Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tylsyyden ylistys – osaanko olla tekemättä mitään

Kirjoitettu 22.02.21
Esseen kirjoittaja: Elias Mäkinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Tylsyyden ylistys, the social dilemma
Kirjan kirjoittaja: Juha T Hakala
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2. Yhteisöllisyys, 7. Innovointi, 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tylsyys on hyväosaisten ongelma. On liikaa vaihtoehtoja tekemisen suhteen. Tätä se on kun energia menee selviytymisen sijasta Maslowin tarvehierarkiassa ylemmille tasoille, jossa päästään toteuttamaan itseään unelmien ja ihmissuhteiden kautta. Tylsyyttä on kuitenkin ollut jo antiikin Roomassa. Rikkaat eivät tienneet enää mitä tehdä, kun ei ollut pakko tehdä mitään.

Ongelma on ollut läsnä ihmiskunnassa jo muutamia vuosituhansia ja se hallitsee vielä vuonna 2021 elämääni. Olen kadottanut taidon pysähtyä ja ajatella. Reflektoida. Olen vaihtanut sen Hearthstonen pelaamiseen ja YouTuben katsomiseen. Ruutuaikani päivässä on keskimäärin 10h. En edes muista milloin minulla on ollut tylsää. Tai usein haluan tehdä jotain mutta jätän tekemättä. Päivän päätteeksi olen pettynyt itseeni, kun en tänäänkään saanut aikaiseksi sitä mitä olisin halunnut. Ongelma on tylsyyden sietämättömyydessä.

Tylsyys on tunne, että pitäisi tehdä jotain eri asiaa mitä tekee juuri sillä hetkellä. Se koetaan usein epämiellyttäväksi ja itselle jäi mieleen Tylsyyden ylistys kirjasta eräs tylsyys-koe. Siinä koehenkilöt asetettiin mahdollisimman tylsään huoneeseen ilman virikkeitä. Huoneen ainoa virike oli nappi, joka antaisi sähköiskun sen koskijalle. Koehenkilöt tiesivät tämän mutta lyhyen ajan jälkeen lähes kaikki kävivät antamassa itsellensä sähköiskun. Ideana tässä on juuri se, että otamme jopa fyysistä kipua mieluummin kuin tylsyyttä.

 

Some ja tylsyys

Oman tylsyyden sietämättömyyteni huomaan hyvin pieninä puhelimen vilkaisuina. Katsoinpa juuri huvikseni kuinka monta kertaa vilkaisen puhelintani päivässä. IPhoneni näytti luvun olevan päivästä riippuen 60-160 kerrtaa asettuen keskiarvollisesti vajaan sataan kertaan. Jos olen 16h päivässä hereillä se on 2,5-6,6 kertaa tunnissa. Eli 10-20min välein. Koko päivän ajan. Käsittämätöntä.

Samoihin aikoihin kuin luin tätä kirjaa, katsoin Netflixistä dokumentin nimeltä The Social Dilemma – valvontakapitalismin vaarat. Tiivistetysti siinä haastateltiin useita teknologiajäteistä lähteneitä työntekijöitä, jotka kertoivat miten some-kanavat manipuolivat meitä ja kilpailevat huomiostamme. Lähettävät ilmoituksia juuri kun uskovat meidän niitä haluavan. ”Jos et maksa tuotteesta, olet itse tuote.” Somethan ovat tunnetusti peruskäyttäjille ilmaisia. Se laittoi ajattelemaan. Olenko vain osa osa isompaa koneistoa.

Tekoäly on jo ohittanut ihmisen heikkoudet. Se osaa käyttää meidän ylpeyttä ja laiskuutta hyväkseen. Nostaa egomme. Antaa dopamiinipiikkejä. Poistaa tylsyyttä. En edes osaa kuvitella mitä käy kun tekoäly ylittää vahvuutemme, kuten kriittisen ja luovan ajattelun.  Algoritmin aiheuttavat myös yhteiskunnallista polarisaatiota. Hakukoneet antavat meille juuri haluamiamme tietoja. Löydämme mistä vaan aiheesta paljon vakuuttavia väitteitä niin puolesta ja vastaan. Olemme oman totuutemme orjia. Algoritmiemme orjia. Loppuunsa niiden tehtävä on pitää meidät alustallaan niin pitkään kuin mahdollista. Parhaiten se onnistuu näyttämällä meille sisältöä mistä pidämme

 

