Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Vaaralliset Ideat

Kirjoitettu 18.05.16
Esseen kirjoittaja: Heidi Aittanen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Vaaralliset Ideat
Kirjan kirjoittaja: Alf rehn
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Vaaralliset Ideat

 

Luin Alf Rehnin kirjoittaman Vaaralliset Ideat –kirjan, joka kertoo luovasta ajattelusta vähän erilaisesta näkökulmasta. Rehn käytännössä väittää, että perinteiset luovasta ajattelusta kertovat kirjat ja luennot eivät tuo sitä ”oikeaa” luovaa ajattelutapaa esiin. Kirjassa kerrotaan kuinka tämä ”oikea” luova ajattelu voidaan sitten kaivaa esiin.

Kirja neuvoo, että oikean luovuuden esille kaivaminen ei ole mieluisaa puuhaa ja että oikea luovuus ei tunnu kivalta. Myönnän, että hieman provosoiduin noin suorasta väittämästä vaikka samaistun siihen että luovia ratkaisuja syntyy varmasti parhaiten paineen alla. Kirjan olikin tarkoitus esittää asiat hieman provokatiivisesti ja ehkä jopa ärsyttäen lukijaa, mikä selvästi osui minuun. Rehnin mukaan luovan ajattelun mahdollistamisessa tärkeää on se, että astuu aivojen oman tutun boksin ulkopuolelle. Boksin ulkopuolelle tulee astua siten että tekee asioita eri tavalla, tekemällä epämukavia ja vaikeita asioita.

 

Haluaisin kovasti omata luovan ajattelutavan, olla innovatiivinen ja ennakkoluuloton ideoiden ja toteuttamistapojen suhteen. Olen ennen ajatellut että minulla on vilkas mielikuvitus, mutta todellisuus on iskenyt vasten kasvojani ja olen huomannut, että perustan paljon ajatteluani ja tekojani järjellä. Olen hyvin käytännönläheinen ihminen ja siksi käsittelenkin asiat hyvin käytännöllisellä tasolla, joka monesti tappaa luovaa ajattelua. Jos joku esittää minulle idean, teilaan sen hyvin usein sillä, että se ei toimi käytännössä. Lyön mahdollisuuksien oven heti kiinni jos huomaan että käytännönjärjestelyissä tulee joku ongelma vastaan ja nimenomaan jonkinlainen järkiongelma. Olen työskennellyt 5 vuotta ravintola-alalla, työpaikalla jossa minulla olisi ollut tilaa tehdä luovasti töitä, toteuttaa eri gastronomisia kokeiluja ja tapoja. Ravintola-alan jätin taakseni siitä syystä, että en löytänyt tätä luovuuden siementä omaan ammatilliseen kehitykseeni. Olin erittäin tykki rivikokki, tein työtä käskettyä ja siten, kuinka käskettiin. Tiimiakatemialla luovuuden käyttäminen on kuitenkin välttämätöntä, joten luovuuskirjojen lukeminen onkin minulle melko paikallaan.

 

Näen paljon unia ja useimmiten muistan nämä unet. Olen myös melko taitava näkemään Lucid –unia, eli sellaisia unia jossa tiedostaa olevansa unessa ja näitä unia pystyy itse hallita. Minun unimaailmassa ei päde todellisen maailman normit. Halutessani voin lentää skootterilla kuuhun hakemaan kotini vara-avainta tai vuokrata pyykkikorissani asuvia pieniä värikkäitä peukalon kokoisia apinoita lemmikiksi ystävilleni. Unimaailmassani elän boksin ulkopuolella ja siellä teen ratkaisuni hullujen päähänpistojen perusteella. Parhaat uneni ovat ne unet, jossa on jonkinlainen peli käynnissä. Pelit ovat usein sellaisia, jossa päämääränä on selvitä hengissä muuttuvassa ympäristössä ja erilaisten uhkatilanteiden sattuessa. Unissa pystyn todellakin ajattelemaan käytännöt unohtaen ja antaen mahdollisuuksia mitä erikoisimmillekin ratkaisuille. Minkä ihmeen takia en sitten voi omata tätä huikeaa taitoa todellisessa maailmassa?

 

Todellisessa maailmassa minua piinaa paljon järkiajattelu ja asioiden puntarointi edellisen kokemuksen tai mahdollisimman riskittömän lopputuloksen perusteella. Toimin paljon mukavuusalueellani enkä haasta itseäni ajattelemaan muulla lailla, koska se on toiminut hyvin tähänkin asti. Stressin aiheuttamassa luovassa ajattelussa on kuitenkin ehkä aika paljonkin perää. Kävimme muutaman tiimiläisen kanssa pelaamassa Way Outtia, jossa menin huoneeseen toisen tiimiläisen kanssa. Yllätyksekseni oven sulkeutuessa innostunut jännitys muuttui siihen, että huoneesta on pakko päästä pois tietyssä ajassa. Looginen päättelykyky joutui huoneessa koetukselle, samoten kuin luova ajattelu. Yllätimme huoneessa itsemme, kuinka tajusimme erilaisia tehtäviä huoneessa ollessamme ja kuinka nopeasti se tapahtui. Emme loppujen lopuksi päässeet määräajassa huoneesta pois, mutta siihen tulokseen oltaisiin vaadittu vain muutamia minuutteja lisää. Huoneessa toimin pienen paineen alla ja voin lyödä vetoa, että ratkaisut löytyivät tehtäviin nopeammin vain sen takia. Pienen stressin alla työskentely on monesti tehokkaampaa ja siinä aivot toimivat erilailla. Pitäisi oppia luomaan jollakin lailla itselle näitä stressitilanteita.

 

Suoraan sanottuna Rehnin Vaaralliset Ideat –kirja ei auttanut minua löytämään oikeanlaista luovuutta. Se auttoi ehkä tiedostamaan mistä saattaa johtua että luovuus ei ole minun suurimpia taitoja. Kaikkea voi tietysti oppia, ja minulle ensimmäisiä askelia on varmasti sen oman boksin laajentaminen. Pitäisi haastaa itseään enemmän epämukaviin juttuihin ja lähteä rohkeasti kokeilemaan sellaisia juttuja mitä haluaisi tehdä, vaikka tuntuu siltä että osaamista ei ole. Olen ovelasti joutunut kaikenlaisiin ravintolaprojekteihin, mitä osaankin tehdä. Tiedän miten se maailma toimii ja mitä siellä pitää tehdä, mutta se ei ole se asia mitä oikeasti haluaisin tehdä, vaikka se onkin mukavaa. Haluaisin oikeasti panostaa matkailu-alaan, mitä olen ennen Tiimiakatemiaa opiskellutkin. Minusta tuntuu kuitenkin ehkä hieman riittämättömältä ja pelkään että epäonnistun, enkä kykene siihen. Ehkä se pieni pelko voisi tuoda minulle sitä luovaa ajattelutapaa ja ainakin rohkeutta astua paineen alle. Niinpä lupaan, että kesän jälkeen suuntaan tekemiseni matkailualaan ja jääköön Kahvila Myllytupa ainoaksi kahvilaprojektikseni.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!