Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Vaaralliset ideat – Kun sopimaton ajattelu on tärkein voimavarasi

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Jouko Holmström

Essee, 2 kirjapistettä

Alf Rehn

Vaaralliset ideat – Kun sopimaton ajattelu on tärkein voimavarasi

 

 

Vuoden 2020 alussa selasin YPK:ta läpi, ja listasin ylös mielenkiintoisia teoksia, joita voisin ottaa lukuohjelmaan kevääksi. Maaliskuun puolessa välissä arkemme kääntyi päälaelleen, kun koronaviruksen ravistellessa normaaleja rutiineja ja työtapojamme. Treenit, viikkopalaverit ja työpäivät Tiimiakatemialla vaihtuivat loputtomalta tuntuviin zoom-sessioihin kotitoimistolla. Ennen kirjastojen sulkeutumista kävin hamstraamassa läjän vuoden alussa listaamiani kirjoja, ja hetken pohdiskeltuani päätin lukea niistä ensimmäisenä Alf Rehnin kirjan Vaaralliset ideat – Kun sopimaton ajattelu on tärkein voimavarasi (Talentum, 2010).

Kirja perustuu yleisesti vallalla olevien käsitysten muokkaamiseen, erityisesti koskien luovuutta, luovaa ajattelua ja luovia organisaatioita. Yleinen miellemallimme luovista ihmisistä tai yrityksistä perustuu varsin usein Steve Jobsin ja Elon Muskin kaltaisiin ”luoviin hulluihin” tai organisaatioista mainostoimistoihin, sekä palvelumuotoiluun erikoistuneisiin yrityksiin. Tämä aiheuttaa sen, että käsityksemme luovuudesta on varsin kapea ja pintapuolinen. Erilaisten visionäärien, luovuuskonsulttien ja mainostoimistojen meille myymä yksipuolinen ja itseriittoinen sanoma inspiroivasta, kaikille sopivasta ja muka-kyseenalaistavasta luovuudesta, Rehnin mukaan tappaa todellisuudessa uudenlaiset ajatukset, eli juuri ne ”vaaralliset ideat”.

Klassinen tilanne jossa kaivataan uusia ideoita, on puhua ajatuksista ”laatikon ulkopuolelta”. Uskomme laittavamme aivomme töihin, vaikka todellisuudessa tuotamme idean, jota aivomme ovat vain pitäneet ”reservissä” varmuuden vuoksi. Emme siis todellisuudessa riko ajattelumme rajoja. Kirjassa Rehn kuvaakin aivojemme kapasiteettia kahden sisäkkäisen laatikon mallilla: sisemmän rajoissa tapahtuu arkipäiväinen, lähes puoliautomaattinen ajattelumme. Kun haluamme uusia ideoita aivomme vievät ajattelua juuri ja juuri tämän sisemmän laatikon ulkopuolelle, mutta eivät lähellekään toisen ulomman laatikon rajoja. Todelliset uudet ja rajoitteista vapaat ideat saamme, jos onnistumme pakottamaan aivomme tuon ulomman laatikon rajoille ja jopa murtamaan niitä. Rehn kuvaa tällaisia ajatuksia sellaisiksi, jotka ehkä kuvottavat jopa meitä itseämme. Ajatukset haastavat niin perusteellisesti tavallisen ajattelumme normit, että emme ole varmoja ovatko ne edes hyväksyttäviä.

Koronavirus on oiva esimerkki ympäristöämme muokkaavasta tekijästä, joka pakottaa ajatteluamme täysin uusille urille. Poikkeusolot saavat ihmisen kehittämään uusia ratkaisuja, jotka tämä normaalioloissa blokkaisi jo ajatuksen esiasteella. Normaalioloissa pitäisimme nyt käyttämiämme ratkaisuja suoranaisesti epärealistisina, ja jollain tapaa sopimattomina. Onkin mielenkiintoista seurata jääkö nyt käsillä olevasta pitkästä sosiaalisesta eristäytymisestä joitain käytäntöjä pysyviksi. Tulevaisuudessa Tiimiakatemiallakin kynnys hyödyntää etäpalaverityökaluja taatusti madaltuu, mutta tätä huomattavasti kiinnostavampaa on seurata, kuinka nyt kokemamme vaikuttaa yleisesti maailmankuvaamme.

