Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tiimissä kaivataan tunnelmajohtamista

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Mun tiimini Mahtia on  aivan valmistumisen kynnyksellä. Kun kääntää katseen taaksepäin voi todeta, että meillä on ollut kaksi täysin erilaista, hyvää sekä pätevää tiimiliideriä. On ollut ilo olla johdettavana, huomata johtamistyylien ero ja oppia siinä samalla.

Mä en itse ole koskaan kokenut varsinaista paloa johtaa tai hallita. En halua tehdä päätöksiä yksin tai muiden puolesta. En oo yhtään järjestelmällinen. Tai oikeastaan mä oon todella epäjärjestelmällinen ja siis aivan kaikessa, mitä teen. Huoleton hupsuttelija. Sellainen mä oon. Tiimiakatemian aikana oon kuitenkin oivaltanut, että huoleton hupsuttelija voi olla myös johtaja. Kun mä oon oma itseni, ihminen ihmiselle, saavutan riittävän auktoriteetin. Kun haluan ymmärtää, kannustaa ja tukea niin ajan saatossa myös mua kuunnellaan, arvostetaan ja tuetaan. Koen, että avoimuus aiheuttaa sen, että yksilöt nojautuvat paremmin toisiinsa, silloin tehdään asioita yhdessä. Muun muassa näihin asioihin sain vahvistuksen lukiessani kirjaa Tunnelmajohtaminen.

Puhun paljon energioista. Koen olevani ”energiaherkkä”. Jossain tilassa voi olla hyvä energia, mutta se voi huokua myös jostain ihmisestä. Sama ilmiö voi tapahtua päinvastoin. Huono energia vie mehut. Tunnelmajohtamisessa on kyse siitä, että pyrkii kaikella tekemisellään huolehtimaan siitä, että energiatasot pysyvät hyvänä, ensin itsellä ja sitten myös muilla. Että se olisi mahdollista, on tunnistettava ihmistyyppejä.

Tyyntä ennen myrskyä

Juurin ennen meidän 24H haastetta tiimin treeneissä oli konfliktitilanne. Yksi tiimiläisistä, itseasiassa vielä liideri, ilmestyi pitkän poissaolon jälkeen paikalle kuin myrskyn merkki. Hän ei kyennyt näkemään sitä, miten tiimi oli hänen poissa ollessaan kehittynyt ja tukeutunut toisiinsa liiderittömien viikkojen ajan. Treenien alkajaiseksi syyllistettiin ja haukuttiin muuta tiimiä. Mulla leikkasi siinä tilanteessa ihan totaalisesti kiinni. En lähtenyt vastaamaan, vaan poistuin kädet täristen käveleen treeneistä, kun kello oli himpun yli yhdeksän torstaiaamuna. Mun kapasiteetti ei yksinkertaisesti kestänyt sitä yhtäkkistä negatiivisuuden ryöppyä. Muutama minuutti sen jälkeen, kun olin poistunut Tiimiakatemialta, mun puhelimeen tuli jo eka viesti. Yksi tiimiläisistä pyysi palaamaan treeneihin. Hetken päästä tuli viesti toiseltakin tiimikamulta. Muu tiimi oli pyytänyt myrskyn merkkiä poistumaan treeneistä, mielentila oli näihin treeneihin väärä. Treenien jatkumisen kannalta he kokivat tärkeämmäksi, että mä tulisin vielä takaisin.

Palasin treeneihin tietysti nöyränä anteeksi pyydellen. Konfliktien edessä pakoon luikkiminen ei ole mun mielestä aikuisen ihmisen toimintaa, vaikka onkin mulle täysin ominaista. Mun mieli ja keho ei vaan nähnyt tuossa tilanteessa muuta ratkaisua. Olin aseeton, kun tunnelma meni treenitilassa täysin arvaamatta pakkasen puolelle, hyvä aamu muuttui yhtäkkiä huonoimmaksi mahdolliseksi. Palatessani Tiimiakatemialle, sain jo ulko-ovella lämpimiä halauksia. Tiimiläiset sanoi, että mun lähdettyä treenitilan Naavakin, se kasviseinä, oli lakaistua pystyyn. Kuu oli tullut auringon eteen, oli tullut pimeetä ja kylmää. Ne sano, että ne tarvii mua. Ainoastaan yhdessä me oltaisiin Mahtia.

