Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Unelmahommissa & Avicii: True Stories

Kirjoitettu 03.06.18
Esseen kirjoittaja: Pilvi Sillgren
Kirjapisteet: 4
Kirja: Unelmahommissa
Kirjan kirjoittaja: Satu Rämö, Hanne Valtari
Kategoriat: 1. Oppiminen

Unelmahommissa & Avicii: True Stories, 4.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 4.0/5 (1 vote cast)

Minulla oli jo pidemmän aikaa ollut Bookbeatissa Unelmahommissa teos kuuntelussa, syystä että se ei vain jotenkin napannut minua mukaansa tai koukuttanut. Kunnes sitten ollessani kipeänä ja katsellessani Avicii dokkaria, tajusin että nämähän käsittelevät pitkälti samaa aihetta ja innostuin kuuntelemaan kirjankin loppuun! Tällein akatemialla 3 vuotta omaa juttua etsineenä aihe unelmasta työpaikan tekemisestä oli kyllä varsin osuva.

 

Oma juttu ei aina niin unelmatyönä sittenkään

Aviciin unelma ja selkeästi se oma juttu oli musiikin tekeminen. Kuitenkin sama juttu johti siihen, että nyt hän on kuollut useiden vuosien uupumuksen ja ahdistuksen jälkeen. Äänikirjassa oli aiheesta kertomus, kun oman kahvilan pyörittämisestä unelmoinut vihdoin perusti oman liikkeen ja totesikin homman olevan kaukana unelmasta.

Aviciin intohimo oli luoda oman näköistä ja uudenlaista konemusiikkia ei soittaa ja esiintyä sadoille tuhansille ihmisille jatkuvasti ja pitää yllä julkkisroolia. Nämä kaksipuolta samassa hommassa oli kuin yö ja päivä ja ujolle introvertti taiteilija sielulle tuo jälkimmäinen vei henkisen ja fyysisen terveyden loppuun. Samoin kuin kahvilan pyörittämisen unelmakseen luulleella, se oma kuvitelma ja kiiltokuva jostain jutusta voi poiketa täysin siitä todellisuudesta.

Tässä on jälleen yksi juttu mikä Tiimiakatemialla on hienointa. 3,5 vuoden aikana ehtii kokeilla halutessaan vaikka kaikki mahdolliset alat läpi ja saada sitä oikeaa kokemusta ja käsitystä siitä, mitä se oma juttu voisi olla. Itse tiedän jo, ettei tulevaisuuden ammattini ole siivousta, kotakahvilan pyöritystä taikka juoksutapahtuman järkkäystä. Välttämättä se tietty selkeä käsitys ei itsellä ole siitä, että mikä se omin juttu on, mutta erinäisten myyntiprojektien ja kokeiluiden kautta on tullut varmuutta siihen, että myyntihommat sujuu minulta ihan käytännössäkin. Saan myös energiaa uuden luomisesta minkä olen huomannut pop-uppien ja ryhtivaljaiden kanssa. Verkkokauppa yrittäjyydestä en ole vielä tehnyt päätöstä tykkäänkö vai enkö, mutta sitä tässä testaillaan vielä!

 

Loppuupalaminen ja yrittäjyys

Nämä kaksi sanaa tuntuvat olevat vähän turhan usein yhdessä. Äänikirjan kirjoittajat olivat molemmat kokeneet burn outin ja jopa useampaan kertaan. Avicii taas joutui perumaan useita keikkoja ja koitti pitää kuukausien taukoja jaksamisen takia. Itselleni nämä 3 vuotta tiimiyrittäjänä ovat olleet hektisimpiä koko elämässäni ja vapaa-aika ei varmaan ikinä ole ollut näin kortilla.

Mikä siinä yrittäjyydessä sitten on niin rankkaa, että sohvalle on tullut sammuttua kymmeniä kertoja, kun energia ei riitä siirtyä edes sänkyyn? Kun ei ole työpaikkaa johon saapua paikalle klo 8:00 ja jonka voi jättää fyysisesti ja henkisesti taakseen, kun kello tulee 16:00, meinaa työjutut tunkea joka väliin päivää ja pyöriä jatkuvasti mielessä. Vapaailtana tuleekin rustattua kirjapisteitä ja kun akatemialta on juuri lähdössä, tuleekin vielä yksi tilaus pakattavaksi ja postitettavaksi ja sitten oli vielä se sähköposti, mikä piti lähettää jo eilen ja yhtäkkiä käykin ilmi, että opari tehtävällä oli deadline illalla.

Jaksamisessa tärkeää on lomailla välillä ja päästä palautumaan. Ehkä se on yrittäjien suuren burn out-riskin takana, kun tuota oikeasti täysin mistään työasiasta vapaata aikaa on hankala saada pidettyä rentouttavana. Kuukauden breikit eivät auttaneet Aviciin tilanteessa ollenkaan, kun aika meni stressaamiseen tauon seurauksista ja kertyvistä hommista ja odotuksista ja ahdistus lähinnä kasvoi. Aina tuntuu olevan jotain juttuja mitä pitäisi ja voisi tehdä ja edistää, ja tässä tilanteessa on monelle hankalaa vain olla ja rentoutua. Tekemättömästä chillailusta tulee laiska olo ja mieleen tunkee ajatus lomailun jälkeisestä tupla työmäärästä, mikä odottaa, että tahtiin pääsee taas kiinni.