Toistaiseksi korona on iskenyt rajusti globaalin liikkuvuuteen maiden välillä ja sisällä, mutta toisaalta nostanut eri muodoissaan paikallista ihmisten välistä yhteisöllisyyttä ja keskinäistä solidaarisuutta. Koska olemme kuitenkin edelleen globaalisti verkostoituneita, tilanne matkustamisen suhteen normalisoitunee, mutta nouseeko paikallisuudesta ja yhteisöllisyydestä uusi megatrendi globalisaation rinnalle? Oman tiimini Gravin kanssa kehitimme tähän vastaukseksi Tueyrittajaa.fi -palvelun, jonka avulla ihmisten on helppo kanavoida halunsa tukea itselleen tärkeitä paikallisia yrityksiä. Saimme palvelun nopeasti pystyyn, mutta vastaavia on syntynyt Suomeen lukuisia muitakin. Tällä hetkellä tarvitsemme palvelulle, jotain mikä erottaa sen muista alustoista.

Kirjassa Rehn kuvaille vaarallista ajattelua sellaiseksi joka rikkoo jonkin yleisen normin omassa kontekstissaan. Toisin kuin mainostoimistojen ja luovuusluennoitsijoiden puheissa, luova idea ei automaattisesti tarkoita, että se olisi jotain uutta, erilaista ja hienoa. Rehn vaatii luovuutta etsiviä, unohtamaan edellä mainitun, koska se johtaa aivojamme automaattisesti kehittämään uuden hieman parannellun version jostain jo olemassa olevasta. Sen sijaan Rehn kannustaa miettimään mitkä asiat esimerkiksi toimialan markkinoilla ovat tabuja tai asioita, joita ei hyväksytä ja tarttumaan niihin, sekä tietysti kopioimaan ja matkimaan muita siekailematta. Jos onnistuu kehittämään ratkaisun, jota kaikki jo alalla toimivat kilpailijat katsovat kuvotusta tuntien, mutta asiakkaat ostavat, on onnistunut tuottamaan oikeasti luovan ratkaisun.

Puhumme Tiimiakatemiasta mielellämme paikkana, joka on täynnä toinen toistaan luovempia ja fiksumpia ihmisiä. Kirjan loppupuolella törmäsin kappaleeseen, jota lukiessa itseäni alkoi naurattaa. Suora lainaus kuuluu näin:

”Täydellisessä maailmassa organisaatiolla tai yrityksellä olisi henkilökuntaa, joka työskentelisi ajatteluaan kehittäen, samalla kun itse organisaatio pystyisi varsin kitkattomasti siirtymään luovemmasta jaksosta toteuttamisjaksoon ja päinvastoin. Todellisuudessa näin on harvoin. Organisaatioilla on taipumusta juuttua jommallekummalle raiteelle.”

Vaikka Tiimiakatemia erottuukin edukseen monista yrityksistä, sanoisin ettei se tässä asiassa tee poikkeusta. Joko keskitymme puheeseen omasta luovuudestamme ja tekemällä oppimisen ideologiasta, niin että itse tekeminen unohtuu. Tällöin käytännön kautta tulevat opit ja oivallukset eivät laajenna ajatteluamme enää oman ”sisemmän laatikkomme” ulkopuolelle, saati ulomman rajoille asti. Toisena vaihtoehtona on että toimintamme muuttuu liian suorituskeskeiseksi. Projekteista tulee kuin liukuhihnatyötä, uudet kokeilut ja toiminnan tarkastelu objektiivisesti loistavat poissaolollaan, eikä uuden oppimista tapahdu juuri lainkaan. Tasapainon löytäminen tästä kokonaisuudesta on yllättävän haastavaa, jopa siitäkin huolimatta, että Tiimiakatemian koko toimintaperiaate (toisin kuin valtaosan yrityksistä ja organisaatioista) tähtää vain tämän tasapainon saavuttamiseen.

