Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tiimin viisi toimintahäiriötä ja parhaan mahdollisen joukkuepelaajan ominaisuudet

Kirjoitettu 15.08.19
Esseen kirjoittaja: Petra Röppänen
Kirjapisteet: 5
Kirja: Viisi toimintahäiriötä tiimissä & Paras mahdollinen joukkuepelaaja
Kirjan kirjoittaja: Patrick Lencioni
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 3.2. Yrittäjän taidot ja työkalut, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kesä alkaa olla takana. Tuntuu vaikealta tuottaa tekstiä pitkästä aikaa, vaikka eihän tässä ole ehtinyt kuin kulua muutama kuukausi kesäloman alkamisesta. Aika on mennyt ihan huomaamatta ja kiireisissä merkeissä. Vihaan sanaa kiire, mutta enpä keksinyt siihen muutakaan. Oikeasti kesässä on ollut todella paljon hyviä ja ihania hetkiä, mutta se on ollut haastava. Vaikea kevät omassa elämässä vaikuttaa edelleen ja olen pitkälti täyttänyt kuluneet kuukaudet töillä, mikä ei välttämättä ole ollut se paras ratkaisu. On lähdetty mukaan kahvilatoimintaan, oltu mukana järjestämässä Jyväskylän toisiksi suurinta yleisötapahtumaa ja yritetty saada vastaperustettu pienpanimo päivänvaloon. Onhan siinä riittänyt touhua ja ajateltavaa. Siistiä on ollut kuitenkin se, että näitä juttuja olen tehnyt yhdessä tiimiläisten ja perheen kanssa.

 

Jotenkin silti tunnen olon todella etäiseksi tiimistä tällä hetkellä – meitä on kuitenkin viisitoista, enkä kesän aikana ole ollut tekemisissä kuin muutaman tyypin kanssa töiden osalta. Näkemiset on tiimin kanssa suunnitellusta poiketen jääneet vähäisiksi, ja nyt tuntuu etten muista ollenkaan millaista on istua treenitilassa meidän värikkään porukan kesken. Ehkäpä onkin siis hyvä aika alkaa vähän palautella mieleen tiimin toimintaa ja lähestyvää syksyä. Luin Lencionin kirjan Viisi toimintahäiriötä tiimissä jo keväällä, mutta en saanut aikaiseksi kirjoitettua siitä silloin mitään. No, nyt sain luettua hänen toisenkin kirjansa, Paras mahdollinen joukkuepelaaja, joka suuntaa huomionsa tällä kertaa enemmän yksilöön tiimissä. Koitetaanpas siis lähteä sulauttamaan ajatuksiani näistä molemmista opuksista yhteen.

 

Viisi toimintahäiriötä tiimissä & Paras mahdollinen joukkuepelaaja

 

Ensinnäkin: molemmat kirjathan ovat hurjan nopeita ja helppoja lukea. Rakastan (pitäisi opetella varmaan rakastamaan ja vihaamaan asioita vähän vähemmän) hänen tapaansa kirjoittaa. Lencioni on kirjoittanut molemmat teokset tarinan muotoon, ja viimeisiltä sivuilta löytyy ytimekäs yhteenveto tarinan opetuksesta ja käytännön ohjeita sen hyödyntämiseen.

 

Kirjassa Viisi toimintahäiriötä tiimissä Lencioni esittelee – yllätys yllätys – tiimin viisi toimintahäiriötä sekä niiden ilmenemismuodot. Laitetaanpa ne vielä tähän alle, mikäli kirja ei satu olemaan tuttu entuudestaan.

 

Ihan pohjimmaisena, suurimpana sektorina kolmiosta on luottamuspula. Mielestäni kaikista tärkein ja meidänkin tiimissä vielä näkyvä häiriö. Jos tiimissä on luottamuspula, ei uskalleta olla rehellisiä toisilleen tai näyttää haavoittuvaisuutta. Palautetta ei anneta eikä sitä uskalleta pyytää. Ylipäätään tiimin kehittyminen pysähtyy juurikin siihen, jos luottamusta tiimin jäsenten kesken ei pystytä löytämään.

