Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tunne lukkosi

Kirjoitettu 23.06.20
Esseen kirjoittaja: Riku Kylä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Tunne lukkosi
Kirjan kirjoittaja: Kimmo Takanen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Monet ovat parin viime vuoden aikana hehkuttaneet Kimmo Takasen kirjaa ’Tunne lukkosi’. Otetaanpa kirja hieman tarkempaan käsittelyyn, jos vaikka oppisin tuntemaan itseni hieman paremmin. Itsetuntemushan on yrittäjänä toimimisessa melko välttämätöntä, jotta voi ajaa asioita tehokkaasti ja terveyden rajoissa eteenpäin.

Ennen kuin mennään syvemmälle kirjaan, niin käydään läpi, mikä on tunnelukko. Tunnelukko on lapsuudessa tai nuoruudessa opittu tapa reagoida, tuntea, ajatella ja käyttäytyä. Ne ovat omia päänsisäisiä kokemuksia itsestämme, jotka ohjaavat päivittäistä toimintaamme. Vaikka puhummekin mielen toiminnasta, ei pidä sekoittaa tätä minkäänlaiseen tieteelliseen analyysiin mielenterveyden häiriöistä.

Tunnelukkoja on kaikkiaan 18 kappaletta. Ne ovat: alistuminen, emotionaalinen estyneisyys, epäonnistuminen, hylkääminen, hyväksynnän haku, kaltoin kohtelu, kietoutuneisuus, oikeutus, pessimistisyys, rankaisevuus, riippuvuus, riittämätön itsekontrolli, suojattomuus, tunnevaje, uhrautuminen, ulkopuolisuus, vaativuus ja vajavuus.

Omien tunnelukkojen tunnistamiseksi tein testin sivulla www.tunnelukkosi.fi. Vahvimmat tunnelukot minulla ovat kuulemma tunnevaje ja vaativuus. Tunnevaje ilmoitettiin ja erittäin vahvaksi ja vaativuus vahvaksi.

Tässä on lainaus sivuston antamasta kuvauksesta tunnevajeesta tunnelukkona:

”Sinusta tuntuu, että kukaan ei tyydytä rakkauden ja huolenpidon tarvettasi, ja luultavasti uskot, ettei kukaan todella kuuntele eikä ymmärrä sinua. Saatat välttää rakkaussuhteita, suhteet jäävät lyhyeksi tai sitten suojaat itseäsi ihastumalla henkilöön, joka ei ole saatavilla. Saatat ihastua kylmiin, torjuviin, pidättyviin ja vähän antaviin henkilöihin. Jokin heissä viehättää sinua. Suhteet päättyvät usein alkuhuuman ja kovien odotusten jälkeen karvaaseen pettymykseen. Ehkä suuri toiveesi siitä, että kumppanisi muuttuisi ja vielä joskus voisi täyttää tarpeesi pitää sinut suhteessa kylmän kumppanin kanssa. Saatat odottaa, että rakastettusi pitäisi lukea ajatuksesi ja osaisi automaattisesti tyydyttää hellyyden ja läheisyyden tarpeesi. Sinulle ei ole ehkä tullut mieleesikään ilmaista tarvettasi, sen sijaan saatat vetäytyä tai loukkaantua jos toinen ei pysty täyttämään rakastetuksi tulemisen kaipuutasi. Toistuvat vaille jäämiset vahvistavat tunnelukkoa ja uskot entistä vahvemmin, ettet koskaan löydä elämäsi kumppania ja ettet ikinä saa tarvitsemaasi rakkautta.”

En koe kuvausta juurikaan omakseni. Ehkäpä jos kuvauksen kääntäisi päinvastoin. Suhteessa en usein osaa näyttää sitoutumistani ja siihen ne kariutuvat. Ympärilläni on paljon henkilöitä, joihin voin luottaa ja keille voin puhua. Viime vuodet elämässä ovat muutenkin olleet elämässäni joiltain osin hieman hankalia, joten en ole edes tarkoituksenmukaisesti hakenut kumppania. Tämä saattaa vääristää tulosta.