Annan toisen esimerkin.

Päivää ennen näitä kohtalokkaita treenejä olin vieraillut pinkkutiimi Cleveran treeneissä. Kun tuli ristipölyttäjän palautteen aika, olin kirjoittanut treenivihkooni ylös ”Olispa hauskaa”. Treenit olivat vakavat, dialogi oli tipotiessään ja energia oli lamaantunut ja puuduttava. Koska olen energiaherkkä, olen kehittänyt termit posimon ja negamon. Posimonit antavat energiaa ja tuottavat iloa ja valoa ympärille, negamonit taas näkevät maailman pelottavana ja epävarmana. Negamonit katsovat maailmaa sen varjopuolelta ja usein vievät kehittymättöminä pessimistisyydellään energiaa muilta.

Onneksi olen aina saanut olla sellainen kuin olen, siksi en miettinyt hetkeäkään treeneissä, etten sanoisi fiiliksiäni ääneen. Ilmeisesti kukaan muu ei ollut Cleverassa todennut aikaisemmin muuten kuin mielessään, että treenit vievät todellisuudessa useilta mehut loppupäiväksi. Jokaisessa organisaatiossa, kuten Mahtiassa ja Cleverassakin, tarvitaan tunnelmajohtamista. Sitä, että otetaan huomioon erilaiset yksilöt, myös meidät posimonit. Termejä löytyy kyllä monia: punaiset ja siniset ihmiset ottaisivat huomioon myös keltaiset ja vihreät tyypit. Analyyttiset ja raameja rakastavat huomioisivat paremmin intuitiiviset sekä tunteelliset luonteet. Huomioisivat johtajina ne, jotka säikähtävät kaavoja ja auktoriteetteja, ahdistuvat monologista ja lamaantuvat ylhäältä tulevista määräävistä päätöksistä ja ahtaista rakenteista.

Tuon hullun viikon päätteeksi otettiin tiimiläisten kesken vähän viiniä. Tai no, muutama litra ja taisi siinä vähän tequilaakin upota. Puhuttiinpa siinä samalla myös johtamisesta; siihen liittyvistä erilaisista kokemuksista ja keinoista sekä siitä minkälaista johtajuutta kukin missäkin vaiheessa on kokenut tarvitsevansa. Sain yllättäen itse kiitosta siitä, miten mulla on luontainen tapa toimia ihmisten kanssa. Mahtia on kokenut kovia ja tie on ollut kaikkea muuta kuin ruusuinen. Aina ei oo tarpeen kapeakatseisesti jahdata joukkueena täppiä tai palkintoja, vaan vastoinkäymisten tullen ennemminkin kuunnella ihmisiä ja yksilöitä. Huomaamattani musta olikin muiden silmissä tullut se, joka johtaa Mahtiaa. Olemalla ihminen ihmiselle ja tuomalla sillä tiimille voimaannuttavaa energiaa.

Tuon viikon kokemukseni onkin sopivasti tiivistetty kuvaan, jonka nappasin kirjasta Tunnelmajohtaminen. Energiaherkkänä voin allekirjoittaa tämän täysin.

Jotenkin viimeisin vuoteni Tiimiakatemialla eskaloitui noihin yksiin treeneihin. Koen, että jotkin Golden Stepistä huolimatta johtamistyylissä on mennyt vikaan. Muuan Johannes Partanen suositteli jo ensimmäisessä koulutusohjelman setissä minulle kirjaa ”Tunnelmajohtaminen”. Kaivoin sen e-kirjana muuttolaatikoiden keskellä. Miksi mä otin tän nyt niin raskaasti?

Lähtökohtaisesti ihmisten erilaisuus ärsyttää

Ristiriitahan syntyy siitä, kun ajatus- tai arvomaailmat tai toimintatavat ovat keskenään täysin erilaisia. Tiimiakatemialla ollaan tehty lukuisia testejä siitä, millainen kukin on, mutta otetaanpas vielä yksi pohjustamaan ymmärrystä omasta käytösmallista. Testit auttavat hahmottamaan toimintatapoja ja ymmärtämään, miten voisi omalla toiminnallaan helpottaa muiden suhtautumista.

