Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Unelma hakusessa

Kirjoitettu 07.04.15
Esseen kirjoittaja: Claudia Kalin
Kirjapisteet: 4
Kirja: Upeaa työtä! Fish!
Kirjan kirjoittaja: Lauri Järvilehto, Stephen C. Lundin, Harry Paul, John Christensen
Kategoriat: 3. Yrittäjyys, 3.3. Yrityksen roiminnan kehittäminen, 3.4. Uusia tuulia ja haasteita yrittämiseen

Unelma hakusessa, 4.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 4.0/5 (1 vote cast)

Tiimiliiderimme Saaran kanssa käymäni kehityskeskustelu tässä taannoin oli silmiä avaava. Minulla ei ole unelmaa, koska en uskalla unelmoida.

Olen juuri siellä missä pitääkin – tiedän ja tunnen sen – mutta silti en ole niin innoissani kuin voisin olla. Aina kun minulta on täällä kysytty unelmaa, olen vastannut, etten osaa sanoa mitään erityistä, mutta haluan löytää sen akatemian aikana. Kahdessa palautekeskustelussa olen saanut kommenteiksi: ”Mikä on unelmasi?” ”Mitä sinä haluat?” Heti ekan kerran jälkeen teinkin sitten miellekartan asioista, joista pidän tai nautin. Se oli hetken innostavaa, mutta sitten se jäi pölyttymään työpöydälleni. Olen kyllä yrittänyt miettiä, mitä voisin tehdä näiden itseäni kiinnostavien asioiden suhteen, mutten ole tosissani yrittänyt tehdä mitään. Otin sen nyt mukaan kehityskeskusteluun ja näytin Saaralle. Ja tajusin, että on minullakin unelmia, mutta olen onnistunut blokkaamaan ne pois, taka-alalle. Sen tajuaminen oli surullista, ja siihen haluan muutoksen. Nyt miellekartta asioista, joista pidän, tulee kaapin oveen kotonani. Oli se sitten työ tai vapaa-ajalla, aion kiinnittää nyt huomiota siihen, että teen joka päivä jotain, joka kytkeytyy noihin asioihin.

Esseeseenpakattu

Tämä liippaa läheltä Järvilehdon kirjassa käsittelemää kutsumusta. Tiimimme Ella piti tästä kirjasta kerran esitelmän, jolloin teimmekin kaikki kutsumuskartan. Sekään ei mennyt minulla käytäntöön, mutta nyt kun olen lukenut itse kirjan, yritän uudelleen. Kirjassa suositellaan kutsumusta etsiessä kokeilemaan useita asioita. Osasta voi tulla harrastuksia, mutta osasta voi löytyä juuri se oma juttu. Olenkin tähän mennessä ollut monessa projektissa mukana, mutta mikään ei ole oikeastaan pohjannut mielenkiinnon kohteilleni. Toki olen saanut oppia kaikista, ja arvostan niitä, mutta nyt haluan tehdä myös jotain sellaista, josta todella todella innostun. Olen monessa hommassa ns. kakkosvastaava, toisten apulainen, mutta nyt yritän opetella laittamaan itseni enemmän ykköseksi.


”Kun teet intohimoisesti sitä, mitä rakastat uppoutumalla siinä virtaustilaan ja tuotat samalla arvokkaita tuloksia muille, ovat toiset todennäköisesti valmiit maksamaan intohimoisesta toiminnastasi.” –
Järvilehto

Asiat, jotka kirjoitin miellekarttaani saavat minut parhaimmillaan flow-tilaan. Tähän mennessä olen kai jotenkin luullut, että se on mahdollista vain vapaa-ajalla, koska monet niistä ovat harrastuksiani. En ole koskaan osannut ajatella niitä kunnolla ammatillisessa mielessä.

Joskus vähän turhauttaa, että kaikki pitää näemmä itse lukea ja opiskella, ennen kuin ne menevät kalloon. Onhan tästä puhuttu, mutta tarvitsin nyt ketjun oivalluksia. Minulla on kuitenkin aika positiivinen elämänasenne ja sisua, miksi en yrittäisi. Olen sen verran ylpeä, että en sinänsä pidä täysin uuden opettelusta, siinä joutuu nöyrtymään pahuksesti. Esimerkiksi autokoulu oli välillä ihan tuskaa. Taustalla taitaa olla tuttu epäonnistumisen pelko. Kukaan esimerkiksi tiimissäni ei tuomitse minua, vaikka jokin menisikin vähän pieleen, mutta omaan päähäni epäonnistumiset pinttyvät. Kirjassa lainattiin Eleanor Rooseveltia: ”Tee joka päivä yksi asia, joka pelottaa sinua.” Se jatkui Järvilehdon sanoilla: ”Anna itsellesi lupa epäonnistua tunnin ajan kerran viikossa tai kerran kuukaudessa. Saat ihmeitä aikaan”

