Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tiimiyrittäjän välähdyksiä

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tiimiyrittäjän välähdyksiä
Luen nykyään hullun paljon kirjoja. Kirjat palaavat aina samaan. Ei kirjat minua pelasta. On otettava riskejä. On kasvettava ihmisenä. On lähdettävä täysillä kohti visiota. Tajuten, että työnteosta 95% on kädet paskassa ja vasta loput 5% on sitä glamouria. Jotta tämän 95% kädet paskassa duunia saataisiin kaikista irti, pohdinkin Johannes Partasen Välähdyksia yksilön oppimisesta & Tiimivalmentajan parhaat työkalut –kirjan perusteella: Miten löydän Mittavasta, Sinisista Kinkuista sekä itsestäni nämä tarvittavat voimavarat? Kuinka saan kaikista täyden potentiaalin irti. Haluan tätä ajatusta viedä eteenpäin. Vauhdilla.

Alkuhöpinät
Jotta saadaan täydet voimavarat yhteisöstä irti, tarvitaan oppia. Oppia siitä, mitä ovat nämä tiimioppimisen teoriat ja miten ne näkyvät käytännössä.  On hauska nähdä miten innoissaan Junior Team Coachin & Ari-Jussi & Teo pyörittelevät tiimioppimisen kaavioita. Olen itsekin syttynyt niille. En enää jaksa sitä, kun tiimioppiminen, yrittäminen ja projektit kusee. Haluan oppia perimmäiset syyt, miksi epäonnistutaan. Tai miksi taas onnistuvat. Tulevaisuudessa unelmanani on perustaa oma yritys. Yritys, jonka arvot ovat kohdillaan. Haluan sen tukevalle pohjalle, joiden perustuksena toimivat arvot ja oikeat ihmiset.

En lukenut näitä kirjoja pelkästään tulevaisuutta varten. Vaan nykyhetkeä. Miten voin nyt oppia enemmän ja opettaa muita. Toimin vuokratiimiliiderinä ja minun täytyisi ymmärtää paremmin näitä asioita. Kun itse ymmärrän asiat, pystyn paremmin periyttämään tietoa Sinisille Pinkuillekin. Tottakai myös omalle tiimille, Mittavalle. Tiimille, jonka kanssa työskentelen vielä ainakin tämän yhden vuoden. Viimeinen vuosi, joka täytyy vetää täysillä. Mutta, jotta pystytään vetämään viimeinen vuosi täysillä, tarvitaan muutosta. Lopullista sitoutumista. Motivaatiota. Oivalluksia, välähdyksiä.

Itse välähdykset
Nyt kun en kyseenalaista enää tätä tapaa oppia, olen tutustunut Johannes Partasen kirjoihin. Tajusin, että Johannes Partanen on oikeasti hieno mies. Mies, jolla ollut suuret visiot. Arvostan yli kaiken suuresti ajattelijoita. Haluan olla tulevaisuudessa yksi heistä. Kunhan uskallan enemmän. Uskalluksesta takaisin Partaseen. Huh huh, 4800 kirjaa luettuna tähän päivään asti. Täytyy nostaa hattua herralle! Itse Partasen Yrittäjän parhaista kirjoista on tullut yksi tärkeimpiä työvälineitä. Pinkkuna ihmettelin, miten teoriat voivat olla työkaluja. Eihän niillä voi naulata tai sahata. Nyt tajuan, miten paljonkin niillä voidaan ohjata tekemistä ja ajattelutapaa parempaan suuntaan!

Jos esimerkiksi synnytyskin on 2400 vuotta vanha Sokrateksen käyttämän menetelmä, niin täytyy Partasen olla oikeilla jäljillä oppimisessa. Yliopistot skippaavat kaiken todellisen arkielämän oppimisen. Ihmiset eivät sisäistä asioita, kun niitä pikakelataan siellä eteenpäin. Sokrates lupaa kehittää johtajan 40 vuodessa, kun Harvard taas 8 viikossa. Tiimiakatemialla edetään taas ruohonjuuritasolta eteenpäin.

Ulos turhautuneisuudesta
Nyt tiedän itse tämän prosessin. Milloin turhauttaa eniten ja miten siitä päästään yli. Voin sanoa, että osaan nyt muita auttaa tämän asian kanssa.

Eihän se ruohonjuuritasolla eteneminen ole aina helppoa. Kyllä se Tiimiakatemian ensimmäisenä keväänä veti huuruun, kun rahan takia hyppi Kompassilla kyltti selässä jakamassa flaikkuja. Tai kun monet hienot suunnitelmat eivät menekään niin kuin suunnitteli. Oppiminen itselläni on ollut paljon turhauttavaa. Monet tilanteet, jotka kusevat, joihin sen itse pysty vaikuttaa, turhauttaa hulluna. Pelkät ideat, jotka eivät mene käytäntöön turhauttavat. Viiveet omassa & tiimioppimisessa turhauttavat. Oikeastaan olen nyt turhautunut turhautumiseen. Joten i don’t give a fuck. Nyt pusketaan siihen omaan suuntaan. Piste. Nyt kun olen vihdoin itse löytänyt reitin ulos turhautuneisuudesta, voin olla hyvä esimerkki pinkuillekin. Koska ymmärrän molemmat kantit.

