Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tiimimme Mahtian viimeinen vuosi Tiimiakatemialla pyörähtää käyntiin tämän vuoden joulukuussa. Vaikka aikaa onkin jäljellä vain vähän, tehtävää löytyy vielä paljon. Osallistuin marraskuussa International Team Coach Development-koulutusohjelmaan Sveitsissä, missä kävimme läpi yksilön roolia tiimissä, tiimin rakentamista ja yhteen liimaamista.

Näiden neljän päivän aikana sain kokea sen saman tunneskaalan kuin ensimmäisenä ’’pinkkuvuotena’’ Tiimiakatemialla.

Koulutusohjelman aikana tuntui, kuin olisin ikään kuin kärpäsenä katossa tuijottaen oman tiimiyritykseni ensimmäistä vuotta. Etäisyyden avulla ymmärsin paljon asioita, jotka olivat menneet metsään ja menevät edelleen. Saimme koulutusohjelmassa rakennettua erittäin toimivan ja ihanan tiimin, mikä antoi minulle todella paljon uutta energiaa ja voimaa. Tuntui sanoinkuvaamattoman hyvältä, kun tunsi aidosti kuuluvansa tiimiin jossa kaikki oikeasti kunnioittivat toisiaan.

Sveitsissä tiimi antoi minulle energiaa, sekä koin voivani ilmaista itseäni aidosti ja paljon avoimemmin. Suomessa taas koen usein, että tiimissä työskentely vie yllättävän paljon energiaa ja roolini tiimissä on hyvin vaihtelevainen. Vaikka tiimimme on siis täynnä helvetin hyviä tyyppejä, työskentely on välillä raskasta. Tämä reflektointi ja vertaileminen sai minut pohtimaan todella paljon niitä asioita, mitkä aiheuttavat ongelmia omassa tiimissäni. On jo pitkään tuntunut siltä, että tiimimme kehitys junnaa paikallaan. Toisten projektit ja kuulumiset pysyvät piilossa, asioista ei keskustella eikä toisia kunnioiteta aidolla läsnäololla. En jaksa uskoa, että kunnioituksen puute on tahallista. Kieltämättä se tuntuu yksinkertaisesti pahalta, jos olet valmistellut huolellisesti esityksen tiimille, mutta porukkaa kiinnostaa enemmän selailla puhelinta.

Teoriapohjaksi tiimin ongelmien selvittämiseksi nappasin Patrick Lencionen Viisi toimintahäiriötä Tiimissä, mikä kuuluukin mielestäni tärkeimpiin Tiimiakatemian aikana luettaviin kirjoihin.

 

 

Tiimin 5 toimintahäiriötä Lencionen mukaan:

-Luottamuspula

-Konfliktien pelko

-Sitoutumisen puute

-Vastuun välttely

-Tulosten huomiotta jättäminen

 

Luottamuksesta

Luottamus on pohja kaikelle tiimin toiminnalle.

Ensimmäisenä iltana Sveitsin koulutusohjelmassa saavuimme Waiston Emilian kanssa paikalliselle Tiimiakatemialle. Lievästi sanottuna minua jännitti ihan perkeleesti. Pelkäsin, etten saa ohjelmasta kaikkea hyötyä irti omien pinttyneiden käyttäytymismallieni takia. Normaalisti esimerkiksi ystävieni seurassa olen hyvin avoin ja nauravainen ihminen, enkä pelkää sanoa mielipiteitäni ääneen. Tykkään kertoa ja kuunnella tarinoita, sekä käydä syvällisiä keskusteluja. Se on minulle helppoa jopa tuntemattomien kanssa, jos saan heistä luotettavan vaikutelman. Ongelmanani on se, etten saa sitä puolta esille omassa tiimissäni. Koen olevani hyvin sulkeutunut ja etäinen, siksi tuntuukin välillä siltä, etten kuulu joukkoon. Ahdistaa, kun haluaisin kertoa vaikka juttuja omasta menneisyydestäni, mutta en pysty. En koe luottavani tiimiini tarpeeksi, mikä taas luo ongelmia ja jännitettä koko tiimiin. Enkä ole asian kanssa todellakaan ainoa. Moni muukin tiimissä on todennut, ettei pysty avautumaan tai kertomaan henkilökohtaisia juttuja koko porukkamme kesken. Tämä lukko on haitannut omaa toimintaani tiimissä erittäin paljon.

