Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Työ on aikuisen leikki

Kirjoitettu 22.05.18
Esseen kirjoittaja: Tanja Jämsä
Kirjapisteet: 3
Kirja: Veitola
Kirjan kirjoittaja: Maria Veitola
Kategoriat: 7.1. Luovan ajattelun työkalut, 7.4. Tulevaisuuden mahdollisuudet, 9.12. Elämänkerrat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Veitola, Maria

 

Kuuntelin äänikirjan Maria Veitolan elämästä. Valitsin kirjan sattumalta kiireessä, kun jotain kuunneltavaa halusin kesäiselle pyöräilylenkilleni. Pyöräilylenkki venähti kolmen tunnin mittaiseksi. En tiennyt Mariasta entuudestaan käytännössä mitään. Muutaman kerran olen telkkarista nähnyt hänen mainoksensa tai jakson talkshowsta ja siinä se. Yllätyin positiivisesti elämäntarinaa kuunnellessa. Marian asenne on jotain sellaista, mihin osaan samaistua ja mistä aion myös ottaa oppia.

Veitola ei ole suunnitellut elämäänsä eteenpäin mitenkään tarkasti harkiten. Hän elää sattuman kautta. Aina joskus tapaa jonkun ihmisen, joka tietää jotain tai jonka kautta pääsee eteenpäin jonnekin. Sitä rataa muodostui Veitolan ura, uskomatonta päättäväisyyttä ja työlleen antautumista unohtamatta.

Olen aina ajatellut, että minulla varmaan pitäisi olla unelma. Ei koskaan ole vain sellaista löytynyt. Minun käsitteeni unelmasta ja menestyksestä ovat vaikeasti määriteltävissä olevia onnen ja onnellisuuden tunteita yhdistettynä hyvään tekemisen meininkiin ja fiilikseen. Siksi ärsyynnynkin välillä, kun minulta kysytään tarkkoja määritelmiä siitä, mihin olen matkalla. Osaan kyllä luetella taitoja, mitä olisi kiva joskus osata, mutta minulle kuitenkin eteenpäin meneminen ja asenne ovat olleet merkittävämmässä roolissa kuin listat taidoista ja tiedosta mitä tarvitsen, jotta pääsen haluamaani suuntaan. Suuntani on eteenpäin hyvällä draivilla ja tarvitsemani taidot tiedostan ja opin siinä matkalla. En ala opettelemaan taitoja kaiken varalta takataskuun, jos niille joskus tulisi käyttöä. Minulla on tällä hetkellä parempaakin tekemistä. Kuten tehdä töitä, mistä opin tämän hetkisiä tarpeitani vastaavia taitoja jatkuvasti.

 

 

”Leikki on lapsen työ. Työ on aikuisen leikki”

 

En halua ottaa asioita liian vakavasti. Haluan oppia rennon tekemisen taidon. Rennosti ja laadukkaasti tekeminen ilman turhaa stressiä ja painetta. Haastetta pitää työssä kuitenkin olla, sille se innostaa minua tekemisessäni. Olen onnellinen, että olen löytänyt itselleni urapolun, mistä löydän jatkuvia uusia haasteita ja missä en voi jämähtää paikoilleni. Työssäni kehityn jatkuvasti huomaamattani, myös silloin kun en tarkoituksella yritä kehittyä.

Piirtämisessä ihanaa on myös sen tuoma huumori ja työilmapiirin keveys piirtelyn ansiosta. Viimeksi räjähdin nauruun yrittäessäni piirtää söpöä pupua, mutta siitä tulikin jotain ihan muuta. Kuva päätyi toimistomme seinälle työpäivää piristämään. Kuvitellen tiimini on mitä ihanin. Me nauramme ja tsemppaamme toisiamme, pidämme hauskaa ja teemme samalla hyvää työtä yhdessä. Kehitämme itseämme ja sparrailemme toisiamme. Pyrimme kehittämään kaikkien työskentelyä kohti huipputasoa. Tässä tiimissä tunnen olevani tasavertainen jäsen, vaikka olenkin tiimin juniori ja vasta harjoittelija. Minut otetaan vakavasti ja tiimini haluaa minun kehittyvän yksilönä arvokkaaksi tiimin jäseneksi. Tuntuu todella hyvältä olla osa sitä. Olen onnekas.

Työni on minulle leikkiä, missä toteutan asiakkaan minulle antaman haasteen ja voin käyttää luovuuttani ja kokeilla rajojani haastetta suorittaessa. Mitä hauskempia asioita työhön keksin, sitä parempi. Saa nähdä josko opin huumorissa ja pilapiirroksissa urani aikana mestariksi. Olen nähkääs jokseenkin kalkkis arkiselta olemukseltani (sarkasmia, outoa huomaamatonta huumoria ja pokalla lausuttuja random vitsejä lukuunnoattamatta). Hehheh.

