Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tulevaisuuden lukujärjestys

Kirjoitettu 26.03.20
Esseen kirjoittaja: Riku Kylä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Tulevaisuuden lukujärjestys
Kirjan kirjoittaja: Perttu Pölönen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Karanteeni kirjaksi itselleni kuunneltavaksi valikoitui Perttu Pölösen Tulevaisuuden lukujärjestys. Tämäkin kirja jatkaa lukutrendiäni siinä, missä olen lukenut ja käynyt tulevaisuutta koskevissa seminaareissa. Paljon samoja asioita, mutta Perttu tarjosi myös reilusti lisää ajateltavaa. Kirjaa lukiessani tajusin taas, kuinka paljon nautin ajatusleikeistä ja asioiden filosofisesta tarkastelusta.

Heti alkuun kirjassa perehdyttiin koulutukseen ja siihen, millaista sen tulisi olla tulevaisuudessa. Esiin tässä pohdinnassa nousi robotiikka ja kuinka robotiikan lisääntyminen vaikuttaa työelämään. Niin kuin aiemmista esseistäni olemme oppineet: Robotit eivät kykene korvaamaan ihmistä 100%, vaan pystyvät korvaamaan vain suorittavan osan. Pertun kanssa asiaa pohtiessani tajusin sen, mistä se johtuu. Roboteilla ei ole tunteita, eikä siten kokemuksia, joiden kautta voisi kertoa tarinoita tunteella. Toki robotit voivat olla kokemusperäisiä oppijoita, mutta ilman kokemuksien tuomia tunnetiloja niiden luoma taide ja tarinat jäävät sieluttomiksi. Tämä myös rajoittaa robottien kykyä luoda, jotain aivan uusia ihmisiin vetoavia asioita.

Pölönen tuokin taas esille, että lapsille pitäisi kouluissa opettaa enemmän pehmeitä tieteitä kovien luonnontieteiden sijaan. Tällaisia tieteitä voisi olla musiikki, kuvataide, rohkeus, oma-aloitteisuus ja empatiakyky. Mielenkiintoinen kysymys toki on se, kuinka näitä sitten arvioidaan? Musiikkia ja kuvataidetta nyt voidaan arvioida teoriatietouden perusteella, mutta kolme jälkimmäistä ovatkin jo hieman haasteellisempia. Toki jotkut näitä jo joutuvatkin jossain mielessä arvioimaan, valmentajamme Tiimiakatemialla nimittäin. Kirjaa kuunnellessani, totesin itsekseni useampaan otteeseen Tiimiakatemian olevan todellinen tulevaisuuden koulu. Ja Partanen on luonut sen jo melkein 30 vuotta sitten. Aikamoista.

Omalla kohdalla Tiimiakatemian opit suoraan liiketaloudesta, markkinoinnista, taloushallinnosta ovat ehkäpä jääneet melko vähälle. Mutta sitäkin enemmän olen saanut uusia oppeja itsestäni, yhteistyöstä ihmisten kanssa, ihmisten lukemisesta ja jatkuvan oppimisen arvokkuudesta. Nämä kaikki ovat mielestäni paljon olennaisempia oppia ennen jokapäiväistä työelämän arkea, kuin nuo ensimmäisiksi mainitut asiat, jotka kerkeää kyllä opiskella sitten projektikohtaisesti ja tiimin kanssa yhdessä.

Siinä missä Pölönen tarjoaa koulutuksen reformaatiota, hän tarjoaa myös uusia uutisformaatteja. Miten olisi Tulevaisuuden uutiset, jotka tarjoaisivat ennustuksia tulevaisuudesta? Auttaisiko tämä ihmisiä aloittamaan yrittäjänä, kun saisi jonkun muun sanomaan, että tälle on tilausta? En edes näkisi tällaista formaattia mahdottomuutena esimerkiksi YLEn Kioski -kanavalla.

Jos palataan vielä tulevaisuuden taitoihin, niin Pölönen nostaa yhden ylitse muiden kautta aikojen. Nimittäin uteliaisuuden, joka on jokaisen menestyvän yrittäjän kulmakivi. Uteliaisuus kokeilla jotain uutta. Jokainen teollinen vallankumouskin on lähtenyt siitä, että joku yrittäjä ennen yrittäjyyden keksimistäkään on uskaltanut olla utelias ja lähteä kokeilemaan. Jos tähän väliin lisätään ajatus ”Emme tiedä, mitä emme tiedä. Miksi kuitenkin ajattelemme, niin kuin ajattelemme?” Käytännössä ajatteluhan on kasa ennakkoluuloja, jotka ohjaavat toimintaamme. Jos oppisimme lisäämään ajatteluumme uteliaisuutta, joka supistaisi tietämättömyyttämme ja poistaisi siten paljon ennakkoluuloja tieltämme, voisimme saada aikaan paljon uusia yrittäjiä ja yrityksiä.

Uusien yritysten syntyyn odotan jonkinlaista kasvua coronan jälkeen. Kirjaa kuunnellessani minullekin nimittäin kirkastui ajatus siitä, että mitä alempana olemme, sitä helpompi meidän on koittaa ponnistaa ylöspäin. Tämä tuntuu Tiimiakatemiallakin olevan toisinaan unohdettu asia. Harvalla on kovin suuria asioita potissa, lähtiessään kokeilemaan uusia ideoita. Melkein kaikesta selviää häpeällä.

Vielä viimeisenä oppina oli prosessin arvokkuus työssä. Harva enää maksaa pelkästä lopputuloksesta vaan myös siitä prosessista työn takana. Myös tämän päivän yrittäjälle prosessilla on suuri merkitys, koska se auttaa luomaan henkilöbrändiä, joka taas takaa jatkuvuutta omalle liiketoiminnalle. Prosessin ymmärtämisen tärkeys vaatii myös pitkäjänteisyyttä. Itselle kolahti ajatus siitä, että pitkäjänteinen työskentely omia tavoitteitaan kohti ei ole ristiriidassa nykypäivän nopeita peliliikkeitä vaativassa maailmassa. Omat peliliikkeet on vain osattava mallintaa siten, että ne tukevat omia tavoitteita. Nyt kirjoitettuna tämähän kuulostaa maailman yksinkertaisemmalta asialta, mutta minulta meni 25 vuotta oppia se.

Oppia ikä kaikki.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!