 

Olemme kuitenkin yrittäneet jo kuluneen vuoden – tai no, kevään – aikana lähteä rakentamaan luottamusta tiimityöskentelymme pohjaksi. Tärkeä osa tässä oli oppimissopimusten perinpohjainen läpikäynti. Suurin osa meistä teki oppimissopimuksen niin kutsutun valmentajamme piirtämän ”aarrekartan” avulla. Se avasi reilusti jokaisen taustoja, haaveita, pelkoja ja suurimpia saavutuksia toisillemme. Ja voi pojat, että tuntuikin vaikealta avata näitä asioita vielä suht tuntemattomille tiimin jäsenille. Itselleni tämä oli joka tapauksessa ehdottomasti tärkein hetki luottamuksen syntymiselle. Kukaan minua vähän paremmin tunteva ei varmasti ihmettele kun kerron itkeä pillittäneeni oman oppimissopimukseni esittämisen aikana, mutta siitä tiedän luottavani näihin ihmisiin, ja uskon tiimiläistenkin pystyvän luottamaan paremmin minuun. Haavoittuvaisuus on ok, sen saa antaa näkyä.

 

Mutta: meidänkin tiimissä osan oppimissopimukset jäivät hyvin kevyiksi pintaraapaisuiksi. En välittänyt siitä aluksi ollenkaan, ajattelin meidän vaan olevan erilaisia ihmisiä ja toisten haluavan pitää asiat enemmän itsellään. Nyt kuitenkin mieltäni painaa se, että kärsiikö Clevera edelleen luottamuspulasta ja miten siitä päästäisiin mahdollisimman pian eroon? Muutaman viikon päästä käymme läpi syksyn oppimissopimukset ja toivonkin, että uskallamme tällä kertaa kaikki kertoa itsestämme syvällisemmin.

 

Kolme tärkeintä ominaisuutta

 

Tässä kohtaan pääsemmekin hyppäämään toiseen kirjaan. Miten parhaan mahdollisen joukkuepelaajan ominaisuudet sitten liittyvät tiimin toimintahäiriöihin? Kirjassa Paras mahdollinen joukkuepelaaja Lencioni esittelee ihannetiimiläisen kolme välttämätöntä ominaisuutta: nöyrä, nälkäinen ja älykäs. Kuulostaa aika yksinkertaiselta, eikö? Yksinkertaistahan se onkin. Nämä ominaisuudet tiimiläisissä auttavat muodostamaan vahvempia tiimejä nopeammin ja vaivattomammin. Mutta miten sitten tunnistaa joukkuepelaajat ja kehittää näitä ominaisuuksia? Se taas onkin ihan toinen asia.

 

”Nöyryys on kaikkein hienoin ja välttämättömin joukkuepelaajan ominaisuus” on suora lainaus kirjasta. Sillä tarkoitetaan juurikin sitä, mitä ehkä ensimmäiseksi mieleen tulee. Pientä egoa, ei huolta omasta asemasta, eivät hamua kiitoksia itselleen vaan antavat reilusti huomiota toisten panokselle ja ajattelevat aina tiimin etua, ei omaansa.

 

Nälkä. Nälkäiset tavoittelevat koko ajan lisää jotakin. Enemmän tehtävää, enemmän haasteita, enemmän opittavaa, enemmän vastuuta, enemmän kaikkea. Näitä ihmisiä ei tarvitse patistaa tekemään asioita, koska he ovat jo luultavasti tehneet sen ja siirtyneet seuraavaan. Nälkä voi olla kuitenkin myös huono asia, jos se on ohjautunut itsekkäällä tavalla tai se menee liiallisuuksiin. Silloin nälkäinen ihminen ei ajattele tiimin parasta, vaan tavoittelee ainoastaan omia etujaan tai työstä tulee ainut tärkeä asia hänen elämässään. Lencioni puhuu kirjassaan kuitenkin terveestä nälästä, jolla hän tarkoittaa hallittavissa olevaa ja kestävää sitoutumista työtä kohtaan saavuttaakseen parhaansa.

 

Älykkyys ihmetytti itseäni aluksi kun nuo kolme sanaa putkahtivat esiin. Sen tarkoitus onkin vähän erilainen kuin älykkyys pelkästään antaa ymmärtää: tässä puhutaan älykkyydestä ihmisten suhteen. Yksinkertaisimmillaan se on maalaisjärkeä ihmisten suhteen, kykyä tuntea empatiaa ja ymmärtää omien sanojensa vaikutus muihin. Älykkäät ymmärtävät mitä toiset ihmiset tuntevat eri tilanteiden aikana ja pystyvät käyttäytymään siihen sopivalla tavalla.

 

Viidestä toimintahäiriöstä yli pääseminen

 

Palataanpas sitten jälleen toimintahäiriöihin. Kuten sanottu, Viisi toimintahäiriötä tiimissäkeskittyy ihmisten keskinäiseen vuorovaikutukseen tullakseen yhtenäiseksi tiimiksi. Nämä parhaan mahdollisen joukkuepelaajan ominaisuudet taasen keskittyvät nimenomaan yksittäiseen tiimiläiseen, mutta näiden hyveiden avulla hän pystyy voittamaan toimintahäiriöt tiimissä.