Tyyppikuvaus, jota käytetään kirjassa pohjautuu MBTI-teoriaan, on Kari Helinin ja hänen työryhmänsä vuosien tutkimustulosta. Sain omaksi tulokseksi ENFP – ”Kannustaja”.

Luontaiset vahvuudet:

Idearikas, joustava, seurallinen, optimistinen, huumorintajuinen ja nopea oivaltamaan.

Mitä voi kehittää:

Käytännön asioiden hoitaminen ja suunnitelmien toimeenpano vaatii ponnistelua. Asioiden priorisointi ja loppuun saattaminen. Ei tee päätöksiä mielellään yksin. Vaikka mieli on tulevassa ja ”jalat ovat tukevasti ilmassa”, innostus rajoittuu vain tietyille omien arvojen mukaisille alueille. Saattaa olla helposti epärealistinen.

Mikä lataa akkuja:

Kaikki tilanteet ja tehtävät, joissa ollaan tekemisissä luovuuden, vuorovaikutuksen ja ihmisten kehittämisen kanssa. Tehtävät, joissa voi hyödyntää kykyä hahmottaa kokonaisuuksia ja asioiden välisiä yhteyksiä. Kokonaisuuksien ideoin­ti sekä ihmisten kehittämiseen ja hyvinvointiin liittyvä työ. Hyvä tunnelma ihmisten kesken.

Mikä kuluttaa akkuja:

Vapautta rajoittavat perinteet, normit ja rutiinit. Ulkoa tai ylempää annetut mallit ja säännöt sekä hyvin perinteiset organisaatiot. Pessimistiset ja dominoivat ihmiset, jotka eivät ymmärrä tai arvosta optimismia tai yrittävät rajoittaa tämän toiminnan vapautta. Kriittiset ihmiset, jotka tyrmäävät ideoita suoralta kädeltä ja latistavat tunnelmaa. Tehtävät, joissa tarvitaan kovuutta, kuten saneeraukset.

Rooli ryhmässä:

Luontainen inspiroija ja edelläkävijä.

Tyyli tunnelmajohtajana:

Pääpaino ihmisten osaamisen ja yhteistyön kehittämisessä. Luonnostaan lahjakas muutosagentti, joka saa ihmiset sitoutumaan. Tarve olla sovussa kaikkien kanssa tekee tyylistä demokraattisen ja pehmeän. Ei tee mielellään päätöksiä yksin eikä ota luontaisesti esiin epäkohtia tai anna korjaavaa palautetta.

Mahdollinen stressikäyttäytyminen:

Alkaa stressaantuneena saivarrella, viilata pilkkua ja tarttuu yksityiskohtiin. Tyyli saattaa muuttua epäystävälliseksi. Muisti alkaa pätkiä. Alkaa arvostella esimiestään ja yhteistyökumppaneitaan. Kun väsymys hellittää, palautuu hän omaan luovaan ja innostavaan perustyyliinsä takaisin.

 

Tehtyäni testin ja luettuani tuloksista, erityisesti siitä, mikä kuluttaa akkuja oivalsin heti, miksi käyttäydyin niin, kuin käyttäydyin konfliktitilanteessa. Pessimismi, dominoivat ihmiset, ylhäältä annetut säännöt ja mallit sekä kriittisyys. Tämä kaikki kerralla pyyhkäisivät akkuni samantien nolliin.

Usein puhutaan ”henkilökemioista”. Toisinaan ne toimii ja toisinaan ei sitten taas millään. Kyse on kuitenkin vain erilaisuuden hyväksymiseksi. Voin vain kuvitella, miten oma järjestelmällisyyteen kykenemätön ja epärealistinen piirteeni voi raivostuttaa johdonmukaista liideriämme.

Etenin kirjassa ja pohdin vielä omia viestintätaipumuksiani ja -tyyliäni. Mitä muita piirteitä minussa on?

