Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tunne lukkosi, Kimmo takala, kirja, arvostelu, vaatiuuden tunnelukko, murra tunnelukkosi

Tunne lukkosi

Kirjoitettu 25.02.18
Esseen kirjoittaja: Iiris Nokka
Kirjapisteet: 2
Kirja: Tunne Lukkosi
Kirjan kirjoittaja: Kimmo Takanen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 8. Henkinen kasvu, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle, 8.2. Yrittäjänä kasvun taidot ja työkalut, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 9.01. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tunne lukkosi -kirjaa ei ole turhaan hehkutettu. Se auttaa ymmärtämään itseään ja muita -ja jo tässä kirjassa annetaan hyviä vinkkejä olemaan vielä parempi versio itsestään. Tätä varten on myös oma kirjansa, jatko-osa Murra lukkosi.

 

Mitä eroa on tarpeilla ja mielihyvällä?

 

Mitä eroa on haluilla ja tarpeilla?

Mitä eroa on haluilla ja tarpeilla?

Kirjassa nostettiin esille ero tarpeiden ja onnellisuuden sekä halujen ja mielihyvän välillä. Niiden tiedostaminen omassa ajattelussa voi auttaa yllättävän paljon omaa tekemistä.

Haluja ovat usein päivittäiset ja nopeasti päähän tulleet ajatukset, jotka tekee mieli saada heti. Niitä voivat olla esimerkiksi erilaiset herkut tai materia kuten vaatteet. Mulla tällasia voi olla juurikin ruoka, usein jokin epäterveellinen tai joku vaate, jonka nään ja haluisin sen jostain syystä heti. Haluista syntyy ihmisille mielihyvää, ohimenevää hyvää mieltä.

Tarpeet taas ovat sellaisia, jota ihminen todella tarvitsee. Ne eivät ole sipsiä tai karkkia, vaan ruokaa ja energiaa. Ne eivät ole uusia vaatteita, vaan ehkä hyväksyntää, lämmintä päällepantavaa tai onnellisuuden hakua uusien vaatteiden kautta. Tarpeiden tyydyttämisen tuloksena syntyy onnellisuutta, pitkäaikaista hyvää mieltä.

Eli mitä eroa näillä kahdella on? Mielihyvä ja halut ovat ohimenevää ja tarpeet ja onnellisuus taas pysyvää.

 

Mikä on tunnelukko?

 

Tunne lukkosi - mikä on tunnelukko?

Väittäisin, että lähes jokaisella ihmisellä on tunnelukkoja. Kimmo Takanen on listannut niitä yhteensä 18 kappaletta asteikolla ei tunnelukkoa – erittäin vahva tunnelukko. Omat tunnelukkosi voit käydä testaamassa täällä vastaamalla 54 erilaiseen kysymykseen.

Tunnelukko on lapsuudessa ja nuoruudessa opittu tapa reagoida, kokea, tuntea, ajatella ja käyttäytyä.

Toimimme siis tavalla, jonka olemme lapsuudessa oppineet. Osa näistä tavoista voi olla hyviäkin, mutta tunnelukoista puhuttaessa kyse on yleensä meille itsellemme haitallisista toimintamalleista. Tunnelukkoja ovat esimerkiksi pessimistisyys, oikeutus, uhrautuminen ja riippuvuus. Lopu tunnelukot löytyvät täältä. Perehdytään seuraavaksi mulle vahvimpaan tunnelukkoon, vaativuuteen.

 

Vaativuuden tunnelukko

 

Tunne lukkosi - vaativuuden tunnelukko

 

Vaativuuden tunnelukon omaava henkilö tekee koko ajan jotain, asiat on oltava järjestyksessä, mikään saavutus ei riitä ja riittämättömyys nousee esiin, jollei onnistu. Vaativuuden tunnelukossa vältellään riittämättömyyden tunnetta, joka aiheuttaa stressiä ja ahdistusta. On viakea rentoutua, eikä saavutukset tunnu oikein miltään. Yhden saavutuksen jälkeen tarvii vaan lisää. Lue tästä koko vaativuuden tunnelukon kuvaus.

”Sinusta tuntuu, että koko ajan on tehtävä jotain, saatava aikaan tai pidettävä asiat ja tavarat järjestyksessä.”

 

Tämä tunnelukko oli mun ainoa vahva tunnelukko. Kun luin sitä, tunnistin kyllä itseni muutamasta piirteestä ehkä vähän liiankin hyvin.

