Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tiimit ja tuloksekas yritys

Kirjoitettu 17.05.14
Esseen kirjoittaja: Emma Kyyrä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Tiimit ja tuloksekas yritys
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: 1. Oppiminen

Tiimit ja tuloksekas yritys, 5.0 out of 5 based on 2 ratings
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (2 votes cast)

Edessäni on vihdoin kirja, jota olen kevään mittaan kirjastosta koittanut saada käsiini. Ennakko-odotukseni eivät ole innokkaan jännittyneet, vaan lähinnä pohdin tuleeko kirja olemaan sahanpurua, jota yritän saada tungettua mahdollisimman nopeasti kurkusta alas, vai saisiko välissä edes kulauksen tai pari vettä.

Tiimit ja tuloksekas yritys on täpityskirja. En henkilökohtaisesti siihen muuten tarttuisi. Pahaa se tekee nytkin, vuoden kirjapisteet on kirjoiteltu ja voisin keskiviikkoiltaani muunkinlaista sisältöä toivoa. Tiimin vuoksi avaan kannen ja otan ensimmäisen annoksen sahanpurua.

Sivuja takana 72. Viime vuonna tahkottu Kuumat ryhmät tuloksen tekijänä muistuu mieleeni kohdasta jos toisestakin.

Parhain esimerkki: ELITE – jokainen lasku, mainos tai lappunen on asiakas!

 

Kyllä kirja lopulta tasjosi vähän sitä vettäkin. Tiimityöskentely on taito jota haluun osata, ja mulla on mahollisuus oppia. Oon kyllä onnekas.

 

Niin, olen onnekas saadessani toimia tiimissä. Mittava on jonkinasteinen tiimi, tai ainakin toiveissa siintää todellinen tiimityöskentely, yhteiset päämäärät ja yhteisöllisyys. Jos nyt välttämättä haluaa jonkin tiimivaiheen mukaan tiimiämme nimetä, niin olemme kaiketi potentiaalinen tiimi. Henkilökohtaisesti kyseisellä asialla ei kuitenkaan ole merkitystä ainakaan tähän hätään.

 

Alkukeväästä loimme tiimillemme tavoitteen:

Tiimiakatemian opiskelujen loppuessa jokaisella on Mym-rahat sekä 10 000 juomarahaa.

Tavoite on kova, mutta myöskin motivoiva. Kuten olen tässä kevään mittaan useammassakin esseessä pohtinut, tiedän ihmisen pystyvän saavuttamaan tavoitteensa ja haaveensa ja usein paljon enemmän. Sama toimii varmasti tiimissäkin. Tahtotasoasia on vain haastavampi. Ei riitä, että minä haluan. Ei riitä, että jokainen, 14 yksilöä haluaa. Täytyy tavoitella yhdessä. Ja kyseinen tavoite vaatii paljon muuta, paljon enemmän, ja paljon haastavampaa kuin promopöydän kasaaminen paikkan jos toiseen.

Ai että.

Tavoitteisiin pääsyn takaamiseksi jaoimme budjetin vaatiman rahasumman yksilötavoitteiksi. Onnekseni älytöntä kilpailua ja töiden omimista tämä ei aiheuttanut, lisäsi jonkin verran kuitenkin pöhinää, ja ehkäpä rahaliikennettä. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että parhain boosti kevään aikana sijoittui aikaan, jolloin talouspäällikkömme Miikka toi esille rahan riittämättömyyden tiimitasolla, 10 000 maaliskuuhun. Tavoitteisiin lisättiin vähän kotakahvilaa ja muuta pientä. Tämän jälkeinen pöhinävaihde oli miellyttävä, ja kasvattava.

Kautta lyhyen ikänsä Osuuskunta Mittava on kuitenkin elänyt hyvin alhaisella tuloksella. Kuten Rikas isä, köyhä isä – kirjassa perinpohjaisesti selitettiin, on ihmisellä tapana myös käyttää enemmän, mikäli hän saa rahaa käyttöönsä enemmän. Eletään oravanpyörässä. Mikä on investoinnin merkitys yrityksessämme? Oon jotenkin tässä kevään mittaan alkanut kiinnittämään huomiota investoinnin merkitykseen. Koska raha on niin tärkeä asia kaikessa mitä teemme.

Asia ei liity millään tavalla kirjaan. Sen sijaan asia, raha, liittyy erittäin merkittäväksi Osuuskunta Mittavaan.

