Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Virtaava Mittavasattuma

Kirjoitettu 07.05.13
Esseen kirjoittaja: Henry Vesin
Kirjapisteet: 2
Kirja: Epävarmuudesta ja varmuudesta
Kirjan kirjoittaja: Jaana Venkula
Kategoriat: 7. Innovointi, 7.4. Tulevaisuuden mahdollisuudet

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Venkulan kirja heitti lukuisien vaikeiden lauseiden ja kummallisten termien lomassa monta hoksausta sekä hienoihin lauseisiin että käytännön tasolle. Tärkeimpänä halki kirjan kulkevana lankana voidaan pitää ajatusta ”Epävarmuus ei ole virhe, vaan mahdollisuus.” Nykymaailmassa tiede yrittää löytää aina objektiivisen faktatiedon, toisin sanoen varmuutta. On kuitenkin hyväksyttävä se tosiasia, että vaikka joitain asioita voidaan tutkia täysin mekaanisesti, leijonanosa tämän Telluksen asioista sisältää jonkin sortin epävarmuuden tai todennäköisyyden. Tärkein kysymys ei siis liene se, että onko tämä varmaa, vaan osaanko minä kohdata tässä mahdollisesti piilevän epävarmuuden?

 

Okei, lyödäänpä paria ydintä ensimmäisenä.

  1. Epävarmuus ei ole virhe, vaan mahdollisuus

  2. Sattumat, kriisit ja riskit seuraavat epävarmuutta.

  3. Ylläolevista seuraa jonkinsortin muutosta

  4. Olennaista on, minkälaista muutosta tapahtuu eli osataanko epävarmuuteen suhtautua oikein

 

Ja aletaanpa sitten purkamaan lankakerää.

”Kun organisaation asiat alkavat mennä huonoon suuntaan tai eteen tulee jokin ennustamaton tapahtuma, se lisää järjestyksen astettaan toivoen siten kohentavansa taloudellista tuottavuutta. Menettely edistää kuitenkin vain ennustettavissa olevien tehtävien hoitoa, mutta estää tuloksen kannalta tärkeimpien, uutta luomaan pyrkivien tehtävien (tutkimus, tuotekehitys, uudet markkinat) hoitamista.”

Nykyinen tulosjohtoinen organisaatiomalli ei osaa kohdata epävarmuustekijöitä. Ensimmäisenä tästä tulee mieleen Mittavan kevät, eli Siperiasta Saharaan ja suoraan syvälle maanrakoon. Toteutimme tiiminä maaliskuussa jopa verrattain hyvin onnistuneen kuukauden, jonka aikana panostimme asiakaskäynteihin. Maaliskuun jälkeen iskeydyimme takaisin maanrakoon (tällä kertaa Saharassa) ja taloudellinen tilanne oli edelleen entisensä. Tässä tilanteessa meidän onkin hyvä pysähtyä miettimään, että yritämmekö ratkaista ongelmaa mekaanisilla vai virtaavilla menetelmillä. Mekaaniset keinot olettavat että koneistoa rasvaamalla voidaan lisätä tuottavuutta ja nopeutta, eli parantaa tuotantoa. Mittava ei kuitenkaan ole mekaaninen kone, vaan ihmisten ja ihmisten toiminnan summa. Näin ollen mekaaniset keinot eivät saa aikaan haluttua pitkäjänteistä kehitystä, vaan on toteutettava virtaavan mallin keinoja. Niistä tarkemmin myöhemmin.

Toisena esimerkkinä on hyvä pysähtyä miettimään että miten ajattelen projektista. Onko projekti liukuhihna, jonka jokainen vaihe voidaan ennustaa tarkasti? Voinko jotain vaihetta nopeuttamalla nopeuttaa koko prosessia? Toisin sanoen, onko projekti mekaaninen prosessi? Väitän että tässä ollaan Mittavassa menty jo kerran jos toisenkin metsään. Projekti ei ole liukuhihna, joka tuottaa aina tietyntyylistä tuotetta, vaikka moni meistä niin uskoo, toivoo ja haluaakin. Projekti on ennenkaikkea

virtaava koski, jota luovitaan alaspäin kanootilla. Kartasta voidaan nähdä suunnilleen mitä edessä odottaa, mutta todellisuutta ei voi nähdä muuten kuin tarttumalla melaan. Alkuvaiheessa vauhti alkaa pikkuhiljaa kiihtymään. Matkan aikana eteen tulee monenlaisia mutkia, yllättäviä uppotukkeja ja kivisiä karikoita. Kaiken epävarmuuden keskellä on vain hyödynnettävä aiemmin opittuja taitoja ja uskottava hieman onneen. Yhä lähempänä kosken loppua vauhti on rajumpaa ja esteetkin sen mukaisia. Loppuhuipennuksena saattaa esiin tulla kunnon testi, ehkä jopa vesiputous. Sen jälkeen koski rauhoittuu pala kerrallaan ja saavutaan määränpäähän.

Projektia ei siis saa vauhditettua mekaanisilla menetelmillä, eli lisädeadlineilla, lisärajoituksilla ja lisävarusteilla. Se on sama kuin nostaisi kanoottiin lisää painoa että ei mentäisi liian kovaa. Mutta miten sitten virtaavassa prosessissa on mahdollista luovia?

