Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Viisi toimintahäiriötä tiimissä

Kirjoitettu 24.07.19
Esseen kirjoittaja: Oona Tynkkynen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Viisi toimintahäiriötä tiimissä
Kirjan kirjoittaja: Patrick Lencioni
Kategoriat: 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

En tiedä, olenko ihan oikeassa mielentilassa kirjoittamassa tätä esseetä Patrick Lencionin kirjasta Viisi toimintahäiriötä tiimistä. Olen ollut ja ennen kaikkea halunnut olla tiimimme ydinpelaajia pitkän aikaa. Nyt se halu on kadonnut ja suuntani tiimin ytimestä on koko ajan ulospäin. Syitä sille löytyy sekä minusta itsestäni että tiimistä. Olen työskennellyt viimeisen kolmen kuukauden ajan paljon Yritystehtaalla, jossa fokukseni on siellä tehtävissä töissä. Keväällä toteutetun lanseerauksen vuoksi minun työpanostani on tarvittu paljon. Koska lanseeraus tapahtuu tässä hetkessä, olen kokenut, että aikani on tärkeämpää siellä kuin Tiimiakatemialla oleminen.

Osittain tässä valinnassa painavat myös henkilökohtaiset syyt. Näen uuden työni tulevaisuuteni kannalta loistavalta paikalta. Pääsen näkemään ja oppimaan uusia asioita sekä verkostoitumaan. Toisaalta myös koen saavani enemmän arvostusta ja kiitosta tekemästäni työstä kuin saan tiimiltä. Koen siis itseni tärkeäksi.

Toisaalta on myös helpottavaa päästä pois tiimin sisällä vellovista ongelmista, mikä sinällään ei ehkä ole fiksua. Minua myös harmittaa tämä tilanne. Tuntuu, että osaltaan tiimi on ajanut minut tähän tilanteeseen, että haluan mieluummin olla muualla kuin toimistolla. Valinta työhön lähtemisestä oli toki minun, mutta pystyn itse säätelemään paljon työtuntimäärää sekä paikkaa missä työni teen.

Tiimin toiminta rakentuu viidestä palasesta: luottamuksesta, kyvystä käsitellä konflikteja, sitoutumisesta, vastuunotosta ja huomion kiinnittämisestä tuloksiin. Mahtian kohdalla keväällä tekemämme toimintahäiriötesti paljasti sen minkä jo tiesinkin: tiimissä kytee monta ongelmaa, joita olemme olleet kyvyttömiä ratkaisemaan. Testin mukaan Mahtia kärsii kaikista viidestä toimintahäiriöstä

Suurimmaksi ongelmaksi testin mukaan nousee sitoutumisen puute ja konfliktien pelko. Testin mukaan näihin ongelmiin pitää luultavasti puuttua. Vastuun väistäminen ja luottamuspula häilyvät mahdollisen ongelman ja ongelman rajamailla. Parhaimmalla tolalla on tulosten huomiotta jättäminen, joka sekin jää vielä mahdollisen ongelman tasolle.

 

Luottamuspula nakertaa pohjan työskentelyltä

Mahtian ongelmat lähtevät jo minun silmissä alimmasta palikasta – luottamuksesta.

”Luottamus vaatii tiimin jäseniä laskemaan suojavarustuksensa toistensa edessä ja uskomaan, ettei kenenkään arkoja asioita käytetä heitä vastaan.”

Valtaosa tiimistämme luottaa toisiinsa. Jokainen on uskaltanut altistaa itseään tiimille ja kertonut jotain, mikä tekee heistä haavoittuvia. Edistystä on tapahtunut kahden vuoden aikana, muttta silti tuntuu, että aika ajoin vedetään taas suojavarusteet päälle ja otetaan etäisyyttä.

Lencioni oli luetellut kirjassaan, miten luottamuksen puute ilmenee tiimissä. Listasta tunnistin erityisesti kolme kohtaa meidän tiimistä:

”Kun tiimissä ei ole luottamusta, tiimiläiset…

  • epäröivät pyytää apua tai antaa rakentavaa palautetta.
  • Tekevät hätiköityjä johtopäätöksiä toisten aikeista ja taipumuksista yrittämättä ottaa niistä selvää.
  • Eivät onnistu tunnistamaan eivätkä hyödyntämään toistensa osaamista ja kokemusta.”

Näistä viimeisin näkyy ehkä tällä hetkellä merkittävimmin meidän arjessa. Puhumme jatkuvasti, että meillä on valtavasti potentiaalia, jota emme hyödynnä. Meidän pitäisi tunnistaa jokaisen potentiaali ja valjastaa ne käyttöön. Tuntuu, että olemme unohtaneet Tiimiakatemian alussa tekemämme tiimiroolitestit, jotka uusimme keväällä. Emme hyödynnä sen antamaan tietoa meistä. Työnnämme kaikki tekemään samoja tehtäviä, vaikka voisimme valjastaa jokaisen työskentelemään tehokkaammin omalla vahvuusalueellaan. Meidän pitäisi toimia enemmän yhteen eikä yksilöinä. Jokainen säätää omiaan, vaikka hommat pystyisi pelaamaan yhdessäkin, jos tiimi toimisi. (Tiedän, hyvä minun on huudella, kun itse sooloilen huolella koko ajan.)

