Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Veronika päättää kuolla

Kirjoitettu 02.06.19
Esseen kirjoittaja: Jyri Ruokonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Veronika päättää kuolla
Kirjan kirjoittaja: Paulo Coelho
Kategoriat: 2. Yhteisöllisyys, 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 9.08. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Veronica päättää kuolla

 

Paulo Coelho

 

Alkemistista (1988, suom. 2002) innostuneena päätin lukea kirjailijalta toisenkin kirjan. Coelhon kirja on vuodelta 1998 ja on kirjailijan suomennetuista kirjoista seitsemäs, suomennettuna julkaistu 2003. Ilman sen kummempaa valintaa muiden viiden aiemman teoksen välillä valitsin kirjan Veronika tahtoo kuolla (Veronika decide morer), sillä sen satuin ensimmäisenä kirjastosta löytämään. Kirjassaan Coelho käy läpi nuoruuden kokemuksiaan kirjan päähenkilön kautta.

Veronika on nuori kaunis nainen, vanhempiensa ainoa ja rakastettu lapsi. Veronikan elämässä kaikki on hyvin, liian hyvin. Hän asuu Slovenian Ljubljanassa, torin laidalla, nunnien ylläpitämässä asuntolassa. Työpaikka kirjastossa on varma. Veronika käy baareissa, harrastaa irtosuhteita, mutta nauttii vapaudestaan poistua huoneeseensa, ennen kuin nunnat lukitsevat ulko-oven.

Veronika ei kuitenkaan ole onnellinen, Hänen elämästään puuttuu jotakin. 11.1.1997 hän päättää kuolla. Yritys epäonnistuu ja hän herää Villettessä, Ljubljanan kyseenalaista mainetta keränneessä mielisairaalassa. Tapahtumia sairaalassa on kuvattu viiltävän hyvin. Eri kuppikunnat ja vastaavasti Veronikan kanssa ystävystyvät persoonat on kuvailtu häkellyttävän tarkasti. Kirjan myötä lukijana siirryin itsekin psykiatrisen puolen suljetulle osastolle.

Sairaalan lääkäri, tohtori Igor on saanut luvan kokeilla uudenlaista hoitomuotoa itsemurhaa yrittäneisiin. Hänen kehittämänsä lääke annetaan pistoksena päivittäin ja se hidastaa sydämen toimintaa sekä heikentää sydäntä. Elämän lipuessa hitaasti aina vain kauemmaksi, potilas alkaa nähdä elämänsä toisenlaisin silmin. Näin käy myös Veronikalle. Alun pettymys herätessään Villettessä ja huomatessaan epäonnistuneensa itsemurhayrityksessään. Tutustuminen erikoisiin persoonallisiin ihmisiin. Yölliset pianosessiot erikoisen yleisön kuunnellessa, taivaallinen seksi yön pimeydessä toisen potilaan kanssa, monenlaisia syitä alkoi löytyä elämänjanon uudelleen syttymiseen. Samalla Igorin lääkepistokset vievät Veronikaa aina vain kauemmaksi elämästä. Sähköshokkihoidot on kuvattu niin tarkasti, ettei jää epäselvää onko Coelho saanut itsekin tutustua kyseiseen hoitomuotoon.

Igor on mielissään, kun eräänä aamuna havaitaan Veronikan ja miespotilaan kadonneen. Sairaalasta ei oltu tehty vankilaa, sieltä oli helppoa paeta. Toisaalta osa potilaista piti laitosilmapiiristä ja omasta porukastaan niin paljon, että olivat vapaaehtoisesti ”hulluja”. Tämä oli myös valtionavun kautta omistajien mieleen. Ei ole varmaa olisiko Slovenian kokoisessa maassa riittänyt ns. oikeita hulluja tarpeeksi.

Siinäpä se, missä menee hulluuden raja. Toisaalta voiko tasainen arki tappaa. Kirja jätti pitkäksi aikaa pohdittavaa. Elin pisimmän arkisen jakson elämässäni keväällä 2019 ja olin hyvin onnellinen. Lopetin taivaanrannan maalaamisen ja olin vain tyytyväinen elämääni. Olin lopulta niin tyytyväinen, että jopa ikuinen keväinen kilometriperusteinen hiihtäminen jäi vain hupiasteelle; aurinkoa, laavuja ja makkaraa. Se tuntui oudolta. Toisaalta keväällä poikani kanssa suorittamamme varjoliitokurssi söi juuri niitä maaliskuun parhaita hiihtopäiviä.

Mikäli varjoliitokurssi ei kuulosta tavalliseen arkeen kuuluvalta, niin kyllä se minun tapauksessani on arkea. Pakataan varusteet illalla valmiiksi ja hurautetaan aamulla Ähtäriin, jossa Peränteenjärvellä moottorikelkkahinauksesta ja selkäreppumoottorilla lensimme. Laavu rannassa ja tulet nuotiossa tai tuulen ollessa läntinen grilli saaren rannassa jäällä, makkaraa, mehua, lihapiirakoita ja taas lennettiin. Ja naurettiin toistemme hulluille tarinoille. Treenejä Akatemialla, parkkikiekon kääntämistä, lumitöitä, bisnestä, valvottuja öitä Vähälän terminaalissa, kiinnostavia kirjoja ja esseiden kirjoittamista. Tyttären heittoa kouluun ja myös hakemista, lenkkejä koiran kanssa, lounaita opiskelijoiden ympäröimänä, tiimiyrittäjyyttä, punttisalitreenejä pojan tai tyttären kanssa, venereissun suunnittelua, virtuaalivenekilpailuja, takan lämmitystä, vaimon kanssa uimista Aalto Alvarissa. Mitä kaikkea arki voikaan olla, kun sen mukavaksi itselleen tekee? Mukavat jutut voivat tulla itsestään tai niitä voivat joskus kaverit järjestää, mutta vaikuttamalla itse asioihin mukavia juttuja on ympärillä kaiken aikaa. Varmasti myös se kukkien myyjä Ljubljanan torilla.

Kuka meistä sitten on hullu ja kuka sen voi luokitella. On kuin veteen piirtäisi viivaa kynällä. Taitaa meissä kaikissa olla jossain takaraivomme perukoilla jonkinlaista hulluutta. Kenellä se näkyy ulos enemmän ja kuka osaa piilottaa hulluutensa arkiroolinsa alle. Kuinka moni meistä vetää tietynlaista roolia ja kuka heittäytyy omana itsenään enemmän. Onko kotihullu hullumpi kuin julkinen hulluttelija. Mustan tiedoston aktivoituessa mies ampui perheensä ja lopuksi itsensä. Oliko hän hullu vai mustasukkainen ja lopputilin saatuaan epätoivon riivaama mies, joka ei keksinyt parempaa kunniallista ratkaisua.

Veronika päättä kuolla jättää nimenomaan miettimään elämän perimmäisiä kysymyksiä. Luovuus, intohimo, rakkaus, hulluus, tyytyväisyys ja itsetunto nyt ainakin nousevat mieleeni kirjan pohjalta. Kirjasta on tehty myös elokuva, joka sai ensi-iltansa 2009.

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!