Onneksi pelkoni lukkiutumisesta uudestaan oli turhaa. Jostain kumman syystä minulla oli koulutusohjelman ensihetkistä alkaen erittäin turvallinen ja luottavainen olo. Mistä tämä luottamus sitten syntyi? Miten onnistuimme liimaamaan noin 10 toisilleen tuntemattoman, eri kansallisuuksista koostuvan ihmisryhmän toimivaksi tiimiksi?

Ensimmäisenä iltana otimme mukaamme jonkin kuvan, minkä tarkoituksena oli kuvata sitä, miksi olimme tulleet ohjelmaan. Valitsin kuvan, missä olemme Mahtian kanssa Tahkolla viettämässä tiimipäivää. Kuva symboloi minulle luottamuksen rakentumista toisiin ihmisiin. Se on minulle iso asia, sillä aikaisemmat elämänkokemukseni olivat tuhonneet kykyni luottaa muihin ihmisiin, erityisesti kouluympäristössä. Lyhyesti ja ytimekkäästi sen enempää tarinoimatta kotini ei ole ikinä ollut ehjä, joten en oikein tiennyt normaaleista ihmissuhteista mitään. Koulukiusaaminen oli varmasti yksi suurimmista syistä, mikä on estänyt minua ilmaisemasta itseäni täysillä. Vanhat kokemukset saavat minut välillä pauloihinsa, jolloin saatan mennä lukkoon ja etäännyttää itseni esimerkiksi omasta tiimistäni.

Kuva symboloi siis sitä, miten olen vaikeiden kokemuksien jälkeen päässyt korjaamaan ja kehittämään omaa itseäni yksilönä ja tiimiläisenä. Se, että olen onnistunut rakentamaan edes jonkinlaisen luottamussuhteen tiimiin, on jo saavutus sinänsä. Uskon, että jatkuva altistus tilanteille, jotka vaativat luottamusta, ovat osa Tiimiakatemian arkea ja yksi syy sille, miksi se kehittää meitä niin tehokkaasti.

Oli todella vapauttavaa päästä kertomaan oma tarinani ihmisille, jotka olivat oikeasti kiinnostuneita siitä, kuka olen. Kuvan myötä pääsin ilmaisemaan ryhmälle tuntemattomia ihmisiä, kuka olen ja miksi olen täällä. Se tunne, minkä sain siitä kaikesta tuesta, arvostuksesta ja muiden aidosta läsnäolosta oli sanoinkuvaamaton. Harvoin tapaa sellaista ryhmää ihmisiä, jotka olivat itse niin aitoja ja haavoittuvaisia. Se sai minutkin avautumaan, mikä on harvinaista sellaisissa tilanteissa. Automaattisesti aloin luottamaan ihmisiin, jotka jakoivat omat tarinansa, haavoittuvaisuutensa sekä tietämättömyytensä. Pystyin samaistumaan jokaiseen jollain tavalla. Se oli todella vaikuttavaa ja koskettavaa.

Minua myös pelotti se, etten tule koskaan saavuttamaan samaa tunnetta oman tiimini kohdalla. Onko vuosi liian lyhyt aika korjata asia? Lencione puhuu paljon haavoittuvaisuuteen perustuvasta luottamuksesta. Jos vain jo yksi henkilö tiimissä ei ole haavoittuvainen, vaikuttaa se koko tiimiin. Jos erityisesti tiimin johtohahmo ei ole haavoittuvainen, niin tuskin kukaan muukaan tiimissä on.