 

 

Oman työn arvostus ja arvotus

 

Työni oikea arvottaminen on ollut minulle yksi suurimmista opeistani. Aikaisemmin olisin tehnyt kuvia muutaman kympin kappale, olivat kuvat millaisia tahansa. Nykyään olen oppinut ymmärtämään uniikin työn arvon ja mitä kaikkea työtä yhden kuvan taakse kätkeytyy. Ajatukseni töitteni arvosta ovat nousseet kympeistä satoihin ja tuhansiin euroihin, työn koosta riippuen. Aluksi oli hyvin vaikeaa lähettää työstäni tarjous, missä pyysin kahdeksasta kuvasta 1300 euroa rahaa. Tunsin suoranaista häpeää. Kuitenkin tarjouksen mentyä läpi ilman mitään ihmettelyä, tunsin valtavaa onnistumisen tunnetta! Mikä kyllä hälveni pian, kun ryhdyin rakentaa kuvakokonaisuuksia äärimmäisen kireällä aikatauluja ja ilman, että minulla oli tarvittavia ohjelmistoja, välineitä ja taitoja käyttää kyseisiä kapistuksia. Hyi helvetti. Mutta tekemällähän sitä taas oppi. Kuvia taisi loppujen lopuksi tulla kolmetoista, joihin olin todella tyytyväinen. Asiakas sai kuvat ajoissa ja minä sain työni kunnialla päätökseen. Työni jälkeen en enää harmitellut korkeaa työni hintaa. Mietin jopa, että olisinpa pyytänyt vähän enemmän. Oli se työmäärä sen verran suuri.

Kaikki kuvani ovat uniikkeja ja juuri asiakkaalle suunniteltuja ja asiakkaan toiveiden mukaan toteutettuja. Olen siteerannut itseäni tikku-ukkotaiteilijana, mutta totuus on, että olen eräänlainen bisnestaiteilija. En tee työtäni, jotta asiakas voisi ihastella taiteellisuuttani. Teen työtäni, jotta asiakas saa kuvistani konkreettista hyötyä työssään ja kuvani parantavat hänen suoritustaan ja auttavat häntä pääsemään tavoitteisiinsa. Aika siistiä, eikö?

 

 

          Veitolan ohjeet menestykseen ja onneen:

  1. Puhu ja kuuntele, kun muut vastaavat
  2. Pidä huoli siitä, että pidät mielesi uteliaana
  3. Älä anna helposti periksi
  4. Tee vain niitä asioita ja niiden ihmisten kanssa, jotka koet sydämessäsi oikeiksi
  5. Jos haluat muuttaa ulkomaille, muuta
  6. Jos haluat vaihtaa alaa, vaihda
  7. Opettele olemaan joka tilanteessa läsnä
  8. Opettele kestämään epämukavuutta

 

Aion pitää nämä ohjeet mielessä ja sisäistää ne niin, että niistä tulee automaattisia toimintatapojani. Sulkeudun helposti omaan kuplaani ja en huomioi tarpeeksi ympäristöäni. Läsnä oleminen ihmisten kanssa ja ihan yksinkin ympäristössäni on tärkeää, jotta en vaivu ajatuksiini ja annan aikani karata käsistäni. Perus jutustelut, toisten kuuntelu ja kysymykset, mitä kuuluu ja miten menee, jäävät herkästi unohduksiin ja kontaktia ei tule tehtyä tarpeeksi. Myös uteliaisuus unohtuu valitettavasti usein kiireen ja lannistuksen keskellä. Silloin pitäisi muistaa levätä ja jatkaa vasta sitten. Tuo kohta ihmisistä, jossa kehotetaan tekemään asioita ihmisten kanssa, jotka koen sydämessäni oikeiksi, on mielenkiintoinen. Mieli ja tunne ovat niin ailahtelevia. Toisena päivänä tunne on toinen kuin toisena ja järki ja sydän voivat kamppailla keskenään. Ehkä asia selkiytyy ihan vain ajan kanssa itseään tarkkaillen. Koen olevani periksiantamaton ja olen itseasiassa opetellut olemaan itselleni armollisempi asian suhteen. Joskus on oikein antaa periksi. Epämukavuutta on tullut kestettyä ja sitä tulee olemaan jatkossakin, se on varmaa. Se ei kuitenkaan johda epäonnistumisiin vaan hyviin tuloksiin, kunhan ei lannistu kesken kaiken. Sisulla siitä selviää ja tekemällä asioita pääsee uralla eteenpäin.

Tagit: , , , , ,