Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Valmentaja vai mahdollistaja?

Kirjoitettu 29.12.17
Esseen kirjoittaja: Tomi Rytkönen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Coaching - Valmenna ja sparraa menestykseen
Kirjan kirjoittaja: Harri Hirvihuhta
Kategoriat: 9.01. Oppiminen, 9.04. Johtaminen, 9.05. Valmentaminen

Valmentaja vai mahdollistaja?, 5.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (1 vote cast)

Valmentaja.

Jonkun mielestä se on henkilö, joka auttaa yksilöitä tai tiimiä parempiin tuloksiin. Joku käsittää valmentajan opettajan kaltaisena henkilönä, joka jakaa vain tietoaan muille. Kolmannet taas tarkastelevat valmentajanäkemystään toiminnan kehittäjänä.

Minun näkökulmastani valmentaja on taas henkilö, joka toimii mahdollistajana.

Viimeisen vuoden aikana toimintani on keskittynyt yhä enemmän kohti suurta päämäärää, eli toimimista yrittäjyyskasvatuksen kehittämistehtävissä ja opiskelijayrittäjyyden asiantuntijatehtävissä.  Tämän syksyn aikana oma valmentajaroolini on kuitenkin avautunut niin minulle kuin ympärillä oleville ihmisilleni paremmin kuin aiemmin. Päästessäni pelikentille toteuttamaan säännöllisesti yrittäjyyskasvatuksen valmennus- ja kehitystyötä sekä toimimaan innostajana tarinoiden kautta, olen ymmärtänyt tämänhetkisen pelipaikkani alalla. Ehkä toimintaani voisi kutsua vuoden käytännön tarkastelujakson pohjalta innostusvalmennukseksi.

Tähän pelipaikan löytämiseen olenkin pyrkinyt löytämään vastauksia myös teorian kautta, jota Harri Hirvihuhdan Coaching – valmenna ja sparraa menestykseen tarjosikin, ainakin osittain. Moderni innostusvalmennus motivaation ja kokemuksien jakamisen myötä ei nimittäin vastaa täysin sitä, mitä valmentajan roolin on nähty pitävän sisällään. Voisikin ehkä herättää kysymyksen, että onko se silloin edes valmennusta?

Kuten Harri Hirvihuhtakin kirjassa esittää, valmennus onnistuu parhaiten silloin, kun valmennettavilla on käsitys siitä selkeästi, mitä valmennus on ja että he ovat päässeet itse vaikuttamaan sen toteutukseen. Ja minä kun olen tehnyt viimeisen vuoden aikana juuri päinvastaista: olen ollut aloittavassa roolissa ja vienyt uusia toimintamalleja oppilaitoksiin, jotka eivät ole olleet heille ennestään tuttuja. Valmennettavat eivät ole päässeet olemaan mukana valmennuksen toteutuksen suunnittelussa, vaikka heidän panoksensa toki vaikuttaa paljon ja heitä pyritään osallistamaan paljon valmennuksissa.

Mutta tarkasteltuani asiaa, aloittajan rooli onkin oikeastaan yksi tärkeä osa koko toiminnan kehittymistä. Aloittajan rooli on samalla myös osittain haastavin, sillä siinä pyritään aina tuomaan uusia toimintamalleja ja luomaan uutta, eikä vain parantamaan olemassa olevaa. Aloittajana joutuu kohtaamaan ennakkoluuloja, epäselvyyttä ja jopa suoraa vastustelua, mutta se tekeekin omalta osaltani työstä mielenkiintoista.

Tehtävänäni onkin enemmän valmennuksen sijaan toimia vaikuttajana.

Tulevaisuutta ajatellen voisimme kuitenkin lähteä myös kirjan myötä katsomaan itse valmennusta mahdollisena pidempikestoisena ja toimintamallien kehittämiseen tähtäävänä kokonaisuutena. Hirvihuhtakin esittää, että tällä hetkellä yhteiskunnassa suuntaus menee kohti erilaisten neuvojien ja asiantuntijoiden käyttämistä niin työ- kuin vapaa-ajan toiminnoissa. Siinä missä personal trainerit valmentavat fyysiseen hyvinvointiin ja urheiluvalmentajat joukkuetta parempien suorituksien myötä kohti voittoa, myös bisnespuolella valmentajat ja asiantuntijat ovat löytäneet oman paikkansa.


Kuinka voisin ottaa sitten itse seuraavia askelia eteenpäin kohti yrittäjyyskasvatuksen valmentajan roolia tämänhetkisestä vaikuttajan roolista? Ja mistä asioista valmennus koostuisi?

