Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tulevaisuuden työyhteisö

Kirjoitettu 25.11.19
Esseen kirjoittaja: Johanna Torkkel
Kirjapisteet: 3
Kirja: Draivi – voiko sisäistä motivaatiota johtaa?
Kirjan kirjoittaja: Frank Martela ja Karoliina Jarenko
Kategoriat: 4.3. Johtamisen ja organisaation kehittämisen työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Frank Martelan ja Karoliina Jarenkon kirja Draivi – voiko sisäistä motivaatiota johtaa? (2015) kertoo, miten nykymaailmassa ja tulevaisuudessa pitäisi johtaa työpaikoilla. Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, mutta yhä useampi työpaikka edellyttää luovuutta, ihmissuhdetaitoja ja jatkuvaa kehittämistä. Maailma muuttuu nopeasti ja uusia innovaatioita tarvitaan jatkuvasti lisää. Nykyinen johtamismalli ei tue luovuutta ja innovatiivisuutta, vaan päinvastoin tukahduttaa sen. Koko ajan on kiire ja deadlinet paukkuvat, jolloin ei pysty keksimään mitään uutta ja mullistavaa. Pitää vain saada tehtyä hommat ajallaan, vaikka väkisin. Hyvässä työpaikassa johtoryhmä kuuntelee työntekijöitä ja antaa heille sekä vapautta että vastuuta omista töistään. Organisaatiolla täytyy olla yhteinen päämäärä, johon jokainen pyrkii tekemisillään. Ei vain riitä, että se muistutetaan kaikkien mieleen aika ajoin, vaan jokaisen tulee sisäistää se. Muuten ei mennä samaan suuntaan ja organisaation on vaikea toimia haluamallaan tavalla. Näiden ansiosta yritys on henkilökunnan sisäisen motivaation varassa, joka on hyvin haavoittuvaista. Siksi on tärkeää osata johtaa ihmisten sisäistä motivaatiota.

Ihmisellä on neljä psykologista perustarvetta, joiden ympärille sisäinen motivaatio rakentuu. Tekemisessä pitää olla innostusta, merkityksellisyyttä ja draivia, jotta ihminen jaksaa tehdä sitä, mitä on tekemässä. Muuten ihminen luonnostaan rupeaisi tekemään jotakin muuta, joka häntä miellyttää. Toinen tarve on vapaaehtoisuus. Kun ihminen saa tehdä itseään kiinnostavia asioita valitsemallaan tavalla, hän pystyy keskittymään täysin hommaansa ja innostuu tehtävästään. Tämä on tärkeää, jotta ihminen ja organisaatio pystyy kehittymään ja töitä on kiva tehdä. Yhteenkuuluvuus on tänä päivänä yhä tärkeämpää. Ihmisen täytyy tuntea olevansa osa välittävää ja arvostavaa yhteisöä, jotta hän viihtyy ja tuntee itsensä tärkeäksi. Muuten hän voi helposti masentua ja jopa menettää elämänhalunsa. Tämä näkyykin korkeina itsemurhatilastoina. Viimeinen tarve on hyväntekeminen. Kun ihminen kokee tekevänsä hyvää itselleen, työkavereilleen tai yhteiskunnalle, hän kokee olevansa tärkeä. Tästä seuraa myönteinen vaikutus työkavereihin, asiakkaisiin tai laajempaan yhteisöön. On tärkeää tuntea saavansa tehtyä hyvää, jotta pystyy iloitsemaan työstään ja jaksaa tehdä sitä.

