Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

John Blafield

Tuhonomia

Kirjoitettu 18.12.16
Esseen kirjoittaja: John Blåfield
Kirjapisteet: 2
Kirja: Tuhonomia
Kirjan kirjoittaja: Valtteri Karjula
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kesälomalla mökillä on hyvää aikaa irrottautua Tiimiakatemian arjesta ja vähän reflektoida viimeistä paria vuotta, jotka olen viettänyt tehden milloin minkäkinlaista projektia. Välillä meininki on ollut varsinaista säheltämistä mutta toisinaan on haastavan projektin jälkeen juhlittu voittajina. Olen kyllä todella tyytyväinen siihen kasvuun mitä luonteeni on kokenut tämän matkan aikana. Myös työminä on kehittynyt roppakaupalla. Voin myhäillä tyytyväisenä tutkaillessani ansioluetteloani, jossa ehdottomasti merkittävimmät kohdat ovat saavutuksia Tiimiakatemian ajalta. Matkani Tiimiakatemialla on pikkuhiljaa tulossa päätökseen. Tulevaisuuden suunnitelmani ovat vielä melko hämärän peitossa, lukuunottamatta maailmanympärysmatkaa valmistumisen jälkeen, joka tämän hetken tavoitteista kiiltää suurimpana ja kirkkaimpana.

Tässä tilanteessa oli mukava lukea Valtteri Karjulan kokemuksia Tiimiakatemian ajalta kirjasta Tuhonomia. Kirja on hyvin mielenkiintoinen tapaus, eikä vain siksi että se toimitettiin Tuhonomia logolla varustellussa muoviämpärissä. Muoviämpärissä, jonka hukkasin noin vuorokautta myöhemmin. Valtterin kokemukset Tiimiakatemialta ovat niin lähellä omia kokemuksiani että niihin oli helppo samaistua. Jokaisella on kuitenkin oma tarinansa ja siksi opin kirjasta paljon uutta. Etenkin minua kiehtoi Valtterin rehellinen kuvaus Ruotsin ja Norjan myyntireissusta ja kokemukset “oikeista” töistä ahtaajana.

 

Myynti

En oo koskaan lukenut kunnollista myynti kirjaa. Olen lähinnä vain silmäillyt niitä läpi tai sitten lukenut kirjoja, jotka sivuuttavat myyntiä aiheena jonkin verran. Monesti myyntikirjat ovat aikamoista “Tee näin niin onnistut” tyyppistä kamaa. Niistä usein puuttuu helposti lähestyttävät todelliset tarinat. Pidin kovasti myyntitarinoista, joita Tuhonomiassa oli muutamia. Valtterin, eli myyjän omasta perspektiivistä kerrotut tarinat eivät välttämättä antaneet oikeita vastauksia, mutta ne olivat lähempänä itse kokemista, kuin myyntikirjojen lätinä.

Tarina Valtterin ja hänen serkkunsa Ruotsin ja Norjan myyntireissusta oli mukava rehellinen kuvaus siitä että on sitä kevyttä säheltämistä myyntihommissa muillakin. Tärkeintä myynnissä niin kuin monissa muissa asioissa ei ole se että miten homma tehdään vaan se että ylipäätään tehdään. Tuosta tarinasta heräsi myös sellainen oivallus että kyllä sitä bisnestä tehdään myös muissa maissa. Vaatii vain hitusen verran enemmän vaivaa ruveta tekemään bisnestä globaalisti. Muutamaan muuhunkin otteeseen olen kuullu kansainvälisesti myyviltä yrittäjiltä että rajojen ulkopuolella olevat asiakkaat kannattaa ottaa huomioon, jo todella varhaisessa vaiheessa.

Ihailen Valtterin keräämää myyntiin liittyvää kokemusta. Itse en ole koskaan kunnolla ollut jatkuvassa myyntityössä. Olen myynyt kyllä kaikenlaista ja olen saavutuksistani hyvin ylpeä. Toistaiseksi en ole myyntiä tehnyt täyspäiväisesti sellaisella tasolla, että voisin todistaa jollekin yritykselle olevani täyspäiväisenä myyjänä palkkaamisen arvoinen tyyppi. Sellaisesta myyntikokemuksesta olisi hyötyä vaikka en pyrkisikään myyntityöhön.