Tiimissämme arvostetaan hauskuutta, oppia ja epäonnistumista. Rahallinen paine ei edesauta kuitenkaan yhdenkään edellämainitun asian toteutumisessa.

Olin itse erittäin merkittävästi puhumassa henkilökohtaisten velvotteiden puolesta. Rakastan henkilökohtaisia haasteita, ja nautin kun voin seurata omaa osaani kokonaisuudesta, sekä huolehtia tonttini ”siisteydestä”, eli katsoa kun velvoitteeni täyttyy satanen kerrallaan.

Jälkiviisaana kuitenkin totean, ettei henkilökohtainen velvoite edesauta millään tavoin tiimiä ja tiimityöskentelyä.

 

Tiimiakatemian vallannut Gäp-kulttuuri saattaakin olla merkittävin tekijä koko Tiimiakatemian ilmapiirin muutoksessa. Keskinäinen, tiimin sisäinen ja yksilöiden välinen kilpailu on silmiinpistävän suurta. Raha on merkittävä tekijä yritystoiminnassa, muttei tiimitoiminnassa. Tiimiakatemialla yhdistetään molemmat, mutta nykyisellä painotuksella yritystoiminnassa, saavutamme enenevissä määrin riitaantuvia työryhmiä, sekä burnoutista kärsiviä yksilöitä.

 

Ja takaisin Mittavaan. Muutama viikko takaperin kävimme läpi velvoitteiden täyttymistä. 5/14 oli turvallisilla vesillä, velvoite oli täyttymässä odotusten mukaisesti. 6/14 paineili tuhannen euron molemmin puolin, ja lopuilla oli edessään lähemmäs 2000 euron suuruinen potti. Itse kuulun ensimmäiseen neljännekseen, joten olisin voinut tuntea vihaa tai helpotusta.

Rehellisesti sanottuna tunne oli kuitenkin epäonnistuminen.

Paniikki, joka tiimiläisten silmistä paistoi meidän yhdessä miettiessämme, miten saisimme tonnit täyttymään, ei vastaa kuvaani onnistuneesta päämäärästä tai tavoitteesta.

Eikö tiimimme takoituksena ole, että jokainen oppii? Mittavassa pitäisi olla hauskaa, pitäisi olla oikeus kokeilla, yrittää, testata ja epäonnistua. Olimme kuitenkin setvimässä tilannetta, joka lopulta ajaa jokaisen tekemään tuntipalkkatyötä, promoa promon perään, ties mitä makkaraperunamössöä. Luovuus kuriin vaan, lähetään tekeen kaikkee vamraa ja turvallista. Siirrytään samantien Rajakadun luokkiin, ja tehään jokainen vielä illat siwan kassalla.

Velvoitteet olivat hyvä kokeilu. Niiden ylläpitoa voidaan jatkaa tulevaisuudessakin. Mutta seurantavälineenä. Sen ei kuulu ajaa tiimiläisiä tekemään promoja yksin ympäri Suomen. En nimittäin näe minkäänasteista yhteyttä tiimityöskentelyllä, promoamisella ja makkaraperunoilla.

 

Ja sitten rahasta taas kohti tiimityöskentelyä.

Tai ei ehkä ihan vielä.

 

Miksi Tiimiakatemia kasvattaa yrittäjiä eikä tradenomeja?

Mitä minä olen oppinut Tiimiakatemialla, ollessani osa enemmän ja vähemmän tiimiä?

Minkä vuoksi tiimi on tehokas oppimisympäristö?

 

Nyt aion päästä asiaan.

Tulin Tiimiakatemialle lukion jälkeen. Olin etevä yksilösuorittaja, koin elämäni mielekkääksi, ja koin, että menestyin toimissani hyvin. (Lukiosta hyvät paperit, tilillä ikäisekseni hyvin rahaa, kavereita, hyvä kunto ja ok perhe).

Ensimmäinen vuosi Tiimiakatemialla heitti kuitenkin kerran jos toisenkin upeesti kohti mattoo. Oma rajallisuus iski päin näköä, ja huomasin olevanikin täysin heikko, pelkuri ja pieni lapsi. Tuntemukseni oli asioiden summa, edessä olevat haasteet näyttivät mulle maailmasta uuden puolen, jotain aivan muuta kuin derivoinnit, ruotsin sijamuototaivutuskokeet, voimistelun venytystestit ja ihmisen ruuansulatuskanavan vaiheiden esitelmät.

