Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Viisauden välähdyksiä

Kirjoitettu 04.01.13
Esseen kirjoittaja: Mika Autio
Kirjapisteet: 1
Kirja: Viisauden Välähdyksiä
Kirjan kirjoittaja: Anthony de Mello S.J
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Viisauden välähdyksiä on Anthony de Mellon ajatuksista koottu kirja. Anthony de Mellon ajatuksiin olen aikaisemmin tutustunut ”Havahtumisen” kautta. Kirja kolahti minuun lujasti ja siitäpä syystä, kun näin tämän kirjastossa sen valitseminen lukurepertuaariini oli luonnollinen valinta. Kirja sisältää lukuisia lyhyitä tarinoita joista jokainen sisältää pienen opetuksen. Opetuksia löytyy laidasta laitaan ja mitään yhtenäistä teemaa on hankala hahmottaa. Tässä kuitenkin oma top kolmoseni kirjan tarinoista ja selitykset miten ne minulle avautuivat.

Joukko poliittisia aktivisteja yritti todistaa opettajalle miten heidän aatteensa voisi parantaa maailmaa. Opettaja kuunteli tarkkaavaisesti. Seuraavana päivänä hän sanoi: ”Aate on täsmälleen niin hyvä tai huono kuin sitä ajavat ihmiset. Jos miljoona sutta järjestäytyisi puollustamaan oikeutta, lakkaisivatko ne silti olemasta miljoona sutta?”

Aate on tasan niin hyvä kuin sitä ajavat ihmiset. Onkohan sama myös tiimiyrityksessä? Monesti pinkkuvuonna tehdyt tiimiyrityksen arvot jäävät jonnekkin pölyttymään. Niitä ei noudateta eikä niitä käytetä toiminnan ohjauksessa. Ehkä ongelma on siinä, ettei kukaan vielä tiedä ovatko tiimin jäsenet susia, leijonia jäniksiä vai mitä. Realismi arvoja tekevää porukkaa kohtaan taitaa olla tärkeätä. Voimme laittaa luonnonsuojelun arvoksi, mutta pelastuuko se, jos tulosvastuu onkin suurelle osalle tärkeämpää? Arvot siis ihmisten pohjalta eikä toisinpäin.

”Miten pääsen eroon peloistani?”
”Miten pääset irti siitä, missä roikut kiinni?”
”Tarkoitatko, että itse asiassa roikun kiinni peloissani? En voi hyväksyä tuollaista väitettä”
”Mietippä tarkkaan, mistä pelot sinua vajelevat, niin olet samaa mieltä kanssani.”

Tämä tarina iski itseeni kuin miljoona volttia. Pelot todellakin suojelevat meitä itseämme joltakin. Yleensä puhutaan pelkojen voittamisesta, kun saa jotain aikaiseksi epämiellyttävässä tilanteessa. Tämä voi kuitenkin olla väärä lähestymistapa asian suhteen. Jonkin saavuttamisen sijaan sinun pitääkin luopua. Otetaan esimerkki: Pelkäät esiintyä mutta lavalle olisi pakko mennä. Pelko pyrkii estämään sinua menemästä lavalle, koska siellä voi tapahtua jotain mitä et halua tapahtuvan. Pelkäät ehkä nolatuksi tulemista. Egosi eli se mitä ajattelet muiden ajattelevan itsestäsi estää sinua esiintymästä. Ehkä et halua vaikuttaa tietynlaiselta. Olet takertunut johonkin rooliisi. Jännittääkö sinua enään niin paljon, kun olet luopunut egostasi tai roolistasi?

Opettajan tultua vanhaksi ja heikoksi oppilaat pyysivät, ettei hän kuolisi.
Siihen opettaja vastasi: ” Jos en kuole miten te opitte näkemään?”
”Miten me emme muka näe silloin, kun sinä olet kanssamme”, he kysyivät.
Opettaja ei vastannut.
Hänen kuolemansa hetken lähestyessä oppilaat kysyivät: ”Mitä me näemme sitten, kun sinä olet mennyt?”
Pilke silmäkulmassa opettaja vastasi: ”Koko elämäni ajan olen istunut joen rannalla ja jakanut siitä vettä ihmisille. Uskon, että kuoltuani havaitsette vihdoin joen”.

Tämä teema toistui useassa muussakin tarinassa kirjan yhteydessä. ”Opettajan tarkoitus on saada oppilas tajuamaan kuinka turha opettaja on”. Opettajaa ei välttämättä tarvita oppimiseen. Oppiminen lähtee itsestään. Siinä mielessä akatemia onkin loistava paikka. Jos osaa määrittää tarpeensa voi itse ajautua oppimaan juuri niitä asioita mitä haluaa. Sinä itse olet paras henkilö kertomaan mitä tietoa milloinkin tarvitset. Ei kannata sitoa oppimistaan yhteen ”opettajaan”. Silloin näkee vain ämpärillisen joesta.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!