Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tiimissä ei ole oikotietä onneen

Kirjoitettu 26.05.16
Esseen kirjoittaja: Claudia Kalin
Kirjapisteet: 4
Kirja: Tuhonomia, Porukka, jengi, tiimi
Kirjan kirjoittaja: Valtteri Karjula, Aku Kopakkala
Kategoriat: 2. Yhteisöllisyys, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 8. Henkinen kasvu, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Pakkohan tämä kirja nyt sitten oli ostaa. Nyt lukemisen jälkeen on vain vähän ristiriitainen olo, en oikein tiedä, mitä luin. Mikä toisaalta kuvastaa Tiimiakatemiaa aika todella hyvin, ja Ta:han on kirjan pääaihe. Nyt on vain vaikeuksia kirjoittaa esseetä kun en tiedä, mistä kulmasta lähestyisin.

Taannoin kun palasin Etelä-Afrikasta oltuani siellä kuukauden päivät, koin jonkinmoisen eksistentiaalisen kriisin Tiimiakatemian suhteen. Yhtenä aamuna vain istuin sänkyni reunalla ja mietin syytä, miksi nousisin ja menisin toimistolle. Istuin siinä niin kauan kunnes löysin tarpeeksi monta syytä ja myöhästyin tiimini aamumiitistä vartilla. Syyt lähtöön olivat velvollisuuksia, pari palaveria ja muuta luvattua. Muuta syytä ei oikein ollut. Tämä kriiseily johtui pitkälti tilanteesta, johon tiimimme oli ajautunut. Kolmen jäsenen kuukauden poissaolo seitsemän hengen tiimistä oli lamauttanut toimintamme kokonaan. Ja nyt oli aika korjata se, mutta itsellä ei ollut jaksamista. Minä halusin, että koko tiimi ottaisi sen askeleen oikeaan suuntaan yhdessä.

Kuitenkin tuntui, että paineet muutoksen tekemiseen kasautuivat juuri meidän poissaolleiden harteille; minulle ja Matleenalle. Monestakin suusta kuuli: ”Noniin, laittakaas nyt teidän tiimi taas kasaan.” tms. Mutta meille tuli kahden viikon kapina. En todellakaan laittanut tikkua ristiin tiimin kasaan saamiseksi, sillä kaikki voimat menivät siihen, että sai edes itsensä raahattua toimistolle.

Sitten en osaa sanoa, mitä tapahtui. Sillä kun Saara sitten tuli takaisin vajaan kuukauden päästä, oli tilanne aivan eri. Yht’äkkiä meillä olikin hommia ja tunnelma oli huomattavasti parempi. Tapahtuiko siinä sitten se askel yhdessä samaan suuntaan, en tiedä. Joka tapauksessa olen iloinen siitä, mitä ikinä tapahtuikaan, sillä ensimmäisissä treeneissä Afrikan jälkeen, pojista kolme puhui pois lähdöstä.

 

Tuhonomiasta jäin vähän kaipaamaan enemmän juttua tiimistä ja sen kehityksestä, johtuen ehkä siitä, että ne asiat ovat itselläni päällimmäisenä mielessä. Toisaalta ymmärrän, että kirja kertoo nimenomaan Valen omasta matkasta.
Ajatusmaailmastani ehkä huomaa, että olen aika vahvasti tiimi-ihminen. Siksi minua kriisiyttää, jos tiimillä menee huonosti. Olen oikeastaan saanut palautettakin siitä, että laitan tiimin aina ensin ja unohdan ehkä ajatella itseäni. Minun kohdallani ei ole siis pahemmin tarvinnut miettiä sitoutumista, ennen kuin ehkä nyt. Mitä olen valmis tekemään tämän tiimin eteen? Sitä kysymystä ehkä pyörittelin maalis-huhtikuussa, mutta yritin myös unohtaa sen. Turhauttavinta tässä tiimin kehitysprosessissa on se, kun mennään takapakkia. Tulee tunne, ettei koskaan edetä mihinkään, vaan aina taistellaan ja taaperretaan samoissa ongelmissa. Porukka, jengi, tiimi – kirjassakin mainitaan, ettei tiimin matka ole koskaan suoraviivainen, vaan takapakkiakin tulee. Tiimin vaiheet voidaan määritellä, mutta jokaisen tiimin reitti on erilainen.

