Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Vaikuta tunteisiin!

Kirjoitettu 20.05.19
Esseen kirjoittaja: Petra Palmu
Kirjapisteet: 2
Kirja: Vaikuta tunteisiin
Kirjan kirjoittaja: Jarkko Rantanen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Rankan syksyn jälkeen tartuin kolmeen tunteisiin liittyvään kirjaan. Haluan kehittää itseäni henkisesti vahvemmaksi ihmiseksi sekä haluan päästä ylimääräisistä tunteista eroon. Erittäin herkkänä ihmisenä tunnen päivittäin tunteiden myllerryksiä. Toki riippuen päivästä miten voimakkaina tunteeni koen. Vaikka koen herkkyyden pääsääntöisesti vahvuutena, se tekee myös joistakin tilanteista tai päivistä rankempia, joskus myös ylitsepääsemättömiä. Jarkko Rantasen ”Vaikuta tunteisiin!” nostaa heti kirjan aluksi ilmoille kysymyksen: Voiko tunteisiin ylipäätään vaikuttaa?

 

Asiasta on näkemyksiä suuntaan ja toiseen. Toiset näkevät, että tunteet ovat vain tahdon asia ja toiset kokevat ettei tunteisiin voi vaikuttaa lainkaan. Voit vain valita miten tunteisiin suhtaudut. Kirjan mukaan tunteisiin voi vaikuttaa jossain määrin. Tunteet voivat vaimentua, voimistua tai muuttua kokonaan toiseksi. Itse olen aina kuunnellut tunteitani, sillä sen avulla voin muuttaa tunteitani laimeammaksi. En ole vain ajatellut asiaa ennen kirjan lukemista. Tunteiden kuuntelu minulla ja varmasti monella muulla yleensä tarkoittaa negatiivisten tunteideni kuuntelua. Tärkeää on tunnistaa tunteensa ja mistä se on tullut sillä monet olettamukset ja tapahtumat voivat vaikuttaa tunteisiin ristiriitaisesti ja muuttaa niitä isommiksi mitä ne oikeasti ovat. Ilman tunteiden tunnistamista ja kuuntelua tiedän, että negatiivisista tunteista tuleva ahdistus ja muut epämiellyttävät tunteet vain paisuvat. Tämä on yksi niistä syistä miksi tartuin kirjaan – halusin uusia keinoja vaikuttaa omiin tunteisiini sekä oppia miten tiimin tunneilmastoa voidaan muuttaa.

 

Ensimmäinen syksy Tiimiakatemialla oli erittäin mukava ja opettavainen. Nautin uusiin ihmisiin tutustumisesta, pääsystä omaan tiimiin, sekä siitä, että sain tehdä uusia asioita, jotka kehittivät minua. Tunteiden saralla syksy oli erittäin stressaava ja kärsin lähes jatkuvasta ahdistuksesta. Tiedän, että näiden tunteiden takana oli liian paljon tekemistä ja liian vähän lepoa. Myös henkinen jaksaminen oli aika matalalla syksyn lopussa ja aion keväällä kiinnittää siihen huomiota esimerkiksi kirjan oppien avulla. Kirjasta nousi yksi tarina ylitse muiden, joka jäi mieleeni.

 

”Earl O. Honey oli amerikkalainen liikemies 1900-luvun alkupuolelta. Hän oli kova huolehtimaan asioista, ja vähitellen jatkuva huolehtiminen johti burnoutiin ja terveyden romahtamiseen. Hänelle kehittyi vakava vatsahaava, ja eräänä iltana hänet kiidätettiin sairaalaan runsaan verenvuodon johdosta. Earlin tila heikkeni. Hän ei pystynyt nukkumaan. Hän ei saanut syödä enää normaaleja ruokia, ja hänen vatsansa pumpatiin tyhjäksi aamuin illoin. Kolme lääkäriä hoiti häntä, kunnes totesivat, etteivät voi häntä enää auttaa. Earl tulisi kuolemaan pian.

Kun Earl makasi sairaalan sängyssä tuskissaan, hän alkoi miettiä tilannettaan. Hän katsoi tilannettaan silmästä silmään ja mietti, mitä hänellä oli edessään: hidas ja tuskallinen kuolema. Earl tuskaili tilannetta pitkään, kunnes lopulta hyväksyi tilanteen. Pahin tulee toteutumaan ja hän kuolee. Samalla hetkellä hänen mielensä keveni. Ensimmäistä kertaa kuukausiin hän pystyi ajattelemaan selkeästi. Hän mietti, että nyt kun hän on kuolemassa, voin tehdä loppuajastani mahdollisimman hyvän. Hän oli aina halunnut lähteä risteilylle maailman ympäri, ja hän päätti tehdä niin. Kun hän kertoi asiasta sairaalan henkilökunnalle he kauhistuivat. Mutta Earl piti päänsä. Hän sopi laivan miehistön kanssa, että hän ottaa matkalle ruumisarkun ja he lähtisivät matkaan. Aikaa kului ja he kiersivät maailmaa. Matkan aikana Earl otti kaiken irti elämästä ja hänen olonsa alkoi parantua. Kotisatamaan tullessa hän oli elämänsä kunnossa ja sai elämänsä takaisin muiden neuvoista ja huolista huolimatta.”