Introvertti vs. ekstrovertti. Kirjassa kehotettiin miettimään ihan omaa luontaista itseään, ei siis ”työminää”. Työminä on itselläni suuressa roolissa ja työminäni onkin ehdottomasti ekstrovertti. Lähipiirini ja työkaverini ovat olleet suorastaan hämmentyneitä, jos joskus olen menossa uuteen paikkaan ihan ”omana itsenäni” ja sanon, että minua ahdistaa, pelottaa tai jännittää. Nuo tuntemukset eivät koskaan kuitenkaan ole niin suuria, että estäisivät toimimasta. Uudessa porukassa ollessani ”siviilissä” otan aina tarkkailijan roolin, en tuo itseäni esille ennen kuin tunnen oloni turvalliseksi. Suurin osa ihmisistä näkee minut kuitenkin useimmiten vain ”työroolissani” ekstroverttina. Koen siis, että olen sopivassa suhteessa introverttia sekä ekstroverttiä. Kykenen kuuntelemaan, mutta osaan myös ilmaista omat ajatukseni. Yksin ajattelu rauhoittaa ja selkeyttää mieltä. Kun olen yksin, saan lukuisia innostavia ideoita – joista sitten tietysti kerron muille suu vaahdossa.

Sen sijaan, että keskustelun lomassa puhuisin päälle tai olisin antamatta muille suunvuoroa, keskusteluja saattaa hankaloittaa intuitiivinen piirteeni. Lähden helposti seikkailemaan mieleni sopukoihin, kuljeskelemaan jo tulevaisuuteen tai tartun johonkin lukuisista mielleyhtymistä, joita päässäni syntyy. Siksipä jopa keskustelussa sovitut yksityiskohdat saattavat toisinaan unohtua. ”Kehitä omia läsnäolon taitoja kuuntelun suhteen, ettei mielesi vaeltele liikaa keskustelun aikana. Kannattaa tehdä omia muistiinpanoja keskustelun aikana.”

Olen tunteellinen. ”Tyylisi palautteen antajana on pehmeä ja asioiden hyviä puolia korostava. Vuorovaikutus on usein myös ilmeikkäämpää, hymyilevää ja helposti nauravaista.” Uskon, että jokainen kanssani työskennellyt voi allekirjoittaa lauseen. Piirteen heikkoutena on asioiden lakaisu maton alle. Vaatii todellisia ponnisteluja ja lukuisia keskusteluja itseni kanssa, että lopulta nostan kissan pöydälle siitäkin huolimatta, että tunnelma saattaa hetkellisesti muuttua.

Hieman sentään rotia tuo päättäväinen luonteenpiirteeni, joka on näkynyt ja näkyy edelleen kalenterinkäytössäni. Etenkin henkilökohtaisessa elämässäni olen hermostuttanut muita joskus aikatauluttamalla jopa lomaa hyvin tiukasti. Ajan kanssa olen oppinut ottamaan rennommin ja pitämään huolta ainoastaan omista aikatauluistani arjessani. Se on välttämätöntä, kun on monta rautaa tulessa. Huolimatta siitä, että olen ajan kanssa oppinut ottamaan myös rennosti hyväksyen aikataulumuutokset, saatan toisinaan edelleen ärsyyntyä siitä, miten toiset ihmistyypit vaativat pidemmän harkinta-ajan päätöksenteolle. Olen juurikin se ”hoputtaja”.

Se, miten toisten käytös saa itseni näkemään punaista, auttaa ymmärtämään sen, miten oma käytökseni tekee saman muille.

Erilaisuutta tarvitaan ja sitä on hyvä opetella ymmärtämään ja sietämään. Voimme arvostaa erilaisuutta ja valita, miten toimimme missäkin tilanteessa. Voimme olla paras versio itsestämme ja osata käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla.

Mitä Mahtialla meni sitten pieleen?

Ensimmäiseksi halua sanoa, että arvostan liideriämme paljon. Ihailen useita puolia hänessä sekä kykyä toimia esimerkillisesti erilaisissa tilanteissa. Kehittyäkseni itse, on kuitenkin katsottava johtamistamme kriittisesti.

