Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Työn iloa!

Kirjoitettu 08.03.17
Esseen kirjoittaja: Claudia Kalin
Kirjapisteet: 2
Kirja: Työkirja
Kirjan kirjoittaja: Saku Tuominen, Pekka Pohjakallio
Kategoriat: 4. Johtaminen, 7. Innovointi, 7.2. Aivoteollisuuden innovaatiotyökalut, 8.2. Yrittäjänä kasvun taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tiimiakatemialla opettelen joka päivä uusia työelämätaitoja ja tästä olen kiitollinen. Tulevaisuudessa varmaan vielä enemmänkin. Arkeni ei ole mitenkään täydellistä, mutta oli kiva huomata, että jotkin kirjan asioista ovat minulla jo käytössä.  Ja muistan, että ihan akatemian alussa olen kirjoittanut vaikeudesta muuttaa rutiineja; innostun kyllä kirjojen jutuista, mutta innostuksen käytäntöön vieminen ja juurruttaminen eivät onnistuneet. Heti kirjan alussa mainitaankin, että uusia ideoita on vaikea ottaa käyttöön, jos ne vaativat tapojen muuttamista. Itse olen ainakin vuoden ajan tehnyt aktiivista työtä joidenkin arkirutiinieni muokkaamiseksi ja on ollut vaikeaa. Mutta vihdoin voin sanoa työn tehneen tulosta!

”Aina tulee jotain..”

Nyt kun olen kehittynyt ”kotipesän” puolella, oli hyvä lukea tämä kirja; miten eri tavoilla voisin kehittyä työssä akatemialla ja miten voisin edesauttaa toistenkin muutosta johtajana? Ensimmäisenä mainitsen maan mainion työkalun: Self Journalin. Ostettiin sellaiset kalenterit driimiläisille joululahjaksi ja itselle ainakin oli ehkä paras sijoitus tähän mennessä! Se vastaa hyvin kirjan esille tuomiin tuttuihin ongelmiin: pirstaleisuuteen, hallitsemattomuuden tunteeseen ja ajankäytön suunnittelemiseen. Aika monelle on varmasti tuttua, että ajattelit tehdä jotain tiettyä juuri nyt, mutta toimistolla tulee esille jotain muuta ja teet sitä jotain muuta loppupäivän. Kirjassakin klasikkolause: ”Aina tulee jotain.”
Self Journal on mahtava työkalu niin tavoitteen asettamiseen ja sen saavuttamiseen kuin itselle ihan työpäivien hallintaan. Nykyään suunnittelen pääsääntöisesti edellisenä päivänä, mitä teen seuraavana ja merkitsen niille aikaslotit. Ja vaikka päivän aikana tulisikin sitten jotain, on minulla yleensä aina ilmaa suunnitelmassani, joten se ei kaada maailmaa.

self journal

Päivän päätteeksi vielä reflektoidaan omia onnistumisia ja oppeja. Minulle hyvin toimiva ajanhallinnan ja töiden suunnittelun työkalu! Kannattaa tsekata: https://uk.bestself.co/products/self-journal

Itsellä on ollut aiemmin liian monta sellaista päivää, jolloin olen vain sutannut joka suuntaan osaamatta keskittyä yhteen asiaan. Niin monta kuviota päässä, joita pitäisi hoitaa. Tästä tuleekin kirjan mukaan juuri hallinnan tunteen puute; ei pysähdytä suunnittelemaan ja priorisoimaan. Saatetaan tehdä tehtävälistoja, mutta ne ovatkin vain yksittäisiä lauseita epäjärjestyksessä ja listasta tulee niin pitkä, ettei siitä ole kuin ahdistamaan. Kirjassa oli fiksu toimintatapa tähän, jota vähän olen jo käyttänyt eli kaksiportainen tyhjennys. Ensin mielenpäältä kaikki asiat ylös, listaksi tai vaikka mind mapiksi ja sitten joka päivälle nostetaan listasta tehtäviä kalenteriin. Vaikeinta näissä työkaluissa on saada niiden käyttö rutiiniksi. Välillä vain tulee tyhjiä päiviä minunkin kalenteriin; en mukamas ehdi hetkeä miettiä rakennetta päivään.

 

”Minun on joskus vaikea keskittyä työpaikalla” – 72,9% kirjan tutkimukseen vastanneista

Tutkimuksen mukaan ehdimme keskittyä vain 11 minuuttia kerrallaan. Aika hurjaa. Sitä istuu toimistolla kuulokkeet päässä vähän kuin merkkinä siitä, että: hei, minä yritän keskittyä! Ja silti joku viittilöi ja kysyy jotain. Teet kiireellistä markkinointiprojektia ja joku alkaa kysellä toisesta projektista. Avoimen toimistomme hyvät ja huonot puolet.. Itse olen pari kertaa osannut ottaa sen linjan, että jos todella haluan keskittyä, menen johonkin toiseen huoneeseen yksin.