Jokaisen tulisi miettiä, miten nämä neljä perustarvetta toteutuvat omassa koulussaan, työpaikassaan ja yksityiselämässään. Itselläni on ollut pitkään hukassa nämä perustarpeet. Vasta vuoden sisällä olen ruvennut kunnolla ymmärtämään niiden tärkeyden. Uskon, että olen ollut jonkin verran masentunut, sillä minusta on tuntunut, että teen kaiken vain yhteiskuntarakenteen vuoksi. En ole ymmärtänyt, että voin oikeasti tehdä sellaista, mikä kiinnostaa ja mistä nautin. Olen vain ajatellut, että ihannetyö on sellaista, jota ei voi saavuttaa. Nyt olen kumminkin ymmärtänyt, että minulla on paljon vaihtoehtoja edessä, joihin pitää vain tarttua. Silloin pääsen tekemään juuri sitä, mikä saa minulle hyvän draivin. Innostun hyvin monenlaisista asioista. Tykkään muun muassa eläimistä, luovista harrastuksista ja omasta päätäntävallasta. Yrittäjyydessä pystyn yhdistelemään näitä eri asioita esimerkiksi tuote- tai palveluvalikoimalla, markkinoinnilla ja yksinyrittäjyydellä. Valikoima voi olla esimerkiksi eläimiin liittyvää, markkinointimateriaalien teossa pääsee käyttämään luovuutta ja pienyrittäjyys antaa mahdollisuuden päättää kaikesta itse. Yhteenkuuluvuutta minulla on ollut aika vähän, sillä minulla ei ole ollut ala-asteen jälkeen yhtään hyvää ystävää. Tämän tarpeen olenkin täyttänyt olemalla paljon perheeni kanssa, joka taas on lisännyt yksin olemisen tunnetta. Olen oppinut koulujärjestelmänkin takia tekemään kaiken itse, joten yksinyrittäjyys on minulle se luonnollisin vaihtoehto. Olen aina tykännyt kumminkin auttaa muita. Esimerkiksi koulussa olen auttanut vaikeissa matematiikantehtävissä kavereitani, sillä olen ollut siinä hyvä. Lapsena olen leikkinyt muun muassa opettajaa, eläinlääkäriä ja kauppiasta. Olen siis aina halunnut jollakin tavalla auttaa muita. Auttamisen tarvetta lisää myös se, että tunnen helposti sympatiaa muita ihmisiä ja eläimiä kohtaan.

Nyt syksyllä olen saanut yhä enemmän draivia tekemiseeni sekä akatemialla että vapaa-ajalla. Olen saanut elämääni paremmin tasapainoon ja löytänyt yhä useammin innostusta jotakin työtä kohden. Tämän takia stressini on laskenut ja olen tykännyt tehdä akatemiankin juttuja. Draivi johtaakin hyvään tulokseen. Tekemiseen saa draivista enemmän energiaa ja silloin näkee tehtävät laajemmin. Silloin myös oppii nopeammin ja syvemmin sekä on luovempi ja tuottavampi innovaatioissa. Draivin ansiosta tekee hommia sinnikkäämmin ja asiakaspalvelu parantuu. Harvempi myöskään vaihtaa työpaikkaa tai on sairaslomalla, kun tekemisessä on draivia. Itse olen huomannut ainakin joitain edellä mainittuja asioita, mutta osaa en ehkä ole edes voinut huomata vielä näin lyhyellä aikavälillä. Minulla on nykyään paremmin energiaa tehdä myös tylsiä asioita, kun välillä minulla on mielekästä tekemistä. Olen oppinut paremmin ja nykyään minulla tuntuu olevan parempaa tuntemusta eri näkökulmista. Jaksan myös tehdä asiaa kauemmin, vaikka se olisi vaikea. Lisäksi en ole enää miettinyt niin usein muita vaihtoehtoja kuin Tiimiakatemia ja tulevaisuudessa itseäni kiinnostava työ.

Toisille on vaikeaa luoda sisäistä motivaatiota, mutta siinä pystyy silti auttamaan. Työntekijän ja johtajan tulee yhdessä keskustella, mitkä olisivat juuri kyseisen henkilön tavoitteet organisaatiossa. Niiden pitää olla tavoittelemisen arvoisia sekä persoonalle että organisaatiolle. Kun työntekijä sitoutuu tavoitteisiin ja innostuu niistä, hän voi paremmin ja tuottaa enemmän. Työntekijälle pitää antaa myös vapaus ja vastuu. Jos työntekijä kokee, että asiat ovat helpompi tai tehokkaampi tehdä toisin kuin hänelle on opetettu, hänelle pitää antaa mahdollisuus kokeilla sitä. Siten työpaikan toimintakulttuuri pääsee muuttumaan vanhoista kaavoihin kangistuneista tavoista uusiin ja parempiin tapoihin. Työntekijöiden kanssa kannattaa muutenkin keskustella heidän osaamisistaan ja osaamistavoitteistaan tulevaisuudessa. Näin samoista asioista kiinnostuneet voivat lyöttäytyä yhteen ja oppivat parhaiten.

