Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tunne lukkosi

Kirjoitettu 12.06.19
Esseen kirjoittaja: Jouni Kiiskinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Tunne lukkosi
Kirjan kirjoittaja: Kimmo Takanen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Olen kuullut tunnelukoista ja hiljaa joskus pohtinut, mitähän ne mahtavat olla ja onkohan minulla sellaisia. Kimmo Takasen kirja antoi erittäin selkeän kuvan eri tunnelukoista, mitä ne ovat ja siitä, kuinka ne ilmentyvät ihmisten arjessa. Tunnelukot (skeemat) ovat skeematerapian eri tulokulmien eräänlainen kansankielinen tuotteistus. Tunnelukot ovat lapsuudessa opittuja tapoja reagoida, kokea, tuntea, ajatella ja käyttäytyä tietyllä tavalla tietynlaisissa tilanteissa. Tunteet eivät ole varsinainen ongelma, vaan niiden ”pakottava” ohjaus toimimaan, niin kuin lapsena on opittu, siis lapsen tavoin. Jokaisella meistä on tunnelukkoja ja kun ne aktivoituvat, silloin ”sisäinen lapsemme” ottaa vallan reaktioistamme.

Tunnelukkoja on 18 ja ne ovat: alistuminen, ulkopuolisuus, epäonnistuminen, uhrautuminen, riippuvuus, hyväksynnän haku, vaativuus, emotionaalinen estyneisyys, rankaisevuus, pessimistisyys, vajavuus, kietoutuneisuus, tunnevaje, suojattomuus, hylkääminen, kaltoin kohtelu, oikeutus ja riittämätön itsekontrolli. Esseestä tulisi kohtuuttoman pitkä, jos selventäisin näitä kaikkia yksityiskohtaisemmin. Tarkoituksenmukaisempaa on ottaa syvempään analyysiin itseäni testin mukaan kaikkein voimakkaimmin hallitsevat tunnelukot. Testin tuloksissa voimakkuudeltaan erittäin vahvoja tunnelukkoja olivat alistuminen, ulkopuolisuus ja epäonnistuminen. Kun kuuntelee kuvauksen tunnelukoista, nämä kolme ovat lähes, kuin lukija olisi oma henkilökohtainen terapeutti, joka kuvaa epäsuotuisimpia toimintamallejani. Niin hyvin nämä kolme tunnelukkoa osuu kohdalle. Näin ”terapeuttini” sanoo minulle:

Alistuminen:
Olet kaikille mieliksi, jopa ventovieraille. Et halua olla hankala, vaan kiltti ja mukava. Myönnyt helposti asioihin, jotka eivät tunnu erityisen tärkeiltä. Muiden on helppo tulla toimeen kanssasi, koska olet joustava ja vältät ristiriitoja. Puoliesi pitäminen on sinulle vaikeaa. Antaudut toisten kontrolloitavaksi, koska haluat välttää ikävän seurauksen. Pelkäät että joku rankaisee, kritisoi, kostaa, torjuu tai hylkää. Sinusta saattaa usein tuntua, että sinulla ei ole omia mielipiteitä asioista, tai et ilmaise niitä suoraan. Vähäpätöisissä asioissa sinulla on ”aivan sama” -asenne. Et ilmaise avoimesti toiveitasi ja tarpeitasi, koska et pidä niitä tärkeinä. Piilottelet tunteitasi, varsinkin pitkään jatkuneen turhautuneisuuden tuomaa vihaa, koska haluat välttää konflikteja.

Ulkopuolisuus:
Tunnet usein ahdistusta sosiaalisissa tilanteissa, ja siksi välttelet niitä. Koet olevasi erilainen, etkä siksi sovi joukkoon. Uusien ihmisten kanssa tunnet olosi epämukavaksi ja hermostuneeksi, etkä oikein tiedä mitä sanoisit. Pelkäät että sanot, tai teet jotain väärää. Saatat arkailla huomionkohteena olemista ja jännität esiintymistä. Ahdistuneena mietit, mitä muut ajattelevat sinusta. Vaikka kukaan ei jättäisi sinua ulkopuolelle, jättäydyt helposti itse sosiaalisissa tilanteissa taka-alalle, tai jätät kokonaan osallistumatta niihin. Läheisissä suhteissa ja kahdenkeskisissä tilanteissa tunnet olosi varmemmaksi ja levollisemmaksi ja voit olla enemmän oma itsesi. Saatat hankkiutua tehtäviin, joissa ei tarvitse olla paljon vuorovaikutuksessa. Olet ”yksinäinen susi” joka uskottelee itselleen, ettei tarvitse muita selvitäkseen ja viihtyy paremmin itsekseen. Vetäytyminen yksinäisyyteen tuntuu luonnolliselta, vaikka samaan aikaan jokin sisimmässäsi kaipaa läheisempää yhteyttä kanssaihmisiin.