 

Luottamuspulasta yli pääsemiseen tiimiläinen tarvitsee nöyryyttä. Nöyrän tiimin jäsenen on helpompi näyttää haavoittuvaisuutensa ja siten päästää tiimin muut jäsenet lähemmäksi itseään. Seuraavana viidestä toimintahäiriöstä on konfliktien pelko, joka ilmenee keinotekoisena sopusointuna. Tämän voisi yhdistää meillä Tiimiakatemialla valetiimi -vaiheeseen. Tällä hetkellä en oikein osaa edes sanoa millaisessa tilanteessa tiimimme on, mutta tämäkin häiriö on vielä meidän keskuudessamme. Kyllä meillä konflikteja tulee, aika paljonkin mielestäni. Meillä on monta räiskyvää ja vahvaa persoonaa, joten ei erilaisilta kitkatilanteilta ole täysin säästytty. Konfliktien pelko näkyy kuitenkin normaalisti siten, että kaikki on olevinaan hyvin. Kehitysehdotuksia ei uskalleta sanoa ääneen ja palautetta ei pyydetä, saati sitten anneta. Ja tämäkin kuulostaa vielä aika tutulta. Kun ehdotin keväällä palautekeskusteluita jokaisesta tiimin jäsenestä vuorollaan käytäväksi, se sai niin kannatusta kuin vastarintaa. Osa ei halunnut kertoa koko tiimin läsnäollessa palautetta, koska se tarkoitti että pitää puhua myös niistä vaikeista asioista.

 

Uskon kuitenkin meille tämän olevan helppo toimintahäiriö selättää. Palautekeskusteluita nimittäin käytiin, ja olin todella tyytyväinen kuinka hyvää palautetta kaikki tiimin jäsenet pystyivät antamaan. Kun kaikki ymmärtävät konfliktien olevan terve ja tiimin rakentamiseen kuuluva asia, pystymme suhtautumaan paremmin ja käsittelemään konflikteja. Ymmärrän kyllä pointin joka meidänkin treeneissä on moneen kertaan kuultu – ei haluta riidellä tai tykätä kinastelusta. En näe kuitenkaan terveitä konflikteja samana asiana. Vaikeatkin aiheet tarvitsee nostaa esiin ja käsitellä. Lencioni ehdottaa kirjassaan pyytämään yhtä tiimin jäsentä olemaan konfliktien kaivelija: hän nostaa esiin asioita, jotka eivät toimi tai joista pitäisi päästä yhteisymmärrykseen. Cleveralla tämä kuitenkin toimii ilmankin yhtä ihmistä siihen tehtävään pyydettäen. Tärkeämpää olisikin ehkä noudattaa Lencionin toista neuvoa. Kun konfliktin aika tulee, muistutetaan tiimiläisille sen olevan ok. Tässä tulee avuksi myös yksi kolmesta parhaan joukkuepelaajan ominaisuudesta, nimittäin älykkyys ihmisten suhteen. Kun tulee paremmaksi tässä hyveessä, on helpompaa antautua konflikteihin mukaan ja tulkita toisten tunteita sekä käyttäytyä itse siihen sopivalla tavalla.

 

Sitten päästäänkin meidän suurimpaan ongelmaamme. Sitoutumisen puute.

 

Tämä toimintahäiriö nostaa päätään tulkinnanvaraisuutena sekä huonona sitoutumisena tiimin toimintaan ja tavoitteisiin. Luulen, että sitoutumisen puute näkyy meillä vielä niin vahvasti siksi, että emme ole vieläkään saaneet luotua yhteisiä tavoitteita, jotka kaikki pystyisivät todella allekirjoittamaan. Halutaan tehdä niin hirveän erilaisia asioita, eikä pystytä luomaan tavoitteita, jotka palvelisivat jokaisen henkilökohtaisia tarpeita ja kiinnostuksenkohteita. Kaikki eivät näe tärkeinä esimerkiksi osallistua kaikkiin mahdollisiin kissanristiäisiin, vaikka oltaisiin sovittu niiden olevan pakollisia koko tiimille. Miksi näitä asioita sitten edes on sovittu? Koska kaikki eivät välttämättä ole saaneet päätöksentekohetkellä ääntään kuuluviin tai haluavat välttää konflikteja, joten mukautuvat enemmistön mielipiteeseen. Huhheijaa mikä oravanpyörä!