Huonot treenitkin ovat turhauttaneet. Alussa turhauduin paljonkin. En tiennyt mitä tehdä asian eteen. Nyt pyrin ohjaamaan keskustelua. Omien sanojeni mukaan pyrin olemaan dialogin kapelimestari. Pysäyttää, kyseenalaistamaan, oivalluttamaan, etsimään eri näkökulmia ja lopussa klousaamaan tilanteita. Visuaalisesti hahmottamaan, missä mennään. Pientä ärähtelyä unohtamatta. Tämä on asia, mihin itse pystyn vaikuttaa. En pysty vaikuttamaan siihen, miten hyviä ihmiset ovat kuuntelemaan. Itse olen hyvä siinä. Minun onkin vaikea työskennellä ihmisten kanssa, joilla ei ole dialogi tai kuuntelutaitoja.

Sinisten Kinkkujen asiakasviikot
Sinisillä kinkuilla on menossa asiakasviikot. Ne aiheuttavat monenlaisia tunteita heille. Monella vetää huuruun, kun ei tiedä mihinkä soitella. Tänään taas asiakkaille soittaessa tajusin taas asioita, joita olen tajunnut aiemminkin. Niihin täytyy palata kuitenkin uudestaan. Muistuttaa itseäni ja muita. Asiakkaat antavat rohkeutta. Asiakkaat antavat energiaa. Asiakkaat antavat kokemuksen epäonnistumisesta. Asiakkaat antavat kokemusta myynti- & neuvottelutaidoista. Asiakkaat avaavat tulevaisuuden verkoston. Eli ihan hullun paljon hyvää. En tiedä, miksen itse ollut sisäistänyt tätä paremmin. Nyt mietin miten saisin tätä eteenpäin Mittavassa & Sinisissä Kinkuissa. Olen nyt syksyn pohdinnoissa taas päätynyt siihen, että taustalla on pelkoa. Se täytyy vain taklata. Muutenkin focus vetureihin. Hyviin asioihin. Veturiteoriaa hyödyntäen.

Focus vetureihin.
Eli ei pelkästään ihmissisä, vaan projekteissa, asioissa. Kaikessa!
Palaan nyt viime viikon tapahtumiin. Eli tulin Mittavan treeneihin vasta viimeiselle tunnille. Tiimin jäsenet olivat tähän mennessä listanneet Mittavan johtamismallista plussat ja minukset. Lista oli jo lähes valmiina, joten tulin kesken kaiken keskusteluun mukaan. Kun minulta kysyttiin mielipidettä, silmä pomppasi suoraan minuksille. Virhe! Tajusin heti, miten meinasin tipahtaa taas mielen kuoppaan. Negatiivisiin asioihin keskittymiseen. On se vain helpompi keksiä huonoja asioita kaikesta. Onneksi tein lyhyen korjausliikkeen nopeasti ja käänsin silmäni plussan puolelle. Rupesin oikeasti miettimään plussia. Miten positiivisista asioista saa vieläkin parempia. Ärsyttää vain se, että negatiivisiin asioihin helposti tartutaan.

Miten tämä veturiteoria sitten otetaan käyttöön omassa tiimissä?
Viime treeneissä innostuin. Innostuin siihen, että tiimillemme tulisi lopullinen sitoutuminen. Tämän viimeisen vuoden voi vetää täysillä loppuun asti. Tai laittaa hanskat tiskiin ja keksiä tekosyitä. Mymmin takia minä tänne Tiimiakatemiallekin eksyin. Pahinta olisi se, etten koskaan pääsisi mymmille. Etten olisi haastanut itseäni tarpeeksi. Siksi innostuin treeneissä. Innostuin kuin Miikka heitti, että pitäisi palata takaisin yhteiskassaan. Saataisiin fokus taas yhteisiin isoihin projekteihin. Silloin ne paisuvat. Kun keskittää ajatuksen hyviin asioihin, ne oikeasti paisuu. Valitettavasti teho on myös sama toisinpäin. Eli jos keskitytään negatiivisiin asioihin, ne paisuvat.