Toinen tunnelukkoni oli riippuvuus asteikolla vahva ja sitä kuvailtiin näin:

”Uskot, että olet jollain tavalla kykenemätön pitämään itsestäsi huolta. Et luota omaan arviointikykyysi. Tarvitset siksi muita ihmisiä kannattelemaan ja tukemaan sinua ja pitämään sinusta huolta. Olet riippuvainen läheisistäsi etkä ole itsenäinen, omillaan pärjäävä aikuinen. Luultavasti olet edelleen läheisissä tekemisissä vanhempiesi kanssa, jotka vaikuttavat elämääsi voimakkaasti. Päätösten tekeminen on sinusta vaikeaa, kysyt ehkä neuvoa ja vahvistusta muilta, muutat mieltäsi monta kertaa ja lopuksi saatat olla kuitenkin epävarma päätöksestäsi. Saatat vältellä vastuuta, aloitteellisuutta ja haasteellisia tilanteita. Tunnet luultavasti ahdistusta ja epätoivoa, jos joudut ottamaan enemmän vastuuta kuin mihin tunnet kykeneväsi. Ehkä ainoa keinosi selviytyä on lyöttäytyä yhteen vahvan henkilön kanssa, joka pitää sinusta huolta mutta myös määrää elämästäsi – näin riippuvuus toisesta kasvaa ja tunnelukko voimistuu.”

Voin samaistua joihinkin kohtiin kuvauksessa. Siinä mainitaan, että olen läheisissä väleissä vanhempieni kanssa. Ja se on totta. Isäni kuoltua olemme olleet todella läheisiä toisillemme äitini kanssa ja miksi emme olisi? Millainen äiti, äitini olisi, jos ei tarjoaisi ja tukisi lastaan, kun hän sitä tarvitsee. Tai vastaavasti millainen poika olisin äidilleni, jos en auttaisi häntä, kun hän tarvitsee apua? On totta myös, että taannun saman 15-vuotiaan Rikun tasolle, kun tulen lapsuudenkotiini Järvenpäähän, mutta tunnistan tämän myös muissa ikäisissäni ystävissä, enkä pidä sitä kovinkaan hälyttävänä merkkinä mistään muusta, kuin siitä että olemme saaneet elää hyvän sekä turvallisen lapsuuden ja meillä on edelleen turvapaikka, johon palata. Yrittäjänä olen kuitenkin saanut asiat hoidettua ja vuokrani maksettua omin voimin, enkä ole pelännyt muuttaa tuntemattomille asuinpaikoille taikka ottaa uusia haasteita vastaan. Mielestäni tämäkään analyysi ei jostain osumistaan huolimatta onnistunut tunnistamaan lukkojani kovinkaan hyvin.

Vaikka en näitä tunnelukkoja itsessäni tunnistakaan antoi kirja anteja, kuinka käsitellä omia tunteitaan ja alkaa hallita niitä sen sijaan, että ne hallitsevat sinua.

Ensimmäinen askel omien tunteiden tunnistaminen ja huomaaminen. Eli huomaat, että nyt on jokin tunne kuohahtamassa. Pysähdy hetkeksi ja tunnista se. Tämän jälkeen voit miettiä, kuinka olet usein reagoinut tämän tunteen takia. Onko se ollut positiivista vai olisiko kannattanut jättää jotain sanomatta tai tekemättä? Tässä vaiheessa olemme jo kolmannessa kohdassa ja tulisi päättää, kuinka haluamme, että jatkossa koemme? Ajatustyön jälkeen voimme toimia haluamallamme tavalla.

Olemme toimineet, mutta asiaa ei voi jättää vain pöytälaatikkoon. Tunteelle on ollut syyt ja ne tulee selvittää ja käsitellä, jotta tätä tunnetilaa ei tarvitsisi joka kerta käsitellä näin työläästi vaan voisi vain elää. Koita löytää asiasta jotain positiivista ja hyödyntää sitä. Jos se tuntuu hankalalta niin keskustelu jonkun kanssa ja tai tunteen kirjoittaminen paperille voi auttaa.

Tunteiden hallintaan auttaa myös tasapainoinen elämä muuten. Nuku hyvin, syö hyvin, liiku. Tee jotain kivaa, äläkä toista koko ajan samoja rutiineja. Mieli pysyy vireänä ja isommatkin ongelmat alkavat tuntua aika paljon pienemmiltä.

 

 

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!