Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Vaaralliset ideat

Kirjoitettu 11.12.18
Esseen kirjoittaja: Johanna Lamberg
Kirjapisteet: 2
Kirja: Vaaralliset ideat
Kirjan kirjoittaja: Alf Rehn
Kategoriat: 7.1. Luovan ajattelun työkalut, 9.01. Oppiminen, 9.07. Innovointi

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tiimiakatemian alkaessa olen huomannut, että miten epäilevä olen hulluja ideoita kohtaan. Yksi tiimistämme kertoi syksyllä idean, kuinka tiputetaisiin karkkia helikopterista ihmisille. Miksi ei? Itse tässä tilanteessa ajattelin heti, että eihän sellainen ole mitenkään mahdollista, ei kukaan varmaan ole ikinä tehnyt niin. Mutta kyllähän joku on niin jo tehnyt aikanaan. Tässä vaiheessa ajattelin, miksi olen niin epäilevä vähänkin hullumpia ideoita kohtaan? Miten voin rentouttaa mieltä ja ajatella itsekin hullusti ja saada villeimmät ideat esille aivoistani?

Löysinkin aiheeseen Alf Rehnin kirjoittaman kirjan: ” Vaaralliset ideat – Kun sopimaton ajattelu on tärkein voimavarasi” Voi kuinka sattuikaan! Heti ensimmäisellä sivulla varoitetaan lukijaa, että kirja ei ole helppoa luettavaa, eikä ole yhtä mukava kuin muut luovuuskirjat. Kirja on epämiellyttävä ja asiat sanotaan raa’asti. Meinasi taas aivot aloittaa ajattelemaan, että en varmasti lue tätä kirjaa!

”Aivosi ovat patalaiskat”

Aivoilla on yksi erityinen ominaisuus, nimittäin huiputtaa itseään. Ne antavat uskoa, että olenpa minä luova tänään vaikka et ole saanut mitään uutta ideaa päähäsi. Esimerkiksi jos saat uuden tehtävänannon: Mieti miten saatte yrityksen markkinoinnin erottuvammaksi kuin muilla. Aivot alkavat ensimmäisenä ajattelemaan kaikkia vanhoja muistoja, miten muissa yrityksissä on parannettu markkinointia. Kun asian todellisuudessa pitäisi olla niin, että ajatellaan uusia ideoita. Välttelemme uusia tilanteita ja epämukavia hetkiä, joten emme anna aivojemme luoda mitään uutta. Itse ymmärrän nyt asian täysin, sillä kun minun pitäisi miettiä jotain täysin uutta, ahdistun heti ajatuksestakin! Täytyisi osata mennä kohti epämukavia tilanteita ja kohdata haasteet. En kehity luovemmaksi vain siten, että altistan aivoni esitelmille, luovuus peleille ja leikeille, vaan tekemällä asioita eri tavalla, tekemällä epämukavia ja vaikeita asioita.

”Kunnon potku persuksille”

Hyvin sanottu, nyt pitäisi mennä kohti niitä epämukavia asioita. Kun haluamme olla luovempia, meidän ei pitäisi ajatella, että miten laajentaa omaa luovuuttaan vaan nimenomaan pitäisi ajatella, ”mitä emme osaa ajatella?” Mitäpä jos kääntäisimme ajatuksemme tutusta asiasta täysin päinvastaiseksi.  Ajatellaan, miten jokin tuttu asia tehdään niin, miten sitä ei varmasti ikinä tehdä?

Ymmärrän pointin ja olenkin alkanut hyödyntämään sitä. Joskus yritän tarkoituksella ajatella asioita päinvastaisesti. Se on haastavaa, mutta siihen kyllä pystyy, kun yrittää. Se väsyttää aivoja, mutta niin parempia ja hulluimpia ideoita synnytetään. Kirjan tyyli puhua näistä asioista toimii ja osuu hyvin itseeni, vaikka alussa olinkin hieman varovainen koko kirjan suhteen.

”Ajattele töykeästi”

Kirjassa kerrotaan esimerkki karkista, joka muistuttaa korvavaikkua. Ajattele, karkki joka näyttää korvavaikulta, hyi! Ei varmaan tekisi heti mieli maistaa sitä. Mutta se herättää sinussa hirveästi tunteita ja ällötystä. Samalla kun koet ällötystä, aivoistasi osa sulkeutuu välittömästi ja ajattelusi osittain sulkeutuu. Tai mietitäänpä seuraavaa: Etanapuuro.

Se herätti valtavasti ällötystä ihmisissä, mutta myös paljon huomiota. Tällä hetkellä tämä kyseinen etanapuuro on yhden maailman parhaimman ravintolan ruokalistalla. Tässä tapauksessa on yhdistetty kaksi erilaista asiaa. Ällöttävä etana ja maukas puuro, ei varmaan tulisi kaikille heti ensimmäisenä mieleen.

Tällaiseen ajatteluun haluisin itsekin päästä. Ei saa tyrmätä kaikkia ällöttäviä tai töykeitä ideoita. Eikä ajattele heti esimerkiksi, mitä tunteita se herättää muissa ihmisissä. Ei ajatella, että jokin olisi ällöttävää kaikkien mielestä.

Teamleaderin taidot parantaa luovuutta tiimissämme

Ensinnäkin tiimimme tarvitsee sellaisen ympäristön, missä ihmiset uskaltavat esittää ideoitaan. Uskon, että tiimiakatemian tilat ovat varsin hyviä tällaiseen. Tuottavaan tulokseen tarvitsee kolme erilaista roolia/testausta/kritiikkiä. Ne eivät ole persoonallisuustyyppejä vaan kuka tahansa pystyy roolia esittämään.

  1. Traditionalisti eli vartijan tehtävä on ensimmäisenä testata, onko idea mielenkiintoinen vai ei. Jos vartija ei ärsyynny asiasta tai hän ei näytä epäilevän asiaa täytyy miettiä, onko idea tarpeeksi hyvä.
  2. Jos vartija ärsyyntyy, idea altistetaan pirun asianajajalle. Tämän tehtävä on kyseenalaistaa ideaa monesta eri näkökulmasta. Se on vaikeaa ja siihen tarvitaan henkilö joka osaa asian. Tarkoituksena ei ole murskata ideaa, vaan muokata ideaa parempaan suuntaan.
  3. Viimeinen rooli on kilpailija. Tämän tehtävä on pistää vastaan vielä paremmalla idealla. Kilpailu parantaa tulosta vielä paremmaksi.

 

Yleisesti tarvitsemme hulluihin ideoihin rohkeutta astua epämukavuusalueille. Tarvitsemme erilaisia ajattelumenetelmiä ja kykyä osata kääntää ajatukset toisinpäin. Tarvitsemme turvallisen ympäristön ja ihmisiä kyseenalaistamaan ideoitasi. Uskon, että kehityn vielä paremmaksi ideoijaksi ja keksin vielä tiimiakatemian aikana hullun ja vaarallisen idean!