Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Verkostoitumalla huipulle

Kirjoitettu 11.02.20
Esseen kirjoittaja: Kiia Kettunen
Kirjapisteet:
Kirja:
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: 2.1. Verkostot ja sosiaalinen pääoma

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Laura Schwartz kertoo kirjassaan Syö, juo & menesty-verkostoitumalla huipulle oman urakehitystarinansa ja vinkkejä miten kuka tahansa pystyisi tekemään saman verkostoitumalla oikein. Lauran tarina oli mielenkiintoinen. Hän aloitti yliopisto opiskelijana tekemään vapaaehtoistyötä Valkoisessa talossa ja eteni lopulta tapahtumavastaavaksi Clintonin virkakaudella, yliopisto jäi kesken urakehityksen lomassa. Nuori opiskelija, jonka tehtäviin kuului puhelimeen vastaaminen ja viestien ylös kirjoittaminen teki vaikutuksen Valkoisen talon henkilökuntaan tekemällä pitkää päivää vapaaehtoisena ja kysymällä jatkuvasti; ”Kuinka voin auttaa?”, eikä mennyt kauaa, kun hänelle tarjottiin jo vaativampia työtehtäviä.        Schwartz tuo kirjassaan vahvasti esille auttamisen merkityksen verkostoitumisessa. On paljon tuottoisampaa lähteä liikkeelle ajatuksesta, kuinka minä voin auttaa sinua, kuin yrittää verkostoistua sen pohjalta, mitä muut voivat antaa sinulle. Kun pyrit ensin auttamaan toista, yhteinen hyötytekijä löytyy helpommin. Siltojen rakentaminen on myös tärkeä osa verkostoitumista. Eikä riitä, että niitä rakentaa pelkästään itselleen, vaan myös muita varten. Kuten Schwartz kirjassaan kertoo, on kannattavaa tuoda yhteen kaksi henkilöä, joiden kuvittelisit hyötyvän toisistaan. Rakennat siltoja, jotka saatat haluta myöhemmin itse ylittää.

Auttaminen ja siltojen rakentaminen näkyy vahvasti tiimin ja koko akatemian arjessa. Tiimissä on voimaa, eikä tiimi voi toimia parhaalla tavalla, jos yksilö aina miettii, mitä minä saan siitä, jos autan toista tässä asiassa. Jos akatemialla pyytää apua melkeinpä mihin tahansa asiaan, sitä on aina tarjolla. Toisten auttamisen ajatusmalli tulee itselläni hyvin luonnostaan, joten sen sisällyttäminen yritystoimintaan ja koulumaailmaan käy ehkä liiankin helposti. Välillä on hyvä pysähtyä myös miettimään, mihin kaikkeen oma aika ja jaksaminen riittää. On myös hyvä käyttää hetki ja miettiä, olenko juuri minä se henkilö, kuka on paras auttamaan kysyjää tilanteessa, vai tiedänkö kenties jonkun, jonka apu olisi hyödyllisempää. Jos on itse ihan ok nettisivujen tekemisessä, mutta tiedät henkilön, joka on todella hyvä, ei ehkä kannata käyttää aikaa keskiverto tuloksen tuottamiseen, jos kysyjän on mahdollista saada erinomaisia tuloksia jopa lyhyemmässä ajassa. Parhaassa tapauksessa joudut joka tapauksessa ottamaan yhteyttä taitavampaan henkilöön, kun eteesi tulee ongelma, jota et osaakaan itse ratkaista ja mietit miksi et heti vain todennut, että et välttämättä ole oikea henkilö tekemään asiaa, vaikka apua pyydettiinkin juuri sinulta. Näissä tilanteissa tarjoutuu myös erinomainen tilaisuus toimia juurikin sillanrakentajana

Edellistä ajatusmallia kannattaa tietenkin soveltaa vain hieman vaativampien avunpyyntöjen kohdalla. Kun joku pyytää apua laatikoiden kantamiseen, vastaat tietenkin myönteisesti, vaikka viereisen huoneen Markku on paljon vahvempi. Jos lopputulos on sama auttajasta riippumatta, tilanne heijastuu itseesi huonosti, jos lähdet hakemaan syitä, miksi joku muu sopisi hommaan paremmin. Tietenkin paras tilanne on se, ettei sinulta edes kysytä apua, koska olet sitä jo itse ehtinyt tarjoamaan. Ei Schwartzkaan olisi edennyt Valkoisessa talossa, jos hän olisi vain odotellut avunpyyntöjä, eikä itse jatkuvasti tarjonnut niitä.

Menestyäkseen verkostojen avulla täytyy kyetä niiden luomisen lisäksi myös tunnistamaan jo olemassa olevat verkostonsa. Schwartz antaa kirjassaan monta vinkkiä omien verkostojen hyödyntämiseen, sekä oikean elämän esimerkkejä, kuinka esimerkiksi omasta harrastuksesta tai Facebookin kautta voi löytää solmimisen arvoisia suhteita. Moni neuvoista ei osunut omaan elämääni yhtään. Jos olisin keski-ikäinen, ahaa-elämyksiä olisi saattanut tulla enemmänkin. Oma verkostoni on minulle suhteellisen selkeä, tai lähinnä sen suppeus. Tiedän mitä yhteyksiä esimerkiksi lähipiiristäni löytyy ja sen että Tiimiakatemian kautta saa auottua ovia vaikka ja mihin suuntaan, jos vain osaa kaivella. Ja minähän osaan (tai ainakin kuvittelen osaavani). Mutta kun ei ole vielä tullut tarvetta erityisemmin kaivella. Tässä vaiheessa tärkein seikka verkostoitumiseen on aktiivisuus, täytyy mennä asiakkaisiin ja luoda hyvää pohjaa tulevaisuutta ajatellen.