Dynassa jokaiselle pitäisi saada sisäinen motivaatio akatemiaa kohtaan. Monetkaan eivät tunnut ymmärtävän tiimin arvoa eikä osaa käyttää sitä hyödyksi. Tämä olisi kumminkin tärkeää oppia tulevaisuuden työpaikoille ja maksimaalisen oppimisen takia. Meidän pitäisi käydä keskustelua jokaisen henkilökohtaisista tavoitteista. Tämän voisi tehdä esimerkiksi taisteluparien kanssa. Pareittain voisimme keskustella, miksi on Tiimiakatemialla ja mitä siellä haluaa oppia. Tämän jälkeen voisi miettiä, miksi juuri akatemia on siihen paras vaihtoehto (vai onko jokin muu) ja miten siitä saa kaiken mahdollisen hyödyn irti. Näistä voisimme koota sitten tiimin yhteiset tavoitteet. Samalla voi myös miettiä toimintatapoja, jotka auttaisivat parhaiten tavoitteisiin pääsemisessä. Näiden keskustelujen avulla voisimme tehdä jokaiselle oman osaamisprofiilin, jossa kuvaisimme, mitä henkilö osaa ja mitä hän haluaisi oppia. Ne voisivat olla akatemialla kaikkien näkyvillä, jotta muistakin tiimeistä ihmiset voisivat etsiä omaan kiinnostuksenkohteeseensa tekijöitä. Näin pystyisimme käyttämään koko akatemian joukkoa hyödyksi oppimisprosessissa.

Tarvitsisimme tiimillemme selkeät tavoitteet. Olemme monta kertaa pohtineet niitä, mutta emme ole päässeet konkreettiselle tasolle tai tiimi ei ole sitoutunut niihin. Tavoitteiden pitäisi olla selkeät ja kirkkaina jokaisen mielessä. Tähän yllä mainittu parikeskustelu voisi olla hyvä avaaja. Tavoitteiden ohella meillä pitäisi olla toimivat peukalosäännöt tai muistilista. Niiden avulla toimisimme kaikkien eduksi ja samoilla säännöillä. Siten yhteinen suunta säilyy. Sparrausta meillä on ollut todella vähän. Meidän on pitänyt pitää treenejä esimerkiksi markkinoinnista ja valokuvauksesta. Vielä näitä ei ole kumminkaan näkynyt. Emme myöskään kovin paljoa kysy toisiltamme apua vaikeissa tilanteissa. Yritämme vain kamppailla vaikeiden asioiden kanssa yksin. Oppiva organisaatio olemme mielestäni viimeisen päälle. Se on Tiimiakatemiankin tarkoitus. Kehitämme yhdessä toimintaamme, opimme töistämme ja toistemme vahvuudet sekä osaamistoiveet huomioidaan. Tarvitsisimme kumminkin enemmän pienten edistysaskeleiden esiintuomista ja palautetta. Positiivisesta palautteesta tulee aina hyvä mieli, jolloin jaksaa jatkaa eteenpäin. Kehitysehdotuksista taas voi oppia, jotta ei tee muiden tekemiä virheitä itse. Emme ole kokeilleet kovin rohkeita juttuja. Meidän pitäisi pitää kilpailu, jossa älyttömin, mutta hyvin tehty homma palkittaisiin. Silloin voisimme saada myös Kultamunaus-palkinnon akatemialla. Ilman hulluja ideoita ei pysty kehittymään ja rikkomaan rajojaan. Rajoja rikkomalla oppii parhaiten ja rohkeus kasvaa. Lisäksi meidän pitäisi kehitellä toimintoja, joiden avulla olisimme mahdollisimman läpinäkyviä sekä toisillemme että ulospäin. Meillä on jo jonkin verran tiedostoja Dynan sisäisessä Google Drivessa, mutta silti emme tiedä useinkaan toistemme projekteista emmekä muistakaan tekemisistä. Tähän tarvitsisi keksiä parempi menetelmä, jotta kokisimme olevamme tasa-arvoisia ja luotettavia.

