Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Viisi toimintahäiriötä tiimissä

Kirjoitettu 11.05.18
Esseen kirjoittaja: Juuso Oinonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Viisi toimintahäiriötä tiimissä
Kirjan kirjoittaja: Patrick Lencioni
Kategoriat: 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 4.4. Johtamisen haasteet

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

“There was an idea,

to bring together a group of remarkable people.

To see if we could become something more.

So when they needed us, we could fight the battles

that they never could.”

Avengers: Infinity War trailer (2017)

 

Tiimiakatemian idea alusta lähtien oli idea tuoda yhteen erilaisia ihmisiä. Oli nähtävä, tuleeko heistä yhdessä jotain enemmän, mitä he yksin olisivat. Ja kun yhteiskunta tarvitsee tällaisia ihmisiä, jotka elävät tiimityöstä, he olisivat auttamassa.

Tämän jalon ajatuksen seurauksena Dimangiakin kolme vuotta sitten sai alkunsa. Joukko toisistaan tietämättömiä muukalaisia laitettiin samaan tiimiin, työskentelemään yhdessä ja kehittymään näiksi erityislaatuisiksi ihmisiksi, joita työmarkkinoilla kaivataan. Kehitys ei kuitenkaan ole pelkkää ylämäkeä varsinkaan, kun puhutaan tiimin kehityksestä. Yksilöt voivat kehittyä siinä sivussa, mutta kun tiimi ei toimi, se ei myöskään kehity vaan pysähtyy.

Dimangia on pysähtynyt. Tähänastisen kaarensa aikana tiimin huippukohta saavutettiin vuosi sitten keväällä, kun kaikilla oli tekemistä ja tekeminen oli yhteistä. Sen jälkeen tekeminen on levinnyt ja alkanut keskittymään yksilöiden kehitykseen. Yhteiset asiat ovat vähissä ja viimeistään tämän keväinen Golden Step -tappio katkaisi kamelin selän ja huomattiin itse, mihin suuntaan tiimi on ajautumassa, myös yrityksenä. Rahan tulo on pienentynyt, puolet tiimistä käy töissä muualla kuin tiimin projekteissa.

Mistä tämä laskusuhdanne sitten johtuu? Olemme käsitelleet parit treenit tiimin kanssa Patrick Lencionin ”Viisi toimintahäiriötä tiimissä” ja taklanneet ongelmia alusta lähtien. Mitä nämä toimintahäiriöt sitten ovat ja miten ne vaikuttavat Dimangiaan tällä hetkellä?

 

  1. Luottamuksen puute

 

“Maybe I am a monster. I don’t think I’d know if I were one.

I’m not what you are and not what you intended.

So there may be no way to make you trust me.”

[hands Thor his hammer]

“But we need to go.”

Vision, Avengers: Age of Ultron (2015)

 

Luottamuksen puute aiheuttaa tiimissä monia komplikaatioita. Voisi jopa sanoa, että luottamus on tiimissä toimimisen perusta. Kun epäluottamus vallitsee, tiimiläiset eivät pyydä toisiltaan apua, saati sitten uskalla auttaa toisiaan. Toisten sanomisiin tartutaan pilkun tarkkaan ja aletaan tulkitsemaan pienintäkin sanankäännettä. Virheitä pyritään piilottelemaan ja lopulta pienistäkin virheistä ja muusta semiturhasta aletaan kantamaan kaunaa.

Dimangia on päässyt näkemykseni mukaan epäluottamuksen yli. Tunnemme kaikki toisemme sen verran hyvin, että toiseen on helppo luottaa. Tiimin yhteisessä tekemisessä asia ei ole yhtä yksinkertainen, mutta siihen palataan kohdassa 3. Kun luottamus yksilöihin on saavutettu, pystytään pyytämään apua asioissa, mitä ei välttämättä itse osata niiltä, jotka osaavat asian paremmin tai ovat jopa asiantuntijoita. Osa tiimistä ja projekteista noudattaakin tätä kirjoittamatonta sääntöä hyödyntää tiimiläisten vahvuuksia. Joillakin se tosin vielä on vähän hakusessa ja on koko ajan ollutkin. Itselläkin on joskus vaikeuksia myöntää oma osaamattomuuteni itselle ja varsinkin muille. Avun pyytäminen saattaa olla vaikeaa, mutta kun toiseen luottaa ja hänet tuntee, voi olla hyvillä mielin ja tietää, että hyvä siitä tulee!