 

Ehkä tärkein osa verkostoitumista, mihin Schwartzin kirjakin pitkälti keskittyy, ovat tapahtumat. En muuten ensi vuonna jätä Tiimiakatemian synttäreitä väliin. Jotta tapahtumasta saa mahdollisimman paljon irti, täytyy se ensinnäkin löytää. Aktiivinen seuraaminen, mitä lähialueella tapahtuu, olisi hyvä ottaa osaksi arkea. Tässä on itselläni paljon petrattavaa. Aikaisemmin ei ole ollut tarvetta tai kiinnostusta osallistua minkään laisille messuille, mutta oikein valituista tapahtumista saa parhaillaan uusia asiakassuhteita. Jotta tapahtumasta saa parhaan hyödyn, on tärkeää tehdä taustatyötä. Jos et ole täysin perillä, mitä paikan päällä oikeastaan tapahtuu ja keitä tapahtumaan osallistuu, voi koko reissu mennä vain paikallaan pyörimiseen ja ihmettelemiseen ja menetät tilausuuden puhua kiinnostaville henkilöille.

Taustatyön ja tiedon merkitys onkin kolmas pointti, jonka tärkeyttä Schwartz korostaa kirjassaan. Avuliaisuuden ja hyvän työmoraalin lisäksi hän tiesi Valkoisen talon asioista enemmän kuin muut vapaaehtoiset, sillä hän otti itse aktiivisesti selvää talossa liikkuvien henkilöiden nimistä ja tehtävistä. Hän alkoi myös seuraamaan aktiivisesti uutisia ja otti itselleen kopioita muistioista, jotta olisi mahdollisimman hyvin selvillä talon tapahtumista. Uransa huipulla tapahtumavastaavana hänen oli erityisen tärkeää tietää kaikesta kaikki. Jos presidentti Clinton sattui kysymään jotakin jonkun illalliselle osallistujan taustasta, ei Schwartz halunnut koskaan löytää itseään vastaamasta ”en tiedä”, vaan hänellä oli aina kaikki oleellinen selvitettynä ja kirjattuna ylös, jos jotain piti tarkistaa.

Tietämällä asioita teet verkostoitumisesta helpompaa itsellesi, koska osaat keskustella oleellisista aiheista ja tiedät keihin sinun kannattaa ottaa kontaktia. Teet myös vaikutuksen keskustelukumppaniisi helpommin, jos et joudu kysymään jokaista asiaa. Se että tiedät asioita ja olet tehnyt taustatyösi hyvin, osoittaa, että olet aidosti kiinnostunut aiheesta ja tapaamastasi henkilöstä. Kukaan ei voi olla ekspertti kaikilla aloilla, mutta Schwartz neuvoo, että on hyvä tietää monesta asiasta vähän, että pystyy osallistumaan keskusteluun, eikä jää ulkopuoliseksi ja menetä mahdollisuutta vaihtaa yhteystietoja.

Taustatyön tekeminen on tärkeä taita asiakkaita hankkiessa. Jos soitat kylmäpuhelun, etkä osaa vastata linjan toisesta päästä mahdollisesti tuleviin kysymyksiin, on epätodennäköistä, että puhelu etenee tapaamiseksi. Tapaamiseen mentäessä on vielä tärkeämpää, että tiedät, ketä olet menossa tapaamaan, mitä hän tekee ja miksi haluat tavata kyseisen henkilön. Itse kirjoitan muistiinpanoja tapaamisesta sekä ennen sitä, että tapaamisen jälkeen. Aivan kuten Schwartz, en halua löytää itseäni tilanteesta, etten muista oleellisia tietoja tai kysyn vääränlaisia kysymyksiä. Näin aloittelevana tiimiyrittäjänä hyvä ensivaikutelma on todella tärkeä. Kaikkea ei tietenkään voi tietää, mutta jo pelkästään yrityksen nettisivuihin huolellisesti tutustumalla selviää yleensä kaikki oleellinen ja osoittaa että en mene paikalle ihan vain jotta saisin asiakastapaamisen.

Vaikka menenkin tapaamiseen itseni tai oman osuuskuntani edustajana, se että tulen Tiimiakatemialta jää varmasti monen mieleen. Jos tapaamiset hoitaa huonosti, ei sama yritys välttämättä enää jatkossa halua lähteä mukaan akatemialaisten projekteihin, vaikka tarjous olisi kuinka hyvä. Jos taas kontaktoitumisen hoitaa hyvin, ovat yritykset usein seuraavinakin vuosina valmiita yhteistyöhön Tiimiakatemialaisten kanssa, eli rakennamme jälleen siltoja. Nämä sillat ovat kestäviä ja monesti kuuleekin henkilöistä ja yrityksistä, jotka ovat tehneet monena vuonna yhteistyötä akatemialaisten kanssa ja niistä, jotka suorastaan odottavat, että ottaisimme heihin taas yhteyttä. Haluan ehdottomasti olla mukana rakentamassa juuri tämän kaltaisia siltoja. Sitä varten tarvitsen vielä paljon kehitystä verkostoitumisessa.

Schwartzin kirja ei antanut oikeastaan mitään uutta tietoa, mutta sai kyllä ajattelemaan syvemmin joitakin näkökulmia. Verkostoitumisessa on hieman eri säännöt maasta ja kulttuurista riippuen ja lukiessa kyllä huomasi Schwartzin olevan amerikkalainen. Suomessa tietyt ajatusmallit ja toiminta ovat paljon suoraviivaisempia. Pohjimmiltaan verkostoituminen kuitenkin tapahtuu samalla kaavalla ja siinä hioutumiseen voi käyttää samoja vinkkejä.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!