Piti uskaltaa avata suu, piti uskaltaa tehdä asioita ilman absoluuttista oikeaa vastausta. Pelissä oli jotain muuta kun kuudesti vuodessa wilmaan ilmestyvät numerot. Ihmisiä, rahaa, paljon lisää ihmisiä, tulevaisuus, menneisyys ja edessä oikee elämä. Yksityiskohtien ratkomisen ympärille pitikin opetella luomaan epäterkempaa kokonaisuutta, jokaisen yksityiskohdan oikeudellisuus ei ratkassukkaan kaikkee.

Mutta selvisin. Ruhjeilla, mustelmilla, hiellä ja kyynelillä. Sekoilin, yiritin, epäonnistuin, sekoilin lisää. Ja oon edelleen elossa. Ja itseasiassa rehellisesti sanottuna paljon hienompi ihminen tänään kun eilen. Mutta huomenna oon kuitenkin taas vähän huikeempi.

Toisen opiskeluvuoteni syksyn alku ei poikennut ensimmäisestä vuodesta paljonkaan. Myönnän, ettei Kyyrän Emman työnteossa ollut järjenhäivääkään, kesä oli elämäni ensimmäinen ja viimeinen täysin typerästi organisoitu vaihe. Sitä ei organisoitu.

Syksyn aikana Mittavassa alkoi kuitenkin tapahtumaan jotain. Mussakin alkoi tapahtumaan jotain. Annoin itselleni luvan muuttua ja kasvaa, pikkuhiljaa halu oppia liiketoimintaa heräsi. Ymmärsin myös, ettei ole tarkoitus, että jokainen hoitaa omat hommansa, ja auttaa ehkä muita. Asioita pitää oikeesti ajatella yhdessä. Dialogi.

Mittavassa keskitytään edelleen liikaa vääriin asioihin, ja liian vähän oikeisiin asioihin. Tiedostamme asian, emme osaa tehdä asialle mitään. Ohjailemme itseämme laidasta laitaan, ei tarkoituksenammekaan oikeastaan ole löytää mitään kultaista keskitietä.

Toisen vuoden aikana kehittynyt keskinäinen luottamus on lisännyt yksilöiden suoritustehokkuutta. Koska turha paapominen päätettiin leikata, ymmärsimme ehkä yksilöinä, että paikka tiimissä on etuoikeus, ei itsestäänselvyys, ei rasite. Tiimissä oleminen on mahdollisuus. Koska Mittavassa on 14 yksilöä omine vahvuuksineen, heikkouksineen, elämineen ja ongelmineen, on jokaisen oltava tiimille yllättävänkin lojaali, rehellinen ja avoin.

 

Voin sanoa, että tiimityöskentely on vaikeempaa kun mikään ydinfysiikka, kemia tai biologia. Tää on mulle varmasti vaikein ja kaikista antoisin koulutus, mitä voin valtiolta saada. Ja siinä piilee Tiimiakatemian hienous. Haastavuudessa.

 

(Tiedän, että väitteelleni löytyy vastustajia. Onhan kyseessä kuitenkin maanlaajuisesti tunnetuin täysikäisten lastentarha. Kysyppä kuitenkin keneltä tahansa kolmevuotiaalta lapselta tarhapäivästä. Ei oo helppoo sielläkään. Joskus sut on jätetty ulos leikistä, joskus oot ollu häviäjäjoukkueessa pallopelissä. Toisinaan sormeen on tullu haava, ja jonain päivänä ruoka on ollut liian pahaa. Täänän oli kauhee ikävä äitiä, ja lempilelu oli koko päivän varattuna muilla. Eilistä ei kuitenkaan muistella, ja kaikkeen lähetään innolla. Koska elämä on yksi suuri seikkailu, joka päivä löytää jotain uutta.)

 

Jos olet osa tiimiä, et mitä luultavimmin haluaisi jättää tiimiä vapaaehtoisesti.

 

Vielä itelle muistilista.  Seuraavat tulee täyttyä onnistuneessa tiimissä.

  1. Mielekäs päämäärä
  2. Yksityiskohtaiset suoritustavoitteet
  3. Yhteinen toimintamalli eli työskentelytavat
  4. Täydentävät taidot
  5. Yhteisvastuu

 

 

 

 

 

Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!