Jos mietin ja reflektoin edellä kirjoittamaani, siihen kuinka tämä kaikki näkyy minussa itsessäni ja omassa toiminnassani, pystyn tunnistamaan itsestäni molemmat harhaan vievät tavat toimia. Gravin markkinointipäällikkönä olen omassa päässäni ja oman markkinointitiimini kanssa kehitellyt suuriakin määriä omasta mielestämme hienoja ideoita Gravin markkinoinnin mullistamiseen. Olen kuitenkin sortunut liikaan ideoiden pallotteluun, jolloin asioiden toteuttaminen, sekä systemaattinen testaaminen käytännössä on jäänyt liian vähälle. Tästä liiasta muka-luovuudesta pääsen helpoiten eroon luultavimmin ripauksella Rehnin vaarallista ajattelua: Kopioi härskisti jokin jo markkinoilla toimiva idea ja pohdi kuinka, sitä voisi käyttää tavalla, joka ei normaalisti tulisi hyvin käyttäytyvälle tiimiyritykselle kuuloonkaan.

Myös suorituskeskeistä ja kaavamaista projektien toteutusta, tiimissämme esiintynyt varsin usein. Valmentajamme Anun meiltä peräänkuuluttamia projektisuunnitelmia, budjetteja ja motorola-arvioita laaditaan lähes poikkeuksetta, kun projekti on jo käynnissä. Edellä mainittujen tekeminen yhdessä projektiryhmän kanssa, on usein ihanteellinen paikka miettiä mitä projekti voi meille opettaa. Projektin jälki-motorolan tekeminen ajallaan helpottaa huomattavasti saatujen oppien kokoamista ja jakamista eteenpäin. Vaikka näiden asioiden pitäisi olla jokseenkin itsestäänselvyyksiä, (itselleni mukaan lukien), ovat niiden puutteet keskeisiä esteitä todellisen luovuuden kasvulle tiimissämme.

Kuten juuri edellä toin ilmi, luovempi ajattelu ei vaadi itseltäni tai Gravilta, mitään mystisiä vippaskonsteja, vaan luovuuden lisääminen tiimitasolla korreloi pitkälti yksilön ja tiimin oman viitseliäisyyden ja kurinalaisuuden kanssa. Kirjassaan Rehn painottaa, että todellinen luovuus ei yleensä tunnu mukavalta, se tuhoaa aina jotain aiempaa, sekä herättää mitä luultavimmin tunteita, ettei se ole hyväksyttävää. Siksi onkin tärkeää suunnata ajattelun laajentaminen vaarallisille rajoille vain silloin, kun muutos koetaan tarpeelliseksi. Todellinen muutos vaatii aina tiettyjen kipukohtien etsintää ajattelun ”ulomman laatikon” puolelta, joten sinne ei kannata kajota, jos asioiden voi todeta olevan yksinkertaisesti aivan hyvin nykyiselläänkin.

Mietin mikä näin koronarajoitusten aikana olisi asia tai toimintatapa, joka erityisesti kaipaa vaarallista ja jopa sopimatonta ajattelua. Lähtökohtaisesti ihmiset hakevat nyt turvaa tutuista sekä toimivista tuotteista ja palveluista. Eräänlaiseksi tabuksi, voisi nostaa ainakin koronatilanteesta jonkinlaisen hyötymisen tai yleisen mielialan hyödyntämisen. Eräään Tueyrittajaa.fi -palveluun mukaan tulleen yrityksen edustaja otti minuun yhteyttä, ja kertoi parannusehdotuksestaan palveluumme. Hän kertoi Suomessa olevan tälläkin hetkellä lukuisia koronatilanteesta hyötyviä yrityksiä, joilla YT-neuvottelujen sijaan on päällä akuutti työvoimapula. Asiakkaamme ehdotti, että laajentaisimme palveluamme niin, että työttömäksi tai lomautetuksi jäänyt ihminen voisi tarjota omaa osaamistaan sivuillamme sitä kenties tarvitseville yrityksille. Idea kieltämättä kääntäisi palveluamme psykologisesti huomattavasti ratkaisukeskeisemmäksi, tämänhetkisen ongelmakeskeisyyden sijaan.

Nähtäväksi jää mihin suuntaan Tueyrittajaa.fi projektina kehittyy. Koen kuitenkin, että Rehnin kirja antoi minulle hyviä työkaluja ajattelun viemiseen tarvittaessa uusille raja-alueille. Keskeistä on luoda itselleen riittävä paine käytännön työtä toteuttaessa, koska luovimmat ratkaisut syntyvät usein tällöin. Luovuutta kehittää aina myös vastavuoroinen toisten ideoiden haastaminen tiimissä, jossa koen minulla olevan Gravissa edelleen enemmän annettavaa. Tämä huolimatta epävirallisesta vastarannan kiisken tittelistäni.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!