Tajusimme tilannettamme paremmin jory-palaverissa, kun Ulla piirsi taas vanhan tutun kolmion:

tiimikolmio
Ainakin sitoutumisen ja vastuunoton kohdalle ollaan joskus päästy, mutta nyt ollaan pudottu taas ihan tuonne perustasolle eli luottamukseen. Tai itse kuvailin, että tuntuu, että yritetään handlata kolmea alinta kohtaa nyt yhtä aikaa. Tutun mantran mukaisesti luottamus rakentuu vain tekojen kautta, ja siksi onkin niin hyvä, että meille kaikille on taas ilmaantunut hommia. Ja täytyypi myöntää, että teki taas ihan hyvää kun oltiin tällä viikolla kaksi päivää Tammertukussa painamassa yhdessä duunia. (vaikkei se terveydelle välttämättä parasta ollut taaskaan..)

Huomio tuloksiin ei ole meillä pahemmin sitten ole onnistunut. Meillä kyllä on monenlaisia mittareita, mutta ongelma on sitten ehkä siinä sitoutumisen kohdalla. Itse en ainakaan sitoudu jos vaan heitellään asiakaskäyntitavoitteet. Ja varsinkin kun tiedän, ettei siitä mitään seuraa jos niissä ei onnistu. En tosin tiedä mitä seuraamuksia pitäisi olla..
Porukka, jengi, tiimi – kirjassa sanotaankin, että tehokkaassa tiimissä kaikki tietävät, että yksittäisen jäsenen tuloksellisuutta arvioidaan ja toiset saavat tietää sen arvion. Ainoa mittari, joka meillä toimii, on DFC eli kassajärjestelmämme, josta näkee suoraan onko hommia tehty. Toisaalta pitäisi ehkä olla tyytyväinen, että se edes toimii. Monesti täpitystä tehdessä tuntuu, että monet mittarit eivät sovi meille. Ja ei kaikkien tarvitse kaikkia täppiä saavuttaakaan. Pitäisi ehkä uskaltaa keskittyä paremmin siihen, mikä sopii ja toimii meidän tiimissä.

 

Kummassakin kirjassa käsiteltiin jonkin verran Belbinin testin mukaisia tiimirooleja. Niitä olen miettinyt useasti liittyen meidän ikäryhmän pieniin tiimikokoihin. Muuten tiimimme pienuudessa ei ole niin vikaa, mutta noita eri rooleja ei mielestäni esiinny tarpeeksi meillä. Ainakin selkeä keksijä-tyyppi meiltä puuttuu, Driimi ei nimittäin mielestäni ole ollenkaan luova. Tai se tulee hyvin harvoin esiin, sillä se ei ole kenenkään meistä ykkösominaisuus.  Se vaikuttaa mielestäni arjessa aika paljonkin, sillä meillä ei pahemmin ne hullut ideat ja uudet kokeilut lennä. Tässä kohtaa täytyy kiitellä, että on olemassa sisartiimi Bisnera, joiden kanssa treenaillessa saa vähän boostia ja he voivat auttaa meidänkin projekteissa. Heiltä kun löytyy keksijöitä jopa kaksin kappalein. 😉
Ja erilaiset roolit vaikuttavat myös paljolti siihen onko tiimissä sitä niin kutsuttua positiivista jännitettä. Meillä on ehkä ollut viime aikoina sen verran vajaamiehityksellisiä treenejä, että vastakkainasettelua ei ole kauheasti tapahtunut.

Kaikkien lukuisat poissaolot ovat vaikuttaneet myös siihen, ettei asioita tosiaan ole käsitelty lähes ollenkaan. Tai ainakaan koko porukalla. Yleisin lause on: no kannattaako siitä nyt puhua, kun ei oo kaikki paikalla? ”Edistystä tapahtuu niin kauan kuin ihmiset kohtaavat toisensa tässä ja nyt, puhuvat ja kuuntelevat ilman ennakko varauksia.” Näin Kopakkalan kirja toteaa. Eli toisin sanottuna, arjessa pitää nähdä toisia tarpeeksi ja vuorovaikutusta on tapahduttava, jotta asioille tapahtuu jotain. Aika loogista.

”Jos ristiriita jää ikään kuin kesken, se muodostuu kärsimykseksi. Hankalat asiakkaat ja vaikea työ voidaan kestää, mutta ristiriidat työtovereiden kanssa vie yöunet ja terveyden.” 

Näinpä, siksi asiat olisi käsiteltävä. Meillä jäädään monesti oletusten varaan, mutta yllätys onkin suuri kun asioista viimein keskustellaan ja huomataan, että kaikki ovat pyöritelleet samoja ajatuksia.

