Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Unelmahommissa on kirja, joka kertoo siitä, kuinka omasta intohimosta ja osaamisesta voi tehdä itselleen ammatin. Itse en vielä tiedä, mikä oma unelmahommani vielä on, mutta kirja oli mukavaa luettavaa ja antoi paljon havahduksia yksinkertaisita asioista ja aiheita myös nykyiseen hetkeen ja sitä kautta myös tulevaan. Viimeinen akatemiavuosi tulee olemaan kokeilemisen vuosi ja tavoitteena löytää sitä kautta myös se oma juttu toivottavasti!

Isot ongelmat ovat vain nippu pienempiä. Tämä lause jäi kirjasta jotenkin erityisen hyvin mieleen, sillä se loksautti jotain omassa ajatusmaailmassa. Olen itse stressaavaa tyyppiä, joten tämä ajatus kolahti siinä mielessä, että näen usein asiat laajana kokonaisuutena, mutta kun ne pilkkoo pienempiin osiin, ei homma kuulostakaan enää niin pahalta. Kun alkaa ratkaisemaan aiheita pieni palanen kerrallaan, niin lopulta isokaan ongelma ei enää tunnu niin ylitsepääsemättömältä. Tämän lauseen aion ottaa käyttöön aina, kun jokin asia tuntuu liian suurelta tai haastavalta; jaa se pienempiin ja pyydä apua/hanki tarvittaessa tieota, jotta pääset eteenpäin.

 

Maailman epävarmin mitta on toiveesta valmiiksi. Erinomaisinkaan tavoite ei toteudu, jos sen eteen ei tee töitä. Liian suuren kokonaisuuden edessä lamaantuu; ei osata, suunnitelma unohtuu. Jokin asia taas suunnitellaan kuoliaaksi, eli sen eteen tehdään valmistelevaa työtä, mutta sitten se jää. Lopulta projekti päätyy vain tomua pölisevälle hautausmaalle.

Olen kokenut tämän monta kertaa monien eri projektien suhteen. On heitetty ajatuksia suoraan roskiin, koska ne ovat tuntuneet liian isoilta omaan taitotasoon, vaikka varmasti oisikin osannut. On suunniteltu hyvinkin tarkkaan, mitä tehdään, missä ja milloin, mutta kun tekemisen aika olisi tullut niin se on vain jäänyt unholaan. On myös hyvin suunniteltu ja perusteltu, mutta lopulta asiakas on vain silti kieltäytynyt. Ja on myös koettu se, että tekoa vaille valmiiksi suunniteltu asiakkaalle, on ”ryöstetty”, eli tehty meidän ideallamme ilman meitä. Myös korona-aika siirsi monia hyviä projekteja, mutta niitä ehkä pääsemme toteuttamaan meidän tulevan, unelmavuoden aikana toivottavasti. On ihana tunne, kun jokin projekti tai homma imaisee flow -tilaan ja tekeminen syntyy kuin itsestään. Minulle näin on käynyt usein, kun ollaan suunniteltu vaikkapa tapahtumia, mutta harmikseen tuota flow tilaa ei ole pääsyt viemään vielä käytännön tasolle, sillä edellä mainitut syyt ovat vaikuttaneet siihen.

Olemme tiimin kanssa käyneet keskustelua syksyllä, mitä haluamme viimeisenä yhteisenä vuonna tehdä, mitä meidän unelmahommat ovat? Erilaisia ideoita on noussut esiin ja niitä varmasti tulee myös vuoden myötä paljon lisää, mutta käytännössä edessä pitäisi jokaisen kohdalta olla niin sanotusti ”unelmien hommat” -vuosi ja katsotaan mitä kaikkea se tuo meille tullessaan. Itselleni tälläinen vuosi sisältää paljon uusiin ihmisiin tutustumista, mahdollisesti erilaisia tapahtumia, johtamishaasteita ja kesää kohti sen, että saamme matkalilukohde projektimme onnistumaan hyvin ja sitä kautta innostua uusista erilaisista jutuista!

 

Kirjassa ajatuksia herätti myös työpäivän pituus ja sen aika. Kun teet työksesi sitä, mikä on intohimosi, ei se katso kellon aikaa, kun inspiraatio iskee tai jokin idea syntyy. Kirjassakin puhuttiin, että työpäivä on keskimäärin kahdeksan tuntia, mutta sen ei tarvitse olla peräkkäisiä tunteja, vaan pätkiä sieltä täältä. Jos et ole sidottuna toimistotyöhön, työtä voi tehdä myös iltaisin, öisin ja viikonloppuisin. Milloin vain itsestä parhaalta tuntuu. Samaistun tähän tunteeseen hyvin. Meille on tiimin kanssa sovittu, että toimiston työaika on 8-16 joka on hyvä siinä mielessä, että silloin tietää ainakin kaikkien olevan tavoitettavissa. Työnteollisesti tämä aika ei kuitenkaan itselleni ole aina paras mahdollinen. Olen tehokkaimmillani aamun ensi tunneilla tai vastaavasti illalla jolloin energiaa vaan on itsellä enemmän. Iltapäivät ovat minulle tehottominta aikaa, varsinkin ajatustyötä vaativiin hommiin.

