Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Vaikuta tunteisiin!

Kirjoitettu 02.06.15
Esseen kirjoittaja: Janina Lindroos
Kirjapisteet: 2
Kirja: Vaikuta tunteisiin! Lisää voimaa tekemiseen
Kirjan kirjoittaja: Jarkko Rantanen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Työelämä ja tunteet

Jarkko Rantanen jakaa kirjassaan tunteet kahteen kategoriaan: positiivisiin ja negatiivisiin tunteisiin. Usein kun puhutaan tunteista työelämässä, tarkoitetaan kielteisiä tunteita. ”Minä osaan erottaa tunteet ja työelämän”, kuulee toisinaan sanottavan. Luulen, että tällä tarkoitetaan nimenomaan negatiivisten tunteiden ja työelämän erottamista: loukkaantuminen palautteesta, turhautuminen asiakkaan ”ei”:stä ja henkilökohtaisen elämän käänteet, jotka tekevät ihmisestä surullisen myös työpaikalla. Uskon myös, että tämä kuuluisa ”tunteiden ja työn erottaminen” ei koske positiivisia tunteita. En ole koskaan kuullut, että kukaan kehuskelee sillä, kuinka ei ikinä innostu, ei inspiroidu, ei sitoudu tai motivoidu. Kaikki edellä mainitut tunnetilat ovat yhtälailla tunteita, ne vain ovat erilaisia tunteita.

vauveli(http://www.vantagephotography.com/blog/wp-content/uploads/Feelings.jpg)

Tunteet kuuluvat elämään, joka hetki, olimme sitten töissä tai vapaa-ajalla. Koskaan ei ole hetkeä, milloin ei tunne mitään – sillä hetkellä ei vain välttämättä osaa pukea kokemaansa tunnetilaa sanoiksi, tai vaihtoehtoisesti tunne ei tunnu kovin suurelta ja merkitykselliseltä. Pääpointtina kuitenkin on, että ihmisessä on koko ajan jokin tunne tai monia tunteita yhdellä kertaa.

Sain paljon ymmärrystä ja inspiraatiota tästä kirjasta, etenkin vinkkejä ja ideoita tunteiden käyttämiseen johtamisessa.

Minun tunne-elämäni

Kirjassa minua puhutteli kaikista eniten eräs tarina amerikkalaisesta liikemiehestä, Earl P. Honeysta. Hänelle oli luontaista asioista huolehtiminen, stressaaminen ja sekä tulevaisuuden että nykyhetken pelko. Vähitellen vuosien varrella kaikki nämä yhdistettynä romahdutti hänen terveytensä: hänellä todettiin vatsahaava, ja hänet kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan. Earl voi hyvin huonosti ja lääkärit antoivat hänelle enää muutaman kuukauden elinaikaa.

Earl tiesi mitä oli edessä: tuskallinen ja hidas kuolema. Kuitenkin hän tajusi, että voisi tehdä loppuajastaan myös mahdollisimman hyvän, parhaimman tähän asti. Hän lähti matkustelemaan laivalla ympäri maailmaa, ja otti ruumisarkun mukaansa että merimiehet voivat kuoleman tullessa heittää hänet mereen.

Earl tiesi, ettei hänellä ollut enää kauan elinaikaa, joten hän nautti. Hän ei huolehtinut mistään, vaan nautti matkustelusta, erikoisista ruuista ja eli elämäänsä miehistön kanssa. Kuukausien päästä, kun ruumisarkulle olisi pitänyt olla jo käyttöä, Earl palasi maihin elävänä ja hyvinvoivempana kuin koskaan. Vatsahaava oli hiljalleen parantunut. Earl pystyi lopulta palaamaan takaisin työelämäänkin, ja jätti stressaamisen muille.

Joskus itsekin pelkään, että mitä minulle oikein tapahtuu, kun stressaa niin kovasti. Silloin vatsassa kiertää, päätä särkee ja itkettää koko ajan. Tällaista minulla on ollut koko mennyt kevät – olen ollut stressaantuneempi kuin koskaan. Onneksi sain käsiini tämän kirjan. Olen saanut paljon lohtua ja alkanut ymmärtämään käyttäytymistäni ja tunteitani.

Olen käyttänyt kirjasta saamiani niksejä siihen, miten käsitellä negatiivisia tunteita. Olen alkanut tunnistamaan tunteita eri tavalla, jo ennen kuin tunnetila on kokonaan vallannut minut. Etenkin yksi keino on hyödyttänyt minua enemmän kuin muut:

kun huomaan että olen ahdistumassa, otan esiin palan paperia ja kirjoitan siihen, mikä olisi pahinta mitä voisi sattua. Sitten käyn mielessäni läpi tämän tapahtuman, ja hyväksyn sen. Sen jälkeen laitan paperin roskiin ja tadaa, ajatus ja tunnetila on käsitelty.

Huolehdin ja murehdin paljon tulevaisuudesta. Tein kirjassa olevan tunneskaala-analyysin ja se todisti sen asian, minkä tiesin jo etukäteen: en ajattele loogisesti järjellä, vaan menen spontaanisti sydämen mukana. Olen tähän asti hieman hävennyt sitä, siis työelämässä. En vapaa-ajalla. Tässä kuuluisassa ”työelämässä” minua on nolottanut, että innostun helposti, näytän tunteeni avoimesti ja että minulle on hyvin tärkeää se, että kaikilla on hyvä olla. En ole ihannoitu ”natsijohtaja”, vaan täysin erilainen tiimipeluri. Sellainen minä olen niin johtajana kuin alaisenakin, vaikka vaikealta sitä tuntuu myöntää.