Ensimmäisenä kirjassakin mainitaan tiimioppimisellekin olennainen osa, jota voidaan nimittää joko dialogiksi tai selkeämmin keskusteluksi. Voisiko yrittäjyyskasvatuksen valmennukset ollakin Tiimiakatemialta tutuksi tulleita treenisessioita, jotka johdattaisivat uusien ideoiden syntymiseen, toimintamallien kehittämiseen ja tiimityöskentelyn edistämiseen? Kenties.

En kuitenkaan haluaisi tässä yhteydessä jättää ulkopuolelle yksilön kehittymistä, josta olen vahvasti pitänyt puoliani koko Tiimiakatemian ajan. Nuoria yksilöitä sisällään pitävässä porukassa, olipa se sitten tiimiyritys tai luokallinen opiskelijoita, vaihtelee taso erittäin suuresti niin osaamisen, kiinnostuksien, motivaation ja myös vuorovaikutustaitojen osalta. Siinä tilanteessa ns. vähemmän asioista selvillä olevat yksilöt jäävät jalkoihin, eivätkä koe hyötyä valmennuksesta. Tässä tulisikin ottaa huomioon yksilöllinen kohtaaminen, jonka myötä pyritään kohtaamaan jokaisen henkilön haasteet yksilöllisesti ja auttamaan heitä eteenpäin niissä.

Tässä yhtälössä korostuu myös valmentajan rooli, eli millä tavalla hän toimii valmennettavien kanssa. Hirvihuhta esittelee kirjassa seitsemän eri roolia, joita ovat:

  1. Asiantuntijakonsultti, neuvonantaja
  2. Sovittelija ristiriidan osapuolten välillä
  3. Opettaja, kouluttaja, osaamisen valmentaja
  4. Ystävä, kollega
  5. Prosessikonsultti
  6. Kannustaja, tukija
  7. Fasilitaattori, mahdollistaja


Mikä rooli vastaa minua nyt ja minne olen menossa?

Puhuessani aiemmin aloittajasta ja innostajasta, pyrin tarkastelemaan valmentajan roolia mahdollisimman laajasta näkökulmasta. Siinä missä asiantuntijakonsultti kutsutaan paikalle osaamisensa tai tietonsa vuoksi ja ottaa paljon valtaa suoria vastauksia antamalla, on vastakohta tälle fasilitaattori eli mahdollistaja, joka pyrkii ymmärryksen lisäämiseen ja valmennettavat ovat päähenkilöitä. Muotoja on monia, mutta löydän piirteitä kannustajan ja osaamisen valmentajan välimuodoista parhaiten.

Siinä missä kannustaja innostaa ja kannustaa valmennettavia saavuttamaan tavoitteensa ja antaa myönteistä palautetta, tutkii onnistuneita tilanteita ja pyrkii nostamaan esille havaintoja näistä, voi innostaminen johtaa myös vääränlaisiin lopputuloksiin. Olisikin siis pelkän positiivisuuden sijaan keskityttävä myös siihen, että kannustaminen tapahtuu oikeissa asioissa.

Opettajan tai kouluttajan roolissa, jossa valmennetaan enemmän osaamista, keskitytään enemmänkin valmentajan tietoon ja kokemuksiin, joita hän pyrkii siirtämään valmennettaviin. Pelkästään tiedon siirtämistä tai tylsää luennoimista ei kuitenkaan valmennuksen tulisi olla, joten tämänkään osalta kriteerit eivät täysin täyty. Nämä kaksi välimuotoa tuovatkin minut kannustavan osaamisen valmentajan rooliin tällä hetkellä.

Fasilitaattori eli mahdollistaja on kuitenkin se valmentajarooli, josta puhuin myös tekstin alussa. Tiimiakatemiatyylinen valmennusmenetelmä, jossa keskustelun ja ymmärryksen lisäämisen myötä pyritään löytämään uusia ratkaisuja ja näkökulmia asioihin, toimii varmasti myös yrittäjyyskasvatuksessa hyvin. Fasilitaattorin taidot ovatkin siinä, että pelkän tiimioppimisen ja dialogin lisäksi hän osaa tukea aiemmin mainittua yksilön kehittymistä.

Jos siis voisin puhua itsestäni tulevaisuuden valmentajana, haluaisin ottaa tiimivalmentamisesta, kannustajasta ja yksilön kehittymisestä pieniä palasia, joiden pohjalta muodostaisin oman näkökulmani valmennustyöhön.

Ensimmäinen tilaisuus tulee jo ensi vuoden alussa, kun saan vastuulleni noin 10 nuoren tarinankertojan ryhmän työssäni. Siinä onkin hyvä aika kehittää itseäni valmentajana.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!