Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tiimiakatemia, kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi

Kirjoitettu 19.12.18
Esseen kirjoittaja: Jyri Ruokonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Tiimiakatemia, kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi
Kirjan kirjoittaja: Timo Lehtonen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Timo Lehtonen

Tiimiakatemia

Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi

Tämä kirja on oikeastaan se, joka pitäisi lukea jo ennen Tiimiakatemiaan tuloa. Se antaa hyvän kuvan heti alussa akatemian historiasta ja siinä on hyvin havainnoivia kuvia. Esimerkiksi heti alussa on kuva pyramidista, jonka huipulta löytyvät tiimiyrittäjät, ympärillä on erilaisia malleja, mutta keskellä on kuitenkin FLOW.

Kun lukee Lehtosen kirjan, saa tietää miten kaikki alkoi ja miten asiat sitten etenivät. Päähenkilöinä ovat aluksi pingviinit, mutta kasvun myötä tulee muodonmuutos hylkeiksi ja lopulta jääkarhuiksi. Toki paljon muitakin vertauksia löytyy. Kuvat havainnollistavat paikoin niin hyvin Tiimiakatemian toimintaa, että jopa lukutaidoton ymmärtää kirjan idean.

Vaikka kirjoja ei ole tarkoitus kopioida sellaisenaan, päätin kuitenkin listata Tiimiakatemian arvot:

  1. Ihmissuhteet, kumppanuuksien ylläpitäminen ja niiden rakentaminen.
  2. Tiimiyrittäjyys. Jatkuvat treenit ja yhdessä tekeminen. Valmennamme itseämme oman työpaikkamme luomiseen. Verkostossa on voimaa. Tunnemme ja ymmärrämme vastuumme ympäristöstämme ja autamme toisiamme.
  3. Jatkuvat kokeilut ja jatkuva uuden synnyttäminen.
  4. Tekemällä oppiminen ja käytännönläheisyys.
  5. Matkustaminen ja kansainvälisyys.

Päämäärä

Jokainen tiimiyrittäjä tekee maailmanympärysmatkan omien projekteista tulevien varojen ja Tiimiakatemian kansainvälisen verkoston avulla.

Arvoja täydennetään sekä tekstein, että kuvin. Tiimiyrittäjälle löytyy kymmenen ohjeen lista, joissa mm. ohjeistetaan nauttimaan, hymyilemään, olemaan nöyrä ja kunnioittamaan muita ihmisiä. Hyviä elämänarvoja ihan jokaiselle ihmiselle. Se, että ymmärtää olevansa ainutlaatuinen, täysin uniikki ihmisyksilö nousee väkisinkin mieleen ja se, että jokaisen pitää elää omaa elämäänsä.

Belbinin tiimirooleja lukiessa piti oikein kaivaa omatkin tulokset esiin ja pohdiskella niitä. Kovin erilaisia me ihmiset olemme ja se on hieno asia. Myös tiimissämme on paljon erilaisuutta ja se taas antaa meille rikkautta. Otan jollekin hiihtolenkille tehtäväksi pohdiskella omaa Belbinin tulostani ja sitä, miten oikein se on osunut. Mielenkiintoinen aihe.

Kirja käsittelee lyhyesti aiheen tiimi metsään ja ehkä myös sieltä pois. Kirjoitin jo siitä erillisen esseen, joten ei siitä sen enempää.

Treeniohjeet pitäisi oikeastaan kerrata aina aika-ajoin. Vaikka kuinka kokisi olevansa muutamien syksyn treenien jälkeen kokenut treenaaja, on se lähinnä illuusio. Treenit ovat itselleni yksi mieluisimpia Tiimiakatemian teemoja, lisäksi ovat tietysti kirjallisuus ja projektit. Kansainvälistä toimintaakin saimme maistaa Innovate or die -tapahtumassa. Nimikin on sanaleikki, innovator day. Vähän aussislangia peliin mukaan. Yhdeksän firmaa, kaikille 5 x 5/hlö tiimiä ja ei muuta, kuin innovoimaan. Kaikki englanniksi.

Treeneissä neljä tuntia on kovin lyhyt aika. Jos ajaa loka-joulukuussa lumettomassa Suomessa tihkusateessa neljä tuntia parin tauon kera, se on kovin pitkä aika. Tosin senkin voi käyttää hyödyksi ja kuunnella vaikkapa äänikirjaa.