Olen tosiaan huomannut, että liiderimme on tyypiltään todella päättäväinen, armottoman tavoitteellinen ja kunnianhimoinen. Hän on henkilö, joka rakastaa organisoimista ja suunnitelmallisuutta. Kun nämä piirteet yhdistää kykyyn nostaa epäkohdat kainostelematta esille ja vastaan asettaa kaltaiseni spontaanin ja omia arvojani korostavan herkkäsielun, on ristiriita väistämätön. Viimeisenä vuotenamme olisinkin ehkä kaivannut enemmän tunnelmajohtamista yksilöiden vahvuuksien korostamiseksi ja tiimin hioutumiseksi, ennemmin kuin armeijamaista kuria.

Epäilen, että järjestään jokainen tiimi painii sen kanssa, kun ihmiset eivät tee asioita. Kun johtaja ei kykene koskettamaan johdettaviaan tunnetasolla, hän ei saa ihmisiä mukaansa. Kaikkia pelkkä looginen puhe ei valitettavasti motivoi tai sitouta. Silloin tarvitaan esimiehen omaa tunnekokemusta ja sen jakamista muille. Emotionaalisen tason saavuttaminen vaatii myös luottamusta ja varmuuden tunnetta.

Ihmiset oppivat asioita eri tavalla. Ihmiselle on vaikeaa, jopa traumaattista, jos häntä opetetaan tavalla, joka ei sovi hänelle. Jos valmentaja on sanonut jonkin asian sata kertaa eikä se ole vieläkään mennyt perille, vika on luultavasti valmentajan opetustavassa. Valmentaja on vastuussa siitä, että hän opettaa jokaista pelaajaa tälle sopivalla tavalla.

Sosiaaliset tunteet ovat varsinaisia tunnelmajohtajan supervoimia. Sosiaaliset tunteet ovat merkittäviä, koska niiden on tutkittu vaikuttavan jopa aivokemioihin, kuten motivaatiota lisäävän dopamiinin tuotantoon.  Voidaan sanoa, että kun dopamiinia erittyy, motivaatio ja halukkuus ajatella sekä toimia kasvavat. Sosiaaliset tunteet ovat seuraavia:

  • arvostuksen tunne
  • varmuuden tunne
  • vaikuttamisen tunne
  • yhteenkuuluvuuden tunne
  • reiluuden tunne.

Johtajan oma tyyli ratkaisee, miten turvallisuuden tunne näkyy jokaisen työssä. Virheet salliva ilmapiiri rohkaisee ja luo turvallisuuden tunnetta. ”Esimies joka johtaa pelolla, ei saa tiimiään koskaan sellaiseen liitoon kuin turvallista ilmapiiriä luova kollegansa.” Rahakirstun päällä istuneena tiedän liiderimme käyttäneen useaan kertaan keinonaan uhkailua kassakriisistä faktoja perustelematta saadakseen tekemiseen sanojen mukaista ”painetta”. Pidemmän päälle se ei ikävä kyllä johda hyviin tuloksiin vaan aiheuttaa enemmänkin epävarmuutta tiimissä.

Lisätään mukaan johtajan hupenevat voimavarat. Päättäväinen ja tavoitteellinen johtaja ei ole saanut enää joukkoaan innostetuksi tavallaan johtaa. Se on vienyt johtajalta voimia ja lopulta väsymys aiheuttaen sen, ettei yksilöiden erilaisuutta enää vain jaksa huomioida. ”Tunnelmajohtajan tärkein tehtävä onkin pitää huolta siitä, itsellä on kaikki mahdollisimman hyvin. On vaikeaa johtaa toisten tunnelmaa, jos on itse väsynyt, stressaantunut tai muuten hankalassa tilanteessa. Joskus toisten tunnelman johtaminen tapahtuu kuin itsestään, oman hyvän tunnelman kautta.”

