Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Työ, treeni & elämä – Superpomojen 24 tuntia

Kirjoitettu 01.03.19
Esseen kirjoittaja: Elina Pikkarainen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Työ, treeni & elämä - Superpomojen 24 tuntia
Kirjan kirjoittaja: Ville Kormilainen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tammikuussa saavuin valtavan väsyneenä toimistolle, koko syksyn minua jahdannut väsymys sai minut kiinni ja koin loman aikana kovan romahduksen. Uni oli melkein nollissa ja itkin monta päivää putkeen lähes taukoamatta. Lomalta paluu tuntui ahdistavalta ja arki tuli vastaan nopeasti. Olin mukana Tiimiakatemian synttäriprojektissa ja palasin toimistolle heti uudenvuoden jälkeen. Kerroin tapahtuneesta projektiryhmälle ja heidän puolestaan olisin voinut jättäytyä pois koko projektista, jotta saisin levättyä. En kuitenkaan tehnyt sitä, sillä vaikka olin ihan loppu luonteeni ei antanut periksi jättäytyä kokonaan pois. Halusin auttaa sen verran kuin jaksoin. Sama päti toimistolla olemiseen. Tammikuun alussa tein hieman lyhyempää päivää, mutta koin arkirytmin tärkeäksi oman jaksamisen kannalta, joten en jäänyt kokonaan pois. Synttäreiden jälkeen sain pikkuhiljaa korjattua unen määrää ja stressitasot laskivat. Pian aloin olla toimistolla säännöllisesti 8-16. Tein muutamia säädöksiä arkeeni, joiden olen huomannut lisäävän jaksamistani.

 

Tammikuun aikana kävin haalimassa lisää kirjoja lainaan ja löysin hyllystä kirjan Työ, treeni ja elämä – Superpomojen 24 tuntia. Kirja oli mielenkiintoisin löytö vähään aikaan. Siihen on haastateltu johtoasemassa työskentelevien suomalaisten arkirutiineja. Kertomuksista tulee hyvin esiin asiat, joilla nämä työn kuormittavat ihmiset pitävät pakkansa koossa. Kun päivät ovat hektisiä ja vastuu painaa niskassa on ehdottoman selvää, että palautuminen on tärkeää. Kuinka nämä Super pomot toimivat arjessaan? Haastatteluissa oli hieman eroavaisuuksia, mutta jokaisessa kuitenkin painottuivat uni, liikunta ja perhe. Jokaisella haastattelun antaneella oli lapsia, joten läsnäolo arjessa korostui valtavasti.

 

Itsellä kaiken jaksamisen perustana on ehdottomasti uni. Nukun joka yö vähintään 8 tuntia. Syksyllä kuitenkin aloin kärsimään uni ongelmista. Loka-marraskuussa aloin näkemään painajaisia ja heräilemään keskellä yötä. Joulukuuta kohti mentäessä unen määrä väheni hieman ja joululomalla koin pahan unen puutteen, nukuin vain muutamia tunteja yössä, kun en saanut unta. Turhauduin todella pahasti iltaisin ja öisin, olin todella väsynyt, mutta en saanut levättyä. Hain kaupasta melatoniinia ja pikkuhiljaa sain korjattua unirytmiäni. Nyt nukun jo lähes kahdeksan tuntia yössä ja jaksan toimia arjessa paljon tehokkaammin. Olen siirtänyt nukkumaanmenoaikaani aikaisemmaksi ja herään myös aiemmin. Pyrin poistamaan arkiaamuistani kiireen, jotta pystyn valmistautumaan tulevaan päivään heti aamusta ilman turhaa sähläystä. Olen ollutkin toimistolla hyvissä ajoin lähes joka päivä. Iltaisin olen alkanut vähentämään sekä puhelimella oloa että television katselua ja huomannut sen vaikutuksen nukahtamisessa. Olen pyrkinyt siihen, että teen ennen nukkumaan menoa jotain, minkä avulla saan rauhoitettua mieleni, esimerkiksi luen kirjaa. On ollut hurjaa huomata, miten paljon stressi vaikuttaa unen laatuun ja määrään. Riittävän unen avulla pystyn toimimaan järjestelmällisemmin ja tehokkaammin työpäivän aikana, joten voin vaan katsoa taaksepäin ja pohtia kuinka tehottomasti olen toiminut. Tiedostan myös, että unen puute ja väsymys ovat vaikuttaneet muistiini. Olen unohdellut valtavasti asioita. Samoin aivojeni liiallisen kuormituksen ansiosta olen jättänyt useita lauseita kesken, kun unohdan mitä piti sanoa. Kirjassa toistui usean kerran se, ettei unesta voi tinkiä, sillä se on kaiken jaksamisen perusta ja ehdoton asia palautumisen kannalta.