Ennen luovimista on tunnistettava virtaavan prosessin ominaisuuksia. Temporaalisuus tarkoittaa virtaavan prosessin aikajatkumoa, joka on usein vaikeasti ennustettava, mutta kuitenkin jatkumo. Virtauksessa on usein oma rytmi ja tempo, joka on löydettävä. Kiire ja pyrkimys nopeuteen päämääränä estävät usein virtaavaa prosessia toimimasta kunnolla, koska tärkeitä ulottuvuuksia saatetaan hylätä vedoten kiireeseen. Virtaus vaatii oman aikansa eikä tuo aika läheskään aina ole ennustettavissa, eli on joustettava. Toisaalta aikataulut ovat joskus inspiraation lähde ja työ valmistuu viime tipassa kun on pakko. Virtaus saattaa aluksi vaikuttaa hitaalta, mutta se ottaa oman aikansa käynnistyäkseen ja sitä on vain tasaisen jatkuvasti ruokittava.

Virtaavan prosessin ominaisuutena voidaan pitää myös itse-uudistumista. Se pitää huolta itsestään, uudistuu tarvittaessa ja on joustava. Se ottaa vaikutteita koko ajan ympäristöstään ja vastaa ympäristön heittämiin haasteisiin. Tähän yhteyteen sisältyy myös vuorovaikutteisuus. Vaiheittaisuus ilmenee siinä että vaiheet usein kulkevat kaaoksesta kohti järjestystä, yksinkertaisesta kehittyneeseen. Vaiheita ei voi ohittaa, ja ne vaikuttavat aluksi täysin päättömiltä, mutta ne virtaavat kuitenkin kohti lopputulemaa. Vaiheita voi edesauttaa pienillä muutoksilla toimintatapoihin, kuten aloittamalla päivä samaan aikaan tai muuta vastaavaa. Näitä pieniä vaiheita ei saa kuitenkaan nostaa rajoittavaan rooliin.

Tiedollinen dynaamisuus on yksi keskeisistä piirteistä. Prosessin eli projektin alussa ei tiedetä kaikkia tarpeellisia tietoja, eikä välttämättä vaiheitakaan. Nämä kuitenkin tulevat esiin prosessin edetessä vaiheesta toiseen. Ei-käsitteellisyys on puolestaan sitä, että sanallisin ilmaisuin on alkuvaiheessa hankala kuvailla prosessin vaihetta tai ominaisuuksia. Prosessiin kuuluvat ominaisuudet vain tunnistetaan, ikään kuin tauti. Moniulotteisuus, sitovuus ja epäpsykologisuus ovat myös omia piirteitään sen tarkemmin niitä erittelemättä.

Näiden määrittelyiden jälkeen näyttää siltä että osa projekteista osuu näihin piirteisiin, osa ei kokonaan. Siitä huolimatta pitäisin projekteissa tarkoituksena tämän suuntaista toimintaa, koska se mahdollistaa joustavan ja rennon ilmapiirin ja projektin etenemisen luonnollisesti. Epävarmuus on kuitenkin edelleen mukana, ja nyt löytyy se miten tässä sitten luovitaan. Tärkeimpänä asiana epävarmuuden kanssa eläessä on siis

luottamus tiimiläisiin.

Luottamus on varmuus keskellä epävarmuutta. Tämä on se, millä on mahdollista pitää rauha kaiken epävarmuuden keskellä, luottamus yhteisöön. Venkulan mukaan luottamuksen syntymiseen on kolme prinsiippiä

  1. Oikeudenmukainen toimiminen

  2. Velvollisuuksien hoitaminen

  3. Vastuun kantaminen

Kun toteutan näitä kolmea periaatetta projektitehtävissäni ja muutenkin, voin saavuttaa ympärilläni luottamuksen. Tämä luottamus edesauttaa muita sietämään sitä epävarmuutta, joka muille syntyy luoviessani keskellä virtaavaa projektia. Olemme siis Mittavassa yhteisö, jonka on pystyttävä luottamaan muihin jäseniinsä. Olemme projektissa oma pieni yhteisömme, jonka on pystyttävä luottamaan toisiin siinä että hommat hoituu. Muuten epävarmuus saattaa ahdistaa (vai mitä Samuel?).

 

Sitten vielä muutama ihan pieni hoksaus kirjasta:

  1. Muutos ei pysähdy. Jatka muutosta, koska asiaa voi kehittää edelleen, pääsit vasta ensimmäiseen prototyyppiin. Ensimmäinen prototyyppi on vasta ensimmäinen askel ja vielä ois kolmesataa askelta jäljellä.
  2. Pitäisiköhän Mittavan pitää palveluiden arvokeskiössä kestävyyttä eikä kulutusta?
  3. Tärkeää on nykyään ihmiskeskeisyys, ei markkinakeskeisyys. Keskity ihmiseen, älä markkinarakoon. Ihminen ensin, markkinarako tulee mukana.
  4. Oma suosikkini: Etsinkö haasteessani tai ongelmassani vain mahdollisimman yksinkertaista ratkaisua, eli pelkäänkö kompleksisuutta? Pitäiskö joskus leikitellä ja revitellä ihan kunnolla ja kehitellä kunnon kompleksihirviöprototyyppi? No todellakin pitäisi.
  5. S. 115 – tutki tätä Mittavan treeneissä.
  6. Ammu alas ympäripyöreet latteudet sanomalla en ymmärrä ja mitä tarkoitat. Aion löytää diipadaapasanat treeneistä ja ampua ne alas esittämällä tyhmää.

 

Loppukaneetiksi:

Elämme elämäämme, jonka kiehtovin, eläväksi tekevin piirre on se, että emme tiedä mitä tuokion kuluttua tapahtuu.

 

 

Henry Vesin
Osuuskunta Mittava Innovations
p. 040 734 8559
henry@mittava.fi

 

Tagit: , , , , , , , , , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!