Enemmän pysytään siinä positiivisuudessa. Jos yhdessä mietitään toisista positiiviset puolet ja ne sanotaan ääneen, toisen itsetunto nousee. Kasvamme vain muiden palautteista. Päässäni pyörii arkisin kysymyksiä kuten miten pystyn muistamaan ihmisiä hyvistä suorituksista ja focusoimaan hyviin palautteisiin. Haluan nostaa toisten itsetuntoja. Näin muut saavat enemmän aikaan elämässään. Kun ihmisen itsetunto ja luottamus toisia kohtaan nousee, he uskaltavat tarttua isompiin juttuihin. Suuremmat jutut mahdollistavattaas paljon enemmän. Ne tuo uskoa, energiaa, voitontunnetta ja sivutuotteena rahaa. Voimme itse päättää ruokimmeko negatiivisia vai positiivia asioita. Veturit vetää. Jos perävaunuihin focusoidaan, ne paisuvat ja hidastaa tahtia. Itse haluan, että Mittavalla lähdetään tekemään vielä jotain suuria asioita. Ei luovuteta vielä.

Oppiminen
Itse oppimisessa olennaisinta ei ole se, kuinka paljon on pantattu tietoa, vaan millä tavalla tieto on jäsentynyt muistiimme sisäisiksi arvoiksi. Otetaan esimerkki golden circlestä, jossa mietitään ensiksi Miksi, sitten vasta Miten ja lopulta Mitä. Tai Jim Collinsin Siilikonsepti: Tee töitä, jotka innostuttavat, joissa voit olla paras ja joka on taloudellisesti kannattavaa. ”Sinun on kuljettava kohti unelmiesi täyttymystä. Matkallasi tulet tekemään paljon virheitä.”

Onhan tämä Tiimiakatemia todella monipuolinen oppimisympäristöä. Ihmiset osallistuvat oikeasti.
Kyllähän tämä ahdistaa varsinkin pinkkuja alussa hyvinkin paljon. Onneksi nämä ihmeen bootcampit palauttavat pinkut arvostamaan Tiimiakatemia oppeja.

Oppiminen tapahtuu sykleittäin. Vaatii paljon itsetutkiskelua, hajoilua, onnistumisia, epäonnistumisia. Energiatasotkin ja tehokkuuskin tapahtuu sykleittäin. Itse tiedän, mistä johtuu, kun energiat laskevat. Ne laskevat tasan tarkkaan silloin, kun en ole haastanut itseäni tarpeeksi. Luulen, että monella muullakin voi olla sama. Ei ole haastettu itseään ja tiimiä tarpeeksi. Tästä podetaan syyllisyyttä. Mutta jos ilmapiirissä on ongelmia, on vaikeaa haastaa itseään. Ei Mausterosvojenkaan vienti eteenpäin yksin ole helppoa. Tää on silti tehtävä. En kaipaa juhlimista. Kaipaan onnistumisen ja itsensävoittamisen tunnetta. Siksi ei alkoholikaan enää maistu. Silloin se maistuu, kun ajattelen sen suorituksena. Viime raksapäivät taas todisti sen. Eli voidakseni toimia täysillä, tarvitsen suuria haasteita, joilla suurempi tarkoitus. Oikealla porukalla. Näin toimin täysillä.

Hyväksy itsesi, hyväksy muut. Vaikka välillä tuntuu, että tykkään olla yksinäinen susi, löytyy minustakin paljon yhteisöllisyyspuolia. Tarvitsen vain sen oman tilan. Ja niinhän se on. Vain itse ratkaisemalla ja ajattelemalla oppija oppii. Ei valmiita vastauksia antamalla. Itse olin kouluaikana todella kova ryöstämään muitten vastauksia. Tulihan se vähän pommina, kun Tiimiakatemialla piti itse keksiä ratkaisut. Oppeja ei voi aina oppia pankkiin. Oppijan täytyy pitää ajan tasalla. Häneltä on kysyttävä asioita, jotka osoittavat meidän tekevän tosissaan töitä. Itsekin kysyn siksi paljon tyhmiä kysymyksiä. Niin, että muilta saattaa mennä jopa hermot.  Vaikka en olekaan paras ulkoamuistaja, voin sanoa että välitän. ”Ihmiset eivät välitä siitä, miten paljon tiedät, ennen kuin tietävät, miten paljon välität”

Loppuun vielä  Nordic Business Forumistakin tutun, Andre Noel Chakerin, viisi onnistumiseen johtavaa mielentilaa:

1. Avoin mieli
2. Yritys ja erehdys
3. Työtä ahkerammin ja fiksummin
4. Sisu
5. Ole oma itsesi.

Loppuun vielä sanon Kiitos. Kiitos Johannekselle & muille tyypeille. Mun jääräpäinen mieli ei aina avaudu helposti. Mutta nyt täytyy itsekin uskoa tosissaan, että ollaan loppuaika täysillä. Näillä opeilla & ajatuksilla vain eteenpäin. Focus vetureihin.

samuel@mittava.fi

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!