Olen tosi järjestelmällinen ihminen, enkä pidä yllättävistä muutoksista. Yllättäväksi muutokseksi luen alle viikon sisällä tapahtuva muutos, toki sen suuruudesta riippuen. En osaa sanoa tarkkaan, mikä siinä oikein inhottaa ja ärsyttää. Ehkä se, etten voi kontrolloida elämääni pelkästään itse? Alakoulussakin kuljin loppupeleissä yksin kouluun, kun en kestänyt odottaa kavereita, jotka eivät olleet siihen aikaan sovitussa risteyksessä, kun oli sovittu. En tykkää olla riippuvainen kenestäkään muusta.

Mun on vaikea rentoutua. Kun tulen akatemialta illalla kotiin, mulla on oikeastaan aina jotain tekemistä: pientä töiden tekoa, ruuan tekemistä, tankotanssitunti, pyykkien pesemistä, jonkun sarjan katsomista… Viikonloppuisinkin suunnittelen aikataulujani ehkä vähän liikaa. On tosi vaikea olla tekemättä yhtään mitään. Mutt yksi paikka on, jossa saan rentouduttua: kotikotona Kotkassa. Siellä puuhaan pieniä juttuja yhdessä mun perheenjäsenten kanssa, nukun hyvin ja unohdan kaikki työhommat kokonaan.

Vielä yksi. Saavutuksista on vaikea nauttia. Mulla on koko ajan aika monta rautaa tulessa, enkä tykkää hoitaa mitään vasemmalla kädellä. Samalla asetan itselleni tavotteita, jonka takia onnistun tekemisissäni suhteellisen hyvin. Kyllä miäkin mokaan, mutta tarkoitan, että kun teen jotain, teen täysillä. Meni syteen tai saveen. Joka tapauksessa, onnistumisia tullessa kuin totean vain päässäni ”Se oli sitten siinä, hyvin meni.” ja jatkan seuraavan homman pariin. Esimerkiksi meidän kirjaprojektin kirjan julkasemisen aikaan (KUN OLIN KIRJOITTANUT KIRJAN) kirjat tuli, enkä jotenkin osannut juhlia sitä saavutusta. Vein kirjan kotiin ja jatkoin seuraavien projektien parissa, kun samalla mietittiin miten nämä kirjat myydään. Onnistumisia pitäisi kyllä juhlia ennemmin överisti kun vajaristi!

 

Tunteet ja niiden kehittäminen

 

Tunnelukkoja lähellä on yllättäen tunteet ylipäätään. Tunteet ovat lyhytkestoisia reaktioita, kun mieliala on taipumus tuntea pidempiaikaisesti tunnetta uudestaan. Seuraava askel on persoonallisuuden piirre eli pysyvä taipumus kokea erityisen paljon tiettyjä tunteita.

Kehittämällä tunteita, myös negatiiviset tunnelukot alkavat rakoilemaan ja niitä alkaa tunnistamaan. Miten omia tunteita voi kehittää? Alla kiteytetty kuva.

 

 

Tunne lukkosi - omien tunteiden kehittäminen

 

Ensin omat tunteet pitää huomata. Milloin olen ärsyyntynyt, väsynyt tai turhautunut. Esimerkiksi turhautuminen treeneissä voi johtua omassa päässä pyörivistä murheista, väsymyksestä tai siitä tunteesta, ettei mua oteta huomioon. Toinen askel on tunteiden vaikutus toimintaan, eli omat murheet vaikuttaa treeneissä mun oloon olla turhautunut. Ehkä haluisin tilanteesta pois ratkaisemaan ensin omat ongelmat?

Kun huomataan, mitä tunnetaan, on hyvä käydä läpi, mitä tunteita haluisin kokea. Onko se rauhallisuutta, positiivisuutta, intoa vai iloa. Ja miten käydään läpi negatiiviset tunteet, jotka on kuitenkin ihan normaaleja. Elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Miten negistely käsitellään ja miten positiivisuutta lisätään ja hyödynnetään?

Positiivisia tunteita on helppo tuntea, kun voi itse hyvin. On nukkunut, syönyt ja levännyt hyvin. Tekeillä on jotain innostavaa töissä ja vapaa-ajalla, suunta on eteenpäin. Toisaalta voi vaan hymyillä, viakka vähän väkisin. Sen jälkeen hymyn saa takaisin, josta saa itselleen energiaa. Negatiiviset tunteet saa käsiteltyä alta pois, kun ne uskaltaa tuntea. Turha laittaa niitä maton alle odottamaan sopivampaa hetkeä. Koska milloin on sopiva hetki käsitellä negatiivisia tunteita?

 

Iiris Nokka

050 540 3390

Blogi – www.seiiris.fi

Tagit: , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!