Meillä onkin jo Driimillä käytössä vähän tuon kaltainen power hour, joka viikko soittelemme yhdessä jotain. Se ei ole kenellekään meistä sitä miellyttävintä puuhaa, mutta nyt se on sujunut ihan hyvin. Viimeksi soittelimme Kompassirockin projektiryhmälle asiakaskäyntejä. Sovittiin, että jokainen buukkaa yhden käynnin. Itseäni ahdisti aika paljon, mutta sain käynnin buukattua. Oli aika keveä olo. Tuuria oli tosin se, että sain käynnin ekalla puhelulla.. Joka tapauksessa minulle ainakin toimii tiimin tuki ja positiivinen ryhmäpaine. Aion kuitenkin haastaa itseäni myös henkilökohtaisesti. Sen lisäksi, että yritän tehdä joka päivä jotain, joka löytyy lappusesta, yritän myös joka viikko tehdä akatemialla jotain niiden suhteen. Kehittää tai löytää projektin, jossa pääsisin tekemään sitä mitä todella haluan. Pieni unelma kytee jo kesäprojektista, katsotaan mitä siitä tulee. Jos ei tänä kesänä, niin miksei sitten vähän myöhemmin?

”Everything will be OK in the end. If it’s not OK, it’s not the end.”

 

Järvilehto kirjoittaa pelkäämisestä vielä seuraavaa: Proaktiivisuus tarkoittaa sitä, että pelkäämisen ja pahimman odottamisen sijaan tartut toimeen ja alat tehdä asoita, jotka tuntuvat sinusta mielekkäiltä. Jos löydät oman unelmasi, on tasan sinusta itsestäsi kiinni, laitatko unelmasi myös käytäntöön. Kukaan muu ei tule sinua unelmaelämääsi taluttamaan.
Itse olen tosin siinä onnellisessa asemassa, että minulla on ihana tiimi taustallani ja rinnallani. Eivät hekään voi minua taluttaa maaliin saakka, mutta potkia eteenpäin ainakin! Vaatii vain itseltäni aika paljon kurinalaisuutta, että lähden pois tutulta tieltä. Luen tällä hetkellä myös Havahtumista, mutta sen ensimmäiset kolmekymmentä sivua on ollut todella ärsyttäviä et halua muuttua/herätä – paasauksia, mutta voihan niissä joku totuuden siemen olla.. 😀 Katsotaan sitten mitä siitä esseestä tulee.

 

Olen useampaan kertaan tässä todennut, että en ole yksin näissä hommissa. Ja niinpä halusin yhdistää tähän kirja, jossa kerrotaan tarinan muodossa työpaikan ilmapiirin parantamisesta. Sillä kun on aika pirusti merkitystä jokaiseen omaan jaksamiseen puurtamisessa kohti #toteutaunelmasi. Kirjan ydinsanoma oli kiteytetty neljään kohtaan:

  1. Valitse asenteesi.
  2. Leiki
  3. Piristystä päivään
  4. Ole läsnä.

Ja näitä lähden myös paremmin toteuttamaan. Jos saan toisilta niin paljon tukea, niin tämä on tapa antaa takaisin. Ja toivottavasti aiheuttaa positiivinen kierre. Asenteen valitsemisella kirjoittajat tarkoittavat sitä, että valitaan joka päivä millä asenteella tulee töihin. Jos tulee lähtökohtaisesti huonolla tuulella, niin miten siitä voisi seurata mitään hyvää. Toki mukaan mahtuu huonoja päiviä, mutta kehityskeskusteluunkin pohjaten opettelen sanomaan tiimiläisilleni syyn olotilaan. Parempi sanoa suoraan, kuin tartuttaa hapan naama toisiinkin.

Leikkiminen ja piristystä päivään taasen toimivat akatemialla aika hyvin. Monet suhtautuvat välillä todella vakavasti tähän ”työhön”, mutta mikseipä työpaikalla saisi olla hauskaa? Järvilehtokin kertoo tutusta tutkimuksesta, jonka mukaan tauko 60-90 minuutin välein tehostaa työskentelyä. Joten pari kissavideota vieruskaverin kanssa silloin tällöin ei ole pahasta 😉

Viimeinen kohta on läsnäolemista. Että keskittyy toisiin ja asiakkaisiin. Siihen pitäisi pyrkiä paremmin, että kun puhuu toisen kanssa tai ollaan yhteisessä palaverissa, ei tekisi mitään muuta samalla. Itselleni paikalla olo ja kuuntelu ovat aika helppoja, mutta aina toisten kohtaamisessa on parannettavaa. Että huomioi todella toisen. Se tekee ihmeitä.

 

Jos näillä aineksilla ei saa aikaa unelmiensa työpaikkaa, niin ei millään!

Tämä kuva loppuun, just because.

Tämä kuva loppuun, just because.

Tagit: , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!