Reetta ehdotti, että pitäisimme ryhtivaljaista taukoa heinäkuun ajan. Hoitaisimme vain tulevat tilaukset. Toisaalta kun aikaa valmistumiseemme on enää niin vähän, tuntuu sille, että joka hetki ja kuukausi pitäisi painaa täysillä, mutta voihan se olla, että pikku huilin jälkeen puhtia on sitten paremmin syksyyn ja isommalla todennäköisyydellä on oparitkin saatu tauon myötä hoidettua pois alta. Saa siis nähdä miten ensi kuussa käy, tuleeko osattua lomailla valjaista, vai löydänkö itseni vääntämästä somepäivitystä kanavillemme ja jostain tapahtumasta promoamasta tuotteita.

 

Oikea verkostoituminen

Verkostoituminen on juttu mistä puhutaan paljon, mutta yhä monella on siitä se käsitys, että vaihdetaan käyntsärit tai lisätään Linked In kontaktiksi semmoisia henkilöitä mistä itse hyödyt ja joilta haluat jotain. Tätä ei ollut ennen äänikirjaa tullut pohdiskeltua hirveämmin ja itsekin Huipulla Tuulee-tapahtumassa ajattelin vain pop-upin ja itseni parasta lähestyessäni ihmisiä. Unelmahommissa kirja neuvoi tämän perinteisen ja jotenkin vääristyneen ajatusmaailman kääntäisikin toisinpäin.

Jos pyrkisitkin tutustumaan semmoisiin tyyppeihin, keille sinulla on annettavaa ja joita sinä voisit auttaa? Esimerkkinä kirjassa oli, kun toinen bloggaajista oli lähestynyt itseään kiinnostavaa tyyppiä ehdottaen, että he kirjottaisivat kirjan yhdessä. Molemmat hyötyivät uudesta tuttavuudesta! Toki voihan sen ajatella niinkin, että minua kiinnosti myös pop-up asialla lähestymien yritysten etu, hehän saisivat myyntiä ja näkyvyyttä tuotteelleen kauttamme, mutta päälähtökohta oli oma etu ja mitä minä tarvitsin ja hyödyin.

En toki tarkoita, että ei pidä lähestyä niitä itselleen hyödyllisiä tyyppejä enää, mutta voisi vähän koittaa inhimillistää hommaa, että kyseessä ei ole vain tärkeiden vaikuttajien keräily omiksi kontakteiksi, jotta heistä voi sitten ottaa kaiken hyödyn irti. Seuraavan kerran tilanteen ollessa käsillä, pyrin miettimään kenelle minä olisin hyödyllinen kontakti ja miten minä voin olla hyödyllinen tai tehdä itsestäni hyödyllisen minulle tärkeälle tyypille, jotta tutustuminen olisi enemmänkin win-win tilanne.

 

Ihmiset ympärillä

Yrittäjyydessä ja elämässä muutenkin se oikeanlaisten tyyppien muodostama tukiverkko on todella oleellinen. Aviciin managerille tärkeintä oli rahan tulo ja ahneuksissaan hän buukkasi epäinhimillisen määrän keikkoja ja kiertueita ja näin oli iso tekijä Aviciin loppuunpalossa. Tuen sijaan Aviciin ympäristö loi jatkuvaa painetta ja oli täysin ymmärtämätön artistin jaksamisen suhteen. Äänikirjassa taas molemmilla naisilla tärkeässä roolissa kaiken mahdollistajana on ollut perhe ja toki tiivis bloggaaja yhteisö.

Ilman Dimangiaa olisi varmasti moni juttu jäänyt toteuttamatta ja kokematta. Se jatkuva sparraus ja apu kaikessa mahdollisessa on iso voimavara, millä tässä nyt pyöritetään mm. verkkokauppaa. Ei tämäkään muuten olisi voinut toteutua. Omalla kohdalla jaksamisen kanssa älyttömän tärkeää on ollut aina terapiointi kahvilla käynnille aikaa raivaava äiti sekä ymmärtävä ja kuunteleva poikaystävä.

Isona erona minulla ja Aviciilla on tuossa verkostoitumisessakin esille tullut ihmisten kiinnostus omaan etuun vs muiden etuun. Ei Juuso neuvo meitä ilmaiseksi markkinoinnissa, koska hyötyy siitä itse, vaan koska häntä kiinnostaa tiimimme projektin eteneminen ja hän haluaa auttaa meitä, koska voi. Avicii paran ympärille kerääntyi itsekeskeisiä ahneita pyrkyreitä.

 

Kun unelmajuttu ei ole sama kuin unelmatyö, täytyy pysähtyä miettimään, miten sitä juttua voisi toteuttaa eri tavoin. Pop-up ei enää tuntunut toimivan meille, mutta hyvinvointi ja tuotteemme kiinnostivat yhä, joten tehtiin verkkokauppa. Jos verkkokauppa taas alkaa maistua puulta, meistä voisi tulla vaikka pelkkiä maahantuojia ja tuotteiden välittäjiä jälleenmyyjille.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!