Kukaan ei ole täydellinen

Se ihanteellinen tila, että kaikki olisi aina ja ikuisesti kivaa ja hauskaa, ei vain ole mahdollista. (Vaikka en sitä haluaisi uskoa…) Hyvä tunnelma vaatii aaltoliikkeen. Mikäli pyrimme jatkuvasti maksimoimaan jonkun tietyn tunnetilan, se alkaa väsyttämään. Jos tunnelma on kokoajan katossa, niin ihmiset alkavat väistämättä väsyä. Jatkuva nauraminen alkaa vääntyä irvistykseksi ja itkuksi. Samanlaisesti jatkuva itkeminen alkaa uuvuttamaan. Näin se on. Itselläni on paha tapa innostua. Tai siis sehän on ihanaa, rakastan sitä tunnetta kun innostun ihan hirveän kovaa jostain asiasta. Joskus ”HIGH LEVEL” innostuminen on saattanut kestää tuntikaupalla ja huh, että sen jälkeen väsyttää! Oikeasti, olen aivan poikki pitkän innostuspiikin jälkeen.

En siis myöskään voi vaatia muilta ihmisiltä jatkuvaa hypetystä, etenkään kun se ei synny kaikilla luonnostaan. On hyväksyttävä tunteiden luontainen aaltoliike.

Koen, että liiderimme jaksamiseen olisi pitänyt puuttua ajoissa. Jo viime keväänä olisi ollut syytä nostaa asia esille johtamisen tuomasta taakasta ja siitä, mitä itse koen tarvitsevani johtajalta. Vaikka näin selvästi epäkohdan, taipumukseni siitä, miten asioita lakaistaan mielellään maton alle, otti jälleen vallan ja eskaloitui lopulta liiderin uupumiseen ja  konfliktiin. Tiedän, etten ole ollut asiasta yksin vastuussa, mutta toimikoon nämä tapahtumat oppinani, mikäli ikinä huomaan mitään vastaavaa epäkohtaa. Ja huomaanhan minä energiaherkkänä.

”Tunnelmajohtajana tarvitset rohkeutta ja uskallusta muuttaa vallitsevia tapoja ja ajatusmalleja, mutta samalla tarvitset myös uskoa siihen, että suurin osa meistä ihmisistä haluaa toisilleen oikeasti pelkkää hyvää. Tarvitaan paitsi keinoja johtaa tunnelmaa, myös hyvää yhteistyötä ja aktiivista keskustelua siitä, miten meillä tänään menee.”

Sanonta, että ”ei ole olemassa ongelmia, on olemassa vain ratkaisuja” pitää paikkansa myös ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Kun on kyse ihmisistä, jotka ovat täynnä tunteita erilaisine persoonineen, harvoin voimme vaikuttaa asioihin, jotka ovat johtaneet epäreiluun tilanteeseen. On syytä pitää mielessä, että voimme kuitenkin vaikuttaa omaan reaktioon ja siihen, mitä sen jälkeen tapahtuu.

Miten käsittelet omaa tai toisen epäreiluuden tunnetta:

  1. Ota aikalisä ennen kuin reagoit tai vastaat, jotta voit arvioida tilannetta rauhassa.
  2. Arvioi, onko asia omassa vaikutuspiirissäsi vai jonkun muun päätettävissä.
  3. Jos asia on omassa vaikutuspiirissäsi, mieti mitä voit tehdä asian korjaamiseksi.
  4. Jos asia ei ole vaikutuspiirissäsi:
    – selvitä itsellesi syyt, miksi tilanteeseen on päädytty
    – mieti, mitä asia tarkoittaa kaikkien kannalta
    – mieti, mitä asia tarkoittaa sinulle laajemmassa perspektiivissä
    – etsi keinoja purkaa kokemus osiin tai luoda sen avulla jotain uutta
    – mieti, mitä uutta tämä voi tarkoittaa elämäsi ja tulevaisuuden kannalta.

Lopuksi tunnelmajohtajan muistilista:

  • osoita arvostuksen tunnetta toista kohtaan sanoin ja teoin
  • luo turvallisuuden ja varmuuden tunnetta
  • tarjoa vaihtoehtoja ja anna jokaiselle mahdollisuus vaikuttaa
  • luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ole helposti lähestyttävä
  • ole reilu ja auta toisia onnistumaan
  • ole rohkea ja pidä aina toisten puolia
  • ole viisas ja kuuntele ihmisiä uteliaalla korvalla
  • ole myötätuntoinen itsellesi ja muille
  • ole kiitollinen jokaisesta kohtaamastasi ihmisestä
  • vietä aikaa ihmisten kanssa, takahuoneessa ja arjessa.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!