömästi. Olen oppinut teorian tärkeyden kaikessa toiminnassani. Onneksi osaan ensi vuonna hyödyntää sitä paremmin. Tiimin ja muiden ihmisten kanssa on tullut vietettyä aikaa ja sitä kautta olen oppinut paremmaksi tiimipelaajaksi. Olen pitänyt itseäni jo valmiiksi hyvänä tiimipelaajana mutta syksy on opettanut, että olen siinä vasta alussa ja on vielä paljon opittavaa. Olen todella suunnitelmallinen ihminen ja suunnittelen toimintaani etukäteen. Se on korostunut Tiimiakatemialle, ja vaikka olen tiennyt, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty olen nähnyt sen konkreettisesti nyt syksyn aikana miten tärkeää se on. Onneksi kaikki nämä opit on helppo viedä käytäntöön ensivuodeksi.

 

Monesti kun asiat ovat väsyttäneet ja turhauttaneet, olen miettinyt Akatemian lopettamista tai enemmän sitä, mitä eroa minulle siitä olisi. Silloin ei välttämättä olisi niin paljon hommia, ei niin paljon stressattavaa. Mutta se ei kehittäisi minua lähes ollenkaan. Tavoitteenani ja syy sille miksi Akatemiaan tulin oli se, että kasvaisin ihmisenä sekä kehittyisin sillä saralla mikä minua oikeasti kiinnostaa Liiketalouden alalla. Ilman Akatemiaa en varmasti tulisi selviämään monista vastoinkäymisestä, vaikka ne kovalta tuntuisivatkin enkä tuntisi sitä onnistumisen tunnetta, joka tulee siitä, että ei koskaan luovuta ja tekee parhaansa joka tilanteessa. Akatemia ei ole kaikille helpoin tie saada Tradenomin paperit koulusta ulos mutta se ei ole negatiivista vaan erittäin positiivista. Olen iloinen, että tämän tien valitsin, vaikka nyt on sellainen vaihe, että moni asia stressaa ja on paljon tekemistä.