 

Tästä tarinasta opin sen, että elämästä ei kannata stressata turhaan. Itse stressaan asioista hirveästi ja koen stressin fyysisesti todella voimakkaasti. Stressi vaikuttaa minun käytökseeni sekä toimintaani – kovassa stressitilassa en pysty ajattelemaan ja toimintakykyni ei ole normaali. Tiedän, että Tiimiakatemialla stressinsietokykyni tulee kasvamaan erittäin paljon. Earlin tarina oli erittäin motivoiva ja todiste siitä, miten henkisellä hyvinvoinnilla saa aikaan. Tämä on yksi syy, miksi halusin tarttua tähän kirjaan ja vaikuttaa tunteisiini. Erittäin herkkänä koen, että tunnen tunteeni paljon voimakkaammin ja siksi tämä kirja antaa erinomaiset valmiudet minun vaikuttaa tunteisiini.

 

Lapsesta asti olen ollut todella ajattelevainen ja vilkkaan mielikuvituksen omaava. Tällaisena taivaanrannan maalarina ja herkkänä ihmisenä olen ajautunut tilanteisiin, joista otan itseeni tai pahoitan mieleni. Asiat, joita minulle tapahtuu, saa minut ajattelemaan sitä useita päiviä ja varsinkin negatiivisten ajatusten kanssa se ei ole aina niin mukavaa. Asiat kasvavat suuremmaksi mitä ne oikeasti ovatkaan ja ne saattavat viedä hyvää fiilistä pois. Tiimin kanssa on tullut muutamaan otteeseen tilanteita, joissa tunnen itseni todella epävarmaksi itsestäni. Ennen olisin vain kääriytynyt itseeni ja ajatellut sekä ahdistellut sanoja monta päivää mutta nyt haluan ottaa itselleni sellaisen asenteen, että mietin omia tunteitani, yritän reagoida niihin kriittisesti ja otan oppia niistä. Haluan kasvattaa itsestäni henkisesti paljon vahvemman. Tietenkään ahdistus ei ihan täysin jatkuvaa ollut, mutta se oli yksi päällimmäisistä tunteista ilon lisäksi joka jäi syksystä mieleen. Uskon, että ahdistus ei tule katoamaan keväälläkään mutta teen kovasti töitä itseni kanssa jotta kaikki vastoinkäymiset eivät ole minulle niin suuria tai niitä ei tule niin paljoa kuin ennen.

 

Olen aikaisemmin ollut arka puhumaan asioista suoraan sillä olen todella kiltti ja en halua satuttaa tai sanoa pahasti kenellekkään – varsinkaan minua vahvemmille persoonille. Akatemialla puhutaan paljon avoimuudesta ja rehellisyydestä ja tämä on rohkaissut minua puhumaan omista tunteistani sekä mielipiteistäni avoimemmin kun aikaisemmin. Joskus omista tunteistaan puhuminen ei ole helppoa ja asetat itsesi haavoittuvaiseksi ihmisille, joita et vielä oikeastaan kunnolla tunne. Se on mielestäni rohkeaa ja antaa muille esimerkkiä ja rohkaisua puhua omista tunteistaan avoimesti. Tilanteet, joissa olen ollut avoin ja jolloin olen puhunut rehellisesti tunteistani ja kokemistani asioista ei ole aina mennyt niin kuin olen itse kuvitellut. Kohtelen muita niin kuin haluaisin itseäni kohdeltavan ja silloin jos tuntuu, että muut eivät vastaa avautumiseeni välittävästi ja rauhallisesti minulle tulee sellainen olo, että herkkyydessäni on jotain todella huonoa. Vaikka olen yleisesti avoin ja ulospäinsuuntautunut ihminen niin huomion keskipisteenä olo on aina ollut minulle vaikeaa. Siksi dialogi rinki on tuntunut alusta asti niin vaikealta minulle. Siinä olo on paljas, jokainen näkevät sinut ja sinä heidät.