 

TA-spirit

TA-spirit on jännä ilmiö, jota olen pohtinut useaan otteeseen ja josta olen päässy käymään erittäin syvällisiä keskusteluja. Valtteri tiivistää kirjassaan hyvin ajatuksia, joita minun on helppo kompata. TA-spirit, on yhteisöllisyyttä kuvaava termi, jota yleensä käytetään yhteisön hyvien puolien kuvaamiseen. Joskus TA-spirit saa myös negatiivisia sävyjä. Silloin kun tekemisen aiheuttamassa pöhinässä oli taantumia TA-spiritin lasku huomattiin ja siitä huomauteltiin äänekkäästi. Kannustava, rohkaiseva ja hauska yhteisö muuttui aina välillä melko raskaaksi. Odotukset muuttuivat paineiksi tekemättömyyden keskellä ja iloinen huumori kääntyi ironiaksi ja sarkasmiksi.

Muistan että itsekkin syyllistyin hiljisempina hetkinä itsesäälissä vellomiseen ja ajoittaiseen ironiaan. Pikku hiljaa kuitenkin tajusin että TA-spirit taantumat olivat melko ikävä sivuvaikutus. Yhteisöstä saatu hyöty kärsii, jos se vain toisinaan buustaa tekemistä mutta usein jopa jarruttaa tekemistä. Rupesin havaitsemaan omasta käytöksestä ne asiat, mitkä antoivat voimaa negatiiviselle ilmapiirille, sitten vain tietoisesti ryhdyin lopettamaan niitä. Silloin kun yhteisöltä ei saa energiaa, kannattaa keskittyä enemmän omiin voimavaroihin ja buustata itse itseään. En ole koskaan ollut ironian ja sarkasmin suuri ystävä. Huumori on hyvä asia mutta ironia ja sarkasmi ovat hyvin helposti vahingollisia ympärillä oleville ihmisille.

Tiimiakatemia on hyvin tekemisorientoitunut paikka. Silloin kun ei tehdä, meininki muuttuu negatiiviseksi. Valitettavan usein negatiivinen ilmapiiri johtuu lähinnä viestinnän puutteesta. Kun perseellään istuva ei kuule hyvästä tekemisestä, ei hän myöskään innostu siitä. Tässä tilanteessa kannattaa jutella tyyppien kanssa, joiden tietää varmasti tekevän hommia täysillä.

Loppujen lopuksi TA-spirit on tunne, jonka kukin kokee itse. Omaan tunteisiin voi vaikuttaa. Keskittymällä ratkaisuihin, tekemiseen ja onnistumisiin voi kokea että TA-spirit on nousussa, vaikka samaan aikaan joku muu valittaa TA-spiritin laskusta. Oma innostus ja fiilis auttaa myös muita pääsemään takaisin vauhtiin.

 

Tarinat

Kysyin Valtterilta kirjavinkkejä tarinankerrontaan liittyen. Hän suositteli Juhana Torkin Tarinan Valta nimistä kirjaa. Tällä hetkellä kun kirjoitan tätä olen Tarinan Vallasta lukenut vasta ¼. Oli mielenkiintoista lukea Valtterin kirjasta aivan uudenlaisia kiemuroita siitä miten kiinnostus tarinankerrontaan on tarttunut ihmiseltä toiselle. Aluksi ilmeisesti Visa on ohjannut Valtteria markkinoinnin ja tarinankerronnan saralla, jonka jälkeen myös Henry vesin on kiinnostunut tarinankerronnasta. Itse innostuin selvittämään tarinankerrontaan liittyviä asioita Henryn innoittamana.

Tärkein tarinankerrontaan liittyvä oppi, jonka olen Henryn ja Valtterin puuhista oivaltanu on se että senkun ryhdyt luomaan tarinoita. Ei niin väliä siitä minkälaisia ne tarinat aluksi ovat. Tekemällä oppii ja matkan varrella ehtii selvittämään asioita. Tämä ajatus peilaa aika paljon yhteen Tiimiakatemian johtavista ajatuksista, “Opi hallitsemaan kaaosta”. Reipas potku perseelle ja uima kyvytön pingviini suoraan altaan syvään päätyyn. Kaaoshan se siitä syntyy.  Mutta kyllä se pingviini pikkuhiljaa räpiköi matalammille vesille. Altaan matalassa päädyssä ehtii sitten hetken hengähtää ja reflektoida touhuja ja oivaltaa kuinka paljon sitä matkalla on oppinut. Altaan syvä pääty alkaakin pelon sijasta näyttämään mielenkiintoiselta, kaikkine haasteineen. Ja niin uusi tarina voi alkaa, tälläkertaa hieman itsevarmempana, mutta myös hitusen nöyrempänä.

 

Kirjoittanut
John Blåfield
Videokuvaaja ja sisältövaikuttaja
tarinoilla.com

Tagit: , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!