 

Lencionin mukaan sitoutumisen puute voi johtua liiasta yhteisymmärryksen ja varmuuden hakemisesta. Kuulostaa jotenkin oudolta. Miten yhteisymmärrystä voidaan hakea liikaa? Eikö juuri silloin päätökset ole sitouttavampia kun niistä ollaan mahdollisimman paljon samaa mieltä? Kirjassa ei kuitenkaan tarkoiteta sitä. Kaikkia tiimiläisiä tulee silti kuulla päätöksenteossa, mutta niitä tehtäessä pitäisi pyrkiä selkeyteen ja vähentää tarvetta olla niin varmoja päätöksestä.

 

Selkeyttä olemme yrittäneet hakea treeneissä tehtäviin päätöksiin sillä, että kun siirrytään aiheesta seuraavaan, käydään ensin läpi mihin lopputulokseen tässä keskustelussa päästiin. Välillä huomataankin, että olemme ymmärtäneet kaikki saman asian eri tavalla tai näemme tehdyn päätöksen erilaisesta vinkkelistä. Tätä kannattaa ehdottomasti jatkaa, jotta emme päätyisi tekemään sääntöjä ja tavoitteita joihin kaikki eivät halua sitoutua. Vaikeutena tässä on oikeastaan ollut se, etteivät kaikki ole yleensä paikalla edes silloin kun päätöksiä tehdään.

 

Toinen vinkki kirjasta, jota aion tiimille ehdottaa seuraavaa päätöstä tehdessä. Miettikää, mikä on pahinta mitä voi tapahtua jos päätämme tehdä näin? Yleensä se ei ole mitään maata mullistavaa ja sen kautta saadaan poistettua tarvetta liiallisesta varmuudesta.

 

Vuoren huippu

 

Koska viiden toimintahäiriön selättäminen pitäisi aloittaa pohjalta päästääkseen niiden kaikkien yli, en aio edes kirjoittaa meidän tilanteestamme parin viimeisen toimintahäiriön kohdalla. Jäljellä ovat vielä vastuun välttely sekä tulosten huomiotta jättäminen. Tulevaisuutta ajatellen haluan kuitenkin laittaa ylös muutaman vinkin, miten näitä toimintahäiriöitä kannattaa käsitellä.

 

Vastuun välttely ilmenee tiimeissä alhaisina laatuvaatimuksina. Helppo tapa nostaa nämä asiat esille on nimenomaan laittaa ne esille. Tiimiakatemialla monella muulla tiimillä näkyy vaikkapa kirjapisteet toimiston seinällä. Silloin niitä on helppo mitata ja nostaa kissa pöydälle kun vastuuta on vältelty, koska kaikki näkevät sen. Meille hyviä mittareita voisivat olla juurikin kirjapisteet, asiakastapaamiset ja sitten tiettyjä projekteja varten omansa (esimerkiksi soitetut puhelut).

 

Välinpitämättömyys tuloksista on Lencionin mukaan tiimin pääsynti. Silloin tiimiläinen laittaa omat tavoitteensa tiimin yhteisten tavoitteiden edelle. Ollaan kiinnostuneita omasta henkilökohtaisesta asemasta, egosta ja maineesta eikä välitetä tiimin tuloksista. Tähän toimintahäiriöön auttaa myös se, että on yhteinen ymmärrys siitä, mikä on tavoiteltavaa. Ja sitten palkitaan yhteisesti yhteisiin tavoitteisiin pääsemisestä. Toinen apu voisi olla tulosten julkinen jakaminen, kuten vaikkapa Vahvarissa on tapana. Kyllähän sitä yleensä koko tiimi tuntee pienen pistoksen sydämessään jos kaikkien muiden tiimien projektit ja liikevaihdot saa häpeämään omia. Ja vielä yksi villi ajatus palkitsemiseen liittyen: olisiko se täysin yhteinen tiimin kassa sittenkään hullumpi juttu? Eipä paljon henkilökohtaisia tuloja tarvitse laskea, jos kaikkea pidetään koko tiimin yhteisenä tuottona. Tämä edellyttäisi kyllä kaikista muista toimintahäiriöistä ylipääsyä ja parhaita mahdollisia joukkuepelaajia koko tiimin täydeltä.

 

Itsearviointi

 

Paras mahdollinen joukkuepelaaja -kirjassa Lencioni esittelee vielä yhden aika huikean työkalun. Työntekijän itsearvioinnin. Hänen mielestään kaikkein tehokkain keino arvioida työntekijöitä on pyytää heitä arvioimaan itseään. Mistään helposta työkalusta ei kuitenkaan ole kyse, eikä sekään aina toimi. Jos on pahoja puutteita kolmessa välttämättömässä ominaisuudessa – nöyryydessä, nälässä ja älykkyydessä – ei välttämättä edes itse tiedosta niitä. Suurin osa kuitenkin pystyy hyötymään itsearvioinnista. Silloin pitää olla valmis myöntämään omat rajoituksensa tullakseen paremmaksi niissä. Joten, eiköhän kokeilla miten tässä käy.

