Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

To the Desert and Back

Kirjoitettu 13.01.15
Esseen kirjoittaja: Otto Ilari Schmidt
Kirjapisteet: 2
Kirja: To the desert and back
Kirjan kirjoittaja: Philip Mirvis, Karen Ayas ja Goerge Roth
Kategoriat: 1.4. Uusia tuulia oppimiseen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kirjan lukemiseen innoitti Forest & Back tapahtuma, jossa menimme pinkkuina vuorokaudeksi metsään ja tulimme takaisin tiimeinä. Ajatuksena on siis viedä porukka eristykseen muusta maailmasta ja saada heidät keskittymään toisiinsa mahdollisimman pelkistetyissä oloissa ilman suuria ulkopuolisia ärsykkeitä. Tiimiakatemialla prosessi oli kutistettu vuorokauteen, kun taas To the desert and back – The story of one of the most dramatic business transformations on record kirjassa erään suuren yrityksen muutos oltiin ajoitettu viidenvuoden aikasyklille. Kirjan ovat kirjoittaneet Philip Mirvis, Karen Ayas ja Goerge Roth. Erittelen ja pohdin kirjassa esitettyjä metodeja ja näkökulmia itseni ja osuuskuntamme näkökulmasta.

Etsivä löytää

Kaikissa tarinoissa sankari tekee aina jonkin näköisen matkan ja tarinan lopussa sankari itsekkin huomaa kuinka paljon matka muutti häntä. Sankari myös menee loppuun asti, jonkin tärkeän asian vuoksi esimerkiksi rakkauden. Matkoilla on yleensä tapana muuttaa ihmisiä. Sanotaan ettei voi olla hyvä esimies ennen kuin on kokenut elämässään jotain dramaattista, jotain sellaista joka on sysännyt henkilön syvän kuilun partaalle, josta tämä on päässyt pois. Muuttuneena. Yhtenä esimerkkinä voi ottaa sodat. Sitä mitä miehet kokevat taistelurintamalla ei voi täysin ymmärtää ilman kokemusta, mutta se yhteishenki ja side, joka sotilailla on keskenään on jotain uskomatonta.Kaiken muun inhimillisyyden poistettua jää vain taistelutoverit ja se on ainut sisäinen voima, joka vie eteenpäin kotiin palaamisen ohella. Palatessaan sodasta ei kokemuksia sanoa tietenkään positiivisiksi, mutta jotain hyvin vahvaa siinä on.  Itse voin samaistua armeijan käyneenä siihen kuinka niin sanotut ulkoiset ärsykkeet riisutaan ja kaikille laitetaan samat vaatteet päälle. Kaikki ovat siis armeijan alettua täysin samassa lähtöasemassa, eikä menneisyys siviilissä merkitse juuri mitään. Mielestäni armeija onkin tietyllä tavalla juuri “desert and back” kaltainen kokemus -omine sääntöineen-,joka kasvattaa ihmistä. Vastaavasti Tiimiakatemia on itselleni samankaltainen “hyppy tuntemattomaan”. En ollut kuullut enkä tiennyt Tiimiakatemiasta juuri mitään ennen kuin astuin sisään Vahalan ovista keskusaukiolle kuohuviini lasi kädessä. En tuntenut ketään ainakaan 200 kilometrin säteeltä muutettuani Jyväskylään. Se miksi tein kyseisen päätöksen ottaa riskin ja päätin lähteä kauas tuntemattomaan ei ole vieläkään täysin selvinnyt itselleni. Minulla oli kuitenkin hyvä aavistus ja uskoin itseeni. Enkä ole tähän mennessä katunut päätöstäni. Nyt kun on muutaman kuukauden tullut asuttua Jyväskylän suunnilla voisi alkaa valmistelemaan seuraavaksi matkaa ulkomaille. Se mikä pätee kaikissa esimerkeissä on se, että matkat muuttavat ihmistä. Itse olen suuresti yllättynyt kuinka paljon kolme kuukautta saa ihmisessä aikaan muutoksia. Se henkisen kasvun määrä mitä Tiimiakatemialla koetaan on jotain aivan uskomatonta! Itse aion kokeilla kyseistä ajattelumallia tulevissa projekteissa, tietysti niin hyvin kuin sitä voi hyödyntää.