Itselleni kirja avasi tärkeimpänä muutoksen, jonka Tiimiakatemiaan tulo aiheutti väistämättä. Suomi opettaa oppijat tekemään yksilötyötä. Sen lisäksi olen ollut tiimini eli perheeni valmentajana 26 vuotta, mutta onneksi olen saanut hyvän apuvalmentajan eli vaimoni. Perheessä voi kuitenkin käyttää uhkailua, lahjontaa, kiristystä ja katteettomia lupauksia. Ei taida olla Tiimiakatemian arvojen mukaista toimintaa. Tosin kasvattajanakin se on vitsi, jonka takana piilee totuuden jyväsiä. Keijo Tahkokallio on sanonut, että lapsille pitää tuottaa pettymyksiä. Uskon, että tiimissä niitä ei tarvitse tuottaa. Niitä tulee itsekseen ja niitä pitää oppia kestämään. Alku on hankalaa ensi-innostuksen jälkeen. Tunsin olevani eksyksissä ja ajattelin hetken jopa kiivetä takaisin Rajakadun pääkampukselle. Siellä saa olla yksin, olla luennoilla tai tehdä turvallisesti kotona etäkursseja. Autopaikka oli helppoa löytää viimeistään uimarannan soraparkista, eikä tarvinnut käännellä parkkikiekkoa. Bussikin toi Tikkakoskelta suoraan vanhalle pääovelle.

Kirja kuitenkin paljasti, että on luvallista olla hämmentynyt ja eksyksissä. Kuvailen sitä seuraavasti. Pudottuani turvallisesta veneestäni, pelastusliivit pitävät minut kaikesta huolimatta pinnalla. Tuulet ja merivirrat kuljettavat, mutta lopulta löydän saaren, tiimini, veneemme on rannassa ja jatkamme yhdessä matkaa. Kovin moni muukin oli pudonnut veneestä ja ainakin yhden tiimikaverini kanssa olimme uidessamme huutoetäisyydellä. Pitää muistaa, että olemme olleet vuoden lopussa vasta neljä kuukautta yhdessä. Viime viikoilla on tullut sellainen olo, että olemme omat sudenkuoppamme ohittaneet. Kirjan perusteella siirrymme vaiheeseen valetiimi.

Ei kannata spekuloida tulevaisuutta, ennen kuin se on historiaa. Olin eilen valmistujaisissa ja sain kokea lasteni ikäisten nuorien riemun heidän valmistuessaan. Riemu tarttui minuunkin ja meillä oli hauskaa.

Haluan käydä koko prosessin läpi ja katsoa, miten kahden vuoden jälkeen tiimimme käy. Meillä on niin monenlaista osaamista. Itselläni on visio tulevaisuudesta, kunpa se toteutuisi. Aina pitää olla jotakin vireillä.

Kirjan Puulaveden melontareissu loimutaimenineen upposi minuun. Ajoin Norppa 10 TK -veneellä 1150 tuntia Saimaalla ja se oli ainoastaan moottorin käyntiaika. Kahdeksan kesää kiertelimme Saimaan eli Vuoksen vesistön labyrinttiä ja kesällä 2008 nukuin veneessäni 52 yötä. 100 yötä veneessä nukuttuani lopetin laskennan. Kävin veneestä käsin töissä kaukolennoilla Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Mikä vastapaino, Aasian melu ja Saimaan hiljaisuus. Ymmärrän paremmin kuin hyvin Lehtosen idean olla Puulavedellä melomassa omien ajatustensa seurana. Satunnainen matkailija antaa reissuun oman mausteensa. Olen joukkuepelaaja, koska vartuin Munkkiniemessä ja koripallon pelaaminen Torpan pojissa oli oikeastaan itsestäänselvyys. Toisaalta olen pitkänmatkanjuoksija ja hiihtelijä.

Uskon vahvasti, että Timo Lehtosen kirja Tiimiakatemia, kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi, antaa ajatuksen tiimiakatemiassa alkuvaikeuksien ylittämiseen ja luo pohjan koko elämänvaiheen läpäisemiseen. Turhempiakin kirjoja olen lukenut vailla yhtään kirjapistettä. Toisaalta olen lukenut satoja kirjoja vain lukemisen innosta. En syntynyt näppiksen ääreen, ensimmäisen tietokoneeni ostin vuonna 1996, sitä ennen kiipeilin puissa ja pelailin kortti- ja lautapelejä.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!