Keskeytykset ja suunnittelemattomuus aiheuttavat tunteen siitä, ettei saa mitään aikaan ja turhautuu. Ja tähän kirja yrittää löytää ratkaisuja ja apuja, sillä hallinnan tunteesta ja aikaansaamisesta tulee selkeästi parempi fiilis töissä.

Työ vs. elämä

Asia, jonka kanssa olen tuskaillut paljon enkä taatusti ole ainut. Miten pitää balanssi työn ja vapaan välillä? Onko olemassa työminä ja kotiminä? En halua ajatella töitä kotona! Tämä kirja auttoi kuitenkin tajuamaan paljon aiheesta. Minäkin olen ajatustyöläinen. Niin projektit kuin itsensä kehittäminen kulkevat jatkuvasti mukana. En ole tehdastyöläinen, joka voi jättää liukuhihnan taakseen tultuaan kotiin. En tiedä miksi en ole ennen voinut hyväksyä ajatusta, että aivoja ei saa suljettua ja sekä työ että vapaa vaikuttavat toisiinsa niin hyvässä kuin pahassa. Sen sijaan, että tavoitellaan work-life balancea, kirja suosittelee tavoittelemaan life balancea. Eli hyvää ja tasapainoista elämää, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Pahuksen yksinkertainen ajatus, mutta niinhän sen pitäisi mennä. Ihminen on kokonaisuus! Ja usein tulee ajateltua vain negatiivisia puolia, mutta kirjassa oli hieno oivallus siitä, että vaikka taidenäyttelyssä käynti voi sytyttää aivoissani jonkun idean töihin.
Sen verran olen myös oppinut, että otan rehellisesti aikaa lepoon. Kun on loma-ajat, pidän lomaa. Illalla pyhitän ainakin tunnin pari ennen nukkumaanmenoa jollekin muulle kuin vaikka esseen teolle. Mieli pitää pystyä rentouttamaan vapaalla, sanoo kirjakin. Ja syy miksi lähdin muuttamaan silloin vuosi sitten nukkumaanmeno tottumuksiani yms. oli kokemukseni siitä, että oma hyvinvointi ja perusasiat pitää olla kuosissa ennen kuin voi siirtyä suurempiin haasteisiin. Ja sitä kirjakin painotti yhtenä asiana: oma hyvinvointi. Vaikka tuntuu, että ei nyt ehtisi, niin pidän kynsin hampain kiinni esimerkiksi tanssitunneistani.

 

Miten voisin auttaa toisia?

Tiimiliiderinä en mieti koko ajan vain omaa tonttiani, vaan haluan voida auttaa myös toisia. Työkirjakaan ei puhu vain yksilöiden kehittymisestä, vaan koko työpaikan ilmapiiristä.

Työn ilo kuulostaa vähän vittuilevalta sanaparilta – kirjakin sen myöntää – mutta he olivat jakaneet sen kolmeen osa-alueeseen:

  • Aikaansaaminen
  • Kehittyminen
  • Yhteisöllisyys

Alamme käydä talouspäällikkö Saaran kanssa sparrikeskusteluita tiimiläisten kanssa ja keskitymme tekemiseen, tiiviiseen loppukevään ajanjaksoon. Teemme jokaiselle omanlaisen keskustelun eri tarpeiden mukaan. Esimerkiksi voimme keskittyä kevään tavoitteisiin ja tehtäviin ja luoda niistä vaikka yhdessä aikataulun/suunnitelman. Muutetaan epämääräisyys selkeiksi stepeiksi; mitä pitää vielä tapahtua?

Toinen asia johon yritän tiimiliiderinä kiinnittää huomiota, on iloinen ilmapiiri. Olen yrittänyt esimeriksi tietoisesti jakaa enemmän kehuja arjen pikku jutuista. Seuraavana kohteena on saada treeneihimme enemmän naurua, elävöitän check init ja outit. 😉

Loppulauselma

Ilo: Itselle parasta antia Self Journalissa on ollut kiitollisuus- kohdat. Joka aamu ja ilta kirjoitetaan 3 asiaa, joista on kiitollinen. On päiviä, jolloin rehellisesti en kirjoita mistään, olen sillä hetkellä niin huonolla tuulella. Mutta useimpina päivinä suorastaan elämänlaatu paranee, osaan olla kiitollinen pienistäkin asioita tai on jotain merkittävämpää, josta pysähdyn kiittämään. Hyvä mieli on taattu!

 

Tagit: , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!