 

Ohjeet ja itsearviointi suoraan kirjasta kopioituna, jotta ymmärrätte mistä tässä höpötän ja voitte kokeilla testiä itsekin:

Käytä oheista asteikkoa osoittaaksesi, kuinka hyvin kukin väittämä pätee toimintaasi tiimissä. Vastaa mahdollisimman rehellisesti, niin pystyt kaikkein tarkimmin tunnistamaan kaikki kehittymistä kaipaavat alueesi.

 

Asteikko:

3 = Yleensä                                               2 = Toisinaan                                           1 = Harvoin

 

Nöyryys

Muut tiimini jäsenet sanoisivat:

  1. Kehun tai ylistän toisia tiimiläisiä empimättä.
  2. Myönnän auliisti, kun olen tehnyt virheen.
  3. Olen valmis ottamaan hoitaakseni alemman tason työtä tiimin parhaaksi.
  4. Kerron ilomielin toisille kiitoksista, joita tiimi on saanut saavutuksistaan.
  5. Tunnustan auliisti omat heikkouteni.
  6. Esitän ja vastaanotan anteeksipyyntöjä suopeasti.

Yhteispisteet nöyryydestä 

 

Nälkä

Muut tiimini jäsenet sanoisivat:

  1. Teen enemmän kuin oma tehtäväni vaatii.
  2. Suhtaudun intohimoisesti tiimin ”missioon”.
  3. Koen olevani tavallaan henkilökohtaisesti vastuussa tiimin yleisestä menestymisestä.
  4. Olen suostuvainen tekemään ja harkitsemaan työtä työajan ulkopuolella.
  5. Olen valmis ja innokas ottamaan hoitaakseni tylsiä ja ongelmallisia tehtäviä aina kun on tarvis.
  6. Etsin tilaisuuksia osallistua työhön oman vastuualueeni ulkopuolella.

Yhteispisteet nälästä 

 

Älykkyys

Muut tiimini jäsenset sanoisivat:

  1. Yleensä ymmärrän, mitä toiset tiimiläiset tuntevat palaverien ja muiden vuorovaikutustilanteiden aikana.
  2. Osoitan empatiaa toisia tiimiläisiä kohtaan.
  3. Osoitan kiinnostusta toisten tiimiläisten elämää kohtaan.
  4. Olen tarkkaavainen kuuntelija.
  5. Olen tietoinen siitä, kuinka sanani ja tekoni vaikuttavat toisiin tiimiläisiin.
  6. Mukautan käytökseni ja tyylini sellaisiksi, että ne sopivat keskustelun tai suhteen luonteeseen.

Yhteispisteet älykkyydestä 

 

  • Pistemäärä 18-17 viittaa siihen, että tämä hyve on mahdollinen vahvuus.
  • Pistemäärä 16-14 viittaa siihen, että sinun on mitä ilmeisemmin työstettävä tuota hyvettä jonkin verran tullaksesi parhaaksi mahdolliseksi joukkuepelaajaksi.
  • Pistemäärä 13 tai alempi viittaa siihen, että sinun on kohennettava tuota hyvettä tullaksesi parhaaksi mahdolliseksi joukkuepelaajaksi.

 

Omat pisteeni nöyryydestä olivat 13, nälästä 16 ja älykkyydestä 17. Kehitettävää siis löytyisi, toisilta alueilta reippaammin ja toisilta vähemmän, ainakin omasta mielestä. Nöyryyden huonot pisteet harmittavat, mutta tunnistan kyllä nuo puutteet itselläni. En kovin helposti myönnä olevani väärässä, tai nöyrry pyytelemään anteeksi jos mielestäni vika ei ole itsessäni (joka taas liittyy edelliseen). Mutta: heikkoudet on nyt tunnistettu, eikun kirjan vinkit käytäntöön ja koitetaan kehittyä niissä.

 

Kiinnostavaa olisikin seuraavaksi tehdä testi yhdessä tiimin kanssa: jokainen itsestään, sekä jokainen toisestaan.  Toivottavasti tämä tullaan Cleveran kanssa yhdessä toteuttamaan, hauska nähdä ollaanko samaa mieltä omista heikkouksista ja vahvuuksista!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!