Tämä essee tuppaa olemaan aika toteavaa, mutta luulen, että nyt edistystä on jo tapahtunut. Vaikka vieläkään kaikesta ei ole puhuttu porukalla. Ja tulevissakaan treeneissä ei kaikki ole paikalla, mikä on jo valmiiksi turhauttava ajatus.
Driimin hyvä ja huono puoli on se, että meillä on paljon vapautta ja yksilöiden omia haaveita halutaan kuunnella. Monesti se johtaa juuri tähän ristiriitaan minä vs. tiimi. Mutta nyt ainakin yksi selkeytys on saatu, kun puhuimme Jefustoren poikien siirtymisestä K2-väylälle ensi syksynä. Tuntui, että se keskustelu selkeytti ja helpotti kaikkia. Kuten jokaisen tiimin, on meidänkin tie uniikki ja täytyisi muistaa, että oikeita tai vääriä tapoja ei ole.

”Ryhmädynamiikka syntyy siitä, että ryhmä pyrkii yhdessä ratkaisemaan liittymisen ja erillisyyden välisen dilemman.”

Valtteri kertoo, ettei ole akatemian aikana pahemmin kirjoittanut valmentajista, ja sen olen itsestänikin pannut merkille. Vaikka olisi aika luonnollista käsitellä valmentamista, sillä se on kuitenkin aika isossa roolissa tiimin kehityksessä. Jotenkin tulee ehkä jopa liian vähän kritisoitua tai kyseenalaistettua omaa valmentajaa. Fakta on se, kuten Kopakkalankin kirjassa sanotaan, että ’ohjaajan’ merkitys on korostunut tiimin alkutaipaleella. Pienetkin reaktiot ja sanat vaikuttavat, sillä alussa valmentaja on auktoriteetti tiimille. Tavallaan koulumaailmasta on jäänyt ehkä päälle se, että kaivataan jotain ylempää tahoa sanomaan, mitä pitäisi tehdä. Nyt toinen vuosi on ehkä siksikin valmennuksellisesti vaikea, että valkun olisi tarkoitus jäädä jo vähän taka-alalle, jättää tiimi löytämään itse reitti. Me kuitenkin olisimme ehkä kaivanneet jompaakumpaa ääripäätä: tiukempaa otetta tai täydellisen kaoottista vapautta. Jompikumpi niistä olisi ehkä saanut meidät heräämään ja toimimaan aiemmin.
Valmentajavaihtoa olisi kyllä hauska joskus kokeilla, silloin näkisi kuinka suuri merkitys valmentamisella loppujen lopuksi onkaan. Kokeillaan ensi vuonna Ulla? 😉

 

Pari ajatusta Tiimiakatemiasta

Tykkään kyllä kirjan nimen sanaleikistä: Tuhonomia – Tuhon omia. Kesti tosin hetki tajuta se. Sitähän me Tiimiakatemialla kyllä toisaalta ollaan. Kun tälle laitokselle uskaltaa antaa sormen, imaisee se kyllä kokonaan mukaansa, eikä paluuta ole. Mikään muu paikka ei ole muokannut minua niin paljon.
Jokainen joka on täällä, joutuu opettelemaan tietyn litanian siitä, mitä Tiimiakatemia tarkoittaa. Itse varsinkin kun olin nyt kauden rekryryhmässä ja olen myös Learning Expedition-ryhmässä, olen toden teolla joutunut opettelemaan selventämään itsellenikin, että mitä tämä paikka oikein tarkoittaa! Se on yksi parhaita asioita LE:tä tehdessä, että samalla oppii itsekin. Ja innostuneet vieraat sytyttävät minutkin.

Valtteri kirjoittaa siitä, että täällä on niin porukkaa, joka täydestä sydämestään haluaa olla täällä, sekä porukka, jolle tämä ei ollut edes kakkosvaihtoehto hakiessa. Ja sehän näkyy arjessamme. Varmasti jokainen meistä kyseenalaistaa olonsa Tiimiakatemialla useammankin kerran. Monet sitten tekevät sen suureen ääneen ja epäilevät koko opiskelujen ajan tätä metodia. Tunnelman tappamiseen tarvitaan vain yksi hiekoittaja, mutta minä yritän takertua LE-vieraisiin ja sulkea korvat. Onhan Tiimiakatemiaa hyvä vähän kyseenalaistaa, mutta toisaalta voisi myös tehdä kuten Henyn paita kehottaa: Luota prosessiin.

 

Tagit: , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!