Laastareita ratkaisujen sijaan

Koitin ratkaista ongelman poistamalla puhelimestani useita aikasyöppö-sovelluksia. Poistin ilmoitukset lähes kaikesta. Koitin rajoittaa somekäyttöäni ja luoda oikeita muistoja oikeassa elämässä. Pyrin tekemään somekäytöstäni tietoista. Muutaman päivän se toimi ja helpotti. Huomasin kuitenkin lipsuvani sovelluksiin katsomaan olinko saanut niistä uusia ilmoituksia, kun en niitä luontaisesti enää nähnyt. Olen koukussa. Taas. Olen addiktoituva luonne. Nyt yksi addiktoistani liittyy someen ja jatkuvan tietovirran syövereihin. En osaa päästää siitä irti. Eräs ystäväni kertoi tänään, että hän oli soitellut kitaraansa viikonloppuna kymmenen tuntia ja ajatetellut samalla. Ajattelin, että wow, kuulostaa ihanalta. Eihän minulla olisi aikaa tuollaiseen. Vai olisiko? Itse taisin käyttää saman ajan pelatessani virtuaalikorttipeliä Hearthstonea. Puhelimesta sen poisto auttoi, mutta versio on edelleen tietokoneellani ja pelaan sitä todennäköisesti niin kauan kun se on siinä. Olen päässyt pelissä Euroopan lähes parhaseen kymmeneen prosenttiin, joten minusta olisi ikävää hukata tuo tulos. Pakko painaa ja katsoa mihin asti pääsen.

 

Tylsyyden tasot

Tylsyyttäkin on eri tasoissa. Lievimmät tylsyyden tasot ovat juuri aiemmissa kappaleissani kuvaamaa prokrastinaatiota, viivyttelyä. Esimerkiksi selaillaan aivottomana puhelinta, mutta toiminta ei muutu. Hetken päästä pieni tunne, että ajan olisi voinut käyttää toisinkin. Tästä tasot jatkuvat tutkailevaan tylsyyteen, jossa jo mieli etsii aktiivisesti uutta tekemistä. Kun se käy tarpeeksi voimakkaaksi, reagoimme ja teemme jotain. Jos emme kuitenkaan voi tai jostain syystä vaihdakkaan tekemistä vaikka haluaismme kovasti voimme kokea apaattista tylsyyttä. Siinä mieliala säilyy yhtä kestämättömänä kuin reagoivassa tylsyydessä, mutta kiihko ja energia ovat poissa ja ikään kuin hyväksytään huono tila. Pidemmissä ajanjaksoissa apaattinen tylsyys voi kääntyä masennukseksi. Siitä pääsee pois, kun ymmärtää että vastuu omasta tylsyydestään on vain itsellään.

 

Tylsyys hyvänä asiana

 

Tylsyys on parasta ruokaa luovuudella. Tylsistyneessä tilassa aivot eivät mene pois päältä vaan saattavat prosessoida unelmia tai illan suunnitelmia. Jos selaamme somea aivomme prosessoivat sitä. Jos taas meillä ei ole käsillä mitään ulkoista prosessoitavaa, aivot kääntyvät prosessoimaan sisäisiä asioita. Tämän takia puhelimen selaus ei ole palauttavaa vaan ajan kuluttamista, joka vie kapasitettia aivoilta.

Keksikät ja taitelijat tarvitsevat luovutta. Koen kuuluvani molempiin. Haluan siirtyä kuluttamasta somea tuottamaan sitä. Tuottaamaan sisältöä, jota ihmiset haluavat katsoa. Jotain mikä antaa lisäarvoa heille, eikä luo halua lopettaa sisältöni kulutusta. Tiedän. Ristiriitaista. Miten voin haluta vaikuttajaksi ja samaan aikaan haluta lopettaa oman somen käyttöni. Kirja näytti minulle kuitenkin tylsyyden tarkoituksen, eikä tylsyys näy arjessani tai kalenterissani millään lailla. Vielä. Haluan, että otan kalenteristani tietoisia päiviä kun en tee mitään mikä liittyy tietokoneisiin tai someen. Nyt ensi viikolla alkavalla hiihtolomalla aion ottaa useamman päivän näin. Katsotaan miten menee. Koitan myös saada pelini poistettua jotta voin oikeasti keskittyä olennaiseen.

Lopetan esseeni erääseen mieleenpainuneeseen lauseeseen kirjasta. ”Mieti mitä jos esim Einsteinillä tai picassolla olisi ollut älypuhelin…”

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!