 

Toinen kirjassa korostuva asia oli liikunta. Jokainen haastateltu liikkui eri tavalla ja eri verran viikossa, mutta jokaiselle yhteistä oli se, että he liikkuivat. Itse otin tammikuussa tavoitteeksi lisätä liikunnan määrää, sillä en varsinaisesti purkanut stressiäni mitenkään. Aluksi lähdin iltaisin lenkille siinä toivossa, että saisin parannettua unen määrää ja laatua. Huomasin sen auttavan, lisäksi sain lenkin aikana jäsenneltyä päivän tapahtumia. En asettanut liikkumiselle tiukkaa tavoitetta, mutta aloin seurata askelten määrää. Jos saan 10 000 askelta täyteen, niin se on riittävä määrä näin aluksi. En vaadi itseltäni täysiä askelmääriä joka päivä, jotta pysyn motivoituneena. Tämä on toiminut melko hyvin, olen pysynyt suhteellisen aktiivisena. Vähintään kerran viikossa olen sopinut lenkin kaverin kanssa, jotta samalla näen heitä ja saan liikunta suoritteita tehtyä. Viime viikkoina stressitasoni on päässyt turhan koholle ja iltasin väsymys on vienyt voiton. Huomaan kyllä heti eron vireystilassani, kun en ole viikkoon käynyt erikseen lenkillä hyötyliikunnan lisäksi. Olen lähiaikoina myös pohtinut, että pitää alkaa tekemään lihaskuntoliikkeitä säännöllisesti lenkkien lisänä. Tosin tämä on vielä ajatuksen tasolla, kun koitan ensin kunnon ulkoilulla saada nostatettua vireystasoani.

 

Liikunnan ja unen lisäksi olen yrittänyt panostaa säännölliseen ruokailuun. Sillä on valtava merkitys päivän kulkuun. Lounaan jättäminen välistä kostautuu myöhemmin. Jätän lounaan syömättä todella harvoin, mutta haasteena onkin ollut syödä jotain aamupalan ja lounaan välissä. Olen joulun jälkeen alkanut kantamaan välipalaa mukanani, mutta yllättävän usein en muista pitää aamusta taukoa, jolloin söisin välipalan. Toinen haasteeni on syödä laadukas päivällinen. Siihen olen nyt saanut rytmiä, kun suunnittelen koko viikon ruokailut ja valmistan päivälliset sunnuntaina. Kotiin päästyä ruoka pitää siis vaan lämmittää, se helpottaa hirveästi siinä, etten syö mitään epämääräistä illalla. Kirjassa oli muutaman kerran mainittu lounaan tärkeys päivällä, jotta hyvä vireystila kantaa läpi päivän ja pystyn samaistumaan tähän. Olen paljon tehokkaampi töissäni, kun käyn päivällä lounaalla. Lisäksi lounas on sosiaalinen hetki.