Lisäksi kirjassa puhuttiin hyvin myös siitä, että työn ja vapaa-ajan tulee kulkea tasapainossa, jotta jaksaa. Vaikka tekeekin sitä omaa juttuaan intohimolla, on tärkeää muistaa, että elämässä on muutakin. Kun itse syksyn alkukankeuksien jälkeen pääsin tekemään mieluisia projekteja ja sain jatkaa opiskelijahallituksessa mukana oloa, huomaan, että päiville kertyy välillä pituutta helposti 12 tuntia ja useampana päivänä viikosta. Vaikka työt ja hommat ovat mieluisia itselle, olen huomannut myös lisääntyneen väsymyksen. Väsyneenä ei tietenkään ole tehokkaimmillaan ja huomaankin stressin kasvaneen sen myötä entisestään. Lisäksi etätyöskentely on tuonut vielä sen, että ulkona ei tule käytyä yhtä paljoa, vaikka itselle juokseminen on parasta terapiaa pään ja ajatusten nollaamiselle. Olisi siis tärkeää muistaa sanoa joihinkin asioihin ei, jotta osaa jättää tarpeeksi vapaa-aikaa myös itselleen ja muistaa sulkea tietokone hyvissä ajoin, ennen nukkumaan menoa, jotta työt eivät ole ensimmäinen ja viimeinen asia päivässä, jota miettii.

Hyvä esimerkki pitkistä (mutta hauskoista ja opettavaisista) päivistä on myös lukioaikainen kahvilayrityksemme Maarian kanssa. Päivät alkoivat aikaisin aamulla laittamalla paikat kuntoon ja laittamalla tuotteet tarjoilukuntoon. Yöunet olivat jääneet vähäisiksi, sillä leipominen on venytyt myöhään yöhön ja mönkijällä kotiin ajaminen ja iltatoimet nyt veivät oman aikansa. Välillä leipominen venyi jopa niin pitkäksi, että päätimme jäädä koulumme kotsanluokkaan nukkumaan, jotta pääsemme aamulla taas työntouhuun. Tätä rumbaa jatkui noin kahden viikon ajan ja ai että miltä luksukselta se tuntui jos päivät olivat vain 12 tuntisia. Viimeiset päivät alkoivat kyllä tuntua ja myös näkyä, että ei enää jaksa. Eikä se myöskään tuntunut hyvältä, olisi voinut iskeä hanskat tiskiin heti ja nukahtaa niiden päälle. Vaikka kokemus oli rankka, niin loppujen ei voi olla kuin ylpeä, että kaksi 16 vuotiasta pitää kahvilaa ilman minkäänlaista kokemusta, ja jää siitä hyvin voitolle, niin rahallisesti kuin oppien puolesta. Vaikka silloin venytti itsensä äärimmilleen, eikä vapaa-aikaa tuona aikana ollut, muistelee tätä kokemusta suurella lämmöllä, sillä oppi oli oli niin valtavaa ja siitä se kipinä myös yrittäjyyteen lopulta syttyi. Aina ei ole helppoa, mutta itsetehtynä se on sen arvoista! <3

 

Hinnoittelu, ei ilmaiseksi eikä alennuksilla!

Kirjassa oli hyvää pohdintaa siitä, miten oma tuote tai palvelu kannattaa hinnoitella ja kuinka ihmiset sitä sitten ostavat. Omaa osaamista ei kannata myydä liian kalliilla mutta ei myöskään liian halvalla, eikä varsinkaan ilmaiseksi. Liian kallis hinta karkoittaa ihmisiä ja liian halpa taas saattaa herättää epäilyitä, että miten voi myydä niin halvalla. Halvalla hinnalla tekemisessä on myös se puoli, että myöhemmin sinun on vaikea nostaa enää hintoja, sillä asiakkaasi on tottunut saamaan tietyllä summalla tietyn määrän palveluita. Ilmaiseksi tekemisellä puitiin kirjassa esim. sillä, että ei kannata tehdä vain näkyvyyttä vastaan. Siinä pätee sama kuin halvassakin, suostuttuasi kukaan ei ole enää valmis myöhemmin maksamaan.