Mielen sisäiset ristiriidat aiheuttavat eniten kärsimystä, niin kuin minulle on käynyt tänä keväänä. Ihanneminä ja koettu minä eivät kohtaa.

kuva

Tällä tavoin Rantanen havainnollistaa kirjassa (s. 53). Hän esittää myös perustavanlaatuisen kysymyksen: ”Jos et ole tyytyväinen itseesi, niin onko sinun parempi yrittää muuttaa itseäsi eli kehittää itseäsi, vai onko parempi yrittää tulla enemmän sinuiksi sen kanssa, että sinä olet sellainen kuin olet?”

Uskon, että jälkimmäinen on minulle oikea vastaus. Olen kokenut paljon kärsimystä, kun olen yrittänyt olla jotain mitä en ole. Ihanneminä on ollut kaukana siitä, millainen olen tuntenut olevani. Kirja auttoi minua ymmärtämään tämän ja joltain osin hyväksymäänkin.

En pysty yksin olemaan kaikkia eri luonteenpiirteitä, vaan tarvitsen ympärilleni ihmisiä, jotka täydentävät minua. Siksi meillä on johtoryhmä, joka on ollut tämän kevään suurin tukiverkosto noin niin kuin työrintamalla.

Tunteet johtamisessa

Kuten mainitsin, kirjasta löytyy jako positiivisiin ja negatiivisiin tunteisiin. Rantanen antaa neuvoja negatiivisten tunteiden käsittelyyn ja positiivisten tunteiden herättelyyn.

Olen tänä keväänä yrittänyt olla kiinnittämättä huomiota liiaksi toisten negatiivisiin tunteisiin, mutta ikäväkseni joudun toteamaan, että ei se niin mene. Sellaisessa työympäristössä missä me työskentelemme, tunteet leviävät ja tarttuvat nopeasti. Klassinen esimerkki tästä on treenien check-in-kierros: miten ensimmäinen aloittaa sen, usein määrittää lopputreenien fiiliksen ja kulun.

Muiden tai omien negatiivisten tunteiden käsittely ei ole minulle luontaista, mutta onneksi kirja muistuttaa että sen voi oppia. Elämässä ei voi välttyä ei-toivotuilta fiiliksiltä ja tunteilta, mutta niitä voi oppia käsittelemään ja hyväksymään. Tuonkin taidon oppiminen vain pitää tehdä tavoitteelliseksi ja stepittää, jotta tietää miten edetä ja mitä tehdä. Sen lukeminen kirjasta tuntui lohdulliselta. Liian usein sitä on vain niin ankara itselleen. Pitäisi osata heti ja on huono, koska ei osaa heti. Päätinkin ottaa tämän seuraavaan oppimissopimukseeni yhdeksi kehityskohdaksi, ja olla itselleni sillä tavoin armollinen, että opettelen vielä. Kirjassa on todella käytännönläheisiä keinoja.

Positiivisten tunteiden herättely taas tuntuu itselleni luonnollisemmalta. Kuitenkin kuten jo aiemmin sanoin, olen käyttänyt positiivisia tunteita ja niiden levittämistä huonosti työkaluna tänä keväänä. Olen yrittänyt olla jotain muuta kuin olen ja näin ollen tuntenut suurta mielipahaa ja ristiriitaa mielessäni. Vaikka omia puutteitaan täytyy välillä vahvistaa, niin silti on tärkeää muistaa myös omat vahvuutensa ja käyttää niitä hyväksi.

Kirjassa esitellään itselleni monta uutta keinoa positiivisten tunteiden herättelyyn. Vaikka olenkin niistä osaa käyttänyt omassa johtamisessani, niin suurin osa oli minulle uusia. En ollut tänä keväänä varma siitä, mikä polkuni johtajana on. Tiesin kuitenkin mihin haluan päästä. Uskon, että positiivisten tunteiden herättelyn keinot vievät minua entistä enemmän kohti päämäärääni, joka on muuttunut myös paljon. En ole esitellyt tiimilleni edellä mainittuja asioista ja mitä olen tiimiliideriyden aikana oppinut tai halunnut oppia. Ehkä olen tajunnut asioita vasta nyt, näin kesän kynnyksellä. Aion muuttaa toimintaani entistä läpinäkyvämmäksi syksyllä ja kertoa nämä kaikki tiimille.

Yhteenvetona tunteiden käyttämisestä johtamisessa voisin sanoa ainakin sen, että sekä negatiivisten tunteiden käsittelyä mutta myös positiivisten tunteiden herättelyä tarvitaan. Koen olevani parempi positiivisten tunteiden herättelyssä, mutta aion opetella paremmaksi myös negatiivisten tunteiden käsittelyssä. Onneksi johtoryhmä on tukena.

 

akka

(http://104.236.8.205/wp-content/uploads/2012/11/laughter.jpg)

Lopuksi

Tämä essee lähti kirjoittamaan täysin eri polkuja, mitä olin aluksi ajatellut. Sainkin jollain tasolla reflektoitua mennyttä kevättä ja omia tuntemuksiani ja kirjasta saatuja uusia oppeja. Aion ostaa tämän kirjan itselleni ja vaalia näitä oppeja. Kiinnostuin ja inspiroidun tunteiden tutkimisesta ja niiden monimuotoisuudesta. Tuntuu, että heräsin jonkinlaisesta unesta, jossa olen kulkenut loppukevään. Kaikkein tärkeintä on jokaisessa asiassa ymmärrys itsestä ja omasta toiminnasta.

Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!