 

  1. Konfliktin pelko

 

“Our very strength incites challenge.

Challenge incites conflict.

And conflict… breeds catastrophe.”

Vision, Captain America: Civil War (2016)

Konfliktit synnyttävät katastrofeja ainoastaan silloin, kun niitä pelätään eikä niitä osata käsitellä oikein. Jokaisen konfliktin jälkeen voittajana pitäisi ulos kävellä tiimi. Kun tiimin sisäinen luottamus on kunnossa, ollaan tässä jo pitkällä. Tiimi on luonut paremman resistenssin konflikteille. Sen seurauksena tappelusta ei tulla enää ulos ryömien polvilumpiot paskottuina vaan entistä vahvempana. Joku yksilö saattaa hetken aikaa kokea huonoa fiilistä konfliktin käsittelyn jälkeen, mutta niistä päästään yli yhä nopeammin.

Konfliktin pelko saattaa olla Dimangialla vielä ongelmana. Tai ei välttämättä itse se pelko, vaan se miten niitä konflikteja käsitellään. Kissoja osataan kyllä nostaa pöydälle ja sitä tehdään entistä tiheämmin ja nopeammin, jos joku asia alkaa ärsyttämään. Juuri näin pitääkin tehdä. Kuitenkin välillä tiimi keskittyy aivan vääriin asioihin. Puhutaan siitä, kuka on tehnyt enemmän minuutteja kampanjan eteen tai mistä tahansa yhtä triviaalista asiasta. Välillä kannattaisi taklata kohti niitä isompia ongelmia. Niitä ongelmia, joista nuo pienemmät ärsyttävät asiat johtuvat. Puhutaan ennemmin motivaatiosta, luottamuksesta, sitoutumisesta ja tavoitteista!

 

  1. Sitoutumisen puute

 

”We are Groot”

Groot, Guardians of the Galaxy (2014)

 

Tiimi on yhtä kuin “me”. Me luomme tiimin sellaiseksi kuin me sen haluamme olevan. Tiimillä on yhteiset tavoitteet. Dimangiallakin on yhteinen suunta. Se on vaan monelta lipsahtanut pois mielestä sen jälkeen, kun sitä käsiteltiin vuoden vaihteessa. Vuodesta 2018 piti tulla vuosi, jolloin keskitytään kolmeen asiaan:

  1. Tulevaisuuteen
  2. Valmistumiseen
  3. MYMiin

Ovatko nämä kolme pointtia jatkuvasti tiimiläisten mielessä? Väitän, että eivät. Sen takia onkin ehkä hankalaa sitoutua tiimin toimintaan sen enempää. Jos yhteistä suuntaa ei nähdä, ei varmasti tiimissäkään oleminen ole niin hedelmällistä, kuin se voisi olla. Kun muutama jäsen huitelee omilla teillään ja heitä ei koske yhteiset säännöt, ottaa loputkin tiimistä saman asenteen helposti. Onko ok, jos ollaan sovittu, että treenit on prioriteetti numero yksi ja jollain se ei olekaan? Onko ok jättäytyä kaikesta tiimin ”ylimääräisestä” toiminnasta ulos ja miten se vaikuttaa luottamuksen pysymiseen? Onko ok potkia nämä sitoutumattomat karusti pois tiimistä?

 

  1. Keskinäisen vastuullisuuden pakoilu

 

When you can do the things that I can, but you don’t,

and then the bad things happen?

They happen because of you.”