Stiimi on kokenut paljon murrosta viime syksyn aikana. Hommien lähdettyä rullaamaan syksyn aikana osuuskunnassamme samalla poistui kaksi henkilöä vuodenvaihteeseen tultaessa. Tällä hetkellä menemme seitsemän henkilön minimivahvuudella. Tietyllä tavalla jäsenmäärässä on haasteita, mutta toisaalta tiimillämme on mahdollisuus muuntua tehokkaaksi tiiviiksi ryhmäksi, jonka on helpompi ottaa yhteisiä tavoitteita ja projekteja pienen kokomme vuoksi. Tarvitsemme vastaavanlaisen “to desert and back” kaltaisen kokemuksen tutustuaksemme tiivimmin toisiimme ja tehostaaksemme tiimimme dynamiikkaa. Lisäksi voisimme kehittää omat tavoitteemme tulevalle vuodelle ja miettiä ehkä alustavasti perusidealogiaamme Tiimiakatemian loppuajalle. Toisin sanoen karistaisimme menneet pölyt pois harteilta ja lähtisimme uusin silmin tulevaan.

 

Ihastuin To the desert and back kirjassa  esitettyyn teatteri malliin. Siinä perus yrityksen prosessi – kirjan tapauksessa yrityksen muuntautumisprosessi – oltiin vaihdettu sanaan esitys. Eli suunnitelma oliki esitys, etenemistä ei kuvattukaan askelina vaan kohtauksina, henkilöstö olikin näyttelijäkaarti, teot olivat akteja, johtajat ohjaajia ja käytäntöön pano olikin ilon tuottamista. Konkreettisesti kaikki edellämainitut sanojen muunnot tarkoittavat sitä että kylmästä byrokraattisesta prosessista syntyi teos, joka sisälsi sielun. Sielu ei suinkaan tullut käsikirjoituksen laadittua, se mahdollisti sen. Itse teatteria harrastavana tiedän että ilman käsikirjoitusta ei olisi näytelmää, mutta siinä mukana olevat ihmiset luovat näytelmälle sielun. Jos samat käsikirjoitukset jaettaisiin useaan eri teatterin ja ne tekisivät niistä näytöksen, olisi lopputulokset todennäköisesti hyvinkin erilaisia. Onkin erittäin hyvin ajateltu päätettäessä tarkastella yritysmaailman organisaatiorakennetta ja prosessien luomista teatterin näkökulmasta. Näin ollen itsessään kylmät toimintatavat saavat työntekijöiden kautta sielun ja he rakentavat jotain omaa,joka luo myös motivaatiota ja itsestään kehittyviä prosesseja. Toisinsanoen työpaikasta tulee työtekijöidensä näköinen, jolloin viihtyvyyskin lisääntyy. Lopputuloksena yksilön vapaus laajenee ja luovuus kasvaa. Hyvän johtajan ohjatessa prosessia oikeaan suuntaan päästään tuloksiin, johon ei olisi ikinä päästy vanhalla tavalla. Tietyllä tavalla haluan luoda juuri sen tekimisen ilon Tiimiakatemialla työskentelyyn mikä minulla on ollessani teatteri lavalla. Puhdas ilo. Tunne siitä ettei halua sillä hetkellä olevansa missään muualla ja siihen vielä se itsensä ylittäminen. Mitään parempaa ei olekkaan!

 

Osuuskuntamme arjessa olisi myös hyvä pohtia, jotain seikkailullista ja jännittävää. Toisin sanoen luoda tekemisen ilo. Työntyä epämukavuusalueelle ilman kuitenkaan ylimääräistä stressiä. Pitää löytää se oma juttu mistä tulee voimavara yhteiseen tekemiseen. Uskoisin että yhteinen matka, jossa olisi seikkailun tuntua voisi syventää yhteistyökykyämme ja luoda uutta näkökulmaa Stiimin arkeen. Itse kannatan koko Tiimiakatemian ajan kestävää polkua, joka sisältäisi useampia matkoja ja tähtäisi huipputiiminä olemiseen.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!