 

Sain kirjasta vielä muutamia käytännön vinkkejä arkeen. Ajanhallintaan liittyen kalenteriin voi väreillä listata asioita niiden tärkeyden mukaan. Tällöin on helpompi priorisoida asioita, kun kuitenkin aina tulee kalenteriin päällekkäisyyksiä. On helpompaa päättää, mikä asia ajaa toisen edelle. Tätä voisi olla hyvä käyttää, sillä vaikka kalenterin hallintani on huimasti parantunut, on siinä vieläkin parannettavaa. Kalenteri vinkin lisäksi kirjassa mainittiin, että voi tehdä kaksi erillistä listaa to do- ja don’t do- listat. Don’t do- listalle laitetaan asiat, jotka eivät ole tärkeitä hoitaa, mutta jotka kuormittavat mieltä. Toinen muistiinpanoihin liittyvä vinkki kirjassa oli se, että muistiinpanovihon voi jaotella oikeaan ja vasempaan puoleen. Oikealle listataan tehdyt päätökset ja vasemmalle tehtävät, jotka tulee suorittaa. Tällöin tehtävät on helppo siirtää suoraan omalle tehtävä listalle ja tehdyt päätöksetkin on kirjattuna ylös.

 

Mielestäni hyvinvoivana ja organisoituna on myös paljon helpompaa olla läsnä. Kirjassa korostui läsnäolon arvo niin töissä, kuin kotonakin. Läsnäololla voi osoittaa arvostavansa toisia. Olen alkanut kiinnittää huomiota siihen, etten ole aina läsnä vaikka olen paikalla. Ajatus harhailee missä milloinkin. Useilla haastatetuilla yksi keino tiukoissa päivissä oli meditointi, jonka avulla voi rauhoittaa omaa mieltä ja olla läsnä. Meditaatio oli joillakin mukana heti aamusta ja jotkut meditoivat katkaistakseen työpäiväänsä. Kirjassa eräs haastateltava kertoi tauottavansa päiväänsä seuraavasti: 45 minuuttia töitä ja pieni jaloittelu. Hän jatkaa samalla tavalla koko päivän, jos ei ole pakollista olla paikallaan. Tauolla voi hakea kupin kahvia tai jutustella työkavereille, tärkeää on kuitenkin, että nousee seisomaan, liikkuu vähän ja katkaisee työnteon hetkeksi. Koen, että tästä voi olla hyötyä erityisesti siinä, että muistan käydä aamupäivällä ja iltapäivällä syömässä välipalaa. Ainakin tämä on mielestäni ihan testaamisen arvoinen juttu. Sujuviin työpäiviin auttaa taukojen ja ruokailujen lisäksi myös se, että orientoituu tulevaan viikkoon tai päivään esimerkiksi maanantai aamuisin. Se, että tietää mitä pitää päivän aikana tehdä, auttaa selviytymään tehtävistä sujuvammin.

 

Kun ajattelen muutaman kuukauden taaksepäin, pohdin paljon sitä, miten olen näin lyhyessä ajassa pystynyt tsemppaamaan itseäni jaksamaan. En ole ollut sairaslomalla, vaikka romahdukseni oli melko raju. Uskon, että eniten toipumiseen vaikuttaa oma asenne. Olen melko intohimoinen oman urani suhteen ja on selvää, että haluan menestyä. Siksi teen myös paljon töitä. Uupumus muistutti minua myös pitämään huolta itsestäni, jotta jaksan tehdä töitä tavoitteideni eteen. Oma jaksaminen ja hyvinvointi on tärkeämpää kuin työ. Tätä ajatusta olen alkanut iskostaa päähäni, mutta se ei ole helppoa, sillä harvoin pistän itseni etusijalle. Vielä on matkaa oman hyvinvoinnin huipulle, mutta ainakin minusta tuntuu, että olen ottanut askelia oikeaan suuntaan. ”Kun oma asenne on ratkaisukeskeinen ja positiivinen, niin odottamattomat asiat ja yllätykset ovat elämässä uusia kokemuksia eikä vastoinkäymisiä.”

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!