Mitä sitten on aito haavoittuvaisuus? Muun muassa omien virheiden myöntäminen, avun pyytäminen sekä tunteiden ilmaisu ovat haavoittuneisuuteen pohjautuvan luottamuksen kulmakiviä.

 

Konfliktien pelosta

Luottamuspulasta seuraa konfliktien pelko. Omat mielipiteet ja palautteet jätetään sanomatta, koska on helpompi olla hiljaa ja välttää mahdollinen ristiriita. Ilmiselvät ongelmat lakaistaan treenitilan maton alle, koska on helpompi sulkea silmänsä kuin puuttua asioihin.

Mielestäni tiimimme on mestari passiivisessa hyväksymisessä. Vaikka istumme dialogiringissä viikoittain, vain hyvin pieni osa tiimistä osallistuu päätöksentekoon. Päätöksiä tekevät kaikista kärkkäimmin viestivät, ja muut nyökkäilevät hämmentyneinä perässä. Tämä on ollut mielestäni hirveän iso ongelma. Passiivinen hyväksyminen ei ole aitoa sitoutumista Tiimissämme ei ole kovin kehittynyttä kannustamisen kulttuuria. Keppeinä porkkanoiden sijaan toimivat säännöt ja syyllistäminen. Mielestäni lähestymistapamme ongelmiimme on hyvin negatiivinen.

Oikeastaan mikään sääntö ei ole pitänyt, minkä olemme asettaneet. Kun joku epäonnistuu jonkun säännön noudattamisessa, hän saa negatiivista palautetta. Se on melko luonnollista. Jos jonkun kirjapisteet laahaavat, siitä uskalletaan sanoa ääneen. Osaamme antaa palautetta, jos emme pääse tavoitteisiimme. Ongelmana mielestäni on se, ettemme uskalla kyseenalaistaa sääntöjä ja tavoitteita, mitä asetamme itsellemme tai toisillemme. Usein tuntuu siltä, että räiskimme erilaisia tavoitteita ja sääntöjä niitä sen kummemmin miettimättä. Aletaan esimerkiksi seurata asiakasrekisteriä, mutta jonkin ajan päästä huomaamme, ettei kukaan sitä ole täyttänyt. Annetaan palautetta siitä, ettei taulukkoa täytetä, mutta emme siitä, että onko se välttämättä juuri se oikea tapa seurata asiaa? Olemmeko miettineet, miksi se tapa ei motivoi ihmisiä kirjaamaan asiakkaitansa rekisteriin? Taulukon täyttäminen ei vie 5 minuuttia enempää, mutta sitä ei tule silti tehtyä.

Monet ongelmamme johtuvat siitä, ettemme uskalla tai osaa vielä antaa palautetta kaikesta tekemisestämme. Siinä on vielä paljon kehitettävää. Negatiivista palautetta on vaikea antaa varsinkin silloin, jos kokee suhteen palautteen kohteeseen epävarmaksi.

 

Sitoutumisesta ja vastuun välttelystä

Kun säännöt eivät tunnu omilta, on niitä vaikea noudattaa. Kun tuntuu, ettei ole päätöksenteossa mukana, ei tunne olevansa vastuussa. Sitä paitsi, kuka haluaa noudattaa mitään niin negatiivistä? Miksi asioita ei voi nähdä positiivisessa valossa?

Puhuimme esimerkiksi viime treeneissämme, miksi osalla ihmisistä gapit ovat hurjasti miinuksella, ja osalla hyvin plussalla. Samuli sanoi hyvin, miten hän ajattelee. Gap koostuu niistä kuluista, mitkä meille tulevat yritystoiminnan seurauksena. Hänelle on helppoa tehdä rahaa tiimille. Osalle taas gap voi tuntua inhottavalle summalle, mikä on pakko kerätä tiimin vuoksi. Jos tiimi tuntuisi tiimiltä, olisiko gappia inhottava kerätä? Mielestäni yhteisten arvojen mukaiset päämäärät ehkäisevät vastuun välttelyä. Jos ei koe tavoitteita omikseen, ei varmasti löydä motivaatiota niiden saavuttamiseen.