Peter Parker, Captain America: Civil War (2016)

 

Tiimiakatemia on siitä hieno paikka, että kaikilla sinne tulevilla saa olla omat tavoitteet. Kaikki jaetaan tiimeihin ja kaikilla tiimeillä saa olla omat tavoitteet. Joskus kuitenkaan tiimin ja yksilön tavoitteet eivät aivan täysin kohtaa. Joskus ne ovat jopa päinvastaiset. Näissä tilanteissa tarvitaan joku, joka johtaa tiimin tavoitetta. Johtajan ei välttämättä tarvitse olla ”johtaja”. Johtaja voi olla kuka tahansa tiimin sisällä. On jopa hölmöä ajatella, että tiimiliideri hoitaisi kaiken tiimiin liittyvän johtamisen. Vaikka hänellä on tietty vastuu, ei hänkään pysty kaikkeen. Sitä paitsi, joskus saattaa olla jopa hyvä, että johtajuus nousee sen tietyn määritellyn johtoryhmän ulkopuolelta. Se luo uskoa muuhun tiimiin. Tällainen johtaja ei johda sen takia, koska se on hänen tehtävä. Hän johtaa, koska hänellä on intoa asiaa kohtaan. Ehkä tämä into tarttuu.

Kuten mainittu, kaikilla on omat tavoitteensa. Kaikilla tulee myös olla omat suoriutumisen mittarit. Kuitenkin akatemia vaatii tiettyjä asioita, samoin tiimi. Näiden asioiden ympärille voidaan luoda yhteisiä mittareita, joita on helppo seurata, jos niin vaan halutaan. Kirjapisteet, opintopisteet, taloudelliset mittarit. Kaikkin ne on ihan valideja tapoja mitata onnistumista. En tiedä muiden tiimien tilannetta, mutta meillä ainakin on jonkin verran ongelmia kirjapisteiden osalta. Itse olen ehkä huonoin mahdollinen henkilö patistamaan muita täältä jumbosijalta niiden suhteen. Ehkäpä teen itse jotain asian eteen, niin saan siihenkin mahdollisuuden.

 

  1. Tulosten sivuuttaminen

 

”I know what it’s like to lose.

To feel so desperately that you’re right, yet to fail nonetheless.

It’s frightening, turns the legs to jelly.”

Thanos, Avengers: Infinity War (2018)

 

Jos tuloksia ei huomioida, miten kehitys tapahtuu? Olkoon tulos sitten hyvä tai huono, siitä pitäisi aina keskustella ja oppia siitä. Akatemian aikana on toitotettu jatkuvasti, että epäonnistuminen on se paras opin paikka, mutta sitten pitäisi vielä muistaa, että sen epäonnistumisen jälkeen pitäisi tehdä jotain sen oppimisen eteen. Huomiotta jääneet tulokset vain ovat, eivätkä palvele mitään tarkoitusta. Epäonnistumisesta puhuminen saattaa olla pelottavaa, kun on tuntenut olleensa oikeassa ja tehnyt parhaansa. Se on kuitenkin tehtävä, olivat jalat kuinka hyytelöä tahansa sen vuoksi. Ensimmäisen kerran pitkään aikaan Dimangiassa puhuttiin epäonnistumisesta ja sen seurauksista ja siitä, miten tilanteeseen oltiin päädytty, kun Globaattori pokasi Golden Stepin. Tapaus aiheutti oikeasti mahtavaa keskustelua, josta asioita saatiin jopa vietyä eteenpäin.

Mitä sitten tulee positiivisten tulosten huomioimiseen, olemme siinä huomattavan huonoja. En muista, milloin viimeksi olisimme juhlineet pieniä onnistumisia, saati sitten suuria. Vai voiko olla mahdollista, että emme ole saavuttaneet vähään aikaan mitään? Ajattelen näin, koska voittojen juhliminen jää todella paljon paremmin mieleen, kun asioiden sivuuttaminen. Mutta kun ei muista, ei muista.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!