Epäonnistuminen:
Uskot olevasi tuomittu epäonnistumaan, ikään kuin sinulta puuttuisi jotain olennaisia taitoja tai kykyjä. Uskottelet itsellesi, että et ole tarpeeksi – milloin mitäkin – että voisit menestyä. Olet oppinut välttelemään haasteita. Uskot ettet osaa ja siksi et edes yritä. Vertaat itseäsi muihin ja pidät itseäsi huonompana. Aina löytyy joku, joka on menestynyt paremmin. Et usko positiivisen palautteen paikkansapitävyyteen. Tunnet olevasi epäonnistunut silloinkin, kun yleisen käsityksen mukaan olet onnistunut. Olet alisuoriutuja, etkä käytä koko potentiaaliasi. Välttelet haasteiden ottamista, koska niissä on epäonnistumisen mahdollisuus. Pelaat mieluummin varman päälle ja keskityt sellaisiin tehtäviin, jotka varmasti osaat.

Allekirjoitan nämä kolme vahvinta tunnelukkoani täysin. Olen mukautuvainen ja vältän viimeiseen asti konflikteja. Olen aina päiväkodista lähtien ollut porukoiden ulkopuolella, eikä minulla ole koskaan ollut paljon ystäviä. Olen sosiaalisesti taitamaton. Suhtaudun uusiin tilanteisiin ja haasteisiin helposti jo valmiiksi epäonnistuja-mentaliteetilla. En helpolla tartu haasteisiin, vaan välttelen niitä.

Tiimiakatemialla epäonnistumisen pelko on eniten negatiivisesti vaikuttava tunnelukkoni. Se ohjaa minua välttelemään epämukavalta vaikuttavia ja sellaisia hommia, mistä minulla ei jo valmiiksi ole ”riittävästi” osaamista. Siis sellaisia, joissa epäonnistumisen ”riski” on suurempi. Tämä korostuu, kun kyseessä on epäonnistumisen mahdollisuus jossakin sosiaalisia taitoja vaativassa tehtävässä. Tällöin myös ulkopuolisuuden tunnelukko helposti aktivoituu. Alistuminen ilmenee selvimmin tiimin toiminnassa. En haasta enemmistön mielipiteitä, vaan ennemmin mukaudun niihin, vaikka olisinkin eri mieltä asioista.

Tunnelukot pohjautuvat uskomuksiin. Uskomus poistuu sillä, että lakkaa uskomasta. Ei kuitenkaan riitä, että pelkästään älyllisellä tasolla ymmärtää uskomuksen epätodeksi, vaan se pitää voida myös tuntea tunnetasolla. Siis jos haluaa heikentää tunnelukkojaan, on tietoisesti pyrittävä tilanteisiin, joissa voi osoittaa itselleen negatiivisesti vaikuttavan toiminnan olevan väärään uskomukseen perustuvaa. Toisin sanoen, on otettava askeleita sille kuuluisalle epämukavuusalueelle. Tiimiakatemian arjessa itselleni tällaisia ovat erityisesti kylmäkontaktointi, verkostoituminen ja myynti.

Takaselta löytyy myös jatko-osa tälle kirjalle, murra tunnelukkosi. Se on käsitykseni mukaan ratkaisukeskeinen kirja jo tunnistettuihin tunnelukkoihin. Se tulee olemaan lähitulevaisuudessa lukuohjelmassani, koska tämä kirja tarjosi kyllä hyvän työkalun tunnistaa heikkouksia omassa toiminnassaan, mutta konkreettiset keinot niiden parantamiseksi jäivät vielä hämärän peittoon. Pelkkä tieto siitä, että epämukavuusalueelle pitää astua ei kokemukseni mukaan läheskään aina riitä siihen, että sinne myös astuu. Kirjan luettuani opin ymmärtämään itseäni ja syitä toimintani ja toimimattomuuteni taustalla, mikä on välttämätön lähtökohta niiden kehittämiseksi.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!