Kaikki ihmisen tekeminen lähtee kuitenkin omista motiiveista ja tavoitteista. Asetimme tälle syksylle tavoitteita treeneissä, jonka tiimiliiderimme oli hyvin valmistellut. Mutta kun kuukaudet kuluivat, unohtuivat tavoitteet sekä päämäärät. Nyt näin joulun alla huomasimme, ettemme edes muistaneet niitä tavoitteita, mitä meille oli asetettu. Täpitystä tehdessämme tuntui, kun joutuisimme aloittamaan kaiken taas alusta. Hän oli asettanut hyviä realistisia tavoitteita syksyn alussa, mutta sitten ne ikään kuin jäivät. Mistä tämä voisi johtua?

Se, että yksi ihminen asettaa tavoitteet ryhmälle, ei ole oivallisin tapa saada ihmisiä motivoitua. Kaiken takana ovat kuitenkin yksilöt omine tavoitteineen ja unelmineen. Se, että saadaan hitsattua esimerkiksi Mahtian kaltainen joukko yhtenäiseksi tiimiksi, vaatii yhteisten arvojen etsimistä. Olemme tehneet paljon yksittäisiä juttuja, ja tuntuu, että osa jää jopa hieman ulkopuolelle. Ilman varsinaisia projekteja olevia tiimiläisiä ei auteta, vaan lähinnä syyllistetään siitä, kun gap on miinuksella. Se taas herättää joukkoon kuulumattomuuden tunnetta, ja railo tiimin ja yksittäisen tiimiläisen välillä kasvaa. Silloin on vain entistä hankalampi ottaa vastuuta, jos ei edes koe olevansa osa ydintiimiä.

Haluan ainakin omalla toiminnallani tuoda tiimilleni enemmän yhteisiä projekteja, jonka kautta pääsemme tekemään kaikki yhdessä. Mielestäni yhteisen tekemisen kautta saamme rakennettua helpommin yhteisiä tavoitteita. On tärkeää löytää oma paikka jokaiselle tiimiläiselle. Olen todella toiveikas tulevan vuoden suhteen, sillä koen ymmärtäneeni mistä esimerkiksi oma aikaisempi sitoutumiskammoni on johtunut. En ole kokenut tavoitteita omakseni, sillä joku muu on asettanut ne puolestani.

Yhteiset tavoitteet tulee tehdä yhdessä, ja ne liimaavat tiimiä yhteen.

 

Tulosten huomiotta jättämisestä

Tulosten huomiotta jättämisellä Lencione tarkoittaa sitä, että yksilöt eivät näe tiimin yhteistä tavoitetta ensisijaisena, vaan keskittyvät mieluummin omiin tavoitteisiinsa, jotka menevät silloin luonnonvalinnassa edelle.

Koko akatemia-ajan olemme tehneet projekteja lähinnä yksin tai pienissä ryhmissä. Pahimmillaan kukaan ei ole oikein ollut perillä toistensa tekemisistä. Onneksi kehitystä on ollut havaittavissa. Olemme saaneet lisää yhteistä tekemistä esimerkiksi yhteisten synnytysten myötä, joita olemme tehneet Tarmaticille ja Energiaturvalle.

Yhteisten projektien myötä tulee yhteisiä tavoitteita, ja yksittäiset suuntaviivat alkavat hioutua yhteen.