 

Ajattelen paljon asioita ja olen mielestäni sosiaalisesti älykäs ja hyvä kuuntelija. Tuntuu, että osaan auttaa muita heidän ajatuksissaan ja ongelmissaan. Olla läsnä hetkessä ja keskittyä vain toiseen mutta omien tunteideni kanssa tuntuu, että olen ihan hukassa. Kävin eräänä päivänä keskustelun ystäväni kanssa tunteista – etenkin ahdistuksesta. Jokainen luonnollisesti tuntee ahdistusta ja epävarmuutta, mutta ystäväni kanssa keskustellessani huomasin miten suuren matkan itse olen tullut tunteideni käsittelyssä ja tunnistamisessa. Olen henkisestä paljon vahvempi kuin puolitoista vuotta sitten. Se johtuu varmasti siitä, että olen aikuistunut ja kasvanut sitä kautta henkisesti, mutta luulen myös että jatkuva halu itsensä kehittymiseen sekä mukavuusalueen ulkopuolelle meno on tämän kehityksen takana. Tämän takia tulin Akatemialle – pääsen astumaan sieltä mukavuusalueeltani vaikeisiin ja kehittäviin tilanteisiin.

 

Kirja antoi paljon hyviä vinkkejä tiimin johtamiseen. Olen syyllistynyt esimerkiksi yhteen kirjan esimerkkiin. Monesti olen sortunut luulemaan, että ihmiset tietävät mitä ajattelen. Monesti kuvittelen heidän ajattelevan samalla tavalla kuin itse. Tämä illuusio on ainakin itselleni aiheuttanut sen, etten kommunikoi tarpeeksi. Ekstroverttinä, jolla on myös selkeitä introvertin piirteitä tämä korostuu selkeästi. Tiimi tarvitsee paljon kommunikaatiota, jotta syntyy yhteinen käsitys. Kuitenkin tiimin johtamisessa on hyvä muistaa, että vähemmän on enemmän. Jos viestit esimerkiksi 12 asiaa, ihmiset eivät muista mitään. Jos viestit vain yhden asian ihmiset saattavat muistaa sen –  varsinkin jos viestisi herättää tunteita. Näistä asioista on helppo kirjoittaa, mutta käytäntöön vieminen on aivan erilaista. Mitä tapahtuu kuin 13 juuri aloittanutta tiimiyrittäjää laitetaan samaan huoneeseen päättämään jostain asiasta? Vaikeaa sanoa, mutta helppoa päätösten tekeminen ei ole. Tunnejohtamisen perustana on ”Mitä et löydä itsestästi, et myöskään pysty herättämään tai ymmärtämään muissa.”

 

Dynan tunneilmasto ei ole mistään parhaasta päästä. Aina ei tunnu hyvältä olla tämän organisaatio jäsen ja Akatemialle tuleminen joskus ahdistaa. Tunneilmastoon kuuluu paljon muitakin asioita: Miltä minusta tuntuu, kun ajattelen tätä organisaatiota, tulen sinne töihin, tapaan kollegoitani jne. Tiimimme tunneilmasto syntyy työntekijöiden kokemista tunteista suhteessa työhönsä, kollegoihinsa ja organisaatioonsa. Meidän tiimissä on paljon naurua ja läpän heittoa, mutta myös treeneissä monesti vallitseva hiljaisuus kun joku esittää kysymyksen luo ilmapiiriin ahdistusta. Tiettyjen henkilöiden sanoihin reagoidaan ja osan ei. Koen, että minun on vaikea näyttää tunteitani kenellekkään, koska jos olen niin tehnyt niihin reagoidaan negatiivisesti. Suoraan puhuminen on aina hyvästä, mutta tilannetajua ihmisiltä puuttuu. Loppujenlopuksi kaikki haluavat tuntea olevansa arvostettuja sekä tulle kohdelluksi reilusti. Tällä hetkellä tunneilmaston johtaminen kuulostaa ja tuntuu erittäin vaikealta. Uskon silti, että tunteiden näyttäminen ja muiden tunteisiin reagoiminen on perusta johtamiselle. Esimerkillä johtaminen – näytä tunteesi avoimesti. Organisaation ilmapiiri selittää jopa 20-30% liikevaihdosta. Se vaikuttaa erittäin paljon tehokkuuteen yksilön, että tiimin tasolla. Vaikka vaikeuksia onkin ollut, ollaan menossa koko ajan oikeaan suuntaan. Itse huomaan, että negatiiviset tunteet kaappaavat huomioni tehokkaammin kuin positiiviset. Pyrin olemaan Akatemialla mahdollisimman positiivinen ja kääntämään negatiiviset tunteeni positiiviseksi sillä negatiivisuudella on taipumus napata organisaation tunneilmastosta kasvava ote. Kirjoittaminen on itselle tärkeää, sillä silloin pääsen täysin miettimään mitä ajattelen ja tekstiin päätyy ne asiat mitä monesti peittelen. Syksy ja kevät ovat olleet rankkaa aikaa minulle mutta uskon, että asiat muuttuvat hyvään suuntaan tiimin ja yksilöidenkin tasolla. Minulla on kova luotto siihen.

 

 

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!