Kävin pölyttämässä erissä myyntiin keskittyvissä treeneissä, joissa oli alumni mukana puhumassa myynnistä ja sen eri vaiheista. Näissä treeneissä nousi ilmi myös alennukset, kuinka niitäkään ei kannata paljoa harrastaa, sillä loppupelissä niistäkin kertyy iso summa, joka pahimmillaan on vain omasta voitosta pois. Alennuksiin kannattaa siis suhtautua harkiten, vaikka niitä on hyvä välillä antaa, ei näin kannata toimia kaikkien kohdalla.

Lisäksi puhuimme noissa treeneissä myös vaihtoehtojen antamisesta. Toki tämä ei päde kaikkiin juttuihin, kuten vaikkapa kahvilatoimintaan, mutta jos ajatellaan laajemmin kokonaisuutta, että teemme jotain unelmaprojektia asiakkaan kanssa, ja annamme hänelle kaksi tai kolme pakettivaihtoehtoa, joista kaikki ovat hieman erilaisia ja erihintaisia. Näin asiakas valitsee itse, minkä hän haluaa ja haluaako hän vielä muovata sitä, mutta myynti on ainakin varmempaa, koska hän jo perehtynyt näihin ja myöntynyt ottamaan palveluita/tuotteita.

On myös tärkeää tunnistaa, kuka on potentiaalinen asiakas. Ei ole missään tapauksessa järkevää tuhlata omaa aikaa sellaiseen ihmiseen, jota ei selvästikään kiinnosta sinun tekemisesi ja panostaa niihin, jotka ovat valmiita sijoittamaan sinuun ja sinun vahvuuteesi. Kirjassakin puhuttiin tästä kolmen tien risteyksenä, joka muodostuu seuraavista:

  1. Sinä, mitkä omat vahvuutesi ja intohimon kohteesi, mitä haluat tehdä/myydä.
  2. Ostajat ja markkinat, kuka on valmis ostamaan vahvuuksiasi ja palveluksiasi, kuka tarvitsee niitä.
  3. Sinun ja ostajan yhdistäminen, mistä löytyvät he, jotka ovat valmiita ostamaan sen, mitä sinä osaat ja haluat tehdä.

Kun mietin tulevaa viimeistä vuottani akatemialla ja sen jälkeen, aion panostaa tähän, mitä tulevaisuudessa haluan tehdä ja lähteä etsimään sitä myötä näitä ihmisiä, kehen haluan tutustua ja mistä saada lisää tietoa. Sitä myöten uskon, että löydän oman intohimoni, sille ostajat ja kun tiedän mikä unelmani ja intohimoni on, tiedän varmasti myös mistä löydän ihmiset, jotka ovat mahdollisesti valmiita myös ostamaan sitä.

 

Nelikenttä

Kirjassa oli myös erilaiset työtehtävät jaettu tähän nelikenttään, joita tuntuu nykyään löytyvän jokalähtöön. Nämä ovat kuitenkin hyödyllisiä tapoja jäsennellä hommia ja tässä kirjassa nämä jakautuivat seuraavanlaisesti:

  • -Koira, nämä projektit ovat sellaisia, jotka eivät tuota juurikaan eikä ne innosta tekemäänkään, mutta jokainen joutuu tekemään näitä, etenkin uransa alkuvaiheessa. Nämä ovat kuitenkin niitä, jotka luovat pohjaa tekemiselle, ja ovat usein pakollisia tehtäviä.

 

  • Lypsylehmä, nimensä mukaisesti nämä ovat sellaisia projekteja, joista rahantulo on varmaa, mutta tekeminen ei välttämättä ole niin mielekästä. Muistan, kun meidänkin piti kerätä rahaa ensimmäiselle learning circukseen, niin näitä lypsylehmä hommia oli tehtävä, jotta pohjakassa saadaan aluille. Välillä nämä projektit oli jopa ihan hauskoja, mutta usien niitä tehtiin vain rahan takia ja niitä pyritäänkin nykyään välttämään, ellei ne sitten vain kuulosta hauskoilta tehtäviltä!

 

  • Kysymysmerkki, nämä ovat niitä projekteja, joiden tekeminen innostaa ja niihin haluaa panostaa, mutta ne eivät välttämättä tuota paljoa verrattuna käytettyyn aikaan. Itselle ainakin tapahtumat menevät ehkäpä tähän kategoriaan. Ne vievät aikaa ja niitä on mahtavaa suunnitella, mutta ne eiväy lopulta ehkä tuota käytetyn ajan verran, ellei sitten onnistu tekemään todella hyvin.

 

  • Tähti, nämä ovat tavoiteltavia hommia, niitä on mielekästä tehdä ja ne tuottavat myös hyvin. Näitä projekteja kohti ollaan toivottavasti nyt menossa. Löydetään jokaiselle mieluisa ja tuottava homma, mielellään useampi ja sitten voimme hyvillä mielin lähteä kohti mymmiä!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!