On harmi, ettemme käytä koko tiimimme voimavaroja projektien kehittelemiseen. Kun porukka keskittyy vain omiin projekteihinsa omissa nurkissaan, on niistä hankala saada mitään irti. Se kaikki tieto, mikä voisi mennä koko tiimille, jää yksilötasolle. Tiimin oppimisprosessi jää vajaaksi. On myös muistettava, että kymmenen toimivaa päätä on enemmän kuin yksi. Meidän täytyy kehittää projektien tuomista dialogirinkiin. Me emme tee sitä tarpeeksi. Dialogi on kuitenkin yksi isoimmista ja tärkeimmist’ työkaluista, mikä meillä on. Mielestäni erityisesti treeneissä käytävä dialogi on projektien kehittämistä varten. Kun idean tuo rinkiin, se auttaa meitä kaikkia.

 

Mahtian toimintahäiriöt ulkopuolisen näkökulmasta katsottuna

Koin paljon valaistumisia Sveitsin tiimini kanssa toimiessa. Se tunne, kun tiimin toiminta soljuu yhtenäisenä kuin alppipuron solina kevätaamuna, oli vähintäänkin herättelevää. Tiimityö voi antaa ja opettaa niin käsittämättömän paljon yksilölle.

Mieleeni jäi erityisesti eräs hassulta kuulostava afrikkalainen sanonta, minkä eräs ryhmäläisemme lausui. ’’Obuntu. ”Obuntu” means I am, because we are.’’

Vaikka fraasi kuulostaa suoralta lainaukselta Disneyn Leijonakuninkaasta, on sillä syvällisempikin merkitys.

Se pisti miettimään tiimin merkitystä henkilökohtaisen kehityksen tukena. Se pisti myös miettimään omaa kehitystä tiimin kehittymisen tukena. Nämä kaksi asiaa kulkevat niin tiiviisti käsi kädessä, että välillä on vaikea erottaa niitä toisistaan. Vaikka tiimimme Sveitsissä koostuikin lukuisista eri kansallisuuksista, toimialojen osaajista sekä todella eri ikäisistä henkilöistä, homma rokkasi. Saimme meidän kaikkien omat tavoitteemme valjastettua yhteen niin, että saimme kaikki soutamaan samaan tahtiin ja vieläpä samaan suuntaan.

Mielestäni onnistuimme ehkäisemään tiimin yleisimpiä toimintahäiriöitä, koska osuimme mielestäni ytimeen. Aloitimme rakentamaan luottamusta toisiimme ihmisinä. Olimme avoimia, haavoittuvaisia ja henkisesti läsnä. Se, että uskaltaa antaa kaikkensa tuntemattomien ihmisten edessä vaati minulta henkilökohtaisesti todella paljon. Kun kerroin itsestäni, uskalsin kertoa omia vaikeita kokemuksiani ja olla haavoittuvainen. Kerroin omista lähtökohdistani ja heikkouksistani, ja siitä, miksi olen ohjelmassa. Kerroin myös, että ohjelman aloittaminen hermostutti minua menneisyyden kokemusteni takia. Pelkäsin, ettei minua otettaisi tosissaan sen takia, koska pelkäsin. Mutta toisin kävi. Ryhmän jäsenet olivat todella ymmärtäväisiä, ja saimme luotua syvän tunne -ja luottamussiteen ennätysajassa. Sen jälkeen, kun uskalsin itse avautua, alkoivat muutkin avautua syvällisemmin omista taustoistaan. Oli ihana nähdä keskustelun puhkeavan kukkaan.

Koin oppineeni ohjelmassa todella paljon tiimin toiminnasta. Näen nyt oman tiimini aivan eri tavalla. Vaikka olemme Mahtian kanssa kehittyneet hurjasti kuluneen vuoden aikana, on meillä vielä paljon toimintahäiriöitä taklattavana. Onneksi olemme alkaneet nousta syvimmän sudenkuopan, luottamuksen puutteen, uumenista.

Oma tiimiyritys on loputon oppimisen lähde meille kaikille Tiimiakatemialaisille. Kaikki vastoinkäymiset ovat mahdollisuus oppia niin tiiminä kuin yksilönäkin.

I am, because we are.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!