”Jos tiimistä puuttuu luottamus, tiimin jäsenet haaskaavat kohtuuttomasti aikaa ja voimia hallitakseen käytöstään ja vuorovaikustaan ryhmän piirissä.”

 

Vaivaako Mahtiaa kaiken pelko?

Omalla kohdalla suurimmaksi ongelma tiimin kanssa muodostuu sitoutuminen. Kun on pitkän aikaa antanut kaikkensa tiimin eteen aina uupumukseen asti, ja kaikki eivät sitoudu edes puolta siitä, alkaa ärsyttää. Tällä hetkellä minulla on ehkä hieman lapsellinen ”jos ei muutkaan, niin en minäkään” -asenne päällä. Jos kaikkensa antaminen tiimille ei kannusta muita yrittämään enempää, niin miksi minun sitten pitää antaa kaikkeni. Olen yrittänyt näyttää esimerkkiä ja sitoutunut tiimiin pitkän aikaa. Olen ollut tiimin ytimessä ja aktiivisena osallistunut tiimin toimintaan, mutta silti mukana kulkee edelleen tiimiläisiä, jotka eivät sitoudu. Siksi olen pannut itsekkäät pyrkimykseni, urani ja kehitykseni, tiimin eteen. Pystyisin vetämään Tiimiakatemian läpi ilman tiimiäkin. Voisin nostaa vain käteni pystyyn ja sanoa, että tämä oli tässä. Opintopisteitä on mukavasti ja loppuaika sujuisi varmasti harjoittelun ja opinnäytetyön parissa eli mihin edes tarvitsen tiimiä?

Se, miksi tätä en tee, on se, että haluan uskoa meidän tiimiin. Ehkä olen tyhmä, kun uskon edelleen, vaikka tuntuu, että junnaamme jatkuvasti paikallamme. Häilymme tiiminkehityksen nousuvaiheessa. Välillä nousemme ylös ja taas lipsahdamme alas. Koen, että meidän potentiaali on puhkeamassa kukkaan, jos vain osaisimme ruokkia sitä oikein. Jarrutamme itse itseämme ja huipputiimiksi kasvamista. Jumitamme jatkuvasti samoissa ongelmissa, koska emme osaa päästää niistä irti. Tässä kohtaa kuvaan astuu tiimimme konfliktien pelko. Asiat pitäisi käsitellä dialogin avulla päätökseen ja sen jälkeen viedä käytäntöön. Mutta tämä ei meidän kohdalla lähellekään aina toteudu.

Ensinnäkin emme saa asioita päätökseen, koska emme antaudu dialogille, emmekä uskalla katsoa, mitä se tuo tullessaan. Monesti olemme liian vahvasti kiinni omassa mielipiteessämme, ettemme edes kuule mitä toinen sanoo. Loppuunkäsittelyä vaille jäänneet asiat jäävät aina vellomaan jonkun takaraivoon, josta ne putkahtavat jossain kohtaa esiin ja taas ollaan käymässä samaa asiaa läpi

Toisekseen meiltä puuttuu asioiden aikaansaamiseen vaadittavaa kurinalaisuutta ja kykyä ottaa vastuuta. Monikaan ei ole valmis uhraamaan omaa aikaansa tiimin eteen, kun sitä pyydetään, jos se ei vie eteenpäin heidän omia pyrkimyksiään. Kukaan ei myöskään ole vaadi tai valvo, että asiat toteutuvat niin kuin on sovittu. Kukaan ei halua ottaa vastuuta tiimin asioista, koska tuntuu, että niiden hoitaminen on pois itseltä, vaikka asiahan ei näin ole.

Tässä kohtaa on ehkä hyvä muistuttaa, että vastuunottaminen ei tarkoita, että koko homma pitäisi tehdä ja huolehtia itse. Ei, se tarkoittaa, että vastuunottaja huolehtii, että asia tulee tehdyksi ja delegoi tehtäviä myös muille. Vastuunkantaja jakaa vastuutaan muille ja pitää itse kokonaisuuden langat käsissä.

 

Onko ongelmiin ratkaisua?

Miten tästä kaikesta ongelmien vyyhdistä sitten selvitään? Sillä, että jokainen oppii näkemään tiimin vahvuutena ja mahdollisuutena rasitteen sijaan. Sillä, että jokainen sitoutuu tekemään omalta osaltaan töitä tiimin eteen ja tiimin hyväksi. Jos tiimiläiset eivät anna aikaansa ja osaamistaan tiimille, he jarruttavat tiimin kehittymistä. Tiimistä ei kasva huipputiimiä, jos kaikki eivät ole valmiita tekemään töitä sen eteen. Jos kaikki eivät ole valmiita tekemään töitä tiimin eteen, on siinä tapauksessa ehkä syytä pohtia, miksi näin on. Onko ongelmat ratkaistavissa? Voiko ongelmiin vaikuttaa omia ennakkoluuloja tai tapojaan muuttamalla? Pitääkö tiimissä muuttaa jotain, että ongelmat voisivat ratketa? Vai ovatko ongelmat niin perustavanlaatuisia, että on aiheellista miettiä, että onko sittenkin  väärässä paikassa?

Suurin ongelma meidän ongelmien ratkaisemisessa on meitä alituiseen kalvava viitseliäisyyden puute – jaksetaanko ja viitsitäänkö ongelmia pohtia ja tehdä niille jotain. Nyt jos koska kaivattaisiin perseelle potkimista – ja kunnolla.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!