Dynalla ja monilla muilla organisaatioilla on vielä haasteena päästä hierarkkisesta toimimisesta sisäisen motivaation lähteisiin. Muutos kumminkin on väistämätön tulevaisuudessa ja mitä nopeammin sen saa tehtyä, sitä paremmassa etulyöntiasemassa on muihin organisaatioihin nähden. Jos jokainen ymmärtäisi, miten paljon hyötyä Tiimiakatemiasta on, saisi kaikki tiimiläiset parhaat valmiudet tulevaisuuden työelämään. Väistämättä yhä useampi organisaatio vaihtaa toimintatapojaan enemmän työntekijöiden itseohjautuvuuteen, tietokantojen käyttämiseen sekä tiimi- ja etätyöskentelyyn. Akatemialla saa moneen teemaan hyvät valmiudet, mutta osa akatemian tavoista ovat hyvinkin vanhanaikaisia. Esimerkiksi asiakkaiden tavoittamiseen akatemialla käytetään enimmäkseen puhelinta. Usein soitetaan kylmäpuheluita, jotka ovat aika tehottomia. Olemme ottaneet treeneissä puheeksi sosiaalisen median kanavat. Ne eivät ole niin odotettuja yhteydenottokanavia, mutta ne ovat lähempänä tavallista elämää. Niitä katsotaan useammin, jolloin myös vastausprosentti nousee. Niissä ollaan myös avoimempia viestille, jolloin he eivät heti tyrmää asiaa, vaan miettivät asian todellista hyötyä. Jos jokainen olisi sisäisesti motivoitunut akatemialla, motivaatio tekemiseen nousisi, jonka takia tulokset paranevat. Sen avulla tulee etulyöntiasema muihin organisaatioihin nähden.

Konkreettiset askeleet, joilla pääsee tulevaisuuden työpaikan huipulle alkaa yhdessä tekemisestä. Kaikkien pitäisi puhaltaa yhteen hiileen. Hoitaa asiat yhdessä, arvostaa toisiaan ja mennä kohti yhteistä päämäärää. Jokainen on vastuussa kaikista itseään koskevista asioista ja ne pitää tehdä sovitulla tavalla. Kun jokainen hoitaa ”oman tonttinsa”, tulee kaikki hommat hoidettua ja ajallaan. Silloin yhdelle ei kasaannu paljoa tehtävää, kuten yleensä käy koko tiimiä koskevissa projekteissa. Olemme silti tässäkin muuttuneet parempaan päin ja hoidamme tylsätkin hommat pois päiväjärjestyksestä suhteellisen hyvin. Viimeistään, kun asiat ”nakitetaan”, ne tulee hoidettua. Muutos kohti yhteistä tekemistä ei kumminkaan tapahdu hetkessä. Jokainen henkilö miettii, miten uusi toimintatapa hyödyttää minua. Niin kauan, kun hän ei ymmärrä sen arvoa, hän ei toimi sen mukaisestikaan. Prosessi pitääkin aloittaa pienellä ja lisätä eri toimintoja pikkuhiljaa. Silloin ne ovat helpompi istuttaa toisten mieleen. Myös esimerkki, läpinäkyvyys, työntekijöiden kuuntelu, auttavaisuus ja matalan kynnyksen viestintäkanavat nopeuttavat prosessia. Mitä lähemmäksi työasiat saadaan laitettua vapaa-ajan toimintaa, sitä mielenkiintoisemmaksi tehtävä muuttuu. Työtä tai koulua ei saisi ajatella tylsänä, pakollisena ja aivan toisenlaisena maailmana, vaan osana jokapäiväistä elämää. Kaikki toiminnot pitäisi laittaa mahdollisimman lähelle tavallisia toimintoja, jotta sisäinen motivaatio saadaan aikaan. Silloin pääsemme tulevaisuuteen jo etukäteen.

Tagit: , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!